Elokuun elot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja marimus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos rakkaat :)

Alissa23, meinattiin ens kesänä pitää häät, tossa puolisen tunnin päästä alan kirkkoa varailemaan että täytyy kattoa millasia päiviä sieltä löytyy. Luulis nyt vielä tässä vaiheessa löytyvän joku passeli :) Meinattii jos ois loppukesästä (heinä-elo) menty, niin vauvakin olis "jo" 8-kuukautinen suunnilleen.  Kiitos tsempistä, se ois muuten tossa reilun kahen tunnin päästä mukula ruudulla <3

marimus, mullakin oli/on toi samainen päähänpinttymä. Kun plussasin niin siinä vähän haikeena puoliksi vitsillä juttelin miehelle, että oisin kyllä halunnu naimisii ennen lapsia, ja kun mies siinä vähän ohimennen kysyi että no oisitko halunnu nyt mennä ennen kun vauva syntyy, niin mie suutuin sille :D Hirvee papatus siitä että mie haluun että mennää naimisii rakkaudesta eikä siksi että lapsia tulee, mitä muutkii ajattelee kun maha pystyssä alttarilla jne jne jne. Olin ihan varma että no nii, eipä tarvi muutamaa vuotee häitä odotella, mut kappas vaan :) Mut ihan sama sitte sekin, että en mie oo näin ajatellu jos jotkut toiset on avioitunu raskaana ollessaan, enkä TODELLAKAAN kyseenalaista sitä etteikö jotkut menis rakkaudesta naimisiin (siis idioottimaista ees sanoa ääneen ukolle mitään tollasta, myönnän) saatika ettei toi nyt rakkaudesta olis kosinu. Mutta kun sitä on pienestä likasta asti suunnitellu elämänsä niin minkäs mahtaa :D Sanoin jo tuleville kaasoille että jos minusta uhkaa tulla bridezilla niin lyökää ja mieluusti mahollisimman lujaa. Ja onneksi ne on kyllä semmoset ystävät että pistää ruotuun helposti, jos nyt ei ihan väkivallalla kuitenkaan.

Tsemppiä marimus sinne rakenneultraan! Mie oon jotenkin unohtanu koko panikoimisen ja en oo jotensakaan ees pitäny vaihtoehtona, etteikö kaikki olis ok. Itteni tuntien tossa menomatkalla tulee tajulähtee-paniikki, kun en oo aiemmin ees juuri miettiny asiaa. Oikeestaan ei minuu vieläkää jännitä mitenkää erityisen paljon vaikka ihan kohta ollaankin ultrattavana.
 
Onnea toukero!! :)

Ja marimukselle tsemppiä ultraan, tule sitten kertomaan uutiset. :)

Meillä poika 1,5v jollain tasolla kyllä ymmärtää vauvan tulon. Aina kun näkee masun, sanoo "vauva", sit usein nostaa paitaa ja pussaa masua tai vilkuttaa masulle. <3 Ostettiin semmonen pahvinen kirja, Meille syntyy vauva, jota poika lueskelee itekseen jatkuvasti, tai sitten meidän pitää lukea sitä hänelle. Mutta en usko sen vielä asian todellisuutta tajuavan, ennenku kannetaan se pikkuveikka sylissä kotiin. :D

Ääks, meillä on tutista vierottaminen täällä menossa. Luulin sen olevan helppoa, mutta ei se sit tainnu ollakaan. :D No, ehkä tää viikossa helpottaa. :)
 
Kiitos mimmus :).

Noita liikkeiden vähyyttä mietin taas viime yönä (tai oikeastaa aamuyöstä. Olen alkanut nukkua taas 6 tunnin yöunia!), että mistähän johtuu. Päivittäin jotain kyllä tuntuu, mutta aika heikosti ja vain parina sysäyksenä päivässä (yleensä ruokailujen jälkeen). Ainoastaan sillon, kun kissani tulee syliini kehräämään, rupee tapahtumaan ihan kunnolla. Ipana varmaan ihmettelee, mikä hemmetin vibraattori mahan ulkopuolella oikein tärisee :D.

