ELOKUUN ELOHIIRET

Heippa!
Tää ilmottautus varovaisesti mukaan elokuisiin :) Laskettu aika on 6.8. Keskenmenoja on taustalla ja tämäkin raskaus alkoi mielenkiintoisesti kun luulin saaneeni keskenmenon, mutta varmistusultrassa paljastuikin elämää! Kätilö epäili et on ollut mahdollisesti kaksoset, joista toinen meni. Oon 26-vuotias ja esikoinen on 1v 3kk poitsu.  
 
Täällä on ollut hyvin ailahteleva olotila oireilujen suhteen viimeiset pari viikkoa ja väkisinkin alkaa pelottamaan, että onkohan kaikki kunnossa. Rinnat ovat arat ja väsyttää... mutta väsymys ei ole niin rankkaa enää, kuin pari viikkoa sitten ja nyt pystyy juomaan jo kokonaisen kupillisenkin kahvia! Kävin eilen viisaudenhampaan poistossa ja voin sanoa, että hieman meinas pahaa tehdä veren ja puuduteaineen maku suussa! Nooh hengissä selvittiin vaikka illan olinkin aika kipee ja hapaan juuret oli sen malliset, että niillä ois kuulemma päässy Guinnesin ennätystenkirjaan! :D Hampaassa oli reikä, joten ajattelin että hyvä pistaa tässä vaiheessa raskautta, kuin sitten loppupuolella... Sikäliikäli tässä nyt loppuun päästään, kun olo on mitä on. Hyvin vahvasti on poikaolo täällä oireiden vähyyden takia... Saas nähä kuinka käy. Tyttö olis enemmän, kuin tervetullut sukuun, mutta poikakin ihan yhtä tervetullut! <3

Vaatteita on kaapit pullollaan ja kaikki tarpeellinen löytyy jo valmiiksi. Kehto ja sitteri on pyörinyt mielessä mahdollisina hankintoina. Kehto ihan sen takia, että esikoisen syntymän jälkeen meille on tullut 2 kissaa ja esikoinen ei ehkä antaisi vauvan nukkua sohvalla niinkuin itse nukkua ekat kuukaudet... Siis ne pikkuruiset päikkäripätkät joita usein oli päivässä. Sitteriä olen miettinyt myös sen takia, ettei vauva jäisi lattialla kissojen ja esikoisen jalkoihin.. Olisi vähän enemmän suojassa siinä sitterissä sitten... Kokemuksia kellään? Sitteriä en ole muuten koskaan pitänyt mitenkään tarpeellisena kapistuksena, kun lattiallakin on hyvä olla ja pääseepähän siinä sitten liikkumaankin ihan eritavalla. :)

Seulonnasta ja np-ultrasta sen verran, että aion todellakin osallistua niihin! En voisi antaa itselleni ikinä anteeksi sitä, että tiedostaen jättäisin moisen mahdollisuuden väliin ja synnyttäisin sairaan lapsen.. Pitäisi sitä itsekkäänä tekona ajatellen lapsen tulevaisuutta ja hyvinvointia. Tokikaan seulonnoissa ei kaikkea saada selville, mutta se mitä saadaan on hyvin tärkeää tietoa. Tämä on tokikin jokaisen oma asia, mutta minä ajattelen asiasta näin.

Ihan hirmuisen pahoillani olen kaikkien keskenmenon saaneiden puolesta!! Harmittavan monta teitä on jo ollut.... :( Voimia! <3
 

Lunahi kirjoitti:
Täällä on ollut hyvin ailahteleva olotila oireilujen suhteen viimeiset pari viikkoa ja väkisinkin alkaa pelottamaan, että onkohan kaikki kunnossa. Rinnat ovat arat ja väsyttää... mutta väsymys ei ole niin rankkaa enää, kuin pari viikkoa sitten ja nyt pystyy juomaan jo kokonaisen kupillisenkin kahvia!  Hyvin vahvasti on poikaolo täällä oireiden vähyyden takia... Saas nähä kuinka käy. Tyttö olis enemmän, kuin tervetullut sukuun, mutta poikakin ihan yhtä tervetullut! <3

