Elokuun elämöinnit

Minä olen kolmesta lapsesta tähän mennessä ottanut äitiyspakkauksen ja joka ikinen kerta ne kondomit ovat vain ärsyttäneet -mitä ihmettä varten niiden siellä pitää olla (ekalla kertaa puhaltelin ilmapalloiksi, toisilla kerroilla olen antanut miehelle ja tuo sitten jossain vaiheessa ne hävittänyt!) Me emme ainakaan noita tarvitse - kunpa siihen sisältöön voisi itse vaikuttaa, minä ottaisin niin paljon mieluummin jonkun keston lisää. Ja nykyään sitten vielä tuo liukuvoidekin, no hyvä juttu, että pääskysen mies keksi tuolle järjellistä käyttöä!

Olenko ihan väärässä kun muistelen, että Meemillä on tänään suuri päivä edessä? Onnea teille!

Omaa napaa - Minä kun olen pitkään ollut niin ihmeissäni tämän raskauden kanssa, kun kaikki on mennyt tähän asti niin hienosti ja ongelmitta, alkuunkaan ei ollut mitään kummempia ongelmia (kun ihan alkuraskauden vuotojen kanssa hermoilusta pääsin). No, eilen sitten iski mieletön iskias - ja tietysti juuri siinä vaiheessa, kun olin anopin suht isoa koiraa lenkittämässä rattaita työnnellen. Sitten iski pääkipu ja illalla huomasin sormien turvonneen niin, että nyt sitten lähtivät sormukset sormista loppuraskauden ajaksi. Juuri ja juuri sain vihkisormuksen (hieman kihlasormusta pienempi) kiskottua sormesta, kun liottelin sormia kylmässä vedessä ja saippuoin kunnolla.

Tietysti sitten illalla unta odotellessani kehittelin päänsärystä (onneksi nyt aamulla mennyt ohi) ja tuosta turvotuksesta itselleni jo raskausmyrkytyksen. Vaikka luultavasti särky johtui enemmän väsymyksestä ja ärsytyksestä, kun tuon naapurin likan (miehen veljen tyttö) piti taas eilen sännätä heti koulun jälkeen tänne meitä ilahduttamaan. Olin juuri lähdössä oman hauvavauvan ja kahden nuorimman tenavan kanssa lenkille, kun se tyttö säntäsi omasta pihasta vastaan, että menee meille hakemaan pojan ulos. Huusin, että sinne ei nyt mennä, kun poika jäi läksyjä tekemään, mihin tyttö vain totesi, että kyllä hän voi mennä, kun on jo tehnyt läksynsä. MUTTA meidän poika ei ollut valmis! Tytön äiti oli pihassa ja pyysin tätä pitämään tytön kotosalla vielä toistaiseksi, että poika saisi levätä rauhassa, EI vaikutusta tyttö säntäsi meille ja äiti ei tehnyt elettäkään estääkseen. Kun sitten tulin lenkiltä se ruikutus alkoi taas:" Laita Minni koiratarhaan (EN laita, tarha ei ole valmis ja sitä paitsi ei koiraa ole tarkoitus pitää siellä, kun itse olemme pihassa.) Pidä se koira kiinni (omat lapset leikkivät pennun kanssa). Saanko tulla teille sisälle (ei nyt kun olet ulos lähtenyt pysy ulkona). Anna mehua"... jne jne jne loputtomiin. Tyttö ei usko minua koskaan tippaakaan. Eikä yleensä miestänikään, mutta tämä on nyt alkanut komentaa hieman tiukemmin, joten sai tuon onneksi "vain" kolmen tunnin meillä roikkumisen jälkeen ajettua kotiinsa. Ja vanhemmista ei taas näkynyt vilaustakaan - tämä on nykyään liki jokapäiväistä ja alkaa käydä voimille. ANTEEKSI tälläinen off topic-purkautuminen, mutta kun minusta vähitellen alkaa tuntua ettei tuota enää jaksa, etenkin tähän raskauteen yhdistettynä omissakin tenavissa ja koirissa (omassa + anopin sairauden takia meidän ulkoiluttamisesta riippuvaisessa anopin seropissa) on ihan tarpeeksi hommaa. Nykyään tuo lasten kyläily ei ole lainkaan vastavuoroista vaan tyttö on aina meillä, kun mies eilen ehdotti, että meidän kaksi keskimmäistä menisivät seuraavaksi heille niin ei kuulemma sovi...
 
