Elokuun elot

Untamoinen noiden edellisten huomioiden lisäksi kehon paino voi vaihdella 0,5kg-3kg ihan pelkästään vuorokauden aikana, jos käy aamulla ja illalla puntarilla. Nestettä kertyy hyvin herkästi kroppaan, että ei se välttämättä läskiä oo. Voi olla jotain turvotustakin. Älä ole huolissasi. Jos sulle ei oo vielä tähän mennessä painoa tullut yhtään, niin jossaki vaiheessa se kuitenki tulee. Nimimerkillä viime raskaudessa ei tullu kiloakaan rv 27 asti. Ja sen jälkeen sainkin osani muhevat 14kg <3 :D
 
Kiitos Alissa ja Nia, teidän kommentit huojensi mun mieltä :) Käyn vaa'alla aina samaan aikaa heti herättyäni ja vessassa käytyäni + ilman vaatteita, että tuota vuorokauden ajan ja vaatetuksen vaihtelua ei siinä ole. Mutta yhteensä noussut nyt sitten 4kg paino, joten ei taida olla vaarallista tuo :) Säikähdin vaan ku niin yhtäkkiä nousi sen 1,5kg, luulin että vaan tasaisesti nousis. No, hyvä ettei enempää noussut kerralla (toistaiseksi)...
 
Heip :) täällä on painoa tullut yhteensä 1,5 kiloa, mut oon tarkotuksella yrittäny pitää aisoissa :) tarpeeks on jo muutenkii :D ja täällä ollaan nyt sit sairaslomalla seuraavaan neuvolalääkäriin asti joka on kahen viikon päästä, selkä ja pää ei kestä hoitotyötä. Joka kumarruksella koskee alavattaan, ilmeisesti pieni on tuolla semmosessa asennossa et painaa johonki hermoon, ja sit ku stressaan niit kipuja niin tulee harjotussuppareita... Lääkäri sano et parempi olla pois, joten ollaa sit. Voihan olla et seinät viel kaatuu päälle jos nyt jo joutuu jäämää pois töistä lopullisesti... Mut pitää nyt vaanaatella itteeni ja vauvaa :)
 
Mulla on edelleenki vissiin kaks tai kolme kiloa miinuksella lähtöpainosta. Tarkotus olis täälläki, ettei tulis kiloakaan, kun on muutenki tuota ylimäärästä. No samakai se on sanoa, painan tällä hetkellä 115kg. Ihan vitusti. Oon varmaan ennenki sanonu. Tyttö painaa nyt jotain 11-12kg ja oon tuossa ittekseni miettiny, että jos tulis sen verran painoa lisää, niin en varmaan pystyis kävelemään enää. Just tyttöä kantaessa tuntuu, että luhistuu semmosen painon alle. Mulla on tän raskauden jälkeen tarkotuksena ihan lääkäriavusteisesti alkaa näitä kiloja karsimaan. Mulle on ehdotettu lihavuusleikkausta yhtenä vaihtoehtona, kun mun paino johtuu sairaudesta. Ja vaikka mää laihduttaisin ja liikkuisin, niin paino ei vaan putoa. Se on todistettu monta kertaa. Oon yrittäny siis laihduttaa myös lääkkeillä. Sitä yhtä lääkettä mistä oli edes jotain hyötyä, ei enää saa kun se aiheutti niin paljon sivuvaikutuksia, että vedettiin pois markkinoilta. Että tämmöstä tänne.

Mulle ei oo vielä tässä vaiheessa tullu uusia raskausarpia tässä raskaudessa. Edellisessä tuli kyllä alavatsa täyteen ja lisäksi iso sektioarpi navasta alapäähän asti. Sitte mulla on tuossa pöljästi niinku keskellä ylävatsaa kans semmonen arpirykäelmä. Mutta jotenki ku oon joskus nähny tosi pahan näkösiä arpia ja mahoja, niin ei nuo omat arvet tunnu edes kauhean pahoilta. En oo jaksanu ottaa niistä ressiä. Ehkä mää ku saan nää lapset tehtyä käyn sitte kiristelemässä nahkat entisille paikoilleen :D

Mää oon alottanu nyt tosiaan ton koulun. Ekat kurssit polkastaan kunnolla käyntiin nyt huomenna ja ens viikolla. Jonku verran oon ehtiny jo koulussa istua. Ottaahan se jo tässä vaiheessa kunnon päälle. Selkä ei tahdo jaksaa pitkiä luentoja ja sitte meillä on tosi paljon portaita kiikuttavana. Oon ottanu ne portaat ihan urheilun kannalta :D. Jonkun verran tulee harjotussuppareita päivän aikana muttei onneksi häiritsevästi. Ja musta on ihanaa, kun meillä on niin hyvä kouluruoka. Maksaa 1,11e ja sillä saa tosi maittavan lounaan, mihin kuuluu leivät ja salaatit ja lämmin ruoka. Tulee syötyäki tosi terveellisesti ja oikeen lautasmallin mukaisesti.
 