 Sitteriä olen miettinyt myös sen takia, ettei vauva jäisi lattialla kissojen ja esikoisen jalkoihin.. Olisi vähän enemmän suojassa siinä sitterissä sitten... Kokemuksia kellään? Sitteriä en ole muuten koskaan pitänyt mitenkään tarpeellisena kapistuksena, kun lattiallakin on hyvä olla ja pääseepähän siinä sitten liikkumaankin ihan eritavalla. :)

 Pitäisin sitä itsekkäänä tekona ajatellen lapsen tulevaisuutta ja hyvinvointia. 
Itse pelkään myös että onko kaikki kunnossa, sillä mulla myös on oireet vähentyneet. Ja tosiaan, kahvia pystyy vihdoin juomaan taas! Ruoka vielä ällöttää, ja ei pysty syömään suuria määriä. Tissien arkuutta on, mutta ei paljon. Ja väsymys on hellittänyt. Mutta, ens viikolla on neuvola, ja aijon kysyä josko niitä sydänääniä jo kuunneltaisiin, kun ei sairaalasta ole vielä kontrollikutsua tullut (4 keskenmon takia olen erikoistarkkailussa) 

Itselläni on aikomus ostaa sitteri! 5 kissaa ja koira, niin pakko :D 
Siskollani on nyt 2 kk:tta vanha vauveli, ja tämä nukkuu päivät sitterissä. Juurikin kissojen ja esikoisen takia. Ja "Selma" on helppo lepytellä sitterissä, kun tykkää kun sitä hytkyttelee :) 
Mä en näe sitterin hankinnassa mitään pahaa, ja mun mielestä on eläinten takia tosi hyvä.

Minä taas pidän sitä itsekkäänä tekona, että tehdään raskauden keskeytys sen takia että lapsi on kehitysvammainen... Eikö jokainen elämä ole arvokas? 
Ja ennenkuin alkaakaan :D niin tottakai ymmärrän sen että jossei lapsella ole mitään tulevaisuutta elämisen suhteen niin toki ymmärrän. Esim. suuri todennäköisyys ettei selviä synnytyksestä tai ei elä paria vuotta kauempaa. Mutta jos lapsella on lievä down, tai toisen asteen, niin miksei antaisi tämän elää, kun tälläiset voivat elää onnellista elämää? itse koen, että josko tämä esikoinen olisi kehitysvammainen, niin en välttämättä sitten enää tekisi lapsia. Eläisin hälle. Ja teidän, joilla on jo entuudestaan lapsia, ymmärrän pointtinne siinä että jos tulis pahasti vammainen lapsi, ette pärjäisi kun on muitakin. Mutta minä, jolla ei ole sitä ainuttakaan lasta, ja kokenut 4 keskenmenoa, olen sitä mieltä, että jos mulle on tarkoitettu se kehitysvammainen, olen valmis ottamaan sen mitä on tullakseen. Lasta ollaan yritetty siis 3 vuotta, ja en ole yhtäkään saanut syliin. Tämän takia ajatukseni poikkeaa varmasti monen kanssa.

Tosin, tuttava perheelle sanottiin aikoinaan että heidän lapsensa voi kuolla koska vain ja oli jopa elinaika ilmoitettu. (Tämä ei ole down-lapsi) Mutta poika on jo 20-vuotias, ja lääkityksillä pystyy elämään melkein normaalia elämää. mm,Autoa ei saa ajaa, huonon näkökyvyn takia. Ja joo, nyt on paremmat tutkimislaitteet, mutta tämän pojan kuolinikä sanottin vain kun hän oli n.15... Mutta, tämähän on vain onnenkauppaa...


Sitten omia kuulumisia. Karkit maistuu, ja cokis. Siinä ne sitten oli... :/ Tissiliivi ostoksille saa painaa sunnuntaina, kun kerkeää.

Itse en elä vielä mitään "oloja" kun tosiaan haluaisin olla ensin varma että sielä joku on.. Oonkohan mä vähän liian pessimisti, vai voiko sen mulle suoda?
 
