Eloisaa elokuuta 2011

Heipä hei! (tiistai 02.08) elikkä niin se sitten on elokuuta. Pakko uskoa! Tenava myöhäisillä päiväunilla. Maha täynnä "oikeeta" ruokaa, eli perunaa, porkkanaa... Ihan on tosiaan meinannu nää syömiset olla mitäsattuu koko kesän. Oikeen huvitti katella tuon ahmimista, kun oli lautasella pottua! Että elä Sanna huoli, vaikka sulla reissussa on syömisasiat menny hassussti., niin se on näissä kotioloissakin. Ruoka on oikeestaan maistunukin paremmin illalla, viileässä.

Tosiaan, kun  miettii, niin eipä ole iltapaloja erikseen laiteltu, kun tyttö on eläny samalla kattauksella kuin aikuisetkin. Eurooppalaisittain. :D Aamupala,  tuhdimpi välipala, välipala ja illalla grillistä jotakin herkumpaa.... Onhan tuo silti kasvanut! Ja leivästä oppinut syömään palasia, eikä pelkkää voin nuolemista...

PILLIMEHU on meillä ollu melkeenpä arkipäivää. Ne Lidlin "kauheet" sokeri-väri-maku mehut. Kyllä, tunnustan! Ite tuo valikoi sen SOKERITTOMAN tripin, jos ehtii kyläkaupan mehulaarille ennen meitä. Ja niin...tunnustan vielä... tikkarit on siinä kassan vieressä vasemmalla. Vaan onneks tuo ei enää alkuhuumasta selvittyä ole sitä tikkari-purkkia tunkimassa. Muista namipusseista sillä ei ole edes hajua, mitä ne on. Jäätelö sitävastoin on ehdoton herkku! Ja lisättäköön, että PIKKUKAKKOSEN HAMMASPASTILLIT (xylitol-pastillit), niitä pari per päivä jonkin ruoan tapaisen jälkeen.

TÄSSÄ OLI PASKAMUTSIN TUNNUSTUKSET :)

Teidän vuoronne.... kuulumisiin. Häme vaikenee häpeissään ja alkaa leipomaan marjapiirakkaa... vatkaamaan kermavaahtoa ja keittämään kahvia.
 
Moi, taidetaan kaikki olla enempi tai vähempi lomalla oltu palstalta.

Voi harmi Sanna, ettei päästy näkemään. Olimme kyllä kaupungissa, mutta en käynyt koneella taas kun tuli vähän muuta. Vastaisen varalle, otankin numeron talteen muualle kuin koneelle. Mieheni äiti kuoli juuri silloin ja niitä asioita tässä on nyt puitu ja järjestelty. Onneksi teillä oli kiva reissu, vaikkakin tuo on ikävää, että lapselle tyrkytetään jo ja vasta sitten katsotaan mitä vanhemmat asiasta ovat mieltä. Hankala paikka. Valo on saanut palan suklaata (vain yhden) useamminkin, mutta eipä tuo aina sitäkään ota. Myös tetrasta soijakaakaota saa lähes päivittäin, josta siitäkin usein vain siemauksen ottaa. Maitoon tehty kaakao ei vaan sille maistu, vaikka muuten maitoa juokin! Tässä minun tunnustukseni :D

Miehen äidin poismenon siivittämänä lähdin maanantaina Valon kanssa katsomaan alzhaimeriin sairastunutta mummuani Tampereelle vanhainkotiin. Sisko vauvansa ja meidän äidin kanssa tulivat myös. Olihan mummu vanhentunut, nyt 79v. Jotenkin mummu on muka ollut aina vanha, mutta nyt hän vasta on. Hän hoiti minua paljon lapsena ja asuinkin heillä jonkin aikaa kotoa muutettuani. Paljon tunteita, haikeita. Sitä etsii mummun silmistä sitä entistä mummua, joka oli toki vähän ärsyttäväkin, mutta silti. Pääsihän siltä pari sammakkoa suusta, mikä muistuttaa entisestä mummusta. Osastolla on musta nuori mies hoitajana. Hän käveli ohi ja mummu ääneen kommentoi kuinka " toi neekeripoika haisee ihan kamalalle, mä en tykkää siitä, miten sille sen sanoo että se haisee ihan hielle"! Ei varmaan tarvinnut mummun enää miettiä miten sanoa, jospa tuo kuuli... Mummun ikäinen ei tarkoita sillä sanalla mitään pahaa, vaikka se meidän korviin kalskahtaisi.

Maarinen, toivottavasti teidän reissu osuu niin, että olemme paikalla. Puolen kuun maissa ollaan miehen kotikonnuilla pari päivää hautajaisten merkeissä, muuten ei ole ohjelmaa tiedossa :) Mielelläni teille teet keitän ja vaikka mutteripannuespressoakin, jos sellainen maistuu. Mies kun ei juo muuta kahvia kotona. Ja onnittelut kesälomasta ja kahvilan sulkemisesta, vaikka se kivaakin on varmasti ollut. Minä se kävin torilla marjassa tänä kesänä... Haitarimusiikin siivittämänä, Valo sitä ihmetteli ja kolikko piti laatikkoon vipata, niin kauan siinä edessä töllisteltiin.