MiMMuhi, kyl tän kotona olon on viel ainaskii kestäny tosi hyvin :) Miehän oon ollu jo ööö jotain kuukauden pois töistä. Tosin mulla nyt onkii paskamainen työpaikka, et sinänsä kauheesti haittaa ja voihan se olla et täs jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää kun se mieskii on muualla töissä. Oon täs kehitelly kaikkee puuhaa itelleni, kiertelen kirppareita jne. Kuusaalla on se Lasten käyttötarvike, joka on mun mielestä kylläkin vähän ylihinnoteltu, mut sitte keskustas Mutterii vastapäätä on Mörrimöykky josta löysin tosi halvalla parit bodyt. Onks niitä jotain muita viel, siis noita lastentarvikekirppareita? Nonii tuli täs vähän kouvolajorinoita sitten :D

Nia, tsemppii uudelle koulutielle ja jo valmiiksi tulevalle laihdutusoperaatiolle, kuinka ikinä sitä sitte alatkaan suorittaa :)

Mie en tiedä mun painosta mitään, toivon että ei ois ainakaa kauheesti viel ylittäny lähtöpainoo kun ei sitä tartteis itellekään montaa kiloa lisää tulla. Olis täällä vaaka jossain mut en tiedä missä, ja uudesta asti (ei kovinkaa vanha mut oli alennuksessa törkyhalpa, eli jotaa vikaahan siinä oli alkujaankin varmaan) näyttäny vaiks mun painon samana päivänä akselilla 47-95, et ei hirveesti luottamista....

Vedin äsken taas hirveet paniikki-itkut. Yritin soittaa äitille joka ei vastannu. Soitin iskälle joka ei sekään vastannu ja lopulta olin itkupäissäni soittanu niiden kaikkiin numeroihin varmaan 10-15 kertaa. Eka ajatus oli että niille on käyny jotain (vastaa siis yleensä aina puhelimee tai vähintää soittaa heti takasin), sitte totesin että ei niille mitään oo käyny mut kissat on varmaan päässy karkuun ja ne on pihalla ettimässä niitä ja puhelimet on sisällä jne. ja sitte tulikii romahdus. Ne kissat on mulle ihan äärimmäisen tärkeitä, harva oikeestaan ymmärtää miten tärkeitä ja itekii joskus mietin että ei tää ihan normaalia ole :D No joo, kaikki hyvin sekä porukoilla että kissoilla mutta mulla on taas silmät turvoksissa. Tarvii hankkia taitoja siihen etten tukahduta lasta huolellani, aina mie oon ollu sellanen murehtija ja pelkään pahinta, mut nyt tietty tekee varmaan hormonitkin osansa.
 
Nia: mä laihutin reippaat 15 kiloo ennen tätä raskautta vähähiilarisella, ja meinaan kyllä alottaa sen sitte taas jossain vaiheessa synnytyksen jälkee :) toukero: kouvolassa ei taida muuta ihan lastenvaatekirppareita olla, mut kotkassa on kuulema joku tosi hyvä, olikohan se joku kuperkeikka nimeltää :) siel meinasin mennä käymää ens viikon rakenneultran jälkee :) omaa : kävin tänää lastertarvikeliikkeessä varaamassa vaunug, ku siel oli just ne emmaljungat tarjouksessa mitä olin kattellu :) varausmaksu oli vaan 20€ ja ne voi hakee vaikka vasta joulukuussa jos haluaa :) ja kaupat voi myös perua :) hyvä palvelu mun mielestä :) laitettii samalla tilauksee kaukalo ja rattaisiin se adapteri et saa sen kaukalon niihin, hinta tuli, mut onneks isovanhemmat on luvannu sponssata :)
 
Hmph. Mulla on yksi juttu, josta yritin kirjoittaa tänne jo kesäkuussa, mutta se tuntui sillon niin henkilökohtaiselta ja aralta aiheelta, että en sitten julkaissut kommenttiani. Nyt asia on noussut taas kunnon ongemaksi ja eilen yöllä vähän itkeskelinkin sille. Eli: olenko ainoa, joka ei ole halunnut/ajatellut seksiä koko raskauden aikana? Ei niinku kertaakaan. Lipidoni on kuin kuolleella lehmällä.