Tervetuloa joukkoon muffe!

Mä en kanssa halua tietää kumpi sieltä on tulossa. En tiennyt esikoisestakaan. Toki myönnän, että olisin saattanut sortua jos kätilö olis kysynyt haluanko tietää. Nyt on kyllä hyvinkin samanlaiset oireet kuin esikoisesta. Jatkuva kuvottava olo ja vain harvoja ruokia pystyn syömään. Ennen söin terveellisesti ja nyt en pysty ajattelemaankaan mitään kananpalaa lautaselle vaan syön jotain pinaattikeittoa ja pakastepitsaa. Kääntynyt ruokailutottumukset aivan nurinpäin. Epäilen siis tyttöä jälleen ja toivoisinkin, että olisi kaksi nättiä tyttöä. Olen vaatefriikki ja tytöille on niin nättejä mekkoja yms. Ja vaatetta on kahen edestä, että kovasti riittäis kahellekkin. Toki poikakin on yhtä tervetullut.
Asia selviää sitten elokuussa, jos kaikki hyvin menee.

Meinaan kyllä verrata vauvan sykkeitä toisiinsa. Esikoisesta terkka sanoi, että on kyllä kovin tyttöiset sykkeet, korkeat, kuulemma vanha kanssa uskoo näin. Ja tyttö tuli. Tokihan se on täyttä arpapeliä, mutta kuitenkin kiva seurailla.

Ja kamala, kuinka te nukkaposki vieläkin ootte ilman sähköä! Parasta olis sitten tulla kunnon korvaukset sähköyhtiöltä. Onneksi ei oo yhtä kovat pakkaset kuin viime talvena. Siinähän menis koko talo pilalle.
 
Minulle ei ole väliä kumpi sieltä tulee. Kunhan saan jotain syliini. maanantaina olisi ensimmäinen käynti äitiysneuvolassa. Jännittää aika paljon. Vaika se taitaa olla enemmänkin haastattelua ja juttelua tämä ensimmäinen kerta. 

Käytiin katsomassa täällä muutamia lastetarvikeliikkeitä. Ja mitkä hinnat. Nyt sit ollaan katsottu tori.fi ja huuto.net erilaisia yhdistelmärattaita. Katsotaan jos joku sopiva tulisi eteen. onneksi ollaan hieman laitettu sivuun lasta varten. Eikös yleensä sanota että lapsen ensimmäiset elinvuodet ole kaikkein kalleimpia ja etenkin kun on kyseessä esikoinen. 

sama etova olo vaan jatkuu. Pystyn hieman syömään perusruokaa, mutta herkkuja menis vaikka kuinka paljon. Etenkin vaniljarahka ja banaani. Rinnat ovat erittäin arat, enkä pysty sen vuoksi nukkumaan mahallani. Yleensä kyljellään. 

Missä vaiheessa pitäisi hieman hellittää esim töissä? Ja tarkoitan noiden painojen nostoa? Joudun töissä jonkin verran nostamaan yli 20 kg laatikoita ym. 

 
Mä oon kans täs miettiny että haluanko tietää kumpi täälä on mutta sitte ku toisaalta tietää kumpi sielä on, tiedän mitä teen tytön vaatteille. Laitanko sivuun vai saako joitain jo laittaa vähän myyntiin jos sielä oliskin poika :) Ei nyt ihan kehtaisi pojalle vaaleanpunasta pukea ku tällä ykkösellä on melkein kaikis vaatteis jotain vpunasta :) 

Sama on tän np-ultran kans, sinne mennään ja tehtiin eilen läheteki sairaalaan ja tänään jo tuli aika!! 3.2 vasta olis ultra ja sillon olis 13+1 viikkoja. Ykkösen kans olin 11+6 jo. Noh, eikö se tuola kasva normaalisti :) 

Meillähän on täälä kaikki vauvalle mitä tarvii, mutta mä oon täs miettiny että tarvinko kaksosenrattaat :( Ku ostettiin viime kesänä tytölle uudet ihanat kauan haluamani Emmaljungan duo edged ruskea-valkonahkaset!! JA NYT NE PITÄIS VAIHTAA!!! NO WAY!! Mä päätin, että minähän ostan sisarusistuimen noihin ja seisomalaudan ja jos matkarattaiksi jotkut halvat tuplat ostais niin saa sitte kaupungille mukaan jos tulee lähettyä koko lauman kans :) 

Jes! Täälä alkaa olo olemaan parempi ja ei oo ihan niin oksettavaa oloa koko ajan :) Saa jopa syödyksiki :D Mutta koko ajan tekee jotain mieli ja sit kiukuttaa ku ei viitti jatkuvalla syötöllä tukkia suuhuni jotain ja sitte vielä miehen tupakkalakko siihen päälle :D Se on sunnuntaista asti ollu ilman tupakkaa ja vielä meinaa olla vierotusoireita ku pinna vähä kireellä välillä :D
 
Täällä ilmoittautuu yksi elokuinen, nyt sain aikaiseksi kirjoittaa tänne itsekin, monta päivää olen jo lueskellut näitä. Laskurin mukaan la olisi 22.8, esikoinen tulossa. 11.1 on ensimmäinen neuvola ja 2.2 on ultraääni. Tosin 30.12 kävin jo varhaisultrassa, kun oli huolta onko kaikki hyvin, kaikki oli ok, sydän löi jo ja joku 3,5mm kokoinen siellä näkyi.. Näillä näkymin Jorvi tulee olemaan synnytyssairaalana.

Luulin siis aiemmin kuukautisteni alkaneen ja että en ole raskaana, koska vuodin aivan kuin olisi ollut kuukautiset alkamassa, pientä ruskeaa vuotoa, välillä punaista. Joulun vietto vei huomioni, kunnes tajusin, että kuukautiset eivät ole kunnolla alkaneet ja että vuotoa on tullut jo lähes 2 viikkoa (minulla on aina viikon mittaiset kuukautiset, ja ovat joskus muutenkin venyneet pitkiksi, joten ajattelin sen vain olevan joku hormonaalinen juttu). Sitten yhtäkkiä alkoi pahoinvointi ja rinnat olivat arat, joten sitten tajusin asian laidan ja ei muuta kuin testiä tekemään. Ja kun se näytti positiivista, niin sitten soitin neuvolaan ja kysyin, pitäisikö vuodosta huolestua. Vastaus oli, että jos tulee kipuja niin sitten heti lääkäriin tai jos vuoto ei lakkaa lähipäivinä. No, päätin sitten, että hakeuduin lääkäriin varmuuden vuoksi. Ongelmana oli sellainen pikku juttu, että olimme mieheni kanssa joulun vietossa Belgiassa, mieheni kotimaassa ja kaikki tämä oli haastavaa, kun emme olisi halunneet kertoa hänen perheelleen vielä. Lopulta päädyimme kuitenkin kertomaan, sillä olin pahoinvoiva koko ajan ja aamut oksentelin, en voinut syödä ja halusin vain nukkua, ja halusin antaa selityksen oudolle käytökselleni. Uuden vuoden päivänä lähdimme kotiin ja olin niin onnellinen kun pääsin oman kodin rauhaan. Jännää oli, että tällä viikolla pahoinvointiakaan ei ole ollut niin paljon, kuin Belgiassa ollessa oli, joinakin päivinä aamuoksenteluja ja kuvotusta.

Töissä on ollut rankkaa loman jälkeen, koska raskaus verottaa voimiani todella paljon, mieluiten vain nukkuisin tai lepäilisin. Olen töissä lasten parissa ja koko ajan pitäisi jaksaa tehdä ja mennä, vaikka oksettaisi. Oli pakko kertoa yhdelle työkaverille raskaudesta, sillä tässä yhtenä aamuna työpanokseni oli aika olematon, kun en kyennyt paljon muuta kuin istumaan ja seuraamaan sivusta kuvotuksen ja huimauksen takia ja työkaveri joutui hoitamaan kaiken. Tilanteen mukaan kerron sitten muille, jos tulee sama tilanne.