^kuulostaa kyllä melkoiselta! Uskomatonta, että ulkopuolinen tyttö voi noin vain tulla teille ja toimia niin kuin haluaa. Ei ihme, että ärsyttää!

Joo, meillä on tänään suuri päivä... Siitä olen onnellinen, mutta kävin aamulla tk-päivystyksessä ja aika kiehuvalla mielellä olen sen takia. Neuvolasta siis kehotettiin menemään pikaisesti lääkäriin päänsäryn ja painonnousun vuoksi. Yritin varata ajan lääkärille, mutta omalääkäri tulee vasta ensi kuussa töihin ja muille ei kuulemma saa antaa aikaa. Kehotettiin tulemaan päivystysjonoon. No, pääsin lääkärille, mutta se keskittyi vain mollaamaan mua siitä, että tulin päivystyspotilaana. Ei kelvannut selitys, ettei aikaa annettu ja kehotettiin tulemaan. Lääkäri ei tutkinut kuin joitakin neurologisia juttuja, ei mitannut edes verenpainetta. Kieltäytyi ajattelemasta, että päänsäryllä voisi olla mitään tekemistä raskauden kanssa. Kirjoitti Panacod reseptin ja toivotti hyvää jatkoa. Mä turhaan yritin selittää, että pärjään kivun kanssa, kunhan kaikki muuten on ok. Eli ongelma ei ollut oire vaan oireen aiheuttaja. Joo, ei ihan hukkaan meni ne rahat, yhtään en viisastunut ja nyt toivon vaan, että kaikki on kunnossa.

Eli nyt mun pitäis keksiä jotain, millä saisin itselleni hyvä mielen taas ja voisin alkaa viettää hääpäivääni. Mies ei ole ansainnut tällaista mörökölli vaimoa. Ymmärtää kylläkin miksi olen allapäin... Niin ja meitä molempia vaivaava flunssa ei paranna oloa yhtään.
 
Onnea meemille ja toivottavasti saatte mielialasi vielä kohoamaan!

Minun mieltäni helpotti tänä aamuna puhdas pissanäyte. Ei siis tarvitse kantaa siitä huolta ennen seuraavaa lääkäri/neuvola kertaa. Taitaa olla lääkäri edessä seuraavaksi. Meillä ei myöskään naapureista ole vastaavia ongelmia kuin tättärällä. Täällä ei näy muita kuin naapurin kissa, jonka käytös on kyllä hieman alkanut askarruttamaan. Tässä yhtenä päivänä löysin sen jo meiltä sisältä. Talvella ei tietysti tule terassin ovea pidettyä auki mutta vaunuja ulkona kyllä...
 
Onnea meemille! [:)]
Ja toivottavasti sinullakin nyt helpottaisi nuo kaikenmoiset vaivat ja pääsisit nauttimaan olosta niin ettei tarvisi aina pelätä että onko kaikki hyvin..Ja aika p*ska lääkärireissu kyllä ollut![:@] Tuntuu ettei ne ota mitään vakavasti tai viitsi tutkia kunnolla että saisi edes jonkunlaisen mielenrauhan
 
tänään tuli sitten ekaa kertaan 1,5 vuoteen haettuu sairaslomaa töistä. selkä ollu jo pari päivää kipeenä ja eilinen työ päivä oli ihan tuskaa niin ei viitti mennä rikkoo iittensä enempää töihin.
tosta äitiys asvustuksesta nii mä kyllä otan pakkauksen vaikka noita vaatteita onki aika paljon, mutta silti on ihanaa ottaa se paketti ekaa kertaa ku on eka raskaus. en tiiä sitten jos tulee lisää lapsii. :) jouduin jo nyt pesee ison kasan vauvan vaatteita ku meijän pikkuriiviöt ( kissan pennut) olis kuseksinu niitten päälle hyi olkoon. vaikka kaappi on ollu kiinni nii jotenki ne on sinne livahtanu. onneks eilen lähti jo kaks pois nii ei oo enää ku kolme pentuu. JES!! :D
 
meemin kokemusten perusteella sitä alkaa epäilemään julkisen terveydenhuollon luotettavuutta... olisikohan sittenkin syytä harkita niitä vakuutuksia...
 