No, tänään toivottavasti päästään tästä epävarmuudesta ja TOIVOTTAVASTI kaikki on kaikesta huolimatta hyvin. Huoh.
 
marimus, multa kätilö kysyi eilen että oonko tuntenu jo liikkeitä. Kun sanoin että joo sellasta kutinaa silloin tällöin ja joinain päivinä voimakkaamminkin, niin kätilö totes siihen, että ei ne välttämättä viel tässä vaiheessa päivittäin edes tunnu, eli ei tarvi olla huolissaan jos joinakin päivinä jää tuntemukset vähiin tai niitä ei tuu ollenkaan. Kovin oli silti liikkuvainen poika ja kaikki oli hyvin. Eli älä oo huolissas niistä liikkeistä, kaikki on varmaan ihan hyvin :) Tuu kertomaan sitte miten meni!
 
Onnea Toukero kosinnasta! :)

( . ) oma napa sen kun leviää...toivottavasti masussa on kaikki hyvin. en tosiaakaan tunne liikkeitä joka päivä ja tänään ollaan jo puolivälissä. eilen en tuntenut laisinkaan,tänään sitten ehkä...plaaah ja apua tätä epätietoisuutta. en yhtään muista miten nopeasti liikkeet vahvistuivat esikoisen odotusaikana,en nyt muistais kuitenkaan et näin pitkään menisi...ekat liikkeet/hipaisut tunsin jo muutama viikko takaperin,olisihan niiden pitänyt jo vahvistua,vai onko tämä massa sitten tiellä??saanko nolona kysyä että onko teillä liikkeet tuntuneet/vahvoja joilla hieman ylimääräistä...vielä viikko tätä epätietoisuutta,sitten koittaa rakenneultra.

Pesänrakennusvietti on valtava kun päästiin juuri remontoituun kotiin. tosin tässä on viel hieman puhki remontin ja tavaroiden purkamisesta,et jospa se vielä käytännöntasolle saatais kirppiksen kautta (oon menossa myymään niin saadaan lisää tilaa ja selkeyttä taloon) :))

äitiyspakkausta ei oteta,viimeksi käytössä oli vain makuupussi,kypärähattu ja toppapuku,nyt tuo toppis ei olisi sopiva vastasyntyneelle. jos jotain kiinnostaa myydä kohtuu hintaan se makuupussi,niin voisin olla kiinnostunut :))

 
On se jännä miten sitä mieli tekee tepposet kun jännittää, että onko kaikki masussa hyvin. Mullakaan ei ihan hirveesti ole liikkeitä tuntunut vaikka "jo" 18+4 menossa. Tai no, on tuntunut, esim. toissailtana ihan alavatsalla vähän häpyluun yläpuolella keskellä ja pikkasen oikealle tuntui kunnon muksintaa, jopaa käteen asti kun kevyesti painoin kämmenellä. Mutta jotenkin silti aina ajattelee, että jos se onkin jotain muuta vaan (niinkuin mitä, Alien?!?) ja eilen taas ei tuntunut juuri mitään niin heti iskee pelko. Hohhoijaa... Kaikkialla sanotaan, että on ihan normaalia, että tässä vaiheessa ei vielä hirveästi tunnu liikkeitä, varsinkaan säännöllisesti, mutta jotenkin sitä ei ota silti uskoakseen :) Enkä edes tiedä missä kohdin mulla on istukka, joten voi hyvin olla, että se on etuseinämässä ja vaimentaa tuntemuksia. Missäs kohdin masua muilla muuten on potkut/liikkeet tuntunut?

