Voi kun täällä porukalla vauvat nukkuu pitkiä yöunia! Ihan kateus iskee..meillä tyttö nukkui viime viikon keskiviikkoon saakka 3-5h pätkissä, 10-11 maissa illalla kävi nukkumaan, heräsi 2-3 aikaan syömään, nukahti heti uudestaan kun syönnin päälle nostaa omaan sänkyyn ja heräs sit syömään 6-8 aikaan aamulla. Yleensä siis yhdellä herätyksellä mentiin, joskus kahdella. Ja olo oli niin pirteä ja eloisa itselläkin! :) Noh, nyt sit jostain syystä on rytmit heittäny sekasin, tyttö nukahtaa jo joskus 8-9 ja siitä sit tunnin tai max kahden tunnin välein herää syömään. Joskus oon ottanu suoraan syömään ettei ehtis herätä kunnolla ja jäis siks tohottamaan sit hereille, mut samalla tahdilla herää taas tunnin tai kahden päästä. Joskus oon taas pitkäänkin antanu toisen tohottaa siellä sängyssään, kun ei hää itkemään asti yleensä ala (ootan jos olis vaan valvejakso ja nukahtais itsekseen pian uudestaan), mut hirvee tuuhkasu ja ähinä ja puhina ja piereskely kuuluu ja sit kun meet kattomaan ni silmät auki tillottaa ja huitoo. Ja kohta siinä sit tulee nälkä, kun aikansa on tohottanu. Nyt alkaa oleen jo silmät aika ristissä, kun missään vaiheessa ei vauvan takia oo tarvinnu noin usein herätä kuin nyt viimenen viikko melkeen. Väsyttää, tosi paljon, ja hermot alkaa oleen riekaleina. Sen puran sitten kiltisti usein mieheen, tiuskin ja äyskin, vaikkei toinen ole mitään tiuskimisen aihetta antanutkaan.
Meilläkin tyttö pulauttelee ja todella paljon, ja ihan sama onko syönnistä kolme minuuttia vai kaks tuntia. Osittaisimetän, ja neuvolassa kyselivätkin että onko puklailu selkeesti pahempaa pullon jälkeen (ja ehdottelivat tuota sakeuttajaa kans). Mut tuskinpa siitä apua on, kun pulauttelee ihan samalla tavalla myös imetyksen jäljiltä (sitä kun ollaan seurattu koko ajan et johtuuko korvikkeesta mut ei). Milläpäs sit oman maidon sakeuttais.. :/ Tuo pulauttelu hankaloittaa tosi paljon liikkumista vauvan kanssa, ihan pelkkiä vaunulenkkejäkin ajatellen. Vaikka miten vuoraisin tuon tytön harsoilla yms yms, onnistuu hää jotenki silti sujauttamaan puklut jostain välistä päällensä. Ja sitä riittää silleen et vaatteet on aina ihan märät niin rinnuksilta, niskasta ja käsivarsistakin. Onneks tyttö nukahtaa pihalle päivällä helposti ilman että tartteis häntä mihinkään lähteä välttämättä kärräämäänkään, niin saa kuivat päälle nopeesti ja näppärästi, jos puklu kesken unien iskee ja kastelee vaatteet.
Ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen alkaa ahdistamaan, ja tuntuu ettei mikään onnistu. Ja tuntuu, ettei sais valittaa väsymystä, kun meitä on kuitenkin kaksi koko ajan vauvaa hoitamassa, kun mies on lomautettuna. Liekö sit tuo väsymys nyt kun lannistaa tosi paljon. Mut jotenkin tuntuu et alkaa henkinen kantti nyt oleen aika lopussa, ja itku on tosi herkässä. On alettu riitelemään paljon (minä riitelen, ja mies tuskaisena joutuu kärsimään miun tuittuiluista), mikä lannistaa vielä enemmän. Mies on tosi ihana, auttaa vauvan kanssa koko ajan ja kun mulla itku purskahtaa kun en vaan jaksa niin ottaa vauvan pyytämättä, mut silti minä vaan kiukkuan. Huoh..pitää vaan toivoo, että nuo rytmit taas normalisoituisivat jossain vaiheessa, eikä tämä olisi nyt joku uusi, useita kuukausia kestävä tilanne.
Kunnon valitustilitys..mut eipä tämä varmaan kaikilla muillakaan ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista.