Elokuisten höpinäketju

Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua :red-heart:.
 
Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua :red-heart:.

Mä laitan aivan kaikki varpat, sormet, jalat ja kädet ristiin, et vihdoin saisitte raskauden loppuun asti. :red-heart:
 
Mietin pitäisikö tässä soitella neuvolaan aamulla, vääntää vähän itkua puhelimeen ja kahtoo löytyykö niiltä kuitenkin varhaisultraan aikaa. Tai sitten ne todennäköisesti varaa vaan jonkun jutteluajan.. alkaa kyllä tuntua siltä, että ois pakko päästä näkemään kasvaako tuolla mitään.
Onneks tänään on töitä ja yks lemppari työkamu siellä.. pystyy ehkä vähän purkamaan ajatuksia jollekin

Oikeen toivoisin, että olis rinnat kipeemmät ja oikein kunnon pahoinvointi päällä, niin olis jotenkin turvallisempi olo.

Mulla oli vuodon kanssa ihan sama tilanne, kun sulla, mut vuosin 4 päivää putkeen. Siteesee ei tullu mitään kertaakaan, mut vessas tuli ko hanasta. Hyytymiä mulla ei myöskään ollu ja meil oli 30.12. ultra ja päivää ennen verikokeet ja meil oli kaikki hyvin ja sykeki löyty. 6+4 oli ultras. Mullakaa ei oo tissien kivun ja päikkäreiden tarpeen lisäks yhtään mitään.
 
Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua :red-heart:.
Onnea! Teillä on pitkä tie takana :Heavy Black Heart:
 
Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua :red-heart:.
Sitä varten me täällä ollaan, ilossa ja surussa. Pitkämatkalaisilla toki suurin pelko mutta kukaan meistä ei tiedä kuinka käy :red-heart:
 
Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua :red-heart:.

Onnea, teillä on kyllä pitkä taival takana ja sormet ristissä toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti :red-heart: ainakin itse olen kokenut tänne kirjoittelun hieman helpottavan omaa keskenmenonpelkoa ja on ollut myös helpottavaa huomata, ettei ole ajatuksiensa kanssa yksin :smiling-eyes:
 
DogutaS onko sulla vielä miten pitkä odotus nt-ultraan jäljellä? Itse varmaan kokeilisin tuota neuvolaan soittoa, mutta onpa ihana kuulla että sulla on töissä työkaveri, kenen seurassa pystyy edes hetkellisesti keventämään omaa taakkaa :Thumbs Up Sign:
Sitä ei ole edes varattu vielä. Nyt on vasta 6+4, että saahan sitä odotella.
 
Ehkä pikku hiljaa uskaltaudun höpisemään tänne elokuisten puolelle esikoisen ryhmästä. Oon seurannut jo muutamia viikkoja teidän keskusteluja taka vasemmalta. Tällä hetkellä on menossa 9+4 viikot ja laskettuaika olis 3.8. Ennestään löytyy yks vähän reilun vuoden ikäinen neiti ja tämä raskaus on ilmeisesti saanut alkunsa hänen 1-vuotis kuukautena :tears: Meillä on ensimmäinen neuvola jo takana ja nyt odotellaan kuumeisesti nt-ultraa. Oon ollut vähän kahden vaiheilla tässä, että käviskö varhaisultrassa mutta oon yrittänyt vaan sinnitellä. Muistuu hyvin mieleen kuinka piinaavia nää ensimmäiset viikot onkaan. Oon yrittänyt dopplerilla kuunnella ääniä, mutta en oo vielä ainakaan löytänyt joten tässä nyt vielä sitten kuumotuksissa odotellaan onko siellä elämää.
 
Ehkä pikku hiljaa uskaltaudun höpisemään tänne elokuisten puolelle esikoisen ryhmästä. Oon seurannut jo muutamia viikkoja teidän keskusteluja taka vasemmalta. Tällä hetkellä on menossa 9+4 viikot ja laskettuaika olis 3.8. Ennestään löytyy yks vähän reilun vuoden ikäinen neiti ja tämä raskaus on ilmeisesti saanut alkunsa hänen 1-vuotis kuukautena :tears: Meillä on ensimmäinen neuvola jo takana ja nyt odotellaan kuumeisesti nt-ultraa. Oon ollut vähän kahden vaiheilla tässä, että käviskö varhaisultrassa mutta oon yrittänyt vaan sinnitellä. Muistuu hyvin mieleen kuinka piinaavia nää ensimmäiset viikot onkaan. Oon yrittänyt dopplerilla kuunnella ääniä, mutta en oo vielä ainakaan löytänyt joten tässä nyt vielä sitten kuumotuksissa odotellaan onko siellä elämää.

Tervetuloa mukaan Viiemi :smiling-eyes: sulla ei taida enää onneksi olla hirveän pitkää aikaa nt-ultraankaan? Ootko vielä ehtinyt sitä vastailemaan?
 
Tervetuloa mukaan Viiemi :smiling-eyes: sulla ei taida enää onneksi olla hirveän pitkää aikaa nt-ultraankaan? Ootko vielä ehtinyt sitä vastailemaan?