Syömisestä. Onhan tuo ipanan syöttäminen ollut helteillä vähän sitä ja tätä, mutta jugurtti on maistunut kelillä kuin kelillä ja nyt taas muutkin ruuat. Nyrkkiä tunkee taas suuhun ja kaivelee ikeniään ja oletan että niitä vikoja poskihampaita sieltä lykkää pintaan. Xylitol-pastilleja Valokin imeskelee joka syönnin jälkeen. On vaan niin tottunut niihin herkkuihin, että niitä vähän imeskeltyjä nappeja löytyy lattialta.

Ilmassa on jo hiven syksyä, oletteko sama mieltä? Tuulessa on jopa viileää mukana ja farkkuja voi pitää ilman tuskan hikeä. TYKKÄÄN. Myös neulepuikot alkavat muistua mieleen ja pari aloitusta odottavaa mallia mielessä. Ne Valon kesäiset vermeet on vielä kuvattava ja laitettava tänne, mitäs pyysitte ;) En vain ole tänne uudistusten jälkeen vielä kuvia tohtinut opetella laittaa...

Marjapiirakastako täällä puhuttiin? *kuolaa* Kai olis mustikkapiirakka leipastava joku päivä.
Meillä on tiliä tuuletettu muuton jälkeen reippaasti. Moni sopivaa ajankohtaa odottanut hankinta on nyt tehty ja tiskikone on enää siitä listalta jäljellä. Kunhan saan tyhjennettyä muihin kaappeihin sen tilan, johon se tulisi. Keittiö on pienehkö ja kaappitilaa sen mukaan, mutta tuleepahan käytettyä yläkaapitkin, nehän on yleisesti ottaen melko tyhjiä joka kodissa. Hukkatilana. Vaan ei meillä :)

No niiin, voikaamme kaikki hyvin ja sitä rataa.

Viimeksi unohdin sanoa: Ampun tyttö on kyllä sanoinkuvaamattoman suloinen otus<3

Kai tästä on mentävä vintille kaivelemaan lankalaatikoita :)

 
No moi taas!

Me olemme miehen kanssa päätyneet nyt hieman unikouluttamaan rakasta poikaamme ja samalla loppuu tuo unitissittelykin. Ei se pitkittämällä helpota. Yöunille meneminen on usein vaikeaa ja edelleen Valo herää 1-2 kertaa yössä vaatien tissiä nukahtaakseen uudelleen. Totesimme, että josko nyt olisi sopiva aika. Vähän juttelin neuvolan terveydenhoitajankin kanssa ja sain tukea sekä niitä jalat-maassa-vinkkejä nukkumisen parantamiseen. Nyyh tuo imetyksen lopettaminen, vaikka olenkin jo siitä tarpeeksi saanut ja onhan sitä hyvän aikaa kestänytkin. Jotta olkaapa sormet ristissä tai unisin ajatuksin meidän ipanaa ajatelkaa iltasella, kiitos :) Ainoa pulma tässä ajoittamisessa on se, että vasen tissi on hiukan kipuillut parin viikon aikana ja helpottanut kyllä itekseen. Nyt taas on arempi ja jos ei sitä enää imetä niin kuinkahan käy. Pumppu on jo maailmalla. lenkkisaunassa ei ole lisäkseni ollut muita ja se on tänään, joten kai minä siellä litistelen tissini pehmeiksi :D
 
Heipä hei!

Minä täällä taas! Vähän makeeta: istun ulkona katoksessa, puutarhassa. Lämmin elokuun  tuuli hiljaa hivelee hiuksia poskilta ja heinäsirkat sirittävät kiivaasti. Termospullossa päiväkahvia. Koti tuoksuu mäntysuovalta.... Oli siivouspäivä! Olisi tehnyt mieli nukahtaa lapsen kanssa päiväunille, vaan en malttanut!

Eli kyllä olet Pranametri oikeassa, ilmassa on hivenen syksyn tuntua. Vaikka mieli tahtoisi väittää muuta! Kahvikin tuoksuu erilaiselta, kuin alkukesästä! Ja sinun tavoin minäkin aloin jo varovaisesti katselemaan sukkapuikkojen perään.... :) Venlalle täytyisi kutoa muutamat villasukat. Edellinen satsi on takulla jäänyt kesän aikan pieneksi!

Mutta: tästä pitkäksi ja kauniiksi ennustetusta syys-kesästä me nautitaan, eikös niin!

Valokuvia yritin tässä taannoin muuten tänne lähetellä, niin eihän tuo ohjelma ottanut niitä tosissaan. Ilmoitti vain tylysti, että ovat muka pakattu väärään muotoon.... prkl! Enkä sitten mitenkään voinut käsittää, että miten muka.. Ja jätin homman sikseen! Ihan tavallisia, vanhan tyyppisiä juttuja olin laittamassa, niinkuin ennenkin! Pitäskö koittaa uudestaan?

Blogin puolelle jotain uutta Venlan kuvaa tallensin, että jos jotakuta meidän neidin lärvi kiinnostaa, niin sinne sitten!

