Eka pulla uunissa

[Stork]

Hellurei!

Kun nuo jo ennestään "lapselliset" ovat perustaneet ketjun, niin minä nousen barrikaadeille ja perustan oman ketjun meille ekaa vauvaa kantaville immeisille.

Myös "Kakkosen odottajat"- ovat tervetulleita halutessaan.



Aloitan kertomalla vähän omia fiiliksiä.
Olen kouluttautunut hoitoalalle ja olen tehnyt töitä lasten parissa jo monta vuotta. Olen myös usean lapsen täti sekä ystäväpiirissäni on paljon eri ikäisiä lapsia. Olen ollut ensimmäistä kertaa lastenlikkana kymmenen vuotiaana. Voisi siis sanoa, että olen todellakin "lapsi-ihminen". Silti en ole oikein osannut varautua tähän fiilikseen, mikä plussaamisesta tuli (tai siis kolmesta plussaamisesta kolmena päivänä, jos ihan rehellisiä ollaan). Onnen tunne on ollut hetkittäistä ja todella intensiivistä. Kuvailisin niitä sellaisiksi kirkkaiksi hetkiksi, kun oma tajunta kertoo, että "sinusta tulee äiti, sisälläsi kasvaa uutta elämää". Se tunne on jotenkin niin käsittämättömän voimakas, että voisin verrata sitä ainoastaan rakastumisen tunteeseen. Sitten on se toinen, oikeastaan hallitseva tunnetila, joka on ollut vallalla tän ajan plussaamisen jälkeen. Se on sellainen ulkoistava fiilis. Eli vaikka puhun mun raskaudesta miehelle tai ystävälleni, niin tuntuu, että se en ole minä tai minun raskauteni, josta puhun.. Että ihankuin puhuisin jostain ulkopuolisesta, jostain muusta. Nyt ovat alkaneet herätä myös jännitystilat siitä, onko vatsassani alkiota ollenkaan. Raskausoireet ovat selkeitä, ne mitä on esiintynyt, mutta olen myös ajatellut, että olenko jotenkin raskautta niin paljon miettimällä ja pohtimalla saanut itselleni aikaan psykosomaattisia oireita...ehkä vähän hullua, mutta tällaista on tullut mieleen. Huominen neuvola jännittää ja on jopa sellainen tunne, että en haluaisi mennä, koska en konkreettisesti tiedä onko masussa elämää. Vaikka ovathan raskaustestit suhteellisen konkreettisia todisteita.. Toivottavasti huomenna epävarmuus helpottaisi ja aion koittaa kepillä jäätä, jos neuvolan täti koklaisi dopplerilla sydänääniä..

 

[nep]

Minä tein haalean plussatestin kp 25/29. Kädet tärisi, oikeastaan koko kroppa tärisi, vaikka tiedoston että nyt ollaan todella alussa. Nyt 4+1 ja jännittää onko kaikki niin kuin pitää. Onko raskaus oikeassa paikassa, onko kaikki niin kuin kuuluu. Ei voi kuin odottaa. Katselen tämän viikon ja viikonlopun ja jos kaikki näyttää olevan "hyvin" eli kuukautiset eivät ola tms. niin varaan neuvolan maanantaina :) Hirveä hinku varhaisultraan, mutta en tiedä onko juuri nyt ylimääräistä sen vertaa, eli yli 100 € ? täällä Helsingissä. Kokemusta minulla ei ole lapsista yhtään. Olen kerran pidellyt pientä vauvaa sylissä, en ole koskaan vaihtanut vaippaa jne. Lapsista pidän kuitenkn paljon.

