Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo näin mäki aattelen et ku en vuoda ku vesiputous niin ei mitää hätää ja eniten hämmentää se ku oon ihan rauhallinen jne vaik aattelenki ehkä pahinta, mut en kuitenkaa ressaa..mä otan ihan liian rennosti tän :D
 
Mä kans ennen varhaisultraa aattelin että vois olla kaks vaavia kun löysin doplerilla kahdet sykkeet eri paikoista mutta varhaisultrassa kysyin ja sanottiin että kyllä siellä varmasti yksi on. Eli kaitpa ne äänet voi jotenkin "kaikua" eri kohtiinkin. Ja mul ne äänet oli viel eri tasoiset, toinen oli 140-150syke ja toinen 110-125 syke. Noh, täytyy luottaa tohon ultraan :)
 
Eilen neuvolalääkärillä meidän peukaloinen (oletettu 10+3) vastasikin viikkoja 11+1 tai jopa 11+5. Oli semmoiset bileet käynnissä, ettei meinannut saada tarpeeksi tarkkaa still-kuvaakaan Viikot ja la varmistuu nt-ultrassa ensi viikolla.

Olin kyllä illalla sitten niin hämmentynyt ettei tosikaan. Vauva oli kovin terveen ja energisen oloinen jytkeineen. Tuntuu kummalta, että rakas kulkee mukana, elää ihan omaa elämäänsä, vaikken _tunne_ häntä vielä. Voisin vain itkeskellä liikutustani. Työnteko haittaa harrastusta
 
Hö, ei tuu mun kännykän hymiöt läpi. Pahoittelen välimerkittömyyttä. Kuvittele puuttuvan pisteen paikalle virnistys!
 
Mä kans luulin löytäneeni kahdet sykkeet, mutta eilisessä ultrassa selvisi että vain yksi siellä on :)
Kai se jotenkin kaikuu!
Ja hermojen menemisestä, mulla ainakin pinna aivan törkeän kireällä koko ajan, onneks miekkonen on armeijassa ettei tarvitse mua kuunnella :grin
 
Mulla on ja ei ole :) mieliala muuttuu tuulensuunnan mukaan. Eilen iski jo ensimmäinen synnytyspelko ahdistuspaniikki, kun mies kertoi tyttönsä syntymästä mikä ei mennyt ihan oppikirjan mukaan... Ehkä liikaa tietoa tähän herkkään mielentilaan...
 
Voi synnytys tosiaan! Olen huomannut tekeväni sujuvasti ajatusmatkoja kanssanaisten päästessä synnytyskertomuksissaan ponnistusvaiheeseen asti... (ja tähän se virnistys taas!)
 
Mä en edes mieti vielä.. en pelkää kipua mutta vaurioita pelkään niin että tulee huono olo :(

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä kans nuo vauriot mietityttää :/ koittanu olla vaan ajattelematta kokoasiaa vielä nii ei turhaan ala ahistaan :)!
 
Sama homma joo. Ne sit vaan tulee jos on tullakseen. Mut kyl mä oon tässä vuosien mittaan ehtiny selvittää yhtä jos toista ja välilihan hieronta alkaa täällä ainaki kesän korvilla ja ponnistaa haluan kyykyssä! :D

Okei ehkä meni asioiden edelle mutta kunpa nyt sanoin hah :D

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä oon yrittänyt ajatella, että melkein kaikesta parantuu parissa viikossa. Pahimmassakin skenaariossa. Ja siis oon päättänyt, ettei mun vauvat kuole, niin että sikäli ei kuulu mun pelkovalikoimaan nuo menehtymisjutut, eh.
 
Ite kans ajattelen että jos jotain repeämää/ välilihan leikkausta tulee niin se on max kuukaus kun on taas kunnossa! Ihmeen hhvin on luonto hoitanut asian kuitenkin ja toipuminen on kuitenkin nopeeta kun on vaavi hyvänä motivaattorina! Oon myös miettinyt jos joutuu sektioon kun omalla äidillä ahdas lantio ja joutui mutta kyllä siitäkin selvitään! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top