Elokuun 2016 mammojen tutustumiset

No meillä ei ollut ykkösestä 'mitään ongelmaa' raskautua, mutta synnytyksen jälkimainingeissa tehdyt toimenpiteet ja lukemani (uskomani) jutut antoivat uskoa että kakkosen mahdollisuus on todella pieni. Näin myös pidin myyntipuheen miehelle, että saa yrittää TODELLA kauan että tärppää edes... ekasta kierrosta kaks viivaa, hupsista.
luonnolla on kummalliset keinot ♡
 
Hei vaan kaikille. Täällä kirjoittelee 29v kotiäiti Keski-Suomesta. Miehen kanssa ollaan matkattu yhdessä tuumin 10+ vuotta ja tiimiin on vuosien varrella tullut lisänä kaksi koiraa ja esikoinen syntyi 08/13. Esikoista odotellessa tuli tänne kirjoiteltua, mutta sekin sitten jäi.. Puhelimella näpyttely ei ole mitenkään mieluisaa puuhaa. Mukavaa kuitenkin seurata miten muilla raskaus etenee. Itsellä alussa oli veristä vuotoa, joka aiheutti unettomia öitä. Varhaisultrassa kuitenkin syke löytyi ja turvallisemmin mielin uskaltaa jo nukkuakin. Ensimmäinen neuvola onkin jo sitten huomenna.
 
Kiitos pahoitteluista! Nyt alkoi sitten vuoto, joka on hyvä että tulee itsestään ulos ja en kerennyt tämän pidemmälle!
Uutta pökköä pesään.

Tsemppiä teille tänne! :)
 
Ei ollut tämän vauvan määrä syntyä tähän maailmaan. Aamulla oli pari tippaa pikkareissa ja sen jälkeen koko päivän olen vuotanut ja kovasti. Kovemmin kuin kuukautisista. Ei ole epäilystäkään. Kyllä se nyt niin on, että keskenmeno mulle tuli :(. Nyt oli 5+3 viikot.

Nyt vaan pitäs jotenki kerätä itsensä taas uuteen yritykseen. Ainakin se lohduttaa, että raskaudun nähtävästi helposti, niin jospa kohta olisin uudelleen raskaana. Kunpa seuraava pysyisi sitten matkassa <3.

Mutta jättäydyn nyt siis elokuisista pois. Onnea matkaan teille kaikille muille! <3
 
Voi ei lumiaida! :( mullakin nyt 5+1 ja kun täällä lukee teidän keskenmenoista niin itseäkin kyllä alkaa pelko hiipiin :(

Koittakaa jaksaa <3 voimia! <3
 
Täällä 23 -vuotias tällä hetkellä toistaiseksi vielä opiskelija pk-seudulta. Laskeskelin viime tammikuussa, että jos lokakuussa aletaan yrittämään, lapsi syntyy kivasti valmistumisen jälkeen (jos asiat joskus menisi täydellisesti kuin suunnittelee ) Nyt parin "ei niin yrittämällä yrittämisen" jälkeen, yllätyksekseni plussasin eilen maanantai iltana. Nyt toivotaan että matka menee hyvin, saan koulun hoidettua ja keskittyä raskauteen sekä tuleviin häihin. LA laskujen mukaan olisi 17.8.16. Tänään soitin neuvolaan ja ajan sain tammikuun alkuun. Tuntuu niin epätodelliselta ajatus lapsesta varmaan siihen asti, kunnes neuvolatäti oikeesti sanoo että siellä se vauva on :D Onnea kanssaodottajille<3 ps. Närästää niin perskeleesti!
 
Voi ei lumiaida! :( mullakin nyt 5+1 ja kun täällä lukee teidän keskenmenoista niin itseäkin kyllä alkaa pelko hiipiin :(

Koittakaa jaksaa <3 voimia! <3

Kiitos tsempistä. Älä kuitenkaan ala pelkäämään etukäteen pahinta. Hyvin mulla kaksi edellistä raskautta meni. Tällä kertaa nyt sitten vain näin. Ei ollu pienellä kaikki kunnossa. Toivottavasti sinulla menee odotus ilman mitään ihmeellisyyksiä! :)
 
Täällä 26-vuotias esikoistaan odottava pohjois-Savossa asuva nuori nainen, mies saman ikäinen. Lapselle annettiin lupa tulla 10/14. 15. yk sitten tärppäsi, juuri kun olin varannut ajan lapsettomuustutkimuksiin. Itsenäisyyspäivän iltana tuli vahva plussa, dpo 14. Verikokeessa kävin varmistamassa asian rv 4+1 ja hcg oli 509. Nyt sitten menossa rv 5+1. Ensimmäinen neuvola on 5.1. ja LA 15.8.16.

Oireet on vielä toistaiseksi ollut aika vähäisiä, mutta kuitenkin niitä on. Kiinnittymisen aikoihin mulla alkoi uinuva huuliherpes oireilemaan, mikä herätti epäilyt jo silloin, sen jälkeen seuraavat kaksi viikkoa särki päätä silleen ihan vähän koko ajan. Pientä etovaa oloa on ollut myös, joskin pahoinvointia ei vielä. Ruokahalu on hieman huonontunut ja makeanhimo tasaantunut, enemmän tekee mieli suolaista ja liharuokia, liekö raudanpuutetta... Nännit on aristaneet vähäsen, mutta oikeastaan vasta eilen on alkaneet tissit olla kipeämmät.

Kovasti jännittää ja vähän vieläkin pelkään, että jotain käy, vaikka on toisaalta hirmu tyyni ja luottavainen olo. Olen ihan onnesta soikeana ja joillekin kavereille olen jo kertonut, samoin siskolle. Vanhemmille kerron tällä viikolla ja jouluna muille sukulaisille. Kiva olisi tietty ollut päästä ekaan ultraan ennen sitä, mutta kertoisin joka tapauksessa, ja hyvä että tietävät, mikäli jotain sattuisi.
 
Takaisin
Top