Vajaan kolmen viikon päästä pitäisi olla!
 
Täällä myös vajaa kolme viikkoa nt-ultraan! Toivottavasti menis aika tooosi nopeasti siihen :Speak No Evil Monkey:

No sanoppa muuta! :No Evil Monkey: Meillä vielä meni kaikki ihan uusiks kun mun piti aloittaa uus koulutus ja neidin mennä ekaa kertaa päiväkotiin, mutta suunnitelmat muuttu tän raskauden myötä kun aattelin ettei mun kannata aloittaa uutta koulutusta kun se jää kesän lopussa sitten määrittelemättömälle tauolle. Joten todella toivon, että kaikki olis hyvin :Grimacing Face:
 
No sanoppa muuta! :No Evil Monkey: Meillä vielä meni kaikki ihan uusiks kun mun piti aloittaa uus koulutus ja neidin mennä ekaa kertaa päiväkotiin, mutta suunnitelmat muuttu tän raskauden myötä kun aattelin ettei mun kannata aloittaa uutta koulutusta kun se jää kesän lopussa sitten määrittelemättömälle tauolle. Joten todella toivon, että kaikki olis hyvin :Grimacing Face:
Oho, ootte päässy/joutunu tekemään nopealla aikataululla muutoksia suunnitelmiin! Kovasti toivotaan ja uskotaan että kaikki on tulevalla pienellä kunnossa :thumbs-up:
Itekkin pitäisi aloittaa helmikuussa töihin liittyvä vuoden lisäkoulutus. Vain osa halukkaista pääsi mukaan ja nyt tunnen lievää huonoa omaatuntoa että olen vienyt jonkun paikan, kun en pysty näillä näkymin koulutusta loppuun viemään. Todennäköisesti kerron heti nt-ultran jälkeen raskaudesta esimiehelle ja ehkä paikan saisi vielä vaihdettua jollekin toiselle.
 
Oho, ootte päässy/joutunu tekemään nopealla aikataululla muutoksia suunnitelmiin! Kovasti toivotaan ja uskotaan että kaikki on tulevalla pienellä kunnossa :thumbs-up:
Itekkin pitäisi aloittaa helmikuussa töihin liittyvä vuoden lisäkoulutus. Vain osa halukkaista pääsi mukaan ja nyt tunnen lievää huonoa omaatuntoa että olen vienyt jonkun paikan, kun en pysty näillä näkymin koulutusta loppuun viemään. Todennäköisesti kerron heti nt-ultran jälkeen raskaudesta esimiehelle ja ehkä paikan saisi vielä vaihdettua jollekin toiselle.

Joo tää on ollut kyllä melkoista tunteiden ja järjen vuoristorataa kun alle kuukaudessa melkein pitänyt tehdä kaikki päätökset. Mä oon omasta tän hetkisestä työpaikasta vielä hoitovapaalla, mutta olin niin onnellinen että pääsen siitä tän koulutuksen myötä eroon ilman karensseja :rolling: Olin just saanut työkkärin kanssa sovittua kaikki jutut ja nyt edessä on sitten niiden peruminen ja kaikki muu shaisse mitä siihen sitten liittyykään. Eivät varmaan kato hyvällä, mutta en näe kyllä ite koulutuksen alotuksessa mitään järkeä. Saampahan olla nyt sitten neidin kanssa pidempään kotona mitä toivoinkin!
 
Osaako joku sanoa painopeiton käytöstä raskaana? Netistä ei oikein löydy tietoa, sanotaan vaan että kysy lääkäriltä.

Mistä ootte hakenu pahoinvoinnin takia sairauslomaa? Työterveydestä? En haluaisi että esimies saa tietää raskaudesta vielä...
 
Hieman myöhässä ja hetken mielijohteesta uskaltaudun mukaan ryhmään, hetken aikaa olen jo käynyt katselemassa juttuja. Tänään menossa rv 8+0. Ensimmäinen uä oli 6+2, jolloin näkyi syke ja alkio oikeassa paikassa. Syy miksi en ole uskaltautunut mukaan aikasemmin, on vuosien rankat lapsettomuushoidot ja 4 keskenmenoa, yhtään lasta minulla ei ole. Kaikki keskenmenot tapahtuivat jo aikaisessa vaiheessa ja näin pitkällä en ole ennen ollut. Alunperin ajattelin, että liityn mukaan, jos seuraavassakin uä:ssa ensi viikon lopulla kaikki on ok, mutta nyt päätinkin, että minun on uskallettava mukaan jo nyt, koska haluan myös elää tätä raskautta. Läheisille kerromme vasta sitten, jos rv12 jälkeen on vielä kerrottavaa (emme halua enää tuottaa lisää surua pettymystä). Ehkäisyn jätin pois, kun olin 29v. Nyt olen 43v ja tämän alkionsiirron oli tarkoitus olla viimeinen. Jokainen hetki pelottaa, koska tiedän, että tämä voi loppua koska tahansa. Ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin myös uskovani, että tämä voi myös jatkua :red-heart:.

Hirmuisesti onnea matkaan!!! :Two Hearts::Two Hearts:
 
Takaisin
Top