Siis mitä helvettiä??!!! Ihan käsittämätöntä meemi [:@] Pitääkö olla raajoja irti, että lääkäriltä saa asiallista palvelua? Toivottavasti pääset vaivasta eroon, eikä kyse ole mistään sen isommasta. Yritä unohtaa murheet hetkeksi ja nauttia teidän päivästä! Paljon onnea avioelämään ja toivottavasti ei myöskään hössöttävät sukulaiset vaivaa tänään päätä [;)]

Ja mitä ihmettä tättärä, minkä ikäsestä tytöstä on kyse?? Todella julkeaa käytöstä. Tosin, jos vanhempien kyky/kiinnostus opettaa sosiaalisia tapoja vaikuttaa olevan noin surkea, niin mitä voi lapsilta odottaakaan...
 
meemi ihan älytöntä :( kyllähän tuo nyt pitäs tutkia...tosi paljon näemmä riippuu siitä, että missä tk:ssa käy. Mulla taas päivystyksessä oli tosi ihana lääkäri, ja meilläpäin sai myös toiselle lekurille ajan, jos oma oli lomalla. Täysin käsittämätöntä!
Tee hei reklamaatio, eihän tuo ole oikein!

Omaa: kävin tänään sokerirasituksessa ja hyi yök sitä litkua [:'(] ainakin alku paastoarvot oli normia alemmat, mutta lopulliset tulokset kyselen sitten vika päivä, kun on lääkärille aika.

Kävin taas ostamassa kaikkea kivaa vauvalle, nyt pähkäilen että haenko Omronin korvalämpömittarin vaiko en...Prismasta muuten näyttää saavan aikas edullisesti noita vaunun suojia, jotka käy suurimpiin osasta vaunumalleja.
 
Kiitokset kaikille tuesta ja onnitteluista. Meillä oli tänään ihana hääpäivä ja kaikki sujui oikein hyvin. Palasimme juuri kotiin "eläintarhamme" luo väsyneinä ja kohta kutsuu sänky ja uni. Meidän hääpäivä ei ehkä ole kaikilta osin ihan perinteinen, mutta meille tähän tilanteeseen juuri sopiva. Nautimme kovasti ja edes kirkossa en ymmärtänyt jännittää. Olen onnellinen aviovaimo. :)
 
Pikaisesti vielä tuosta naapurista, tämä kun on kinkkinen tilanne siksi, että kyseessä tosiaan miehen veljen perhe ja tyttö on vieläpä meidän kummityttö (ikää 7v, ja ekalla meidän kakkosen kanssa). JOS olisi ihan vain naapureista kyse niin ... mutta kun nuo vanhemmatkaan eivät ota kuuleviin korviinsa, jos yrittää jotain tytön käytöksestä sanoa, puolustelevat vain, että lapset nyt ovat tuollaisia (yksikään toinen suvun lapsista tai lasten kavereista ei todellakaan käyttäyfy samoin). Tytön äiti vain ihmettelee miksi mummo (siis miehen äiti joka myös asuu tässä naapurissa, muita naapureita ei sitten olekaan) tuntuu inhoavan heidän lastaan - mummo kun on tuohon puuttunut hieman rankemmin kuin me ja ilmoittanut, että tällä ei ole hänen pihaansa mitään asiaa ennen kuin vanhemmat opettavat tapoja ja tyttö alkaa osoittaa hieman kunnioitusta ja puhutun ymmärtämistä, meidän lapset taas ovat tervetulleita vaikka monesti päivässä... Tyttöäkin käy hieman sääliksi, kun tuo joutuu kotonaan aina olemaan yksin ja on pienestä pitäen kasvatettu huutamalla, istuttamalla tuntikausia tv:n/videoiden/dvd:n ääressä - pienempänä oli usein etenkin talvisin kausia, että ulkoilivat ehkä kerran viikossa puoli tuntia.................. Nyt äiti vetoaa raskauteensa ettei voi/jaksa touhuta ja ulkoilla tuon kanssa ja olettaa, että me sitten huolehdimme tästä "kumminvelvollisuudella".
 
"Lapset nyt ovat tuollaisia"??!! Voi apua! Ei lapset ihan itsestään ole minkäänlaisia sen enempää kuin aikuisetkaan. Voi argh. Sukulaiset on aina pahimpia. Koska niistä ei pääse eroon [:D] Jännä, että ei mene puhe vanhemmille perille, vaikka niin kai se on: omat lapset ja muiden kakarat. Ottaa päähän teidän puolesta.
 