Muuten olemme kertoneet raskaudesta vain vanhemmilleni, ja miehen puolen sukulaisille. Kaikki ovat olleet aidosti onnellisia puolestamme. Sopivan tilanteen tullen aion kertoa muillekin läheisilleni. Kuitenkin pelko keskenmenosta on aikalailla jatkuvasti mielessä, kun raskaus on kuitenkin niin alussa vielä. En oikein uskalla myöskään ajatella vielä synnytykseen asti tai miettiä tarvikehankintoja. Sillä ei ole merkitystä myöskään, kumpi sieltä tulee, tyttö vai poika, kunhan nyt sinne asti päästäisiin ja tulisi terve lapsi. Tässä raskaana olemisessa on niin paljon ihmeteltävää kyllä, että pitää yrittää ottaa asia kerrallaan.

Ruoat maistuvat nyt vaihtelevasti, mutta mandariineja syön useita päivässä, ne tuovat jonkinlaista helpotusta pahaan oloon ja niitä pystyn aina syömään. Leipä ei oikein maistu ja ruokaa voi syödä vain vähän kerrallaan. Manteleita tms. olen yrittänyt pitää ulottuvilla, mutta yritä nyt sitten töissä napostella yhtään mitään kun lapset huomaavat kaiken ja ihmettelvät mitä syön ja samoin töissä on vaikea syödä muulloin kuin samaan aikaan lasten kanssa ruoka-aikoina.Yksi päivä oli töissä kaalikääryleitä, voi yökötys sitä hajua ja pakko oli olla esimerkkinä lapsille ja syödä. Hajuaisti on selvästi herkillä, jotkut haju yököttävät, esimerkiksi rasvassa paistetun ruuan haju ja muutenkin vahvat ruuan hajut.

Myös vessassa saa rampata keskellä yötä pissalla, mies on jo nauranut, että hyvä että harjoittelen yöheräämisiä tulevaa varten. 

Tulipa paljon itsekeskeistä selostusta, mutta koittakaa kestää. :)


 
Heikku89: Olen kanssasi aivan samaa mieltä. En todellakaan voisi kuvitella olevani niin mahtava, että voisin valita, kenellä on oikeus elää ja kenellä ei. Ajattelen ennemmin niin, että kaikiss meissä on jotain vikaa, toisilla on siihen diagnoosi ja nimi, mutta eiköhän meillä kaikilla jotain "vammaisia" ominaisuuksia ole luonteessa, terveydessä tai missä lie :)

Olen aina ollut valmis ottamaan lapset vastaan sellaisina kuin heidät minulle annetaan. Koska olin jotenkin tosi sinut asian kanssa, olin ensimmäisessä raskaudessa aivan varma, että saan vammaisen lapsen, että jos sellaisen on tarkoitus tänne syntyä, niin miksei sitten meidän perheeseen. Kolme tervettä olen kuitenkin saanut, ja siitä olen hyvin iloinen heidän puolestaan. En mitenkään ajattele, ettenkö selviäisi tai jaksaisi, jos tämä neljäs olisi jollain tapaa erityinen. Vaikka se äkkipäätään saattaakin tuntua rankalta ajatukselta, niin uskon vahvasti siihen, että ihminen saa riittävästi voimia juri siihen elämäntilanteeseen kuin hänellä on. Näin olen ajatellut esim. kaksosten äideistä, kun itse olen välillä ollut todellakin helisemässä jo yhden vauvan kanssa.
 