Pranametrin perheeseen vielä kerran voimia. Läheisen menettäminen on aina raskasta! Ja vielä jaksoitte käydä isomummua katsomassa! JA niinhän nuo mummut tuppaa lohkomaan muitakin kuin "viisaita" sanoja. Kyllä se Tampereen "neekeripoika" varmasti ymmärtää! Muistan, kun mies teki muutamavuosi sitten musiikkiterapeutin hommia eräässä vahainkodissa, niin kyllä sielläkin saattoi kuulla kaikkea "jännää"! Huumorilla ne ottaa, kun kuulevat niitä alinomaan! (meidän mies kyllä tuoksui hyvälle...mutta joku mummu oli nähnyt, kun me satuttiin parkkipaikalla pussaamaan heiheitä..ja siitä sitten oli mummeli töksäyttänyt poski suudelman henkilökunnan irstailuksi!!!!..)

ainiin... Pranalle vielä, että mutterikahvi kuulema maistuu meidänkin miehelle.  ..tuolle, julkisilla pihoilla pussailijalle! Paan tekstaria, viimestään varttia vaille...

Ja taas Häme vaikenee... paitsi, että Venlalle tuli eilen KOLME uutta hammasta, kera keskipäivän kuumeen ja järkyttävn raivoamisen.... vuh!
 
oih..PARAHIN PRANA!!!!! Tsemppiä tissin litistelyyn..... :) Mullahan ne oli ihan sikakipeet kun lopetin kanssa normien mukaan myöhään tuon imetyksen! Ja kuumeeseenki tulin. Ja niin, voit varautua aikamoiseen tunneryöppyyn.. Ne on ne hullunkuriset hormoonit! Vaan, sen sanon että rakkaus lapseen näyttä ihan toiselta, kun sille ei enää "voi antaa" tissiä. Se on jotenki isompaa.... ?!?
 
Iltaa taas!

Pranametri, äärimmäisen suuret ja sydämelliset osanotot teidän perheelle rakkaan kuoleman johdosta! Kurjaa, että Valo ei ehtinyt järin suuria muistoja isoäidistään luomaan, mutta ihanaa, että ehtivät tavata tässä maailmassa kuitenkin!
Vaan ihanaa, että Valo pääsi isomummuaan tapaamaan! Ja nuo vanhan ihmisen sammakot on kyllä aika hellyyttäviä, tuskinpa kukaan heille rupeaisikaan paasaamaan, että ei noin saa sanoa!

Maarisen eurooppalainen elämäntyyli, sopii kyllä munkin makuun! Joona-rukka vaan ei sit sais koskaan riittävästi ruokaa, kun se tuntuu nukkuvan aina sopivasti ruoka-aikoihin.... :D Mä yleensä en ite osaa syödä aamiaista ollenkaan, joten syön sitten alkuiltapäivästä, ku Joona on päikkäreillä. Koko perheen yhteinen lämminruoka on sitten vaihtelevasti klo 16-21, joten toisinaan Joona saattaa olla jo unilla, ja sille on päivälliseks sitten syötetty tuttua ja turvallista purkkiruokaa, tai jotain jämiä kaapista. Mutta ehkä se on taas pian paluu arkeen, ruokakuvioidenkin osalta. Kurjaa aatella, että tää mun loma loppuu ku mieski palaa töihin, höh!

Teidän herkkutunnustuksista tuli mieleen, että itseasiassa oonhan mä kertaalleen antanu Joonalle suklaata! Sai pikkupalasen mun 81% tummaa suklaata! :D Ilme oli sellanen, että eipä oo sitä enää kovin monesti nähty hinkumassa mun suklaavarastojen edessä :DDD
Mulla siis on ihan sekin syy kieltää nuo ylimääräiset sokerit tuolta vielä, kun oon itse koko ikäni ollut ylipainoinen (lukuunottamatta elämäni ihan ekoja vuosia, joista alle 2v:nä olin jopa sairaalloisen laiha kroonisten virtsisten ja munuaisaltaantulehdusten takia) ja se on meillä niin vahvasti geeneissä, että koitan saada tuolle lapselle edes vähän terveemmän alun opettamalla fiksumpia ruokatottumuksia. Tosin geenitekijöihin se ei varmasti auta, sillä mun kilot ei oo niinkään vääristä ruokatavoista johtua vaan jotain ihan muuta - meillä kun perheessä noudatettiin tiukasti herkkupäiviä jne, vasta teini-iässä on ollut mahdollisuus valita, että ostaako niillä viikkorahoillaan karkkia vai jotain muuta.

Mutta oikeestihan pointtina ärtymyksessä oli se, että me ollaan tietoisesti koitettu välttää mehuja ja karkkeja, en mä oikeastaan edes ajattele, että antaako muut omilleen vai ei - vaan se tietty perusajatus mun mielestä pitäis olla kaikilla vanhemmilla, että vieraan lapsen kohdalla vanhemmilta kysytään että saako antaa vai ei, ainakin sen ekan kerran!
(Tosin vielä enempi kuin sokeriin, niin suutun makeutusaineille! Xylitol ja luontainen hedelmäsokeri on ok, mutta aspartaamit ja muut hirvitykset ei kuulu meillä kenenkään meidän ruokalistalle, joten niistä saattaisin närkästyä ite ehkä vielä pahemmin :D)
Mutta parasta herkkua meilläkin on ne ihanat xylitolpastillit! Ne maistuu äiskällekin :DD

Kuvienlisääminen on aika simppeliä tällä uudella systeemillä, on multa ainakin onnistunut (kuten huomata saattaa :DD).. Tuossa on tuo ikoni hymiöakkunan vieressä, sieltä simppelisti ohjeita noudattaen! Tarvii vaan olla edelleen aika pientä tiedostoa, että kelpaa...
Joten Maarisen uusintayritystä kuvienlataukselle ja Praniksen neuloksista ootellaan!