Ja vielä, kun purkautumaan aloin - lupaan tämän jättää sitten sikseen... Tuo meno tuossa miehen veljen perheessä on tosiaan ollut aika erikoista - TÄSSÄ tapauksessa minä olen ollut ehdottomasti sitä mieltä, että hoitopaikka olisi ollut tytön kehityksen kannalta paras ratkaisu, mutta tuolla aina sumplitaan asiat siten, mikä on vanhemmille helpointa eli äiti on tehnyt iltatyötä, kun isä oli päivätyössä ja viimeisen 1,5v olivat molemmat kotona (äidillä hommia aina muutamana iltana viikossa, isä lomautettuna), ja silti noita ei koskaan juurikaan näkynyt tytön kanssa missään - edes kauppaan eivät ennen eskari-ikää paljoakaan vieneet, kun se oli niin vaivalloista. Ja kun kasvatuksen yms joskus otti puheeksi (tyttö on pienestä pitäen aina pyrkinyt määräilemään meidän lapsia noiden kanssa "leikkiessään" ja käytti pienempänä paljon väkivaltaa, nykyäänkin tönii niin pienempiään kuin aikuisiakin) niin vakiovastaus oli:"Ei tuon ikäinen tajua, kyllä koulussa sitten opetetaan." Ja voi sitä huutoa, joskus kuului ulos asti, kun talossa mamma yritti "kasvattaa" lasta. Ja jatkuvaa on ollut se marmatus siitä, miten rankkaa lapsiperhe-elämä onkaan ja miten kamalasti työtä teettää (joskus sitä tosiaan ihmettelee, miksi se toinen lapsi nyt sitten on tulossa, kun yhdenkin kanssa elämä ollut niiiiiiiin kamalaa). Ja perusoletus tuntuu olevan, että tyttö tosiaan saa tulla meille koska tahansa ja olla kuinka kauan tahansa, kun vanhemmat eivät jaksa ja "ehdi" tämän kanssa - hieman hirvittää miten mahtaa käydä, kun noiden vauva syntyy. Kai minun on todella alettava sanella noille tarkat säännöt! Silläkin uhalla, että loukkaantuvat ja katkaisevat taas kerran välit kuukausiksi ja tyttö joutuu sitten kärsimään, kun ei pääse lainkaan pihalle. Tyyliin: meille ei tulla heti koulun jälkeen, kun meidän poika oikeasti kaipaa lepoa ja palautumista, meillä totellaan minua ja miestäni - eikä intetä, että äiti antoi luvan tehdä sitä ja tätä (usein tyttö tulee meille sisälle vaikka me sanomme, että pysyisi ulkona odottelemassa, että meidän lapset ovat valmiita, kun äitinsä on sanonut, että saa mennä odottelemaan meille...), korkeintaan pari tuntia kerralla - ei koko päivää meillä, vastavuoroisuutta sen suhteen että meidänkin tenavat voivat mennä välillä heidän pihaansa, ei sitä ikuista päällepäsmäröintiä ja riehumista ja kiukuttelua vaan toistenkin pitää saada päättää tekemisistä (meidän lapset ovat niin helkutin kilttejä, että aina suostuvat serkun leikkeihin, kun tämä vähän kiukuttelee, vaikka olen sanonut usein, että ei tarvitse aina tanssia tämän tahtiin).

Minä en todellakaan väitä, että olisin itse täydellinen äiti, mutta ei minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia saada lapsia uskomaan normaalipuhetta, koko lauma on kulkenut vaivatta kaupoilla yms asioilla mukana, ja minä hoitelen nuo asiat useimmiten lasten kanssa keskenäni, nahinoita ja riitoja on, mutta nyrkkejä ei käytä kukaan. Mies tässä hiljan vitsaili minulle, että ehkäpä noilla ongelma on siinä, kun lapsia on ollut vain yksi tähän asti (nyt syksyllä siis toinen syntymässä) - meillä ei ole mitään probleemia siksi, että lapsia on useampi, pitäisi lainata muutama tuonne.

On olemassa ihmisiä, joille perhe ei todellakaan sovi, tämä tällaisena varoittavana esimerkkinä tapauksesta, joita voi tulla vastaan, mutta jollaisiin en todellakaan usko yhdenkään tällä palstalla liikkuvista odottajista usko itse kuuluvan. Ja tämä oli nyt tässä, lupaan!
 