voi kun jännittää maanantai. sain tietoa kylläkin yhdeltä gynekologilta että raskauspussi oli ultrassa niin pieni ettei mahdollistakaan että näkyisi alkiota. pussukka oli vasta 1cm. eli ilmeisesti olisi n.viikon nuorempi alkio.. siis toivottavasti siellä olisi sellainen<3

itse haluan kaiken tiedon vauvasta mitä mahdollista turvallisesti saada vain! olen sen verran malttamaton:) ja musta siinä ei ole mitään pahaa. se ei tarkoita sitä että haaveilisin jompaa kumpaa sukupuolta tai muuten jonkin tyyppistä lasta itselleni, haluan ikään kuin vain tutustua pikkuiseen mahd.pian:)
 
sitten vielä ladon mielipiteeni abortista: en usko että tekisin koskaan aborttia ellei lapsella olisi vain vähän elinaikaa syntyessään tms. lapsen kannalta siis ajattelisin asian, en itseni. uskon että sitä jaksaa hoitaa vammaista lasta vaikka varmasti raskasta onkin. on se kuitenkin oma ja rakas lapsi. kuitenkin se, että joku tekee abortin ei mielestäni ole tuomittavaa. joskus on tilanteita että se voi olla lapsen kannalta parempi ettei synny tietynlaisiin tilanteisiin(esim kärsimään huonoon perheeseen) se on musta vielä surullisempaa että vanhemmat jotka ei pysty huolehtimaan edes perustarpeista pitävät lapsensa ja huostaanotot yms on aika vähäisiä ja tehottomia joskus. tällaista näkee joskus työssäni...joten aborttiasia on musta yksilöllistä ja tilannekohtaista. itse ajattelen asiat lapsen kannalta. toki jos vammainen lapsi syntyisi olisin surullinen, mutta en sen takia että Minä sain vammaisen lapsen, vaan sen takia ettei lapsella ole tulevaisuudessa samoja mahdollisuuksia elämässä kuin terveillä... ja loppujen lopuksihan lapsi voi sairastua vakavasti koska vain. ei se että lapsi syntyy terveenä takaa sitä etteikö seuraavana päivänä saisi vaikka vakavan infektion josta olis pysyviä haittavaikutuksia. eli mikään ei ole varmaa koskaan ja ei voi musta ajatella niin että pelkästään joku niskaturvotus-ultra sanelisi sen onko teve vaiko ei.
 
Jokohan minäkin uskaltaisin tänne liittyä... Viikkoja olisi nyt 7 + 5, tällä viikolla käytiin varhaisultrassa, ja kyllä sieltä 1 cm pituinen katkarapu saatiin näkyviin sykkeiden kanssa. Tänään kerrottiin tuleville isovanhemmille, ja maanantaina olis eka neuvola. Jotenkin tuntuu vaan vielä niin ihmeelliseltä asialta, sisälläni todella kasvaa uusi elämä!

Esikoista siis odotamme, joten kaikki on uutta ja outoa, mutta ihanaa! La olis 19.8, pk-seudulla asustelemme.

Mukavaa loppiaista kaikille elomammoille, kiva päästä joukkoonne!
 
Minäkin nyt vihdoin uskaltauduin liittyä tänne mukaan jo jonkin aikaa luettuani tätä keskustelua. Ensimmäinen lapsi siis toivottavasti tulossa elokuussa jos nyt vain kaikki menee niin kuin pitääkin.

Laskettuaika on neuvolan ja varhaisultran perusteella 22.8. Molemmissa ehdimme siis jo käydä tällä viikolla ja ultrassa näkyi muutamaa milliä vajaa yksi senttinen pallero, jonka sydän sykki vimmatusti. Meillä yritystä takana tuollaisen puolitoista vuotta, joten tämä onnistuminen tuntuu vieläkin vähän epätodelliselta.

 
Np-ultra asia jakaa todella mielipiteitä ja se on hyvä, että meitä on moneksi! Tylsä olisi maailma muuten. Jännä kuinka erilailla ihmiset asian ajattelevat... Itse en vaan voisi olla käymättä ultrassa, jossa tarkistellaan vauvan hyvinvointia ja mahdollisuutta mahdollisimman terveeseen elämään. En ole mitenkään vammaisia vastaan, mutta en siltikään ymmärrä sitä, että jätetään seulonnat väliin ja synnytetään sairas lapsi... ja tässä tapauksessa tarkoitan niin sairasta lasta, joka joutuisi elämään koko elämänsä muiden ihmisten armoilla ja vaikeasti vammaisena... Se ei varmastikkaan ole kovinkaan herkullista elämää.

