Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua
.
.


Meillä on ensimmäinen neuvola jo takana ja nyt odotellaan kuumeisesti nt-ultraa. Oon ollut vähän kahden vaiheilla tässä, että käviskö varhaisultrassa mutta oon yrittänyt vaan sinnitellä. Muistuu hyvin mieleen kuinka piinaavia nää ensimmäiset viikot onkaan. Oon yrittänyt dopplerilla kuunnella ääniä, mutta en oo vielä ainakaan löytänyt joten tässä nyt vielä sitten kuumotuksissa odotellaan onko siellä elämää.
Meillä vielä meni kaikki ihan uusiks kun mun piti aloittaa uus koulutus ja neidin mennä ekaa kertaa päiväkotiin, mutta suunnitelmat muuttu tän raskauden myötä kun aattelin ettei mun kannata aloittaa uutta koulutusta kun se jää kesän lopussa sitten määrittelemättömälle tauolle. Joten todella toivon, että kaikki olis hyvin 

Olin just saanut työkkärin kanssa sovittua kaikki jutut ja nyt edessä on sitten niiden peruminen ja kaikki muu shaisse mitä siihen sitten liittyykään. Eivät varmaan kato hyvällä, mutta en näe kyllä ite koulutuksen alotuksessa mitään järkeä. Saampahan olla nyt sitten neidin kanssa pidempään kotona mitä toivoinkin!