Sivuraiteilta takaisin aiheeseen... Katselin tuota banneriani ja hoksasin juuri, että tässähän on enää kahdeksan viikkoa niihin lukemiin, joilla olen kerran ollut synnyttämässä (kakkoseni on syntynyt keskosena rv31+1) ja JOS tämä tenava tulee sisaruksiinsa niin viimeistään tuossa 14 viikon päästä onkin jo nyytti sylissä (kolmonen ja nelonen syntyneet rv37+3 ja 37+0)...... Vastahan tässä plussattiin ja nyt alkaa vähitellen iskostua tajuntaan se, miten mielettömän nopeasti aika rientääkään.

Hieman jännittää, kun tiistaina on kohdunsuun ultraus edessä ja parissa edellisessä raskaudessa kohdunsuun ja -kaulan pehmenemis- ja avautumisongelmat on juuri näillä viikoilla havaittu. Toivottavasti tällä kertaa kaikki olisi hyvin, eikä taas tarvitse kulkea jännityksen ja hermotuksen säestäminä loppuraskautta.

Koiravauva heräsi huutelemaan, joten nousen tästä ja lähden aamulenkille...
 
Kyllä nousee tällä opella niskakarvat pystyyn näistä "kyllä koulussa sitten opetetaan" -kommenteista!
Joo, koulussa on tarkoitus opettaa, nimittäin eri oppiaineita, mutta ei enää peruskäyttäytymissääntöjä! Ne jokaisen tulisi oppia kotona! On käytännössä sitäpaitsi lähes mahdoton opettaa lapselle tavallisimpia käytöstapoja, jos lapsi on 7 vuotta, tai monessa tapauksessa 13 vuotta, elänyt ilman mitään sääntöjä. Ja näitä tällaisia vanhempia on koko ajan enemmän ja enemmän! Tättärän sukulaiset eivät siis valitettavasti ole mikään poikkeus.

Itse olen opiskellut aineenopettajaksi, syventynyt 7 vuotta yliopistossa useamman oppiaineen sisältöihin ja teorioihin, jotta voisin avata niitä oppilaille. En todellakaan ole saanut koulutusta siihen, mitä nykyään teen luokasta riippuen 50-90 % tunneista eli peruskäyttäytymissääntöjen opettamiseen. OK, osittain tässä tulee esiin opettajakoulutuksen puutteet, mutta kyllä siinä tulee esille myös puutteet vanhempien kasvatustyössäkin. Harva tuntuu muistavan, että kasvattaminen on ensisijassa vanhempien työ, ei opettajien. Opettajat kasvattavat kyllä ja toimivat kasvatusasioissa vanhempien tukena, mutta heidän päätyönsä on (kuten terävimmät ammattinimikkeestä osaavat päätellä [;)]) opettaa!

Heh, sait Tättärä minutkin purkamaan mielipiteitäni ohi palstan aiheen [:D]
 
tättärä: Tääl kans nousee niskakarvat pystyyn.

Omasta pesuestani olen huomannut että esim. esikoiseni kärsii koulussa paljon siitä että yli puolet oppitunnista menee siihen että opettaja yrittää saada luokan paikoileen ja hiljaiseksi ennen kuin tunti "voi alkaa".
Tästä on seurannut meillä keskusteluja siitä että esikoiseni ei halua mennä kouluun kun kaikki vain riehuu, ja on tylsää istua paikallaan ja odottaa että jotain tehtäis.

Olen miettinyt että asian että 1. luokalla tämä voi ollakkin aika yleinen ilmiö, kun kaikki on uutta ja hienoa, eikä oikein välttämättä kaikki tajua että mikä on homman nimi, mutta ei tällästä enää pitäisi tapahtua 4. luokalla, ainakaan näin paljoa!

Onko sitten syynä kodin "löysäkuri" vai mikä, mutta todella ärsyttävää tälläinen on!

Ja sitten juurikin tuo että kaverit alkaa soittelemaan samantien kun koulusta pääseevät, hyvä että koulureppua kerkee viemään huoneeseen kun puhelin pirisee! ARGH!!!
Lapseni joskus suutuspäissään  mulle tiuskasee että olen kauhee äiti kun PAKOTAN hänet tekemään läksyt ja syömään välipala ennen kuin hän lähtee kavereiden kanssa ulos, kun muut äidit niin ei tee!

Odotan innolla ensimmäistä vanhempainiltaa ..
 