Valosta se sitten tulee iso poika ja tissittely loppuu! Pitkään on siitä onnesta saanut poika nauttia, hyvä Valon äiskä! Maarinen osasi muotoilla sanat tisseilyn loppumisesta niin kauniisti, itse en valitettavasti mitään ongelmia sen suhteen joutunut kokemaan, kun ei Joona ollut kuin sen 9vkoa kun ei suostunut enää edes yrittää, eikä tipan tippaa tarvinnu pumpata tai lypsää sen jälkeen... Tsemppiä äiskälle ja pojalle tissitaipaleen päätökseen siis! Ja ehkä saat sen isin vielä vaikka illalla houkuteltua (Valon nukahdettua) lämpöseen suihkuun litistelyseuraksi :)

Ja syksy. Se nyt oikeesti vaan on niiiiin tulossa! Eilen iltasella parvekkeelta tuijottelin taivaalle ja pohdin, koskahan viimeksi oon nähnyt tähdet... noh, tuolla ne taas tuikkivat, pimeällä taivaalla jo piirua ennen puolta yötä!

Niiden matkassa hyvää yötä, erityisesti Valolle!
 
Päivää!

Pranametrin perheeseen osanottoni! Ja mummun kommentti..... Eikö sitä sanota että vanhuksista tulee niinkuin pieniä lapsia taas, möläytyksineen kaikkineen. Meidän mummi oli samanlainen kun TOSI HILJAA suputti jotakin!! Kiva kuulla teidän kuulumisia, jossakin lehdessä anopin luona oli haastateltu jotakin Valo-pojan äitiä, niin luin tarkkaan mutta et ollut sinä :P

Sannak, tervetuloa kotiin turneelta. Ja eikun pyykkiä pesemään!! :P Toivottavasti Tykkimäki oli muuten mieleen, vaikka sitä kiukku seurasikin. Itse rakastan sitä paikkaa!! Legendaarinen minun elämässäni ja mekin siellä kesällä käytiin.
 
Meidän kone takkuaa niin lähetän heti ku saan jotaki tarinanpätkää ylähä :) Tuosta ylähä tuli mieleen yksi niistä harvoista rasittavista murresanoista mitä oon miestäni kieltäny käyttämästä: ulttua! Eli ylettyä. En ultu, en yletä. YÖÖÖÖK! 8-) Murre on rikkaus kyllä mínunki mielestä, mutta silti meillä ei vieläkään saa lukea lehtä ja ulttua johonki. Stadin likat voi ainaki myöntää minun siivellä että kuulostaa ihan saamelta tai joltaki ;)

Siinä taas vauvapalstaa kerrakseen. Minun tunnustus: Poika rakastaa keksejä ja nakkia, suklaata on saanut maistaa ja pillimehuja. Tapaan kyllä ostaa aina sokeritonta Valion kidius-mehua taisitten niitä pillivälipaloja mitkä on pelkkää hedelmää. Ne on tosi käteviä reissussa ja täyttäviäkin samalla. Karkki on ainut ehdoton ei meillä, kaikkea muuta saa herkutella. Saatiin itseasiassa vähä huutia eilen neuvolassa, poika oli 87cm pitkä ja painoi 12 ja jotakin, pituutta oli tullut 5-6 senttiä ja painoa vain 400g puolessa vuodessa..... En ole herkuista huolissani kun kaiken jälkeen suurinta herkkua tuntuu olevan banaani, tuoreet ruispalat, peruna ja tomaatti. Tomaatti on ihan lemppari :)Vaikka kyllä pieni sormi osaa jo keksikaappia osottaa. Kyllä mä silti otan karkkipäivän käyttöön joskus ennen kouluikää, en halua että siitä karkista tulee liian ihmeellinen juttu! Tiedänpä pojan joka on ollut ikänsä tosi pullea, kuusivuotiaana sai vasta ekan lakunsa ja se olikin sitten maailman suurin juttu!! Olis hyvä että lapsi oppisi kohtuutta karkkien kanssa, eihän niitä voi laskea synttäreillekään ilman valvontaa jos ne vetää sitte karkkia siellä yksin ollessaan monen vuoden edestä ;) Nojoo, ehkä joku taas tajuaa mitä tarkoitan.

...Uusi koti. Eilen kävin ihastelemassa asennettuja lattioita ja olin tosi tyytyväinen, upofloorin tammi refined näytti tosi hyvältä, sopivasti modernilta ja lankulta yhtä aikaa!! Vaaleaa ja avaraa luvassa. Pari viikkoa enää!
 
