Eka pulla uunissa

Kyllä täälläkin on hiipinyt pikkuhiljaa ajatuksiin tuo synnytys. Mulla on suht hyvä kivunsietokynnys enkä jännitä itse synnytystä pahemmin, lähinnä jännitän sitä että meneekö kaikki ennen sitä hyvin ja miten "toimintakuntoisena" pysyn ennen h-hetkeä. Toisaalta odotan kyllä niin kovasti että saan sen oman käärön syliin, mutta toisaalta hieman ahdistaa se ajatus että sitten mulla ei ole enää kyytiläistä täällä mahan sisällä mukana, ei enää pieniä potkuja ja möyrimisiä joihin on jo niin tottunut. :Heartred Ajatukset ja tunteet heittelee kyllä laidasta laitaan! Elämä tulee muuttumaan niin hurjasti vauvan tulon jälkeen, ettei sitä osaa vielä edes kuvitellakaan. Mutta suht avoimin ja rauhallisin mielin tässä vielä toistaiseksi ollaan. Jossain vaiheessa se paniikki voi tosin iskeä että voi apua mihin sitä nyt on tullut ryhdyttyä, mutta sitten kun se vauva on maailmassa niin uskon että luonto kyllä hoitaa asiat.:)
 
Löysin vasta nyt tämän viestiketjun, mutta tosiaan täälläkin odotellaan esikoista. :Heartred

Toivottu ja pitkään odotettu on tämä ihana pieni ihminen, joka tälläkin hetkellä potkii kovaa lähettäen teillekin terkut :greet025 Mutta vaikka vauvaa oli toivottu jo pitkään, sitä joutui jonkin aikaa sulattelemaan, että oikeasti musta on tulossa ÄITI. Että pian meitä on kahden sijasta kolme ja tämä pieni ihminen luottaa siihen että me osataan pitää hänestä huolta ja kasvattaa hänestä täysjärkinen ja tasapainoinen ihminen. Vaikka me tiedetäänkin, että nopeasti sitä oppii perusrutiinit vauvan kanssa ja on meillä molemmilla kokemusta pienistä lapsista kun niitä suvussa ja ystäväpiirissä on paljon, mutta osaako sitä opettaa oikeat rajat omalle lapselleen ja olla johdonmukainen kasvatuksessa.

Olen kirjoitellut neuvolasta saatuun vau:n vauvan odotus- kirjaan raskausajan tapahtumia ja pohdintoja, jotta sitä muistaisi sitten myöhemminkin, miten tämän esikoisen odotus sujui ja mitä kaikkea päässä silloin pyöri. Voin sitten naureskella tälle omalle hössötykselleni myöhemmin :grin
 
Täällä ei itse synnytys niinkään jännitä.. lähinnä välillä hiipii mieleen, että mitä jos sattuukin jotain.. vauvalle tai itselle. Itse toimitus mua ei niinkään hirvitä.. sattuu varmasti aivan p*rkeleesti, mutta mulle se fyysinen kipu harvemmin on ongelma.. kestän sitä kyllä, henkistä surua/kipua sitten paljon paljon huonommin. Lähinnä huolettaa mun alhaalla oleva istukka, joka voi estää synnyttämästä alateitse tai jos sen kanssa tuleekin jotain odottamattomia komplikaatioita.. mulla on muutenkin paljon sellasia harvinaisempia sairauksia ja aina lääkäri- ja/tai leikkausreissuilla tuppaa iskee pari muuttujaa kuvioon, niin se vähän huolettaa.. että pääsisi sitten itsekin kuitenkin nauttimaan pienestä :Heartred Alateitse haluaisin kovasti synnyttää, mutta nähtäväksi jää onnistuuko se. Tärkeintä kuitenkin, että pieni saadaan turvallisesti tähän maailmaan :Heartred

On sitä tässä miettinyt, kuinka onnekas saa olla nykylääketieteestä ja sen luomista mahdollisuuksista.. että on keinot sektioon, ultraan yms. jolla voidaan varmistaa, että molemmilla on kaikki hyvin lähes tilanteessa kuin tilanteessa..
 
Mä en ole osannut enkä uskaltanut lähteä ajattelemaan synnytystä. Vasta viikon päästä on nv lääkäri ka siellä selviää tehdäänkö synnytystapa arvio siellä vai äpolilla. Mulla tosiaan lannerangan välilevynpullistuma, nikamarappeumaa ja alkavaa madaltumaa joten täytyy selvittää onko alatiesynnytys liian raju että pitääkö tehdä sit sektio. Toinen mikä mietityttää vielä on epiduraalim antaminen kun sitä ei ilmeisesti voi antaa jos pullistuma on tietyssä välissä. Ei uskalla lähteä ajattelemaan koko synnytystä ennen kuin tietää miten se tapahtuu. En halua että muodostan kuvan alatiesynnytyksestä ja valmistaudun siihe jos yhtäkkiä joudunkin valmistautumaan sektioon.

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Rakas ensipullani jättää minuun kyllä arvet mahaan. Niitä on nyt tullut näkyviin jo. Harmittaa kun on ihoa hoitanut niin paljon, vaikka tietäähän sen, että jos taipumus on niin siinä ei rasvailut auta. Damn :/

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Stork, ehkä se rasvailu on auttanutkin, voihan olla että niitä arpia olisi tullut jo enemmän ilman rasvausta! Mä olen toistaiseksi säästynyt vielä vaikka painokin noussut n. 10 kg tähän mennessä, mutta varmaan niitä vielä kuitenkin tulee kun on jo ennestäänkin.
 
Mulla ei ole tullut raskausarpia painoa tosin on tullut se n. 12kg :grin Ruoka siis ainaki maistuu haha ja onhan se nyt ihan normaalia että painoa tulee, ja edelleenkään omasta mielestä en näytä pullalta, tosin siihen oliskin hitosti matkaa jos pullalta alkais näyttää sit vois jo huolestua
 
Täälläkin muutamia arpia masuun ilmestynyt ja tänään sain vielä kuulla että normaali alatie synnytys oonistuu. Ei tarvitse enää epävarmuudessa elää, uskaltaa jo ajatuksia sinne synnytykseen kääntää. :) Täällä paino tehnyt pienen loikkauksen, mutta ei kyllä päälle päin näy. Aika pienellä painon nousulla tässä on selvitty toistaiseksi. Muut hommat kyllä reistailee kuten selkä ja masu. Työnteolle tuli stoppi, joten päiviin pitää keksiä virikettä. Pinnasängyn maalausprosessi on ainakin yksi mikä odottaa. :)
 
Takaisin
Top