Masun kokokin jaksaa aina välillä huolestuttaa, vaikka ihan kunnon vauvamasu se on jo. Välillä tuntuu, että onpas se valtava ja välillä säikähdän, että mihin se on kadonnut emoticon Aamuisin mulla ainakin usein selkeästi pienempi - varmaan koska nukun usein selälläni niin kaikki painuu taaemmaksi ja kestää "valahtaa" takaisin eteen tms. ja tietysti tyhjä vatsa aamulla myös. On tää kyllä varsinaista, eikä huolehtimisen loppua varmaan näy ainakaan seuraavaan 20 vuoteen, kääk... emoticon

Vielä reilu viikko rakenneultraan olisi kestettävä. Onko muilla yhtä kajahtanut olo?? :D

edit. niin ja onnittelut toukero!
 
Miulla on menossa 18+2 enkä oo vieläkään tuntenut yhtään mitään liikkeitä masusta vaikka kuinka yrittäisi tunnustella :( Tuntuu että kaikki muut täällä ovat jo tunteneet :D 
 
noora88: Elä hättäile. :) Monet, varsinki ensisynnyttäjät, tuntee liikkeet vasta puolenvälin jälkeen. :) Se potkasee sitten, kun sitä vähiten odotat!

Tänään näin ekaa kertaa masun heilahtelevan potkujen tahdissa, kun rauhotuin kattelemaan. :) Ja kamalat täyteen rakkoon potkimiset on taas täällä. :D Vitsi ne tuntuu pahalta.

Mulle on tullu tosi inhottava vaiva, nimittäin supistaa kivuttomasti seistessä. Ei kävellessä tai muuten liikkuessa juurikaan, mutta jos pysähtyy... O_o Musta toi on tosi outoa. Ja tänään bussissa oli ihan hirveetä, kun en päässy istumaan. 20minuuttia seisoin siinä rattaiden vieressä ja ootin, että millon lähtee taju. Kun oli niin kuumakin. Siis noi supparit ei koske, mutta ne tuntuu ihan kamalalta, siltä että pitäis päästä istumaan. Pitää varmaan neuvolassa kysellä tuosta, ei mulla esikoisen aikaan mitään seisoskelusuppareita ollu.
 
Irmu: mulla tuntuu liikkeet ihan alavatsan etuseinämässä. Potkii se varmaan muuallekin, mutta tuossa vaan tuntuu kutinana. Istukka on takaseinämässä, se varmistui tänään rakenneultrassa.

Tuonne neuvola-keskusteluun kirjoittelinkin jo ultrasta. Eli tosiaan: ohi on ja ONNEKSI 4D edessä. En tullut yhtään rauhallisemmaksi tästä ultrauksesta, vaikka rakenteessa ei mitään omituisuuksia ultraajan mukaan havaittukaan. Jotenkin tarvitsen sen, että tajuan myös itse, mitä siellä ruudussa näkyy. Ja haluan varmemman arvion sukupuolesta. Tuntui, että nyt ultraaja veikkasi tyttöä vain, koska ei ollut ollenkaan varma, mitä siellä näkyi (sikiö sykkyrällä ja napanuora haarovälissä). Tai sitten yritän vain elätellä toivoa... Olin niin varma, että tyyppi olisi poika, että valehtematta vähän jopa petyin tyttöarvauksesta.
 
Tosiaan esikoista odottavat, älkää vielä olko huolissanne!
Ensisynnyttäjälle harvinaisempaa on tuntea selkeät liikkeet ennen 20 rv, kuin olla tuntematta. Ei mitään syytä huoleen :) mäkin esikoista oottaessa tunsin ekat selkeät potkaisut vasta joskus rv 25, vaikka vauva oli aktiivinen ja ultrissa näkyi kovaa liilehdintää. Niihin potkuihin ehtii vielä kyllästyäkkin (virtsarakko ja kylkiluut, auts!), odottakaa vaan rauhassa :)