Muttamutta... asia on todellakin jokaisen oma ja on hyvä, että tällaisilla palstoilla voidaan jakaa mielipiteitä ja näinhän niitä keskusteluja sitten syntyy.. :)

Onkos oireettomat muuttuneet oireellisiksi? Itselläni on hyvin hyvin ailahteleva olo! Välillä iskee kesken päivän pahoinvointi ja välillä tuntuu, että onko siellä masussa ketään.
 
norelli: oon tosi pahoillani:( <3

a-p-u-a! mua jännittää ihan kauheesti huominen ultraääni. pahoinvointia on täälläkin ihan ajoittain vain. ny hyvä olo mut yöllä valvoin vähän huonon olon takia. hassua. toivottavasti ultrassa olis kaikki hyvin eikä tämän kertainen lähes oireettomuus ole huono merkki:/ nyt kiekon mukaan olisi viikkoja 6+5, mutta jos hyvä tuuri olisi, niin vasta 5+6 tai 6+0 ja sen takia ei viimeksi näkynyt juuri mitään ultrassa. vuotanut en ole ja vointi ollut melko hyvä! jos tuo 5+6 pitää paikkaansa, olen raskaustestin plussannut jo 3+ jotain...oli kyllä todella haamu plussa tuolloin vielä. raskaustesti näyttää nyt vahvaa plussaa ja hcg oli viime keskiviikkona n.4700. eka kierto edellisen synnytyksen jälkeen oli 35pv, mutta en tiedä millainen tämä toinen kierto oli josta sitten tärppäsi...jännittää jo sekin pääsenkö töistä lähtemään ultraäänitutkimuksiin, pitäisi saada pomon mukaan hommat hoidettua sitten vaan ajoissa, ei voi jättää tekemättä.

kääääääks!
 
Norelli: Voi harmi, että siinä sitten kävi noin! :( Kovasti voimia ja jaksamisia sinne! <3

Vitsukka830: Jospa siellä ultrassa nyt näkyisi syke! Pidän peukkuja!! :) Varmasti jännittää.. Koitahan saada silti nukutuksi yöllä! :)
 
Muffe, Elmerinna, Lupiini ja ems: tervetuloa :)

norelli: Voi ei :( Paljon voimia sinulle <3!!

vitsukka830: tsemppiä huomiseen ultraan, kaikki on varmasti ihan hyvin :) Kyllä ne oireetkin voi sieltä vielä saapua vähän viiveellä, niinkun mullakin. Ja tosiaan silloin kun siinä ensimmäisessä ultrassa olit, niin ei silloin muuta näykään kun se ruskuaispussi. Toivotaan, että olisit nyt sen verran pitkällä jo, että näkyisi muutakin :)

omaa: Vihdoin on pahoinvointi rantautunut tännekin :) En valita, vaan olen helpottunut ja vähän luottavaisemmalla mielellä. Oksentaa ei ole ainakaan vielä tarvinnut, mutta yöt voin huonoiten ja nukkuminen on ollut vähän levotonta. Rinnat eivät ole edelleenkään arat, mutta ehkä aikaisempi raskaus vaikuttaa sitten siihen. Mullekaan ei ole väliä yhtään onko tulokas tyttö vai poika, mutta kysyn kyllä rakenneultrassa, jos sattuu näkymään :)
 
Norellille pahoittelut :(

Sukupuolesta sen verran, että aijon kysyä kumpi tulee vaikka se onkin ihan sama kumpi siellä on, jotenki tuntuu että on sitten helpompi valmistautua ku en tykkää neutraaleista vaatteista/tavaroista vaan niiden pitää olla joko räikeän pinkkejä, oransseja, turkooseja, sinisiä tai vihreitä :D 

