Elokuun 2016 mammojen tutustumiset

Tänään käyty ar ultrassa ja pienen sydän sykki ja lapsivettä oli hyvin <3 la näillä tiedoilla 2.8. Tai 3.8. Mutta päivä voi vielä muuttua kun oli vaikea sanoa kun hän oli niin pieni. Ja vatsan päältä tehtiin ultra. Voi tätä onnen määrää <3
 

Liitteet

  • Screenshot_2015-12-16-11-09-16.png
    Screenshot_2015-12-16-11-09-16.png
    850.5 KB · Katsottu: 46
Hei! Täälläkin yksi juuri plussannut ja laskettu aika menee elokuulle 2016. Kaksi pientä lasta ennestään, ja ketjuja seuraillut lukumielellä heitä odottaessa, nyt kuitenkin etsin vertaistukea.

Kolmas lapsi toivottu ja yritetty, nyt kuitenkin heti plussan ilmestymisen jälkeen mielen valtasikin ilon ja onnen sijaan suuri huoli. Aiemmat raskaudet olivat helppoja, lapset täysin terveitä jne.. Heti plussista alkaen tuntui sellasta hehkutettua äidin iloa ja onnea. Nyt yhtäkkiä kolmannen toivotun raskauden selvitessä mieli onkin maassa. Kaikki on hyvin ja valmiina uutta vauvaa varten, koti, taloudellinen tilanne ja parisuhde kukoistaa. Miehen kanssa molemmat olimme yhtä innoissamme tulokkaasta suunnitteluvaiheessa, niinkuin aiemmistakin kokoajan.

Tänään heti plussatessa iski pelko. Kaksi helppoa raskautta ja tervettä lasta, voiko kolmas enää olla mahdollinen? Miehellekkin soitin itkien että nyt mä sitten olen raskaana, mitä me nyt tehdään. Eihän tässä ole mitään järkeä.. Onko kellään vastaavaa?
 
Toffeli kyllä kaikki pelot ovat normaaleja<3 tämä raskaus voi ihan hyvin mennä yhtä hyvin kun aiemmat! Älä huoli vielä turhaan, yritä nauttia :)
 
Toffeli, miulla yksi lapsi, josta raskautuminen oli aivan liian helppoa. Raskaus kaikenkaikkiaan helppo. Neiti nyt 1v6kk ja terve.
Tämä raskautuminen tapahtui vielä helpommin kuin eka.
Samoilla fiiliksillä kuin sinä. Huoli ja murhe suurimpina mielessä.

Voiko tämä muka olla näin 'helppoa'?
Miksi minä olen saanut tämän kaiken onnen näin helposti kun muilla saattaa kestää vuosia?
 
Kyllä mullekkin iski tuo pelko että apua mitä nyt, vaikka se lapsi on enemmän kun tervetullut. Kyseessä on meidän esikoinen ja onnesta huolimatta, tunnen enemmän kuitenkin pelkoa ja huolta että jos lapsi ei olekaan terve tai me ei ollakkaan valmiita tähän. Ei kai kukaan ikinä ookkaan täysin valmis ja varsinkin kun tää on esikko, tunteet on vielä vahvempia. Oon samalla onnellinen, mutta aivan pelosta sekaisin.
 
Hei! Onks muilla ollut masennuslääkkeitä käytössä ennen raskautta? Nyt hötkyilen ja odotan lääkärin soittoa kun mulla käytössä esitalopram ja tietty jonkun aikaa oon niitä ehtinyt syödä ennen kun plussasin. Lopetin kun seinään maanantaina, vaikka näinhän ei sais tehdä. Onks muilla ollut tällästä?
 
Osanotot kaikille keskenmenon saaneille :Heartbigred.

Kyllähän noi huolet ja panikoinnit kuuluu asiaan :shy:...

Pitää varmaan kertoa vähän meidän tilanteesta. Eli esikoinen sai aikanaa alkunsa heti ensi yrityksestä ja nyt kyseinen poitsu on kohta kaksi vuotias. Nyt alettiin miehen kanssa puhua, että jos keväällä yritettäisiin toista, jolloin lapsille tulisi reilu 3 v ikäeroa. Kuitenkin joulukuussa oli yksi yhdyntä ilman ehkäisyä (ihan tietoinen ratkaisu) ja jotenkin tiesin heti sen jälkeen, että nyt on tärpännyt :grin. Eli pieni paniikki iski jo heti yhdynnän jälkeen ja ei ois tarvinnut edes raskaustestiä tehdä kun merkit oli niin selvät. Ja siis tein kuitenkin testin kaksi päivää ennen kuukautisten oletettua päivää ja niinhän se pärähti kaks viivaa. :Heartpink Perheenlisäys on siis ehdottoman tervetullut, mutta samalla hirvittää... Poika on silloin sen kaksvuotta ja kahdeksan kuukautta eli varmaan just pahinta uhma-aikaa :geek...
 
Täälläkin vähän jänskättää, kun ikäeroa tulee n.2,5v :nailbiting: mutta kyllä kai se siittä lähtee rullaamaan, onhan monet muutkin selvinnyt :) vaikka pitkää pinnaa aivan varmasti tarvitaan.!
Meidän esikoinen on aika temperamenttinen tapaus muutenkin niin innolla odotan kunnon uhmista, joka onkin jo alkanut ehkä hiukan nostaa päätään :D
 
Rauhoittavaa kuulla että muitakin painii saman asian kanssa!