mimmus: onpa ikävän kuulosta! Ehkä siinä seisoessa kohtu on jotenkin eri asennossa, ja alkaa helpommin supistaa tai jotain...? mulla on melkein päinvastoin, seisoessa tai liikkuessa ei supista, mutta kun istuu alas niin ne kivuliaat harkkarit alkaa.
Toivotaan että nää vaivat on vaan jotain näille viikoille kuuluvia, ja helpottuu pian! :)
 
toukero: Onnea kihlauksen ja tulevien häiden johdosta! Mulla mies kans kosi kun odotin esikoista joskus rv 16 tienoilla. Naimisiin mentiin kun tyttö oli 4kk ikäinen. Ihan sopiva aikatulu minusta oli. :) Että varmasti siinä 8kk aikana ehtii tapahtua ihmeitä. Mulle oli tärkeää, että kroppa oli ehtiny häihin vähän palautua ja että uskalsin ottaa sitten hiukan alkoakin. Me tosiaan mentiin salassa naimisiin ja ilmotettiin sukulaisille vasta jälkeenpäin. Juhlittiinkin ihan kahdestaan syöminkien ja juominkien merkeissä.

En nyt muista kuka kyseli, että tuntuuko liikkeet jos on enemmän "massaa". Kyllä mulla massaisella emakolla ainakin tuntuu :D. Ei ne nyt ehkä niin herkästi näy ulospäin tai tunnu ulospäin, kun siinä on rasvaa päällä. Mutta kyllä mää sisällä tunnen kaikki liikkeet. Mulla ei oo koskaan liikkeet tuntunu alavatsalla. Täällä potkitaan kylkiä kohti. Muutenkin oon huomannu, että vauva tykkää köllötellä jommalla kummalla kylkipuolella. Mulla on oma teoria, että mun kohtu on hätäsektion jäljiltä semmonen kahdeksikon mallinen, että keskeltä kapeampi ja sivuille enemmän tilaa. Vauva aina sujahtaa jommalle kummalle puolelle. Mulla tuntuu tosiaan potkuj tuossa kyljessä navan korkeudella joskus jopa yläpuolella. Oon yrittäny tunnustella, että missä kohtaa kohtu menee, mutten saa selvää. Ens viikolla rakenneultra ja siellä selviää. Istukka mulla on ainakin etuseinässä.

Mulla on ollu kauhea kiire. Esikoinen sairastui viime sunnuntaina korkeaan kuumeeseen. Kävi 40 asteessa. Olin ihn paniikissa, kun meillä ei ole ikinä sairastettu. Paljastui sitten vauvarokoksi. Eli ollaan sairastupaa jouduttu pitämään. Maanantaina aloitin koulun ja ollut orientaatioviikko tässä. Onneksi oon aiemminkin opiskellu ammattikorkeassa niin tuttuja asioita paljon. Ensi viikolla sitten polkaistaan kätilöopinnot ihan todenteolla käyntiin.
 
irmu: Just samoja jutuista saan hepulin kutakuinkin päivittäin emoticon  Liikkeet on minullakin tuntuneet tosi alhaalla, häpyluun yläpuolella vasemmalla puolella ja kun ne on tuntuneet niin samassa kohdassa, aloin epäileen et jos se onkin suoli tai joku-.. juu..u. On kait ne niitä potkuja oikeesti. Ja aamusin on sama juttu, et kauheeta mihin mun maha on kadonnut?? Joku kaunis päivä vielä toivon, että se tosiaan olis kadonnut :D Kai nämä on ihan normaaleja pelkoja. Välillä tulee olo ettei vaan jaksa odottaa, että tulis jo neuvola, että kuulis sydänäänet ja rakenneultraan on vielä niiiiin kauan (10.9.).

Mut näillä mennään ja oikeesti kyllä nautin raskaudesta täysin rinnoin ( kirjaimellisesti..).
 