Omaa Mun kohalla ei voi kyllä puhua pahoinvoinnista ku aamulla on vaan satunnaista "yökkimistä" ja ellotusta :D Rinnat on sen verran arat ettei ihan mielellään enää mahallaan nuku.. ja tää väsymys on jotain ihan HIRVEETÄ! Ei mitään jaksais tehä, ei niin mitään, ja koulussa saa väkisin pitää silmät auki ettei nukaha tunnilla... Sitte ku saa väkisin raahattua ittensä salille/ulos ni piristyy kummasti. Ja sitte, voiko olla mahollista että olisinki pitemmällä mitä luulen?? että ensimmäiset menkat olis vaan tullu normaalisti?? Ei tämä voi olla tosi että oon seittemännellä viikolla ja tää maha on ihan JÄRETÖN! ärsyttää ku ei voi salailla tätä ku näkyy niin selvästi... noh, huomennapa se selviää... kauhia ku jännittää se ultra!!!
 
Tervetuloa taas uusille! Ja taas oli tullut yksi Seinäjoella synnyttävä, meitä on jo tosi monta.

Voi ei norelli! Halauksia!
Ja viltsukalle tsempit huomiseen!!

Itellä on tullut toivoton väsy kaveriksi. Nytkin nuokuin sohvalla tunnin ja sain hiukan virtaa taas kukkua hetkisen.
Olin eilen iltapäivällä ratsastamassa kahen viikon tauon jälkeen ja voi luoja sitä väsyä illalla, en pysynyt millään hereillä, Kroppa on vissiin vauvan "tekemisestä" kovilla kun ei jaksa mitään ylimääräistä. Ratsastaa kyllä jaksoin tunnin hyvin, mutta väsy tuli sitten viiveellä. Saa nähä miten käy kun jumpat taas alkaa.

 Nyt olis sitten viikkoja 8+2 parin viikon päästä olis sitten se eka neuvola. Jotenkin sitä jo odottaa kovaa, vaikka eihän sielä nyt juuri muuta kivaa tapahdukkaan kuin noilla viikoilla pakosti jo kuuluu ne sydänäänet. Sitä odotellessa.
 
norelli: jaksamista sinne, miten ikävä juttu että näin siinä sitten kävi..


kirmiina: ite kans lueskellut että meitä Sjoella synnyttäviä on jo mukava määrä ja ollaan vielä aika samoilla päivilläkin, saapi nähä onko sitä itte jonkun palstalaisen kanssa samaan aikaan synnyttämässä :D

Mulla on valmennettava yhtä tammaa tässä raskaudesta huolimatta, tää tallille lähteminen on aina niin tuskan takana kun on niin kamala väsy. ja etova olo on koko ajan, mutta ulkona ollessa piristyy, mutta sekin vaihtuu armottomaan väsyyn kun pääsee sisälle takaisin. Ei ole helppoa ku jaloissa pyörii myös tuo meidän esikoinen :P
Mutta ratsastaa ajattelin kyllä niin kauan kuin pystyy, mitä muut ratsastajat meinaavat?
 
jipiiiiiiiiiiiiii!
sikiökaiut nähtiin ultrassa ja vaikkei sykettä vielä näkynytkään niin gynekologi oli oikein positiivisella mielellä että on vain niin nuori tapaus ettei sen takia nähnyt niitä. ja laite kuulemma vanha. ja sanoi että jos vajaassa viikossa on sikiökaiut tulleet niin varmastikin nyt on vaan kyse siitä että nuorempi alkio:) huhhuh, voin kertoa että ollut ihan hirveä päivä kun odottanut ja pelännyt ihan kamalasti ultraa!! en ole kyllä koskaan ollut kiitollisempi sen voin sanoa. menettämisen pelko on iso ja kaiken siihen liittyvän...luultavasti tämän raskauden laskettu aika menee kuitenkin sitten sinne syyskuun puolelle. ja ainiin, eka asia jonka gynekologi kysyi ultratessaan oli että onko suvussa kaksoisraskauksia:D nooh, mä ite uskon että tämä raskaus on vain yksöis/ toinen varmaan mennyt kesken. gynekologi ei osannut sanoa mikä se toinen muutos oli jonka löysi, mutta mietti siis toista sikiöpussukkaa.

saankohan mä jatkaa täällä kirjoittelua vai pitääkö mun siirtyä syyskuisiin??
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top