Ainiin vielä, lapsilla oli molemmilla eilen neuvola ja tyttö painoi 3kg vähemmän kuin veljensä samassa iässä ;)
 
Moi

Eilen alkanut vierotus/unikoulu meni hämmästyttävän hyvin jo ekalla kerralla. Minä vein Valon sänkyynsä sylin kautta ja poika raivosi, ei halunnut olla sylissä kun ei kerran tissiä saa. Puhuin Valolle jo iltapalalla etukäteen miten tästedes toimitaan, ymmärsi uskoakseni jo jonkin verran. Sängyssä alkoikin leikkiminen, jota en saanut katkaistua ilman Valon raivostumista, joten mies tuli hoitamaan homman loppuun ja Valo alkoi nukutella. Toki hän huusi isänsä takaisin niin kauan kunnes varmasti nukahti. Otti isiä kädestä tiukasti kiinni ja painoi käden rintaansa vasten, ettei isi taas karkaa pois. Totesimme, että kunhan nyt ensalkuun oppii nukahtamaan isinkin kanssa, niin katsotaan sitten joskus sitä itsekseen nukahtamista, ettei kuitenkaan kaikkea kerralla neuvolan tuesta huolimatta.
 Päivällä poika osoitti väsyneenä mieltään nimenomaan minulle, olenhan se luopio joka on koko hänen pienen ikänsä antanut tissiä ja nyt en. Ruuan sai mies taas syötettyä ja sitten kippasi umpiväsyneen ipanan päikkäreille. Kohta on yöunille meno ja hoitakoon mies sen suosiolla taas. Käyn kuitenkin suukottamassa ja annan iltapalan.

Tissit ovat julmetun kipeät ja piukeat. Olen niitä käsin varovasti tyhjennellyt vaan aika hidasta se niin on. Rauhoittuisivat nyt pian ettei tarvitse antibiootteja hakea, toinen kun oli jo valmiiksi arka.

Kiitos kaikille osanotoista ja myötäelämisestä surussa. Minullehan anoppi jäi vieraammaksi ja ajattelenkin häntä lämmöllä, suru on myötäelämistä miehen surusta äitinsä poismenon tähden.

Ampun naperot ne kasvaa hienosti! Eikös tyttö saakin olla vähän sirompaa sorttia. Ja onhan se aika kulunut kun vain pari viikkoa enää omaan kotiin, sen jaksaa vaikka päällään, kuvaannollisesti.

Nyt on kasvispiirakka uunissa ja Valo tulossa pois kylvystä, joten mentävä on.
moooi
 
Iltaa!

Voi miten ihanaa, että te ootte täällä taas! Meinasinkin jo kyllästyä tuon pelkän Maarisen kanssa ajatuksia vaihtamaan ;)) Ei vaan, ihanaa, että ei sentään tarvinnu täysin tyhjille seinille huudella :)

Amppu, kiitoksia, reissuilu on kivaa, mutta onhan tää kotielämäkin ihan jees. Pyykitkin on onneksi pesty, tosin yks pussillinen pyykkiä seilaa vielä jossain postin huostassa väliä Leppävirta-Espoo, koska me oltiin niin fiksuja, että jätettiinpä se pussi sitten hotelliin... Jep. Noh, tuleepi sitten postilla! Muuten oisin käskeny kippaamaan kierrätykseen, mutta tietysti siellä oli just yks mun ihanimmista ja uusimmista paidoista! Argh!
Tykkimäki on mun mielestä aina ollut ihan kiva, mutta tällain pikkulapsen äitinä sitä osaa kyllä arvostaa! Joonalle paljon passelimpi viime ja tänä kesänä, kuin esim. Lintsi. Ja ne eläimet on tietty ihan kiva bonus kanssa! Lisäkshän siellä ois se joku sisäpuuhapaikka, mutta siellä ei käyty ees kurkkimassa, kävittekö te?

Ja mä ainakin hyväksyn täysin noiden sun esille nostamien murresanojen käytön! En ois tuota ulttumista ees ymmärtänyt ihan pelkillään! Ja totta, saamea se vois ollakin! Ootko varma, ettei oiskin alunperin? ;)

Teidän ipanan painohan kuulostaa vallan mallikkaalta, turhaan ne siellä neuvolassa ovat tuskailleet! Eipä tuo meidänkään jättiläisipana ollut malttanut enää sitä painoa niin kasvattaa, eikä kyllä oo ollu tarpeenkaan! 1.5v mitat oli sillon kesäkuun alussa 89cm ja 13.4kg, muistaakseni. Ja itseasiassa juu, vielä noista herkuista, että saahan Joonakin muumikeksiä ja niitä 100% hedelmää smoothieita ihan arkenakin reissueväänä, joskus kotonakin jos en jaksa kuunnella vinkunaa... ehh, paskamutsi.com.

Teidän uusi koti ihastuttaa mua ajatustasolla ihan vallan vietävästi! Oon ihan superiloinen, että se aika nyt vihdoin teille koittaa! Ja muistuta sitä isiäkin, että sitten tulee syksykin ja senkin on ihanaa saada vähän laatuaikaa perheen kanssa, juoksematta maatöissä ja oikeissatöissä!