Ilmoittauduin tänään Kättärin Haikaranpesään. Onko kenelläkään kokemuksia? Osasto on ilmeisen suosittu perhehuoneineen, mutta itseäni kiinnostaa sen tarjoamat välineet ja valmennukset luomusynnytykseen. Täytyy vain toivoa, ettei nyt raskauden aikana tapahdu mitään komplikaatioita, jotka estävät Haikaranpesään pääsyn, ja että osastolta löytyy tilaa sitten h-hetkellä.
 
marimus ja muutkin: Tuli muuten tuosta perhehuoneesta mieleen, että oli meille ainakin mittaamattoman arvokas kokemus. Tosiaan ilmoitin leikkaussalissa, että haluamme perhehuoneeseen, jos sellainen on vapaana ja onneksi olikin. Oli ihanaa, kun itse toipui leikkauksesta, niin mies sai olla koko ajan tukena ja turvana. Täällä Oulussa mies sai ihan normaalisti poistua sieltä perhehuoneesta ja käydä välillä kotona mutkia. Huoneessa oli molemmille tosi hyvät sängyt ja oma hoitopaikka vauvalle, eli ei tarvinnut yleiselle vaipanvaihtopaikalle mennä. Samoin löytyi ihan oma henkilökohtainen vessa. Sain koko ajan mieheltä apua kun piti nousta pystyyn ym. Sanoinkin, että jos olisi pitänyt olla vain kiireisten hoitajien varassa, niin olisin varmaan maannut omassa kusessa, veressä ja paskassa ja nälissään siellä sängyn pohjalla sekä samoin myös lapsi. Ehkä hiukan kärjistetty ajatus, mutta kiire siellä hoitajilla tietenkin oli. Ainoa mikä perhehuoneessa on miinus on se hinta... kalliiksihan se tuli. Olin kaksi päivää osastolla ennen synnytystä ja laskettiinkohan neljä päivää siihen perhehuoneeseen, vaikka todellisuudessa olin kolme. Mutta jotenkin se määräytyi sen vuorokauden vaihtumisen mukaan riippuen siitä milloin oli saapunut ja milloin lähti. Hintaa tuoli tuolle sairaalareissulle 350-400e yhteensä. Olihan siinä maksamista. Että kannattaa varautua sitten muutenkin oli menossa perhehuoneeseen tai ei, että synnyttämisestä menee ne tietyt kulut. Normaali synnytys ja sairaalassa olo kuluttaa euroja veikkaisin että 150-200e.
 
Hellurei!:)

Varautukaa piiiitkään tekstiin, mulla on monen viikon kuulumiset ja kommentoinnit varastossa ;)

Me kotiuduttiin eilen kolmen viikon kesälomareissulta. Vietettiin pari viikkoa mun äitin luona Pohjois-Savossa ja sieltä ajeltiin viikoksi vielä mökille Länsi-Suomeen.
Aivan mahtava reissu ja tuli kyllä parhaimpaan mahdolliseen väliin. Rentouduttiin oikein huolella! Ei ollut mitään suurempia suunnitelmia ja tehtiin, mitä huvitti :) Yhtenä päivänä käytiin tutkimassa lehmiä laitumilla, toisena päivänä haettiin Kuopion torilta kalakukkoa iltapalaksi jne. ;)

Mökillä me ollaan vietetty kesälomat jo ties kuinka monta vuotta, ja niinpä siis tänäkin kesänä sinne suunnattiin. Mieluusti oltais oltu pidempäänkin, mutta meiän äiti ei ollut nähnyt Elleniä niin pitkään aikaan (reilu 3kk), että haluttiin tällä kertaa viettää Savossa vähän pidemmän aikaa.
Mökki on mulle ihan mielettömän tärkeä paikka, siellä saan kunnolla nollattua! En tiedä mitään parempaa, kun istua ilta-auringossa kuistilla ja katella liplattavaa Päijännettä! Mun taivas ;) Mökin laiturilla on myös paljon tunnearvoa, sillä siellä mun mies kolme vuotta sitten kosi mua auringonlaskussa ♥