Meillä alkaa kotona olla pinna aika kireällä tämän takia ja multa vaaditaan jo jotain tieteellisiä selityksiäkin sille. Noku en tiedä! En vain kostu/kiihotu ja kaikki esileikit, jotka ennen toimivat, lähinä kokevat tai ärsyttävät. Olo on alasti kuin kaskelotilla ja surullisin fakta taitaa olla se, että ennen raskautta seksi oli parasta juuri ovulaation aikana ja parin viinilasin jälkeisessä, seitin ohuessa humalassa. Niitä oloja on aika helvetin vaikeaa jäljittää tiineenä.

inoastaan hormonaalinen ehkäisy on tehnyt musta aiemmin näin haluttoman ja sikäli osasin tätä vähän odottaakin. Ymmärsin niin, että ainakin e-pillerit valehtevat elmistölle olevansa raskaana, joten ei ihme, ettei sitten raskaana ollessakaan paneta. HUOH!

Tässä on muutenkin ollut vähän mustaa viime aikoina. Raudanpuutteeni on todella väkevä, joten tasamaalla kävelykin hengästyttää, äkilliset pystyyn nousut huimaa ja vaaka-asento kiinnostaa. Tällekään mieheltä ei heru sellaista sympatiaa, mitä toivon, vaan koko ajan pitäis olla lähössä sienimetsään tmv. Lisäksi itken päivittäin varmaan litroittain eri syistä ja saan kohta vamaan vatsahaavan rahastressistä. Yöt menee siihen, että laskeskelen mielessäni tuloja ja menoja, vaikka paremmin meillä taitaa mennä kuin monella muulla.

Mut ehkä tää tästä helpottuu... joskus.

Tänään kauan odotettu 4D. Olen viikossa saanut oloni ihan hyväksi sen suhteen, että meille tuleekin ehkä tyttö eikä poika, mutta tänään heräsi taas kauhu. En tiedä, miten selviän Kauris-tytön kasvatuksesta, jos laps omaa yhtään omia Kauris-piirteitäni (depressiivisyys, susäänpäinkääntyneisyys ja jään luja periksiantamattomuus, joka teki aikanaan ainakin omasta uhmaiästäni vanhemmilleni aivan yhtä helvettiä (sanooko mitään se, että jäin sen takia ainoaksi lapseksi?)). Jotenkin tyttöjen maailma ei edes kiinnosta. Pojan kanssa olisin ollut ihan fine, sillä ne tuntuvat jotenkin helpommilta.

Nojoo, ehkä lopetan tämän romaanin tähän ja lähden puimaan omia patoutumiani muualle, Tulipahan avauduttua!
 
Täähän on marimus ihan paras paikka purkaa patoumia! Anna palaa vaan :))

Mulla oli ensimmäisen raskauden suhteen TÄYSIN sama tilanne kun sulla! Oikeastaan koko raskauden aikana seksi ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut pätkääkään. Ja esileikit sun muut ei vaan millään saanu mua sille tuulelle, vaikka kuinka olis yrittänyt. Me heiluteltiin peittoja raskauden aikana tasan kahesti, ja niistäkin toinen kerta oli lasketunajan jälkeen, kun yritettiin saada synnytystä käynnistymään :DD (ei muuten tehonnut). Meillä tosin mies ymmärsi tilanteen tosi hyvin ja tyytyi kohtaloonsa ;)

Tässä raskaudessa tilanne onkin sitten ihan eri! Ihan yllätyin, koska oltiin molemmat jo henkisesti varauduttu kuivaan kauteen ;) Niin se kroppa yllättää suuntaan jos toiseenkin!