Pranametrille ja pojille kovasti kovasti tsemppiä tähänkin yöhön! Mun mielestä ei oo tosiaan mitään pahaa, jos tällasta taaperoikäistä rauhoittelee ja nukuttelee lapsen niin vaatiessa! Se on kuitenkin pikkumiehellekin varmasti iso juttu, että tissittelyt on nyt tissitelty, ootte vaan nyt poitsun tukena tässäkin elämänvaiheessa. Ja pian se äitikin jo alkaa taas kelvata, aivan varmasti! :)

PS. Uskomatonta katella näitä meidän taaperoiden tickereitä! Huhhuh, pian ollaan jo tuolla kakkosten päällä taas?? :O
 
Heippa

Unikoulu osa jotain: Voitteko uskoa, että äsken Valo nukutteli itsensä ihan rauhassa tuutullulun jälkeen uneen?! Sanoin hyvää yötä ja menin keittiöön jättäen oven sen verran raolleen, että Valo näki minut touhuilemassa ja kuuli äänet. Hip hei! Päikkäreillekin meni minun kanssani pienen kitinän jälkeen. Viime yö alkoi isin nukuttaessa suht helposti pikku itkun jälkeen. yöllä Valo heräsi itkemään ja mies riensi paikalle. Muutaman kerran sai isi kävellä Valon kanssa uudelleen sänkyyn, mutta se oli sit siinä taas. Pari silittelynukutusta vielä aamuyöllä. Tuntuu, että aika taisi vain olla otollinen sekä tissivieroitukselle että tälle nukkumistapojen opettelulle. Näin on paljon stressittömämpää meille kaikille.
 Särkylääkettä oli otettava illalla kun tissit kipuilivat, mutta aamulla olivat taas pehmeämmät. Piukeina edelleen, mutta parempaan suuntaan mennään :) Kiitän levollisista toivotuksista Valon unille<3

Illalla kävi pikku onnettomuus miehen laittaessa Valolle yövaatteet. Tapansa mukaan päristeli pojan masuun ja Valo vahingossa tökkäsi isiä sormella silmään. Mies kärvisteli aikansa pojan nukahdettua ja vesi vaan valui silmästä ja kipeää teki. Päivystykseen soittamisen jälkeen laitoin taksiin ja tarpeen olikin. Haava sarveiskalvossa, vaikkakin pieni, vaatii aina lääkityksen tulehduksen ehkäisemiseksi. Sarveiskalvo ja tärykalvo ovat kuulemma ihmisen parhaiten hermotettuja paikkoja ja syystä: pienikin vamma niissä aiheuttaa niin suuren kivun, ettei sitä voi jättää hoitamatta.

Tähtiä ei tosiaan olekaan nähty sitten viime kevään, elokuussa on taikaa :) Muistaisko tänään kurkistaa yötaivaalle..
 
Kääk! 3 vrk ja +1,5 kg. Imetys vie kamalan paljon kaloreita ja nyt kun ei vie niin kaik yhes koos :D ja koko sen kun kasvaa. Täytynee katsoa miten paljon suuhunsa laittaa. Valo on nukkunut ja nukahdellut tosi tyytyväisenä ja hienosti, herätessä vaan ei nyt äiti kelpaa taputtelemaan pyllylle tai pitämään kädestä, isi se on oltava että uni saadaan jatkumaan! Päikkäreiltä havahtui ja osoitti minulle nyreänä ovea, kun menin sängyn viereen. Isille vain tarjosi pienen kätensä ja nukahti uudelleen. Suloista<3 Yölläkin kuulemma herätessä ojentelee kättä isin käteen ja nukahtaa heti uudestaan. Ei mulla muuta. Yritän ajatella kevyesti ;)
 
Pranametri, kiva tahti ;) Eiköhän se siitä tasaannu. Mulla paino tippuu kovaa vauhtia kun en ehdi syödä enää........ Nyt kun tyttökin syö kiinteitä niin laitan pojalle lounaan eteen ja se alkaa syödä ja sitten alan syöttää tyttöä. En pysty siinä sitten itselleni enää lapioimaan itse kun poikaakin pitää kuitenki vähä vahtia ja auttaa. Jos ei yhtään katso päälle niin sitä katuu kyllä raskaasti sitten kun herra on lopettanut. Puolet ruuasta on dipattu maidon joukkoon jne. Poitsu juo nykyään itse lasista, kerran vaan kesällä nappasi lasin käsiinsä ja hyvin sujuu. Mutta siis se rakastaa kaikkea dippailua, oppi sen parilla ranskiksella joskus ja nyt pitäisi kaikki dipata johonki. Imetän enää pari kertaa päivässä ja monena iltana kun oon imettänyt niin maha murisee ja miettii että koskakohan oon syöny jotaki..... Siis oikeesti. Ei ehdi!!!
Mutta kohta kun tuo miehen kolmas työ (raksa) jää pois ja toinenkin (ku puinnit tehty) niin elo taas talveksi tasaantuu ja minä alan syödä. Kerätä rasvavarastoja talveksi :P

Mies lähtee huomenna Ikeaan yksin ja se on minusta suurta viisautta!!!! Säästyy aikamontasataa kun minä jään lapsia hoitamaan ja sillä on lista kädessä missä on vaan vaatehuoneiden hyllyjä ja pari kenkäkaappia. Sille tuskin iskee kova himo matto-osastolla tms :P

Pojalle tulee kovasti sanoja ja niitä pitää yölläkin huudella..... Äiti, isi, mamma, Aapo (koira), opo (mopo), auva (vauva)... Ihanassa iässä ovat, kuten tiedätte :)

Unia.
 
Iltaa!

Amppu, oisit ehdottanut iskälle, että mitäs jos se laskis sut yksinään sinne Ikea-reissulle... ;) Tosin musta tuntuu, että meillä se on just tuo isi joka sitten hullaantuu kaikesta käsittämättömästä sisustus"tarpeistaan"... Huh.