Tää on tosiaan todella vieras tunne, kahden aiemman kanssa kaikki mennyt todella hyvin, kerran neuvolan täti jopa vitsaili että ihan täydellistä perheidylliä siis, kun pienintäkään ongelmaa tai murhetta ei ole ollut. Lapset on aina nukkunut ja syönyt hyvin, ei allergioita tai muutakaan.

En osaa edes tarkalleen määritellä mikä pelottaa tai huolettaa. Todella ahdistava ja kalvava pelon tunne vaan kokoajan. Nyt viime kuukautisista laskettuna viikot 5+0. Huomenna toisen lapsen neuvola, jossa ajattelin ottaa asian puheeksi heti, jos pääsisin vaikka mahdollisimman pian ultraan varmistamaan.. No, jotain. Raskauden ja sydämen sykkeen ainakin.

Mikäli tämä kolmas nyt on tähän maailmaan todella tullakseen, on meillä elokuussa kolme alle kolmevuotiasta lasta. Vauhti on siis ollut jokseenkin hurja monen mielestä, vaikkakin meille täysin sopiva. Kunpa nyt aika lentäisi sen verran että päästäisiin viikolla 12, jos se sitten helpottaisi!
 
Hei kaikille,

Uskaltauduin tänne mukaan, kun tuntuu siltä että pitää kirjoitella juuri näitä pelkoja jonnekin!
Olen 29 v. ja ennestään meillä on syyskuussa -12 syntynyt poika. Tulin kesällä raskaaksi, mutta keskeytyimme raskauden rv 17+5 kromosomipoikeavuuksien takia. Päätös ei ollut helppo, mutta tuntui oikealta perhettämme ja myös syntymättömää vauvaa kohtaan.
Nyt yritän iloita tästä raskaudesta enkä murehtia liikoja, vaikka kaikki normipelot pyörii päässä sekä että viime raskaus on tuoreessa muistissa.
 
Hei,
Täälläkin laskettua aika osuu elokuulle, tarkemmin 19.8. Ensimmäistä odottelen niin siksi on mukava lueskella miten muilla menee. Oma olo on vähän väsynyt mutta niin aina tähän aikaan vuodesta. Vaikka gynekologi on huomautellut iän karttumisesta (36) jo muutaman vuoden, niin meillä tärppäsi yllättävän nopeasti päätöksen jälkeen.
 
Joku kyseli masennuslääkkeistä! Minulla on ollut sepram paniikkihäiriöön. Neuvolantäti oli sitä mieltä ettei saa mielialalääkkeitä itse lähtä lopettaan saati kerrasta lopettaa. Kannattaa olla heti lääkäriin yhteydessä!
 
Hei! Onks muilla ollut masennuslääkkeitä käytössä ennen raskautta? Nyt hötkyilen ja odotan lääkärin soittoa kun mulla käytössä esitalopram ja tietty jonkun aikaa oon niitä ehtinyt syödä ennen kun plussasin. Lopetin kun seinään maanantaina, vaikka näinhän ei sais tehdä. Onks muilla ollut tällästä?

Esikoisen imetys aikana minulle määrättiin unettomuuteen cipralexiä ja olettaisi että sitä voisi käyttää myös raskausaikana. Tietenkin aina kannattaa kääntyä lääkärin puoleen..
 
Heippa! Uskaltaudun vihdoin mukaan. Tänään dpo 16 näytti jo sen verran vahvaa viivaa että kai se uskottava on! :) Hirvee epätietoisuus kuitenkin rinnassa koko ajan, haluisin jo nauttia!!

Pieni esittely: Minä 30, mies 31, vuosi yritystä takana, lopulta clomifen-lääkityksellä ovulaatio, josta tärppi! :) Laskettu aika laskurin mukaan 23.8. Eilen sain soitettua hormonipoliklinikalle ultran 4.1. ja neuvola-ajan 5.1. Jännittää! Tässä pitää vähän tutustua ketjuun kun on niin monta keskustelua käynnissä yhtä aikaa. Oon höpötellyt tähän asti tuolla pidempään yrittäneiden ketjussa ja se oli helppo ku oli yks keskustelu ja ihmiset tullut tutuiksi. Mutta uskon, että tästä tulee ihana ja tärkeä porukka jo tuota pikaa! :)

Tsemppiä kaikille ja nauttikaa raskaudestanne, mulla on vielä sen suhteen harjoittelua vaikka esim. pahoinvointia ei olekaan. Muutenkaan ei juuri oireita ole :O

Nyt aloitan luku-urakan ja tutustun näihin elokuisten keskusteluihin. :) :)
 
Maggie mäkin olin pääsääntöisesti tuolla pitkään yrittäneissä kunnes siirryin tänne :) mullakin alle 2 vko varhaisultraan ja aika matelee ;)
 
  • Tykkään
Reaktiot: enu
Tervetuloa kaikille uusille! Toivottavasti jokaisen raskaus sujuu suuremmitta ongelmitta loppuun asti, peloista ja huolista huolimatta! :)
 
Pakko jakaa tää: Älkää ikinä ostako rfsu:n raskaustestejä. Ovat ihan surkeita! Harmi kun niitä myydään joka marketissa... Pitäis varmaan ihan laittaa valmistajalle palautetta että ei voi olla noin heikko viiva
WP_20151217_002.jpg
Tuo punainen siis rfsu.
 
Takaisin
Top