Tohon horoskooppi asiaan en pysty oikeen sanomaan juuta enkä jaata, kert en kauheesti usko koko horoskooppeihin.. Tosin sen verta täytyy kyllä myöntää, että mä oon ite kun suoraan leijonan luonnehoroskoopista revästy ;D Mut uskotaan ja luotetaan siihen, että ne pikku kauristytötkin on kaikki omia yksilöitään, eikä välttämättä ollenkaan niin hankalia, kun joku horoskooppi antais ymmärtää!
 
marimus, mietin kanssa esikoisen tehdessä tuloaan että miten tytön kanssa, poika olisi ollut ajatuksena jotenkin suoraviivaisemman oloinen. Mutta, yllätys yllätys, ihan päinvastoin kävi :D tuota tyttöä en vaihtaisi pois. Ei se tyttöjen maailma ole välttämättä mitään barbeja ja prinsessoja ja vaaleanpunaista väriä, riippuu miten lapsensa kasvattaa ja millainen luonne hänellä on :) tuo tapaus ainakin on sellainen äidin apuri, mikä taitaa olla enemmän tyttöjen kuin poikien luonteessa. Tyttö tuntuu läheiseltä sellaisella samankaltaisuuden tavalla mitä en voisi poikaan kuvitella, se taitaa olla se pieni ero tyttöjen ja poikien aivoissa mikä tuon aiheuttaa ;D
vähän itseä jännittää kun nyt on poikaa lupailtu, että mites sen kanssa osaa toimia. Kaikki ihan pienet oudot asiat mietityttää, kuin joku kivesten ja pippelin pesu :D eiköhän ne siinä opi kun vauva on käsissä, mutta tuo tytön hoito oli jotenkin yksinkertaisempaa :)
horoskoopista vielä, onneksi kaikki kauriit tai kaikki jousimiehet jne eivät ole samanlaisia :) jos niihin luonnekuvauksiin uskoo, niin kannattaa muistaa että moni muukin planeetta kuin aurinko vaikuttaa: missä horoskoopissa kuu on, nouseva merkki yms. Mun anoppi on kauris, ja, no, ehkä lievästi vaikea ihminen... Sit taas yks parhaista kavereista on myös kauris, ja sen huumorintaju on ihan lyömätön ja on ihan erilainen persoona muutenkin kuin anoppi :)

Lopuksi omaa napaa: kävin eilen lääkärissä niistä kivuliaista suppareista, ja onneksi mitään vikaa ei löytynyt :) ei tulehduksia, kohdunsuu kiinteä 3cm, ja synnytyskanavaa 4,5cm jäljellä. Eli onneksi nuo eivät ole kypsyttäviä suppareita, lääkäri sanoi että mulla voi vaan olla supistusherkkä kohtu. Sit jos muuttuvat pitkiksi tai säännöllisiksi niin täytyy tarkistaa uudelleen.
Kävin kanssa ostamassa hyvät ja tukevat (ja kauniit!) imetysliivit changesta, aattelin että niitä voi nyt raskausajan käyttää kun sama koko on kuitenkin synnytyksen jälkeenkin (tai viimeksi oli, nyt näyttää että mennään samaa rataa). Koko oli aika yllätys, ilmoitin pontevasti että mun koko on sitten 70E, ja lopputuloksena lähdin kaupasta 65H-rintsikoiden kanssa :D vähän tuo H kauhistuttaa, mutta changessa ne on eri asteikolla niin ei vastaa noita perusliivejä. Kannatti käydä kyllä tollasessa kaupassa missä on kunnon palvelu ja niitä kokoja löytyy laidasta laitaan, oon tosi pettynyt ollu jo pitkään peruskauppojen valikoimaan. Kaupassa rintsikat saattaa olla sopivat, mutta kotona... ihan kuin kupit olis pienentyneet kotimatkalla ja tissit tursuaa ulos ja takaa mahtuu väliin kokonainen nyrkki ja nousevat lapaluihin asti, sit ne jää kaapin perälle :/
 
Mulla olikin tänään erikoinen aamu. Menin töihin seittämäks ja kaikki oli ihan ok. Oli vaan hirvee sellanen olo, että närästää. (oon siis lähihoitaja) Menin sit raportin jälkeen opiskelijan kans suorittaan yhden vanhuksen huoneeseen hoitotoimenpidettä, kunnes sit tuli ihan hirveen huono olo ja alko kuvottaa. Se vaan paheni ja kerroin sille opiskelijalle, että oon raskaana. Muuta en sit ehtinny sanoa ku pyörryin. Heräsin lattialta muutaman minuutin päästä ja pää oli ihan sekasin, eikä meinannu millään tajuta, että on töissä eikä kotona nukkumassa. Opiskelija haki onneks heti apua.

