Elämää vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkin poika välillä niin äänekkäästi köhii ja yskii lattialla ja sitä kun menee kattomaan niin iloisesti hymyilee vaan. Virkayskää siis meilläkin. Allergiaan liittyisi ehkä enemmänkin aivastelu sekä nenän ja silmien vuotaminen.
 
Meidän jätkä on alkanut saamaan vauhtia lisää ryömimiseen. Hyvin huomaa keitiön suulla, sinne kun hän ei saisi mennä ja sitten kiellän niin hän kääntyy katsomaan minua ja laittaa pienen virneen naamalle ja ampaisee eteenpäin. On muuten huvittava näky pikavauhtia menevä ryömivä lapsi! :grin
Harmi tulee usein kun haen sieltä pois tai estän menon jo heti alkuunsa.
Pitäisi portti hankkia tuohon.
Eihän se muuten haittaa, muttakun keittiön lattialla on milloin mitäkin ruoan murusia ja sitten on kissanruoat siellä myös.
Eteinen on myös kielletty alue kun en halua, että menee sinne kenkiä imeskelemään. Sinne olenkin saanut tukittua autonkopalla tien, mutta kovin sieltä välistä koitetaan sinnekin tunkea.

Mutta hyvin jo nimensä tuntee ja hahmottaa tuon EI sanan.
Kovin on jo alakerta käyty läpi ja kaikkea pitää maistaa ja saada mielellään myös koskea.
Konttaus asentoa vielä haetaan ja paikoillaan siinä nelin kontin pönötetäänkin :)
 
En mä tiiä mut ku ite kovasti haluais jo toisen ryömivän niin kaikki kaverit sanoo et ei oo mikää kiire... No toisaalta totta mut haluais nähä taas pojan kehittyvän jossai asiassa :)
 
No niin se tekee :)
Oli aika lähellä taas etten lähettäny ukkoo raketilla kuuhun... poika heräs herätyskelloon, sain sen uudestaa nukahtaa kunnes se heräs torkutukseen 06.15.... Olin mä vihanen... toivottavasti ei mee ny kauheesti sekasi rytmi... Ja jos voi jotaki positiivista sanoo potkuista niin ei ainakaa herätyskello herätä poikaa ainakaan kahteen viikkoon.. Toivon et mies sais sellasesta paikasta töitä missä täytyy olla tiettynä kellonaikana saatikka liukuva työaika 6-8 :angry7
 
Huhhuh.. onneks ei meidän mies torkuta. Se kyl käyttää sitä älykästä herätystä, mikä alkaa hiljaa ja lempeästi soimaan ja ääni voimistuu pikkuhiljaa. Yleensä mies herää jo siihen, mut jos ei herää nii siitä menee sit hetki, kun kello soi oikeasti. Sit se viimeistään nousee. :) Jos mun mies torkuttaisi, nii eri huoneissa nukuttaisi. Mä en kestä torkuttamista. :D
 
En mäkään kestä torkuttamista.... Mut ku tuo mies ei herää ees siihe herätyskelloo ku sitä saa olla tunkemas sormia kylkien väliin et heräis :laughing014
 
Ihmisille, jotka eivät herää herätyskellon ääneen tai mihinkään herätysvaloonkaan (sitä paitsi se valo herättää kyllä varmasti myös muut huoneessa nukkujat), voitaisiin kehittää sellainen herätys"kello", että se antaisi lempeän sähköiskun nukkujalle. Heräisköhän siihen? :P

Onneksi meilläkin tuo mies herää kelloon kyllä ja aika heti. Jännä, että ei se kyllä miun herätykseen taas herää yleensä, kun ehdin sen sammuttaa heti, kun vaan ensimmäinen pieni ääni kuuluu. Eikä se torkuta! Pistäisin kyllä mieki sen muualle nukkumaan, jos moista kehtaisi harrastaa.

nappo. Se voi teidänkin muksu yllättää sitten, kun alkaakin yhtäkkiä keksiä taas kerralla vaikka mitä uutta. :) Miusta nää vauvat on niin ihania, kun osa menee ja kokeilee päätä pahkaa kaikkea uutta, ja toiset taas tuumailevat pienessä mielessään asiat ihan valmiiksi ja osaavatkin sitten oikeastaan lähes harjoittelematta juttuja. :)
 
Meillä mies torkuttaa ja toissa yönä poika oli sylissäni rauhoittumassa. Ja rauhoittu kunnes se saamarin torkku pärähti soimaa. Ja tämä tapahtui 3! kertaa. Kyllä oli hermoissa pitelemistä ja taatusti olisin karjunut kovempaa jos ei vauva olis ollu sylissä rauhoittumassa ja esikoinen nukkunu vieressä. Huhuhu! Pakko myöntää, mutta mä nukun niiiiin paljon paremmin, ku mies nukkuu sohvalla kuorsauksensa ja torkutuksensa kanssa :laughing001



