Elokuun elämöinnit

Minäki kaipaan omaa aikaa. Tätä nykyä oma aika tahtoo olla sitä, että pääsen pelkästään vauvan kanssa jonnekin, eikä tarvi kahden pikkuisen kanssa säätää. Olen jokseenkin iltavirkku, ja juuri nää illat olisi omaa aikaa, kun muut on nukahtaneet. Nyt se valvominen vaan kostautuu, kun aamulla on pakko nousta tuon esikoisen herättyä ja aamut on yhtä katastrofia, jos itsekin on umpiväsynyt. Eli pitäis heti mennä nukkumaan kun tilaisuus sallii.

Hermoja raastavaa on se, kun vauva itkee väsymystä tai nälkää ja samaan aikaan vanhempi lapsi uhmailee tai jotain muuta vastaavaa. Niitä hetkiä mahtuu päivään monta ja niinä iltapäivinä odottaa vaan, että mies tulis äkkiä töistä kotiin. Yksi stressiä lievittävä keino itselleni on liikkuminen ja koska jumppaan ei ihan vielä säännöllisesti pääse, olen joka päivä käynyt kävelemässä edes vähän. Lähteminenkin lasten kanssa on aina yksi show, jompi kumpi huutaa taatusti ja on jo pieni voitto olla oven ulkopuolella kaikilla vaatteet päällä ja valmiina lähtöön. Kuitenkin se ulkona luonnossa oleminen antaa edes hetken mahdollisuuden rauhoittua. Vaikka onhan näillä ulkoiluillakin useampi kiukkuhetki osunut jommalle kummalle lapselle, mutta silti.
 
Mä oon esikoisen saaneena ja näin alkuhämmennyksestä selvinneenä tosi tyytyväinen tähän vauva-arkeen. Poika on paljon helpompi kuin mitä odotin, tosin en osannut odottaa vauvan turhautuvan ellei oo tarpeeksi meininkiä päivän aikana... Välillä haastava viihdyttää. Luin että tempperamentit on aika oleellinen juttu ja voi tuoda haastavuutta arkeen jos lapsen ja vanhemman tempperamentit on hyvin erilaiset, meillä taitaa olla just niin - oon suurimmaltaosin aika rauhallinen, ja poika vaikuttaa taas tosi tempperamenttiselta tapaukselta, pitää olla koko ajan meininkiä tai sit turhaudutaan. Mutta hyvin kuitenkin tullaan toimeen ja useimpina (eli hyvinä) päivinä elo on leppoisaa. Sellainen mitä en osannut odottaa oli kaikki voimakkaat fiilikset äitiyteen liittyen, kaikki huoli ja rakkaus ja itteensä liittyvät pettymykset ja onnistumisentunteet on aika huhhuh. Ja kuten aiemmin jo mainittiinkin niin tuntuu että pystyy mihin vaan nyt kun on äiti. :p

Poika on hirvee(!) Muumi-fani, tykkää katella Muumeja DVD:ltä (..katotaan niitä joskus miehen kanssa...) ja ostettiin kirjakaupasta "Moomin's Little Book of Colours" jonka kuville höpötellään pitkät pätkät. :> Muumipappa on pop.
 
Lähdin ex tempore kahdestaan vauvan kanssa kylpylään viikonlopuksi. Arvatkaapa onko luksus? Arvatkaapa onko neiti ihan taju pois ulkoilujen ja pienen uinnin päälle tissiteltyään? Kukaan ei siis tarvitse mua hetkeen. Ihana, hiljainen taivas.
 
Onko kellään muulle tullut, nyt vihdoinkin aurinkoisten kelien alettua, outoja ruskeita läiskiä iholle? Mulle on tullut otsaan, joka altistuu eniten auringolle, ja Googlettamalla selvitin että kyseessä on hormoneista johtuva vaaraton liikapigmentaatio.

http://www.eucerin.fi/iho-ongelmat/epatasainen-iho/liikapigmentaatio

Toinen aihe... esikoinen (nyt reilu 2,5v tyttö) on tosi allerginen vieläkin kaikelle, on pahasti atooppinen ja taitaa astmakin olla. Oli laitokselta lähtien tosi itkunen, koliikkia kesti 4kk, vieläkin itkee 100 kertaa päivässä. Mutta tää vauva on ihan eri maata, kunhan on masu täynnä tissimaitoa ja korviketta niin hymyilee vaan, viihtyy lattialla vaikka tunnin ja höpöttelee omiaan. Nauraa ääneen kun vähän hassutellaan. Kyllä mä nyt ymmärrän miksi jotkut ajattelee että vauvan kanssa on ihanaa... voi kun meidän esikoinenkin pian pääsisi allergioistaan ja ihottumakin helpottaisi ettei joka yö tarttis ihoaan raapia verille :sad001 NIIN toivon ettei vauvallekin puhkeaisi allergioita ja atopiaa.
 
Minäkin pelkään tuota atooppista ihoa, pojan jalat meni ihan kamaliksi vähän aikaa sitten, iho suorastaan halkeili. Miniderm-rasva rauhoitti kyllä nopeasti, mutta nyt iho on selvästi hieman kuiva muualtakin. Voi kun olisi vain jotain ohimenevää, eikä kunnolla atooppinen iho! Molemmilla vanhemmilla on aika kuiva ja herkkä iho, joten toivotaan että olisi vain sitä..
 