Esimies soitti sit ambulanssin paikalle ja olin pari tuntii ensiavussa tarkkailussa. Kaikki vaikutti kuitenki onneks olevan ok. Tulehdusarvo oli 10, mut ei kuulema huolta. Vauva ultrattiin ja liikku ainaki vaikkei sydänääniä saatukkaan ku oli niin huono ultralaite ja kokematon ottaja. Pää on ollu koko päivän kipee ja vähän heikottaa. Muuten olo ihan hyvä. Jatkossa kuulema täytyy heti mennä istuun jos tulee huono olo. Jännittää vaan mites jatkossa töissä uskaltaa olla, kun ei siinä vieressä aina ole työkaveria :S
 
Marimus: Onpa ikävä tuo tilanne, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Ehkä tuohon seksihommaan voisin sanoa, että on monia tapoja osoittaa läheisyyttä ja tarjota toiselle hellyyttä. Jos laittaisit päälle jotain mukavaa ja miellyttävää ja olisitte miehen kanssa aluksi vaan lähekkäin. Rakentaisitte taas pala palalta sitä aasin siltaa toisianne kohti. Kyllä toisaalta ymmärrän, että monelle voi se seksuaalinen nautinto olla tärkeä osa parisuhdetta ja kun se puuttuu niin voi tuntua tyhjältä. Siksi ymmärrän myös miestäsi. Olisiko mahdollista, että olisit esimerkiksi mukana, kun hän tyydyttää itseään? Vai tuntuuko ajatus ihan vastenmieliseltä? Ehkä innostunut lähtemään leikkiin mukaan. Kroppa on semmonen kampe, että se unohtaa. Kaikki tietää sen olon, mikä tulee orgasmin jälkeen, se hyvän olon tunne mutta ei keho välttämättä muista vaikka mieli muistaakin. Voisit ehkä itteksesi herätellä sitä omaa paloa ittes sisältä. Ota aikaa ja mee touhuilemaan yksin, vaikka vibraattorin kanssa. Sen käyttö on ihan turvallista myös raskausaikana. En nyt mitään hirveetä porakonetta tuonne työntäis mutta varmasti klitorista voi sillä hoidella aivan huoletta. Ja yksi tärkeä kaveri, jos tuntuu paikat kuivalta on hyvä liukuvoide. Ei tule sitä stressiä siitä, että kostunko vai en. Toivottavasti tästä oli yhtään apua.

Raha-asiatki on yleensä semmosia, että ne tuppaa tavalla tai toisella järjestymään. Meillä on aina eletty kädestä suuhun ja ei oo koskaan ollu sitä ylimäärästä ja aina joutuu viimesiä pennosia laskemaan. Silti meiltä ei oo koskaan mitään puuttunu, eikä olla nälässäkään eletty.
 
Kiitos lohduttavista ja kannustavista sanoista. Kyllä tämä tästä ja heti helpotti, kun kävi aamupäivällä täällä purkautumassa :).

4D:ssä on nyt sit käyty ja maailman kaunein tyttöhän sieltä paljastui <3. Ei jotenkin harmita enää yhtään. Niin täydellinen!
 
Täällä on nyt rakenneultra takanapäin. Kaikki näytti olevan hyvin. Vauva oli kovasti kasvanut. 16+6 oli painoa 170g ja nyt 20+1 oli sitten 319g. Ihan vastasi viikkoja. Nyt lääkäri katsoi sitä istukan tilannetta vielä paremmalla ultralla ja ei se tällä hetkellä kuulemma olekkaan kohdunsuun päällä vaan siinä vieressä. Tilannetta tarkkaillaan ja katsotaan sitten vielä loppuvaiheessa, että mihin se istukka asettuu ja tehdään sitten sen mukaan synnytyssuunnitelmaa. Joudutaan tai päästään ultraan vielä viikon päästä uudelleen, kun vauva oli niin ihmeellisessä asennossa, ettei saatu aivoja näkyviin. Meillä lääkäri haluaa tarkistaa pikkuaivot, kun mun miehellä on pikkuaivoissa se vamma. Mua vaan jäi harmittamaan, kun sillä lääkärillä oli jotenki niin omituinen se ultralaite, että se näytti taas ruskeana sen kuvan ja siitä ei saanu yhtään mitään selvää. Kuvatki mitä saatiin oli ihan surkeaa suttua. Piti käydä Hb mittauttamassa myös, kun lääkärin mielestä olin kalpea :D. Olen normaalistikkin tosi vaalea ihoinen ja Hb:kin oli aivan normaali 122. Ei siis syytä huoleen. Tytöltä edellee näytti <3
 