Viime vuonna oltiin mökillä, kun Ellen oli 3 viikkonen ♥ Tällä kertaa neidin kanssa mökkeily oli luonnollisesti pikkasen erilaista ;) Ellen viihty ihan mielettömän hyvin! Parasta oli istua vattupuskassa vattuja syöden. Myös mustikoiden ja puolukoiden syöminen suoraan varvuista oli huippua ;) Pihlajanmarjat maistui myös :DD
Uitiin järvessä, saunottiin koko perheen kanssa, kalastettiin laiturin nokasta (Ellenin mielestä myös huippua hommaa - kikatti hulluna, kun nostettiin kalaa järvestä ;)), tehtiin pitkiä kävelylenkkejä Ellen manducassa, koirat vapaana juosten, nukuttiin piiiitkiä päikkäreitä (isin marjastaessa ;))! Niiiiiiin parasta ♥

Ellen oppi reissussa paljon uusia sanoja, jotka on ollut nyt käytössä jo päivittäin! Yllättävän paljon helpottaa tota kommunikointia ;) Neiti oppi myös lähettämään lentosuukkoja (mäiskäyttää käden suulle ja suukottaa sitä), morottamaan (nostaa käden jokaiselle vastaantulijalle ja laskee sen vasta kun morotetaan takasin ;)) ja puhaltamaan kuumaa ruokaa/nuotiota/saunaa/uunia jne :D Hurjaa, mitä vauhtia toi mini kehittyy ♥

Nyt tuntuu, että on taas voimia vaikka mihin! Vielä on 1,5 viikkoa lomaa jäljellä ja sit oliski enää vajaan 3 kuukauden työpuristus ennen äitiyslomaa! Siis sehän on ihan kohta :o!

Masutyypin potkut on tuntunut jo useamman viikon ajan ja viimesen viikon aikana potkut on vahvistunut hurjasti! Reilu viikko sitten tunsi mieskin ensimmäiset potkut masun päältä ♥ Tuntuu olevan ihan yhtä vilkas tyyppi, kun siskonsakin! Perjantaina olis rakenneultra! Jee, ei oo enää montaa päivää! Sukupuolta ei aiota selvittää, mutta on superihanaa nähä taas murunen!

Mä kävin vasta nyt kurkkimassa ton uuden äitiyspakkauksen.. Olin ajatellut, että jos se on ihan överi-ihana, niin sit otetaan se, muuten ei. Ei säväyttänyt niiiiiin paljoa, joten lähetään sitten shoppailemaan sillä 140e:lla vauvalle meille mieluisia vaatteita ja tarvikkeita :)

toukerolle VALTAVAT ONNITTELUT kosinnasta ♥ Ihanaa! Häiden suunnittelu on vaan niin parasta! Joko sait kirkkoa ja juhlapaikkaa varattua? Me tanssittiin meidän häitä kans elokuussa, itseasiassa eilen vietettiin toista hääpäivää, reissukasseja purkaen ja pyykkiä pesten ;)

mimmus mulla tulee kans noita harjotussuppareita seistessä. Ei satu, mutta tuntuu todella ikävältä. Sellai paineen tunne alamahassa ja selässä ja pitäis heti päästä istumaan. Vähän jännittää töihin paluu, kun teen pitkälti seisomatyötä, eikä oo jatkuvasti mahollisuutta käydä istumaan..

Mulla on myös alkanut edellisestä raskaudesta tuttu vaiva, närästys!! Ärsyttävä vaiva, koska tiedän sen nyt vaivaavan sitten synnytykseen asti. Aika reilusti menee rennietä päivässä.. Oon yrittänyt välttää närästystä aiheuttavia ruokia, mutta ei sillä tunnu kauheesti olevan merkitystä, mitä syön.

Ja suonikohjut oon saanu kans vaivoikseni. Edellisessä raskaudessa ei ollut, mutta kuulemma tuleekin helpommin vasta seuraavien raskauksin yhteydessä.. Pitäis varmaan hankkia jotkut tukisukat, ettei menis pahemmaksi.