Voi miten iloinen olenkaan lukiessani, että Valokin se vaan on noin reipas poika ja oppinut uudet tissittömät nukutuskuviot noin hienosti! Äiti tietysti joutuu vähän sijaiskärsijäksi, kun ei enää saa sitä itellekin tärkeää iltaläheisyyttä, mutta pian se käy äitikin kädestä pitäjäksi ihan yhtä hyvin. Hyvä Valo, jatka samaan malliin!
Ja toivottavasti siellä iskän silmävamma on jo toipumassa! Hurjaa kyllä varmasti, miten pienikin viilto silmän herkissä pinnoissa tuntuu pahalta! Muistelen samanmoisen episodin tapahtuneen Halipossun perheessä tuossa keväällä niiden lomamatkan aikaan, hurjaa!

Pranametri se sitten on syönyt hyvin :)) Älä huoli, varmasti se kilojenkin kertyminen pian stoppaa kun kroppa tottuu taaaaas uuteen meininkiin. Amppu-rouva sen sijaan on siellä nyt hyvä ja alkaa syödä!! Ihan jo vaikka senkin takia, että riittää sun hoikasta varresta sitten sekä sun että neitokaisen tarpeisiin! Juujuu, tääkin on niin helppoa huudella täältä sivupöydistä, itsellä kun ei oo kokemusta kahden pienen lapsen äitinä olemisesta :) (ja jostain harmaista muistisopukoista osaan hakea senkin tiedon, kuinka helppoa se vauvan kanssa ollessa olikaan unohtaa syödä, vaikka ei ollut edes taaperoa viemässä niitä vauvan uniaikojen huomioita)

Mua naurattaa myös tuo pikku-dippailija isoveikka siellä Ampulla! Joona oppi saman tossa reissulla, jos näkyy jotain dippaukseen soveltuvaa soossia lähimaillakaan, niin aivan varmasti sinne on ujutettava jotain... Täytyykin ladata teidänkin hihiteltäväksi herra ranskistensyöjän kuva, kun dippailee niin tohkeissaan :D
 
Moi

Meillä vaan sama aina vaan parempi unirytmi jatkuu naperolla ja sitä myötä tietenkin myös äidillä! :) Nyt on helppo hymyillä. Kilot ovat nyt tasaantumassa, ei ole sitä tahtia tullut vaan jopa hiukan laskenut. Eikä ole muuten enää nälkäkään jatkuvasti. Iltapala riittää koko yön kun ei tarvitse maitoa tuottaa.

Sannan kanssa samoja ajatuksia Ampun suuntaan lähettelen. Pitää muistaa syödä! Muuten tippuu hampaat suusta :D Ennen vanhaan se oli tavallista, sanottiin että joka lapsi vie hampaan mennessään äidin ravinnon puutteen takia. Tämä nyt ei todellakaan ole Ampun kohtalo, mutta omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta. Nih.

Dippailu kuulostaa hauskalta ainakin täältä asti katsottuna. Voin kuvitella että sitä sitten dipataan mitä vaan minne vaan. Harjoittelu tekee mestarin siinäkin asiassa.

Valo on huomannut yltävänsä kiipeämään ihan itse tuolille. meillä on melko korkea keittiön ruokailuryhmä ja nyt poika hokasi yltävänsä tuolille ja siitä tietenkin pöydälle millä on radio/cd-soitin ja vedenkeitin ja ... Uusi maailma aukesi ja on muuten liukasliikkeinen tarvittaessa tämäkin napero. tiedättehän te.

Meillä tutuimmat sanat ovat kurkku, aurrri (kurkkuärrällä oikein)=Lauri-kilpa-auto, vauva, kakkra=päivänkakkara, akkaa=rattaat, arrrua =avokaado sekä kananmuna :D Näitä riittää. Ihana miten vaikeampia sanoja jo yrittää sanoa, kukkien ja muiden jo helppojen lisäksi. Pääasiassa kuitenkin vielä äänteillä, omalla kielellä ja eleillä Valo keskustelee. Juuri nyt on paljon luettu kuvasanakirjoja ja Valo painaa selvästi mieleensä sanoja.

Että näin.
 
Hei!
SANNA tossa jo tärkeimmät edeltä kommentoi ja komenteli... samoille asioille valkoisia lippuja heiluttelee tää hämeen-eukko! Eli syömiset, omat ja lasten ...nukkumiset jne. jne....

Meidän likka se edelleen nukkuu isin ja äitin kanssa samassa huoneessa. Millon omassa sängyssään millon meijän välissä. Nukahtaa kun MINÄ nukutan. Eli makoilen vieressä puoli tokkurassa. Katsotaan toisiamme silmiin, nenät vastakkain ja hyristään unilauluja. Viis-kuus, niitä tavanomaisia "sinisestä unesta" "pieneen tytön tylleröiseen". Venla yrittää jäljitellä sanoja ... välillä huvittaa, kun sen laulun voimakkuus nousee ja nousee ja nousee... Yritä siinä sitten ite hihitttelmättä kuiskia, että unilauluja lauletaan hiljaa.

DIPPAILU on todentotta IN! Ja tosiaan, jos silmä välttää, niin maitomukiin voi dipata vaikka ruisleipä.... Laitankin sille nykyään perunat ja kastikkeet eri läjiin lautaselle ja kehoitan dippaamaan pottua jauheliha kastikkeessa! Ja niin.... rankalsilla tuokin dippailunsa oppi! ABC-keittiön ihanat ranskalaiset ja pikkukippo ketsuppia.

JA meillä on  näköjään opittu menemään ite pakastimelle. Tuo koluaa pakastettujen punaherukoitten perään. Saa olle kokoajan valppaana, ettei jää pakkasen ovi auki reippaan apulaisen jäljiltä.
_______________________

dididiiii... Muistattekko rakkaan siskoni? Jep- Viikonloppuvierailun jäljiltä lähti jääkaapista jopa kolme juomatonta olutta naisen käsilaukkuun!!! :D Kaksi avattua jaffa-pulloa ja puolikas viinikanisteri!!!!
Miehen kanssa täällä naurettu ja päivitelty! Mulle jäi kauhea tiskivuori ja siivottava huusholli!
Oikeesti, kättä otsaan!
_________________________________

Semmoset menot meillä!


 
Jeesh, terkkuja lapista. Hieman huojentuneena olen lueskellut teidänkin lasten syömisistä, eipä ne meilläkään kesän aikana ole oikeen olleet tavallisen terveellisiä nuo syömiset kenelläkään, ei isillä äitillä eikä lapsella =). Oikeaa ruokaa ollaan kyllä aina tarjottu mutta kun mummit ja muut ovat tarjoilleet herkkuja on normiruoka-ajat vähän kärsineet. Nyt ollaan palattu ruotuun ja arki alkanut kotona. Myös unirytmiä säädetään kohdalleen.

Apua!! Nyt  näyttäs vähän siltä että olemme ehkä plussanneet, aivan ihana asia, tosin tämä täytyy vielä tarkistaa ja sen myötä sitten tämä seuraava ongelma: kääk! Hain töitä ja äitiysloman sijaisuus saattaa tälläviikolla tarjoutua minulle, ongelma siis on, jos olen itse plussannut onko moraalitonta ottaa paikka vastaan jos epäilee/ tietää olevansa itsekin raskaana? Ajatus hieman jopa ahdistaa ja melkein jo toivonkin etteivät he minua valitsisi. Tosin tarvisin rahaa sekä työkokemusta ja ainakin työhaastattelu tuntui positiiviselta minun kannaltani. JOS siis saisin paikan otanko sen vastaan vaikka voi olla mahdollista etten ehtisi tehdä sitä kuin maaliskuuhun asti, ellei vähemmänkin...? kääk! Ja sitten kun ei koskaan voi tietää "kasvaako tämä siemen loppuun asti"... voi että mikä tilanne...?????
 
OOh, Rinkulle onnea jo tässä vaiheessa :) Mitähän tuohon työprobleemaan sanoisi? Kiikun kaakun työnantajan kannalta, mutta  mitä sitten? Sinä tarvitset kokemusta ja rahaa, kuten ilmaisit ja lain mukaanhan raskaudesta ei tarvitse kertoa kuin joku aika ennen loman alkua. Eli ihan pokkana vaan, ja ainahan voit kahvikeskusteluissa antaa ymmärtää, että et paikkaa hakiessa ja vielä vastaanottaessasikaan tiennyt asiasta. Pieni valkoinen valhe silloin tällöin ei haittaa. Tsemppiä! Meidän työpaikalla kävi samalla lailla, eikä sitä pahalla muisteltu. Sitten tuli sijaisen sijainen :D

Maarisen sisko se aina saa naurut meikäläiseltä :D joo, no te olette jo tottuneet häneen. Uskomaton tyyppi kuitenkin. Kokee olevansa perhettä ja saahan omasta kaapistaan ottaa!

Meillä on edessä viikonloppureissu hautajaisiin. Sitten emme matkusta kyllä mihinkään vähään aikaan. Meidän mittapuulla on keväästä asti, etenkin tuo mies, ollut paljon menoja vaikkakin pakollisia ja tarpeellisia, mutta silti. Arki ja rutiinit kunniaan ja kiitollisena otamme ne vastaan.

Aamupäivä meni leikkipuistossa ja kaupan kautta kotiin. Kaupassa meidän pikku huumormies viiletti omin nokkineen jättäen minulle pikkukärrynsä. Keräsi tomaattia, appelsiinia jne kouriinsa..huoh. Päästiin kuin päästiinkin kassalle, kun olin jättänyt ipanan itsekseen välillä hyllyjen väliin notkumaan, kun ei tahdissa pysynyt. Kassalta katosi viemään kärryt paikalleen ja sitten kurvasi uudelleen kauppaan. Minä kuuntelin missä se hihkuu ja tulihan se kassalle iloisesti hihkuen ja heilutellen jatkaen samaa rataa kolme kertaa pakatessani ostokset kassiin. Jee.. siinä joku nuori nainen varmaan katsoi että onpa hyvä kuri ;) En viitsinyt alkaa paimentamaan tai huutamaan perään, kun ei kerran pahojaan tehnyt. Mutta ensi kerralla Valo tulee kärryyn. Tästä on alkanut tulla tapa, että saa katsoa mitä se seuraavaksi aikoo heittää hyllyltä lattialle :/

Jep jep. Valon palmikkopaita tekeillä, ihana kilistellä puikkoja. Meidän musikaalinen ipana (kuuntelee Elvistä, eli Alvaa) otti eilen puikot käsiinsä ja rytmikkäästi naputti lattiaan laulaen (kurkkuärrällä) pra pra praaaa, pra pra praaaa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top