Eilen tosiaan oli rakenneultran vuoro (kuten laitoin jo ultrakuulumisiin) ja kaikki oikein hyvin! Kun mentiin sinne niin olikin kaksi tyyppiä siellä huoneessa kun olivat juuri saaneet upouuden ultralaitteen ja toinen oli kouluttamassa sen käyttöön. Muuten oli ihan kiva, mutta uutta laitetta ei oltu vielä kytketty toiseen näyttöön, joten en itse nähnyt mitään kun kätilö tutki vauvaa. Toki hän käänsi ruudun muhun päin aina välillä. Sukupuolta ei tosiaan haluttu tietää eikä tiedetä edelleenkään. Kun kätilö tutki virtsarakon alueen mun mies (joka siis näki ruudun koko ajan kun istui eripäin) varmuuden vuoksi katsoi poispäin ettei vaan vilahda :D Sille on siis tärkeämpää kuin mulle, että ei tiedetä etukäteen. Itse olisin varmasti uteliaana kurkkinut, että näkyykö jotain jos olisin nähnyt kuvan silloin.

Kyllä nyt on hyvä mieli kun voi taas vähän huoahtaa ja liikkeitäkin tuntuu jo aika paljon niin saa aina "todisteita" että kaikki on hyvin :) Mutta todella outo ajatus, että jos kaikki menee hyvin niin vaavin näkee seuraavan kerran vasta kun se tulee ulos O_o (ellei hermo petä ja mene yksityiselle :) ). Tähän asti sitä on vaan odotellut rakenneultraa kuin kuuta nousevaa ja nyt täytyy ilmeisesti siirtyä odottelemaan syntymää vaikka "vasta" puolet raskaudesta on takana.

Näin viime yönä unta, että saatiin tietää meidän lapsen olevan poika. Saa nähdä oliko enneuni :) Ei siis ole sukupuolesta sinänsä mitään toiveita, vaikkakin ehkä ihan pikkaisen ihan salaa olen toivonut pientä tyttöä :) Mutta jos vauva on terve niin en kyllä pety tulee sieltä kumpi vaan! Jotenkin olen vaan alitajuisesti valmistautunut poikaan, mutta en tiedä johtuuko jostain aavistuksesta vai siitä, että jos tulee poika niin olen tyytyväinen, mutta jos tyttö niin se on erittäin iloinen yllätys tms. Etten jotenkin varautuisi tyttöön ja sitten pettyisi poikaan. Vaikka tuskinpa sitä voi omaan vastasyntyneeseen lapseensa ikinä pettyä, on se minkälainen tahansa (kunhan on terve) <3 Saas nähdä sitten miten käy!
 
Voi hyvää päivää taas tätä mun sairastelua!!! Nyt semmoinen köhä päällä että jos kovasti yskin, niin sitten jo oksennan :(  Täytyy varmaan mennä jossain vaiheessa hengittämään lääkehöyryy jos keuhkoputket ei avaudu ja kun tässä vielä hitto on astma mukana.

Eilen oksensin pieniä määriä neljä kertaa ja tänään yhen kerran. Sitten yks yö oksensin neljä kertaa :(
Maanantaina kun soitin synnärille, niin siellä kätilö vaa töksäytti että sulla on vatsatauti että älä missää nimessä lähe synnärille. Olin että anteeksi kuinka? Mulla oli särkenyt päätä ja mahaa kanssa, mutta ei ottanut kantaa ja olin että no moikka sitten. Kyllä mä nyt hitto vatsataudin erotan :D  

Tänään rakenneultrassa katsottiin proteiinit ja kaikki oli ok ja maanantaina katottiin verenpaine.
Pikkuinen riehui mahassa koko ultrauksen ajan. Hieman olen liikkeitä alkanut tuntemaan 

Onneksi Nialla oli kaikki ok.