Ootteko katellu jo syksyksi/talveksi takkeja? Mulla on tää maha jo ihan valtavan kokonen, joten ei mitään toivoa, että nykyset takit menis enää kiinni. Ja alkaa noi säät ilmeisesti pikkuhiljaa viilenemään ;) Mä kattelin, että ainakin h&m:llä oli joku mama-syystakki, pärjäsiköhän sillä sinne tammikuulle saakka?;D
 
Noista perhehuoneista.. Lahesssa ei oo synnyttäneille perhehuoneita (odottajille sen sijaan on :o!!).  Mutta miehen (ja syntyneen vauvan sisarusten) osastolla oloa ei myöskään rajoteta mitenkään. Sillon kun Ellen synty, mun mies kävi käytännössä vaan nukkumassa kotona (ja ulkoiluttamassa koirat). Asutaan onneks n. 5min päässä sairaalassa, joten matkat ei kauheesti vieny aikaa. Me pötköteltiin yhessä siinä pienessä sairaalasängyssä, usein nukuttiin ihan päikkäritkin :) Mies hoiti tosi paljon Elleniä jo heti ekoina päivinä ja oli ihanaa, kun se oli niin paljon meiän kanssa!
 
Joo perhehuone olisi ihan ehdoton ja täytyy toivoa, että sellainen on mahdollisuus saada. En kestäisi toipua huoneessa, jossa ramppaa koko ajan muiden synnyttäjien vieraita. Ja tosiaan se avun pyytäminen tuntemattomilta, jopa hoitsuilta, on aika suuri kynnys.

Mua vaivaa ihan kunnon unettomuus: tämä viikko on vedelty viiden tunnin unilla per yö. Herään yleensä  2-3 välissä siihen, ettei väsytä tippaakaan, mutta päivällä olo on kuin jyrän alle jäänyt, eli univajetta selvästi on. En keksi mitään muuta selitystä asialle kuin  kilpirausen, jonka pitäisi toimia näillä viikoilla aktiivisempana aiheuttaen nopeampaa aineenvaihduntaa. Sama homma oli alkuraskaudessa. Onneksi huomisen jälkeen alkaa pieni parin viikon loma. Saa nukkua sitten vaikka päivällä :).

Miespuoliset työkaverini ovat muuten alkaneet heittää jotain läskiläppää ja kadulla vastaan tulevat naiset tuijottaa estotta mahaani. Oon ajatellut, että ei tää nyt vielä niiiin näkyvästi iso ole, kunnes eilen meinasin saada slaagin nähtyäni itseni yllättäen kaupan kokovartalopeilistä. Sieltähän tuijotti selvästi raskaana oleva nainen!
 
Oulussa on inhottava, kun uudelleen synnyttäjät ei saa ollenkaan perhehuonetta. Eli mää nyt joudun sinne yleiselle puolelle ja en kyllä yhtään haluais sinne mutta ei kai se auta. Mää yritän päästä tilanteen mukaan mahdollisimman pian sairaalasta pois sitten.

Täällä on pidetty oikeen kunnolla sairastupaa. Neiti sairasti jonku ihme rokon. En saanu selvyyttä, että oliko vauvarokko vai enterorokko. Oli kovasti kuumetta parisen päivää ja sitte nousi yksittäisiä näppylöitä ja nenän alle ja takapuoleen semmoset kunnon lettoryyhkät. No, sitte ku tyttö parani, niin mies sairastui eilen. Hänellä samanlainen korkea kuume ja huono olo. Saapa nähdä tuleeko hälle näppyjä. Voi olla kuulemma muutakin, jotain vatsatulehdusta tai myyräkuumetta. Ainakaan noista rokoista ei oo raskaana olevalle vaaraa, jos sairastuu kun ovat virusperäisiä. Toivottavasti itse pysyn terveenä.

