Sartza, et todellakaan ole pöhkö :D
Itselläni on sillä lailla sama tilanne, että äitini on kuollut ja isälläni on uusi vaimo. Välit ovat hyvät, mutta en ole vielä edes kertonut raskaudestani heille! En ole tavannut isää ultran jälkeen ja haluaisin kertoa kasvotusten :D Äitilleni olisin tietysti soittanut varhaisessa vaiheessa, eikä isän vaimo ole tietenkään samalla lailla läheinen, vaikka ihana ihminen onkin! Soitin ensimmäisenä siskolleni, eikä hän ole "äitihahmo", vaan niin läheinen kuin sisko vaan voi olla! (tuskin kukaan voi enää tulla äitihahmoksi jos on menettänyt äitinsä nuorena aikuisena tai sen jälkeen, - oma äiti elää niin vahvasti muistoissa eikä hänelle "tarvitsekaan" korvaajaa!) Minulle isäni vaimo on mukava ja ihana ihminen, joka on tehnyt isäni taas onnelliseksi! :)
En todellakaan menisi isäni vaimon tai kenenkään tuttavan tai läheisen ultrattavaksi! Jotenkin se on niin intiimi tilanne, että tuntuu mukavammalta, että joku ulkopuolinen tekee sen. Jos joku meniskin pieleen, niin ulkopuolinen ei sillä lailla lähde tunteilemaan ja saa itsekin pidettyä itsensä kasassa. Ainakin itse ajattelen näin. Kerran yks terveydenhoitaja lähti säälimään, niin ei sit itsekään pystynyt enää suhtautumaan järkevästi, vaan rupesin vääntämään siinä itkua, vaikkei tilanne ihan hirveä ollutkaan! Läheiset lohduttaa, jos joku menee pieleen ja ammattilaiset kertoo asiallisesti ja tunteilematta mitä seuraavaksi jne. Sit pysyy itekin kasassa ja pystyy kyselemään ja miettimään asioita! Näin olen itse kokenut epäonnisessa raskaudessa ja toivon surullisissakin asioissa ammattilaisilta asiallista ja ystävällistä, muttei tunteilevaa tai säälivää otetta!
Varmasti ei isäsi vaimo tarkoita mitään pahaa, ehkä hän toivoisi olevansa läheisempi, mutta ei hänen tarvitse olla yhtään "enempää"! Minusta olisi teennäistä ja vaivaannuttavaa molemmin puolin jos esim. nimittäisin isäni vaimoa äitipuoleksi tai jotain! Varmasti isäni vaimo minusta ihan välittää, mutta ei hänen tarvitse välittää minusta yhtään enempää kuin normaalisti tutusta ihmisestä! Minusta on hyvä, että hänellä on oma perhe, sisaruksia ja sukulaislapsia, jotka ovat hänelle todella tärkeitä, enkä itse kuvittelekaan, että minun pitäisi olla hänelle yhtä tärkeä kuin hänen omat sukulaisensa hänelle ovat!
Olen ajatellut nimittää isäni vaimoa tulevalle lapsellekin nimeltä, en mummina. En ole kutsunut pappanikaan vaimoa koskaan mummoksi vaan nimeltä. Jos lapsi itse alkaa kutsua isäni vaimoa mummoksi, niin hieno juttu, mutta en tahdo asettaa isäni vaimoa väkisin mummon rooliin. Hän voi ottaa sen rooliin ja lapsi voi "ottaa" hänet mummoksi jos niin tahtoo, mutta sen pitää tulla jotenkin luonnostaan ja lähteä heistä itsestään.
Pysyköön jokainen suutari lestissään ;)