Niin, mikä sitten jää vanhempien tehtäväksi??? Vastuunpakoilua sanon minä.

Ja hei raksut, eihän tässä ketjussa voi mikään olla off topicia [:)] Tä on just se roskalaatikko, mihin voi kaataa kaiken sen, mikä ei muualle "sovi".
 
Sen verran vielä kasvatuksesta, että tässä viikonloppuna minulla oli pieni keskustelu oman esikoisen (13v) kanssa aiheesta FaceBook ja miksi meidän koneella lapsilukko estää sinne menon. "kaikki" kuulemma ovat fb:ssa ja seiskaluokkalaisella olisi kova hinku tuonne. Olen tietyissä asioissa tiukkis reliikki, mutta lupasin keskustella asiasta uudelleen, jahka 16v synttärit alkavat lähestyä. Meillä ei myökään esim. YouTubeen pääse vanhinkaan kuin valvonnan alla ja telkkariahan meillä ei ole... Tuo vanhin on innostunut elokuvista ja yhteispelillä lainataan sopivaksi katsomiani kirjastosta ja tilaillaan Discshopista.

JA takaisin asiaan ettei ihan off topikiksi mene kaikki (olisihan tässä vaikka mitä...) Selkä on taas asettunut viime viikon temppuilustaan, parina päivänä oli yhtä tuskaa raahautua koirien kanssa lenkeille. Ja kun noita koiria ei voi ottaa samalle lenkille mukaan, kun meidän pikkuipana (15viikkoa) ei vielä oikein osaa käyttäytyä koiraseurassa, painiminen olisi niin hauskaa! Mutta toisaalta tuossa huomasi, että kun vain puri hampaat yhteen ja raahautui ulos niin siinä vertyessä sitten se iskiaskin helpotti, olisikohan jotenkin lihasperäistä.

Nyt on mentävä herättelemään kolmonen, että päästään tästä taas kerhoon ja eväätkin pitäisi vielä tehdä... Tunnin päästä pitäisi jo olla kylillä.
 
Uskaltaudun nyt avautua tästä ihanasta lasteni isästä, mutta niin alkoi taas eilen pänniä. Menee ehkä väärään paikkaan...
 
Jo ensimmäisen lapsen tullessa sain selittää, että tarvitaan auto, johon mahtuu lapsen ja vaunujen kanssa. Piti oikein rautalangasta vääntää, että en kanna kaupungilla kulkiessa lasta turvakaukalossa vaan tarvitsen vaunut mukaan. No sai hankittua siihen jotenkin sopivan auton. Se alkoi käymään pieneksi tosin jo siinä kohtaa, kun lapsen piti siirtyä istuimeen, mutta vielä yhden kanssa meni. No, nyt kun toinen tulossa ja meillä olisi tämä pienempi auto ja lisäksi isompi auto, johon mahtiusimme hyvin kahden lapsen ja kaksosten rattaiden kanssa, mutta autosta puuttuu isofixit. Ei muuten mitään, mutta en jaksaisi olla jatkuvasti telmimässä turvavyön ja kaukalon kanssa. Isäntä ilmoitti eilen, että isofixien laitto ei onnistu, koska hänen rakkaaseen autoonsa pitäisi tehdä penkkiin lovet. Kyllä tässä kohtaa on tärkeää, että hänen autonsa on kiiltävä ja virheetön kuin se, että me päästäisiin lasten kanssa kulkemaan suhteelisen vaivattomasti. Asumme maalla ja täältä ei pääse sitten mitenkään muuten lasten kanssa liikkumaan autolla.
 
Pienemmässä autossa on kyllä isofixit, mutta jos laitan kaksi lasta takapenkille niin toinen potkii selkää ja etupenkillä on mahdotonta istua. Tähän autoon kaksostenrattaat menevät vain purkamalla ne täysin osiin. Ei mene isännän päähän ja minulta kilahtaa kohta lopullisesti, kun kaikki pitää aina selittää a:sta ö:hön ja silti ei vaan näe kuin oman näkökulman. Isänän näkökulma on aina auton eduksi.
 
Tämä kaikki ärsyttää vielä enemmän kärsiessä selkäkivuista, jotka alkoivat melko aikaisin ja aikas vähän on ollut apua selkätuista ja venyttelyistä. Tässä on vielä mukavat 18 viikkoa edessä....[:@]
 
Takaisin
Top