Täällä myös yksi pigmenttihirmu. Tuli jo viime kesänä, talvella vaaleni ja keväällä auringon myötä tuli läiskiä uudestaan ja juurikin otsaan. Minusta ne on kyllä aika hauskan näköisiä, persoonallisia läiskiä. :)
 
Meillä tosiaan esikoisella alkoi noin 3kk iässä se kuiva iho, on vaan pahentunut tähän asti. Ekavuosi oli suht helppo, siis toki kutina ja kuiva iho vaati jokapäiväisen rasvauksen kahdesti päivässä ja itketti päivin ja öin, mutta myöhemmin kun lapsi oppi paremmin raapimaan niin sai joka aamu vaihtaa veriset lakanat, rasvata kortisonilla, yhä vahvemmilla kortisoneiila, välillä syödä antibiootit tulehtuneeseen ihoon, laittaa sinkkikääreet useaksi päiväksi, lähete valohoitoon.. en toivo tätä helvettiä kellekään. Jos näyttää, että on tosi kuiva iho ja vauva kutisee niin hommatkaa teidät ajoissa ihotautipoliklinikalle jatkuvaan hoitoon ja seurantaan ja kunnon rasvat reseptillä. Jos teillä ei ole vielä lapselle vakuutusta niin ota se nyt heti.

Sitten kun kiinteiden aika koittaa niin huomioi alusta alkaen myös sisäisesti nautitut rasvat, riittävästi kasvisöljyjä. En tiedä missä iässä voi aloittaa, mutta parhaita ovat kookos- ja hamppuöljy.
 
Jaiks! Vakuutus onneksi on, ja vielä iho ei tuntuisi kutisevan, kun on lähes aina hyväntuulinen kaveri. Hyvä pointti nuo ruokavalion rasvat! Toivotaan että päästään helpommalla!
 
Me sitten kotiuduttiin eilen kylpylästä ja tekipä hyvää. Pari kertaa pienet uinnit tytön kanssa, hyvää ruokaa, paljon ulkoilua, mahtava aurinko. Ihana oli olla erossa muusta perheestä ja ihana oli tulla kotiin. Matkatkin meni ok ajellessa kahden. Jotenkin matkustaminen ja ihmisten ilmoilla olo nyt helpompaa. Tätä äitiä ei vaan nyt nukuta, ei sitten millään...
 
Guang Xi, piditkö tyttöä ihan käsin vedessä vai oliko sulla joku uima-apu? Entä miten suihkutiloissa, oliko sulla kaukalo tms mukana mihin laskit tytön siksi aikaa kun peseydyit?
Ollaan parin viikon päästä myös menossa kylpylään niin vinkkejä kaipailen :D
 
Joo, kylpylä- ja uimahallivinkkejä kaikilta muiltakin! En uskalla mennä uusiin paikkoihin jos ei ole mitään toimintasuunnitelmaa etukäteen mietittynä, ja uimahallin valloitus olisi jossain välissä edessä. :)
 
Me ollaan käyty jo vauvauinnissa. Mulla on mukana ainakin kolme pyyhettä. Vauvan laitan penkille pyyhkeen päälle siksi aikaa, kun itse käyn suihkussa ja puen uikkarit. Sitten vauva pesuun ja uikkarit hänelle päälle. Tämä toimii siis niin kauan kun vauva ei liiku vielä mihinkään! Mä en ole turvakaukaloa halunnut tuoda suihkutiloihin. Jo liikkuvan vauvan kanssa menin suihkuun yhtäaikaa ja puin siinä yhdellä kädellä itselleni uikkarit ja lopulta vauvalle. Vaatii hieman totuttelua. Helpompi on käyttää sitä Bumbo istuinta, jossa vauva voi olla sen aikaa että saa itsensä laitettua. Toimii kyllä vasta kun vauva osaa jo vähän istua eli siinä puolen vuoden paikkeilla. Mut tuo istuin on kevyt ja helppo pestä, niin pystyy ottamaan uimahalliin mukaan. Niin ja ne kaks muuta pyyhettä mulla on mukana, että uintien jälkeen olis molemmille vielä kuivat käytettävissä.
 
Mä oon nähnyt ihan kummallisia unia! Yhdessä unessa lähdin töihin, mies myös, ja tyttö jätettiin pinnikseen. Töissä sit aloin miettiä ääneen työkavereille, että mitenköhän se vauva pärjää yksin koko päivän... Työkaverit tuumasivat, että no eihän se pärjää. Aloin itkeä, ja työkaverit vaan voivottelivat sitä, kun joutuvat perumaan kaikki mun asiakkaat siltä päivältä.

Viime yönä vauva oli vauhdissa, koko ajan unissa se meinasi pudota pöydiltä ym. korkeilta paikoilta lattialle. Onneksi sain sen aina puolivälissä putoamista kiinni. :D
 
Voi ei kuukiurustakesään :D Ihan kauheeta herätä ja aatella et mitä unia tulikaan nähtyy, onneks ne ei ole totta ! Naurattaa tuo sinun uni, mutta onhan se toisaaltaan pelottavaa nähdä tuollasia ! Nää vauva hommat pistää päät pyörälle :D Ite varmaan puhunki unissaan kun niin outoja unia välillä on :)
 
Meillä on nyt eka flunssa :sad001 Nuhanenä ja vähän lämpöäkin. Nenäfriida on tullut tutuksi (on muuten hyvä). Toissayö ja eilinen oli ikäviä. Viimeyö jo helpompi. Jospa se siitä :)
 
Takaisin
Top