Marimukselle onnee tyttö lupauksesta ja se että mieli on parempi :) Meillä on mies sanonut että seksi ei oo se tärkein. Onhan se tietty itsestään välillä paskamaista kun ei tee mieli ja joutuu torjuu toisen koko ajan.

Siis mulla on niin jumalattomat liitoskivut kävellessä että tsiisus!!! Muutenkin alkanut taas olemaan kipuja siihen malliin että todellakin kivaa...
Onko muilla uniongelmia? Mulla oli viime yö tuskaa saada unta ja oli yksi toinenkin yö, ku ei millää saanut unta. Kaksi vatsakramppia oli(just toi yö kun oksensin) ja jalat oli täysin jäässä, mutta jotenkin en vaa pystynyt pitää sukkia. Nykyää mun on pakko nukkua tyyny jalkojen välissä.
 
Mulla on ainakin joku unettomuusvaihe menossa...emoticon Tai no... illalla on vaikeaa nukahtaa, välillä TOSI vaikeaa ja saatan tuntitolkulla pyöriä sängyssä. Sit nukun usein aika levottomasti, asentoa saa vaihtaa aika usein kun alkaa puuduttaa. Vessassa ei tartte käyä ku max kerran yössä, joskus menee ihan ilman vessareissujaki sentään. Ja nään levottomia, painajaismaisia / häiritseviä unia paljon. Ärsyttävää!! Onneksi sentään esikoinen on nyt alkanu nukkua ihan täysiä öitä jo. Tosin joskus kitisee unissaan ja havahdun sitte hereille...
Nyt oon alkanu nukkua kyljelläni tyyny polvien välissä pääsääntöisesti. Välillä vielä pyörähdän hetkeksi masulleni, kun sillai saan unen tulemaan paremmin, mutta kyllä heti käännyn kun uni alkaa tulla. Et en enää varsinaisesti nuku mahallani, kohtahan en enää "saakaan" kun puoliväli on käsillä...

Ja just nyt mun niskat on niiiiin jumissa taas. Tai toinen puoli on. Mä en älyä, sama homma joka viikko ja just torstaisin???? Mikähän luonnonoikku tää on... Ei viittis joka viikko vetää Panadolia pään jomotukseen... Oon sit lämmitelly jyvätyynyä niskaan, mut ei sekään aina tehoa, kun tuntuu tuo kallonpohja olevan niin tiukkana.. Täytys mennä hierojalle. Täytys, täytys mutta kun ei pääse sanoista tekoihin. Damn.
 
Nyt on sitten eilisestä jotenki selvitty. Koko päivän särki ihan hulluna päätä. Pelottaa hirveesti mistä se eilinen pyörtyminen johtu, koska en oo koskaan ennen pyörtynny. Pelottaa kans mennä hirveesti taas töihin, jos viel jatkos sattuu jotain samanlaista. :/ Ahdistaa ja harmittaa, kun ei ole mitään selkeetä syytä minkä takia niin kävi. Miten sais tän pelon nyt pois, että pystyy jatkaa työn tekoa?

Vauva on onneks potkinnu tänään paljon. Ja ekan kerran reagoi musiikkiin ku radiosta tuli joku ihme tanssi biisi, niin pikkunen koko biisin ajan potkis :) Tais olla mieleinen.
 
Meillä on tänään rakenneultra....jännittää. Toivottavasti siellä masussa on kaikki hyvin. Millonkahan tässä osais rentoutua ja luottaa siihen, että siellä se kasvaa ja kehittyy. mä varasin meille sen 4d ultran viikolle 23. Vaikka hinta on suolainen niin haluaisin sellaisen kasvokuvan vauvasta. Mä olen kans nukkunut varmaan pari viikkoa tosi levottomasti. Herään tosi helposti ja en aina saa unta uudelleen. Vessassakin pitää käydä ainakin kerran yössä. Mikään nukkuma-asento ei oo hyvä. Tyynyäkin yritän laittaa jalkojen väliin, välillä sekin tuntuu pahalta. Lisäksi tässä flunssaa pukkaa...ei välttämättä ois nyt tarvinnut. Just kun oon taas ollut pari viikkoa voimissain ja jaksanut käydä töissä. Keskiviikkona oltiin fysikaalisessa valmennuksessa, joka käsitteli pääasiassa lantiopohjan lihaksia. Meinattiin myöhästyä, kun juuri lähdön hetkellä aloin oksentaa autokatoksessa ja kengätkin sai tästä osansa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top