Meillä siintää siellä ens viikossa tuo rakenneultra torstaina. Jännittää ihan sikana. Mulla on ollu nyt ihan outoja kipuja tuolla mahassa. En tiedä ovatko ihan normaalia kohdun kasvukipua. Tuntuu tuolla niinku navasta oikealle päin ja hiukan alaspäin semmoista viiltävää kipua ja kestää yleensä muutaman tunnin. Samaten mullakin on alkanut supistelemaan. Ei oo kipeitä onneksi olleet mutta juuri noita kiristäviä. Närästys on myös tullut kaveriksi ja eilen sai jo heittää rennietä naamaan.
 
Täällä kanssa hyvät kokemukset perhehuoneesta :)
En olisi varmaan kestänyt jos huoneessa olisi ollut toinenkin vauva äiteineen... naapurihuoneesta kuului yötä päivää suora huuto, ei todellakaan mikään vieno vauvan itku. Toivottavasti siinäkään huoneessa ei ollut muita, riittää jos yksi äiti joutuu valvomaan!
Oli mukavaa toipua omassa rauhassa, mies meni miten halusi ja vieraille oli hyvin tilaa. Kylppäri oli naapurin kanssa yhteinen, mutta vesipiste ja vauvan hoitopiste olivat huoneen puolella. Näin siis Vammalassa. Hinta oli tietenkin isompi kuin parihuoneessa olisi ollut, mutta ei silti tullut kalliiksi, yhteensä alle 200.
Vammalassa ne huoneet ovat ensisijaisesti ekakertalaisille, täytyypi toivoa että silloin ei ole ruuhkaa kun meidän vuoro tulee :) ja että ylipäänsä päästään Vammalaan.
 
Kuten todettu, PHKS:ssa ei ole enää lainkaan perhehuoneita. Mut mulla kävi hyvä tuuri eka kierroksella. Saatiin pojan kanssa oma huone (lääkärin toive, että saatais ainakin eka yö olla omassa rauhassa ja nukkua kunnolla, koska synnytys oli pitkä ja ponnistusvaihe nopea ja rankka sekä mulle että pojalle). Eikä siihen 2h huoneeseen tullutkaan sit koko aikana muita. Lähtöpäivänä siinä oli vähän aikaa joku odottava äiti, mihinlie tarkkailuun tullut, mutta hänkin jätti tavaransa siihen ja häippäs johonkin...:P Ja oltiin pe-ke sairaalassa eli aika kauan. Mies ei tosin saanu olla yötä, mutta oli silti mahtavaa saada olla omassa rauhassa.:)

Onko muita, jotka toivovat polikliinistä synnytystä (ensikertalaisilla ei yleensä taida olla tähän mahdollisuutta)? Mie toivon sitä.:) Mulla ei maito noussut sairaalassa ollessa viimeksi, vasta lähtöä edeltävänä aamuna sain 10ml pumpattua.:O Kotona maito nousikin sitten heti paremmin, koska siellä stressi helpotti (miehessä erosta oleminen oli to-del-la raskasta, itkin kuin pikkulapsi kun mies ei ollu läsnä). Kotona sais olla ihan omassa rauhassa, tutussa ympäristössä ja rakkaiden ihmisten luona.<3 Se olis aivan mahtavaa, toivon niin, ettei ilmaannu mitään estettä tälle...:) Tai että ei tarttis sit ainakaan kovin pitkään olla sairaalassa. Noin niinko muuten tykkään käydä ja olla sairaalassa, olen ollu osastolla öitäki aika usein. Ottasin sairaalassaoloajan levon kannalta, mut hormonihuuruissa siellä ei oo kiva olla...:/ Muutenkin esikoisen hoitaminen sujui vallan mainiosti ja imettäminenkin onnistui 8kk ikään asti, joten luotan siihen, että pärjättäis kotona kivasti.:) Mieskin on kuitenkin isyyslomilla sit ainakin ekan viikon heti kättelyssä, eli kotona ois "apujoukkoja".
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top