 

[munksu]

Itsellä useampi ystävä saannut lapsia parin vuoden sisällä, josta on herännyt vauvakuume. Mutta nyt kun sattui vahinko ja olen raskaana rv6 niin tajuan että en edes tahtonut tätä, tietenkään en kadu mitään mutta olisin toivonut että lapsi olisi tullut silloin kun sitä suunnittelee.. varmasti monella esikoistaan odotttavalla (miks ei muistakin) tuntuu tältä, täytyy totuttautua ajatukseen. Joka hetki mietin asiaa, olen huolissani että onko kaikki hyvin (kovien vatsakipujen vuoksi ensi viikolla pääsen ultraan). Toivotaan, vaikka ei ollut toivottua niin nyt olen niin tottunut ajatukseen että minusta tulee äiti, avopuolisostani isä. Huh näitä tunnemyllerryksiä. Kun parille ystävälle kerrottu tästä ja vanhemmille niin se että sanon et oon raskaana ja la. On marraskuussa niin se ei kuulosta että puhuisin itsestäni vaan esim läheisestä ihmisestä. Ehkä kun nyytin näkee ekaa keetaa niin sen sisäistää että se on oikeasti lapsi itseni sisällä ! :) voi kun jaksaisi vain odotella ♡

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app

 

[Stork]

nep: komppaan tota varhaisultraa. Hirveen hintaista. Jos tosin ekan ultran saan vasta viikolle13 niin varaan sen varhaisultran anyway. Mun hyvästä ystävästä tuli myös "kokemattomana" äiti, mutta siinä ne taidot tuli hänellä vauvaa hoitaessa.
munksu: kuulostaa ihan luonnolliselta toi reaktio, ettei haluais. Onhan raskaaksi tuleminen uskallanko sanoa isoin muutos elämässä. Odotan itse kans tyypi näkemistä ihan hirveesti!!! Jos aivot ja tunteet alkais "toimii normaalisti".

 

[peppilotta]

Mukava lukea teidän tuntoja :)
Täällä todellakin toivottu raskaus. Lapsettomuushoidoissa oltiin ja eka ICSIstä plussa, uskomaton fiilis ehkä juuri lapsettomuuden vuoksi ei uskalla vielä täysin uskoa että raskaana todella ollaan. Hoitoon kuuluu varhaisultra, joka on ensi viikolla. On tämä ihanaa ja niin toivon että kaikki menee hyvin :)

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app

 

[Lilliputtis]

Täällä ensimmäinen tuloillaan. (Oon muuten aina vihannu tota tapaa sanoa "pulla uunissa" :D) Mä tulin raskaaksi siitä huolimatta, että söin pillereitä. Liekö kyse siitä, että söin samoja pillereitä pitkään, tai että syyskuun alun jälkeen olen syönyt kuusi eri tasoista antibioottikuuria. Oli miten oli, meillä lapsi ei ollut suunniteltu, mutta tieto hänestä nosti hymyn molempien huulille. Nyt ensimmäisen ultran jälkeen ollaan kerrottu kumpikin veljillemme, minä läheisille kavereilleni. En tiedä miksi pääsin ultraan näin nopeasti, siksikö etten tiennyt kuinka pitkällä raskaus oli, mutta hyvä kun pääsin (Tampereella maksoin siitä normin poliklinikkamaksun eli 29,30e, kun oli alle rv11). Konkreettisemmaksi muuttui asia, kun kuuli sydämen sykkeen.

 

[Paratiisitar]

Täällä myös esikoista odotellaan ja ihan innoissamme olemme.. reilu puolen vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi. Eihän se toki pitkä aika vielä yrittämiseen ole, mutta kun into oli kova, tuntu jokainen ohi mennyt kuukausi ilman plussaa ikuisuudelta. Nyt pitäisi malttaa odotella vielä reilu pari viikkoa, että pääsisi ensimmäiseen neuvolaan.. jotenkin se sydänäänien kuuleminen tekee tästä varmaan vielä toisella tapaa todellista

 

[Stork]

Tervetuloa mukaa peppilotta, Lilliputtis ja Pariisitar :)

Tänään onkin se neuvola sitten.. hui.. pelottaa, jännittää ja oon ihan innoissaan.
Onneksi mun bestis lähtee mukaan kun mies on työmatkalla. Mies soitteli jo eilen, että miten neuvola meni.. :D en ole siis ainoa joka jännittää xD

Mä olen meidän sisaruksista muuten nuorin ja vaikka en siis mikään nuori enää. Mitenköhän ne reagoi, kun tulee aika kertoa... mietityttää senkin takia, että mulla jää amk äippäloman ajaksi ainakin ja mua yleisesti pidetään sellasena "hoitaa asian kerrallaan" tyyppinä. Ahdistaa ajatus, jos ruvetaan tarttuu koulu- tai työkuvioihin, eikä sitten iloita tästä vaavista.... äiti odottaa kyllä innoissaan ja se on varmasti onnellinen, sen tiedän :)

 

[Autumn]

Täällä myös on eka pulla uunissa! Ikääkin on jo 30 v. joten johan tuo oli korkea aikakin. :) Tuolla muissa ketjuissa oon hieman taustaani jo kertonutkin, mutta siis vuosi tuli yritystä täyteen ennenkuin tärppäsi. Mulla ei ole ikinä ollut säännöllinen kierto jos siis on ollut kiertoa ollenkaan ja munasarjat taitaa olla PCO-tyyppiset (tosin siihen ei ikinä ole tullut mitään diagnoosia), joten olen todella ihmeissäni ja onnellinen että plussa tuli luomusti. Joulukuussa -13 käytiin lapsettomuustutkimuksissa, ja Divinaa + pistoshoitoja olisi pitänyt aloittaa. Päätin silloin että annan kropalleni vielä vähän armonaikaa alkaa toimia, vedin kunnon kuurit vitskuja, homeopaattista lääkettä ja kävin vyöhyketerapiassa, aloitin uuden harrastuksen, yritin rentoutua ym.

Mulla ei ole sisaruksia, enkä ole muutenkaan hirveästi ollut pienten lasten kanssa tekemisissä ennen kuin tapasin mieheni. Hänellä on siis 8- ja 9-v. lapset ennestään, ja ollaan oltu miehen kanssa nyt reilut 5 v. yhdessä. Lapset asuvat äitillään mutta käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja ovat loma-aikoina pidemmän jakson kerrallaan. En ole luonteeltani mitenkään erityisen lapsirakas, mutta en kyllä lapsia inhoakaan. Jotenkin koen, että en ole yhtään hyvä luonnostaan lasten kanssa. Haluan kuitenkin ehdottomasti kokea äitiyden tässä elämässä, se on sellainen asia josta en missään nimessä haluaisi jäädä paitsi! Oon tottunut pienestä asti elämään hyvin itsenäistä elämää, ja hieman jännittää kun vauva tulee, ettei voi enää tehdä mitä huvittaa ja mennä minne milloinkin haluaa, vaan elämä kulkee sitten pitkälle pienen perheenjäsenen ehdoilla.

Alkuraskaus on ollut hieman stressaavaa kun kaikki on uutta ja päässä pyörii niin paljon ajatuksia ja pelkoja. Uskon että sitten helpottaa kun on käynyt ekassa ultrassa ja näkee että siellä mahassa oikeasti on jotain. Välillä yritän unohtaa koko raskauden tai jopa kieltää sen, ettei tulisi niin kamala pettymys jos onkin tuulimuna tai tulee keskenmeno.

Tällaisia tuntemuksia täällä tällä hetkellä.

 

[Tinja79]

Hei kaikille.

Olen tässä nyt muutaman päivän kierrellyt ketjuanne kui kissa kuumaa puuroa, mutta nyt rohkenen itsekin kirjoittaa. Testattu siis ti ja ke haaleat plussat, ja tänään jo hieman selvempi, mutta edelleen hennompi kuin kontrolliviiva. Takana km loppuvuodesta (ja toinenkin km aiemmin) joten ihan ekaa krt ei pulla ole uunissa. Mutta josko tämä pullanen kohoaisi loppuun asti. Kierrosta ei tietoa km jälkeen, mutta arviolta vko 5+ jotakin olisi. Vau.fi laskuri taisi 12.11 laskea la:n.

Jännittää jonkun verran, mutta nämä raskaudet saavat minut muuttumaan näköjään rauhallisemmaksi. Ihan lievä etominen nostaa päätään, ja kuten viimeksikin poden nyt kovaa flunssaa. Elimistö toivottavasti vaan laskee puolustuksiaan pienen kiinnittyä kunnolla..?

 

[Stork]

Tervetuloa autumn ja Tinja79.

Neuvolakäynti on takana ja laitoin siitä tonne neuvola/ultra ketjuun..
Ainakin laskettu aika muuttui..
Fiilikset ihan vitun sekavat tällä hetkellä..

muoks. sekavat fiilikset alkavat selviämään ja parantumaan.

 

[Pikkutiuku]

Moikka! Täällä kans esikoista odotellaan, ja on hyvin toivottu Tein raskaustestin perjantaina ja lauantaina, jolloin tuli haalea viiva. Sitten tein vielä sunnuntaina digillä ja raskaana 2-3 viikkoa :) Tuntuu ihan epätodelliselta! Välillä mietin, että olenko edes oikeasti raskaana. Mutta ne vähäiset oireet kyllä puhuvat sen puolesta, nyt siis menossa 5+3. Ei millään jaksaisi odottaa ultraa, ja tietoa siitä, että siellä tosiaan on joku ja kaikki olisi hyvin. Mulla jää kans amk kesken, vähän harmittaa kun kyse on kuitenkin vain parista kuukaudesta, joulukuussa olisi ollut valmistujaiset. No, mutta eihän se elämä mene aina niin kuin on suunnitellut :) En kuitenkaan mistään hinnasta vaihtaisi tätä nykytilannetta pois

 

[Tinja79]

Moikka
Mitkä fiilikset Storkilla tänään? Toivottavasti mieli on jo parempi. Kyllähän tämä odotus on yhtä, noh, odotusta. Ensin odotellaan itse odotusta, kuka kauemmin kuka lyhyemmän aikaa, sitten milloin mitäkin välietappia. Pitkälle tuntuu varmasti aika seuraavaan kontrolliultraan (BTDT), mutta kuten joku tuolla neuvolaketjussa jo lohduttikin, harvinaista niiden sykkeiden näkyminen olisi vielä ollutkin. Eli lähetän sulle kärsivällisyyttä ja positiivista :) mieltä odotteluun.

Omaa napaa sen verran, että oireetonta on, taas. Jopa toivoisi lieviä oireita että eroaisi tämä odotus kahdesta edellisestä. Ihan tosi lieviä etomisen aaltoja tulee mutta ois kiva saada jotain konkreettisempia merkkejäkin. En halua edes neuvolaa vielä varata kun tuntuu etten mä "oikeasti" ole raskaana, ja vien vaan niiden aikoja jotka niitä oikeasti tarviis... :D Eilen testasin kyllä jo ihan selvän, joskin edelleen haalean plussan. Tänään pidätyäydyn testaamasta ja josko huomenna olisi sitten viiva jo tummunut. Digi vielä ehkä sitten ens viikolla. Mieliala on kuitenkin jotenkin ihmeen rauhallinen, en vaan meinaa uskoa tätä, ja jos menkat alkais ni en tiedä olisinko edes yllättynyt. Mä sain viimeks ajan lasketunajanmääritysultrasn 4neuvolasta

 

[Tinja79]

Sori, piti kesken lähettää äskeinen.
Niin siis että toivottavasti saan tälläkin kertaa kun oon ihan kujalla kierrostai ja viikoista km jälkeen.

 

[Stork]

Tinja79, fiilikset on ihan tosi paljo paremmat. Ei olla nähty miehen kaa tiistai aamun jälkeen töiden takia ja se varmaan osaltaan vaikutti eiliseen mielialaan. Odotan kuitenkin sitä tokaa ultraa tosi kärsimättömänä.. voi kunpa riskiviikot olisivat jo takana!!!

Mun täytyy muuten sanoo, ett saan ihan hirveesti tukee ja lohtua täältä foorumista. Onneksi ystäväni vinkkasi mut tänne.

Ps. Mä diggasin siitä clear bluen digitaalisesta testistä. Suosittelen.

 

[Tinja79]

Kiva kuulla Stork! :)

En muuten saanut viimeks la-ultraan aikaa 4 neuvolasta, vaan ihan siitä ekasta (ja ainoasta). Kirjoittelin äsken puhelimella niin tuli typoja ja viestikin karkasi liian aikaisin. Ja digi-testikin siis on tuttu edelliskerrasta, ja siksi haluan sillä varmistaa vielä, mutta odottelen nyt ensi viikolle ja nieleskelen epäuskoani ja tulkitsen liuskatestejä siihen asti. :D Tieni tähän raskauteen on ollut kivinen, joten en nyttenkään uskalla ihan varauksemattomasti iloita ennen kuin ollaan "varmemmilla viikoilla". Toisaalta, raskaana kunnes toisin todistetaan, ja pakko jakaa näitä ajatuksia vaikka tänne kun en halua vielä kylillä kuuluttaa.. Toisaalta-toisaalta, en koko tarinaani halua näin alkuun teillekään kaataa, koska tiedän tämän alkuraskauden haavoittuvaisuuden, ja kun minulla on vain niitä ikäviä kokemuksia, en halua että kukaan turhaan panikoi verratessaan tilanteitaan minun kokemuksiini. :/ Eli puhtaalta pöydätä onnellisia odotuspäiviä kohti.

Joku pikki-pikkinen oireentapainen ois silti kiva että tämä tuntuisi todemmalta

Tervetuloa mukaan puolestani Pikkutiuku. Mä luulisin kuitekin olevani n.rv 4+4 vaikka laskurit muuta (enemmän) sanoo, mutta se selvinnee sitten ultrassa aikanaan jos kun sinne asti päästään.

 

[Tinja79]

Mites muilla ekan odottajilla menee? :) Täällä tuntuu päivät matelevan kun odottelee että raskausviikot vierisivät eteenpäin. Neuvolaan ajattelin tänään soittaa, pieni merkkipaalu sekin edes.

 

[Autumn]

Täällä mennään aika vaihtelevissa olotiloissa. Melkein jo onnistuin unohtamaan reilun viikon takaisen "juusto-onnettomuuden", mutta tänään listeriahysteria hiipi takaisin. Mulla on ollut vatsa jotenkin outo, melkein aina kipeä sen jälkeen kun on syönyt jotain, ja muutenkin vähän väliä vääntää vatsasta. Lisäksi on ollut ihmeellisiä kolotuksia pitkin kroppaa, selässä, kyljissä käsissä, jaloissa ja hartioissa. Pelkään ihan hulluna että jotain ikävää tapahtuu! En kestäisi sitä pettymystä jos tämä pieni nyt pitkän odotuksen jälkeen otettaisiin pois!

Toisaalta viikot on menneet kyllä aika vauhdikkaasti, ensi viikolla 26.3. on jo ensimmäinen neuvolakin. Neuvolatäti saattaa kyllä katsoa mua ihan kieroon kun vuodatan hänelle nämä mun kaikki pelot ja oireet...

Nyt siis menossa rv 7+1.

 

[Lumikki]

Ootko Autumn soitellu neuvolaan tuosta mahaoireista? Voihan sitä siihen puhelimeenki purkaa kysymyksiä, jos osaisivat jotain neuvoa antaa..?

tsemppejä.. ja koita kääntää nega-ajatukset pois päästä.. :)

 

[tttiuhti]

Täälläkin ekaa odotellaan :) Vuoden lopusta jäteltiin ehkäisy pois ja valmistauduttiin pitkäänkin odotukseen kun pillereiden syöntiä takana yli 7v. Nyt sitten onnisti ja lauantaina tein testin ja vahva plussa, kuin myös tänäänkin kun halusin varmistaa. Rv olisi nyt 4+3 :) Hoitoalalla olen ja jatkokouluttautumassa lisää alalle, nyt vaan jää sitten tauolle. Eikä kyllä haittaa. Vanhemmille ollaan vasta kerrottu ja hirveästi tekisi mieli asiasta päästä puhumaan, mutta vielä täytyy ootella :) Konkretisoitui asia itselleen vasta sen jälkeen kun neuvolaan soitti, että herranjestas maha-asukkihan siellä nyt on :D