Meilläkää ei ryömitä. Oikeastaan meilä vihataan koko mahallaan oloa. Selältä on kauhean kiva kääntyä mahalleen, mutta sekunnin päästä alkaa ihan jäätävä huuto, vaikka kuinka yrittäisi pitää seuraa yms että tovin viihtyi niinkin. Kyllä sitä tulee sitten takasin käännettyä selälleen, kun toisen naama on ihan märkä kyynelistä, räästä ja kuolasta.
 
Mä kans niin vihaan torkutusta. Taisin siitä joskus marmattaakin. Jos se kello soi, ni sillon sit herätään. Kirjottelinki tonne facen puolelle, mut siis viime yönä.... Heräsin siihen, et mies taputtelee mun käsiä. Kysyin, et mitä ihmettä se duunaa ? Sano ettivänsä vauvaa. No eihän se siinä meiän vieressä ollu vaan omassa pinniksessä. Ei se muistanu aamulla enää tommosta. Tais olla raukka unissaan :D
 
meillä mies etti kerran kirjaa lakanan alta,se hamuili käsillää pitkin sänkyä ku se etti sitä.no ei sitä löytyny,tietenkää.eikä mies ees lue kirjoja.:laughing002
 
Minunkin mies herää joskus ja rupee ettimään lasta vaikka toinen nukkuu omassa sängyssä. Teen tuota tosin välillä itsekin ja välillä nään unta, että vauva nukkuu naama patjaan päin tai jotain, herään siihen ja äkkiä tarkastan vauvan. Viime yönä mun mies päästi nukkuessaan niin outoa ääntä, että luulin äitini kutsuvan mua nimeltä ja melkein pomppasin ylös suoraan unesta.
 
Tyyne on nyt keksiny sen et käsil työnnetää itteään taakkepäin, tosin yritys silloinki on päästä eteenpäin.
Meillä on olkkaris se sellanen nykyaikanen keinutuoli, mis on se jousitus siel jalaksis, niin Tyyne on siitä kovin kiinnostunu. Sit jos se on jotenki keplotellu itsesä keinutuolin kimppuun ja sille sanoo "aijai-jai ei saa" ni suupielet vääntyy alaspäin ja alkaa hirvee lohduton huuto :laughing021 Ei sais komentaa meilläkään :Heartpink
 
Aivan mahtavan hauskoja koirakohtaamisia! :) Mulla on melkein aina ollut koiria lähipiirissä, mutta nyt ei.... Voi kun tahtoisin niin koiran!! Mutta jos vaikka eka parantuisi tästä flunssasta ja korjaantuisi täyteen liikuntavalmiuteen.
 
hillevi! Meidän miehillä täytyy olla jotenkin jaetut uniplaneetat, koska mäkin heräsin miehen unihuuteluun viime yönä. Vauva ei siihen onneksi herännyt. Viime viikkoina olen tosin minä heräillyt yöllä vauvahätään. Yleisin luuloni on kuvitella putoavaa peittoa putoavaksi vauvaksi. Joskus olen yöllä ollut niin hätääntynyt ja itkuinen, että mieskin on herännyt etsiskelyihini. Viime yö oli yksi niistä harvoista öistä pitkään aikaan, jona en nähnyt painajaisia.
 
Mulle on kans käyny tuollee, polkulainen. Keräilen hädissäni peittoa syliini, et missä se vauva on. Tosiasiassa nukkuu pinniksessä... paitsi ny taas viime öinä, kun ei oo vaan suostunu pinniksessä nukkumaan... huoooooh...
 
Puuttuuko multa joku vaisto vai oonko niin "itsevarma" et mulle ei oo käyny tota et yöl luulis vauvan kadonneen/pudonneen sängystä :confused: Mä en oo koskaa ees pelänny et niin vois käydä, esikon kohal se ei tullu mieleenkään, mut se oliki tosi rauhallinen silloin ku ylipäätää nukkui. Tyyne pyörii sit esikonki edestä.
 
Bettie, ole vaan onnellinen. Se on aika stressaavaa herätä yöstä toiseen vauvahädän takia. Jos joskus osaisi nukkua, nyt kun kerrankin annetaan?
 
Ei täälläkään vielä ryömitä, mutta viihtyy vatsallaan jo ehkä minuutin, wuhuu!

Tunnustan, töissä ollessani torkku oli mun bestis ;D En edes herää miehen kelloon, joten en tiedä torkuttako se =)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top