Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Ihan kauhea sokki koko tämä touhu.... Oon ihan kamalassa kunnossa henkisesti.. Tuntuu pahalta kun musta ei oo tukemaan miestä mitenkään. Oon miehelle jankannu hoidoista ja nyt yhtäkkiä mä oon itse se joka on pupu pöksyissä enkä haluaisi mitään kovia hoitoja...
 
Voi pätkis :( ikäviä uutisia, mutta onneks keinohedelmöityksellä voi toki onnistua! :)
Millä fiiliksillä sun mies on? Valmis lähtemään hoitoihin kuitenkin?

Näköjään aika yleistä siis, että miehessä on vikaa ja sen vuoksi tarvitaan hoitoja :/ meilläkään musta ei oo löytyny vikaa, vaan miehen simpoista.

Tsemppiä kaikille :)
 
Meritähti, kyllähän se mies olis lähdössä hoitoihin vaikka heti.. Mä taas en koe olevani valmis. En ikinä uskonu että me oikeasti jouduttais oikeasti näin kovia hoitoja miettimään. Mulle ivf/icsi on ihan kauhean iso ja pelottava mörkö. En tiedä pystyykö mun elimistö siihen.
 
Pätkis samanmoinen mörkö tuli meidän eteen viime keväänä. Olimme jo etukäteen päättänyt, että jos kotikonstein ei vauvaa tule, niin sitten ei tule. Kesä pohdittiin asiaa ja sitten syksyllä haluttiin kuitenkin kokeilla icsi:tä jonka sanottiin olevan ainut vaihtoehto meillä. Täytyy sanoa että kannatti kokeilla, tässä sitä jo yli puolivälin ollaan menossa :)
Mutta se mitä myös suosittelen, niin kiirettä teilläkään ei ole. Eli ihan rauhassa käytte asiaa läpi. Ja sitten kun tuntuu siltä että olette valmiita niin sitten etenette. :) ps. Kannattaa muistaa että hoidoissa voipi olla jonoja. Itseäni myös jännitti se kaikki piikittely jne, nyt hyvä että edes enää muistaa mitä tuli tehtyä ja milloin. :) tsemppiä sinne ja jos haluat enempi perehtyä meidän icsi/ivf matkaan, niin kannattaa lukaista tuolta mun blogista, oisko ollu viime toukokuusta eteenpäin. :)

https://muurahaisenunelma.wordpress.com/
 
Pätkis, nyt tilanne on tiedossa niin ei sitä tarvitse enää murehtia vaan voi toimia sen mukaan! Niinkuin Mirkku sanoi nii pureskelette asiaa ihan rahassa ja kun aika tuntuu kypsältä niin sitten lähdette hoitoihin jos niin päätätte. Meillä oli ihan sama tilanne miehellä, osa pyöri ympyrää ja muita ei juurikaan kiinnostanut liikkua. IVF ja ICSI ovat juuri näihin hyvät ja tehokkaat hoidot! Eihän se pistely mitään mukavaa puuhaa ole mutta ei se mikään maailmanloppukaan ole :happy: Mietit sitä tuhiseva palkintoa joka hoidon päässä siintää! tsemppiä!
 
Niinpä, pätkis aikaa varmasti tarvitsette tollaisen kolauksen jälkeen asian prosessointiin. Komppaan siltä osin Murkkua ja Pipanatia, vaikkei mulla noista hoidoista ole kokemusta.
Keskustelkaa miehen kanssa yhdessä, sekä juttele lääkärin kanssa siitä, mitä pelkoja on hoitoihin liittyen (kun epäilet, että kestääkö sun kroppa hoidot). Teillä on nyt aikaa pohtia, sekä mennä vaikka luomuna sen aikaa :) eipä sitä tiedä, tuleeko ylläriplussa siinä mietiskellessä :happy:
Paljon tsemppiä, valitsette sit minkä tien vaan! :Heartpink
 
Tsemppiä Pätkis! Me hakeuduttiin tutkimuksiin marraskuussa ja silloin ajattelin et olispa mitä vaan mut ei sellasta et joutuu menee ivf:aan.. sit kun saatiin tietää et ivf nyt kuitenkin olisi edessä jos lapsi halutaan, niin jäimme asiaa pohtimaan. Tammikuussa soitin ajan suunnittelukäynnille kun jotenkin ajatus kypsyi eikä se tuntunutkaan niin isolta peikolta enää. Eka ivf on nyt suunniteltu tän kuun loppuun ja oikeestaan odotan sitä jo innolla:D miehen, läheisten ja foorumin tuella tästä selvitään kyllä<3
 
Olispa mullaki tukijoukko.. Ei oikein ole ketään jolle tästä vois kertoa... Mies on ihan surkea tukemaan.. Sekin huolestuttaa että mistä tuki hoitoihin kun ei mies osaa tukea yhtään...

Kyllä nää lapsettomuus hoidot on epätasa-arvoiset.. Kaikki tehdään naiselle ja mies vaan tumputtaa purkkiin....
 
Paljon tsemppiä Pätkis! Ota aikaa itsellesi ja asian käsittelylle, vaikkei se varmasti helpolta tunnu.

Iski taas joku epätoivon tunne ja masennus, miten voi lapsen alulle saanti olla näin vaikeaa kun kaksi edellistä tuli helposti, toinen ihan kertalaakista. Ikinä en osannut ajatella tätä omalle kohdalle, että kuukaudesta toiseen yrität eikä mikään riitä.. Toki sitä on kiitollinen näistä kahdestakin lapsesta mutta kyllä mie olen aina ajatellut sen yhden vielä haluavani. Onhan tää meidän taival moniin muihin verrattuna lyhyt (ehkäisy jätetty 10/15) mutta kyllä ne kymmenet ja kymmenet negatestit ja joka kuukausi tuleva pettymys tuntuu kamalalta.

Kp 24/28-29, dpo 8. Alkuviikon tuntemukset kadoksissa pientä vatsan juilintaa lukuunottamatta, eikä kyllä tippaakaan sellainen olo että olisi raskaana. Voihan tässä toki vielä joku ihme käydä mutta usko aika vähissä.. Ei jaksaisi taas alottaa uutta kiertoa ja oviksen kyttäämistä. Huoh, kiitos kun sain avautua :rolleyes:
 
Pätkis, muistan niin oman reaktioni kun olin niin varma että vika on mussa. Muutamassa päivässä se pääkoppa sen asian jotenkin hyväksyi. Ehkä siihen vaikutti se että tosin jossain olevan vikaa kun niin kauan on yritetty... tsemppiä sulle!

Testit tuli eilen ja kokeilin o-testiliuskaa aikani kuluksi. Siihen tulikin kolme viivaa:laughing025 kokeilen sitä r-testiä nyt aamusella. Jos täti ymmärtäisi soittaa ovikelloa sit jo..
 
Negahan se, kuten aina ennenkin. Tätitomeraa odotellessa... miltähän mahikset edes on luomuplussaan, jos 97% siimahännistä oli tosiaan viallisia...
 
Enkä tiedä yhtään kuinka selviää munasolu punktiosta. Olen kauhean kipuherkkä ja hyvä etten saa paniikkikohtausta jo pelkästä verikokeesta. Mitä jos kipulääke ei tehoakaan. Yleensä mulla paikallis puudutteetkin aiheuttaa verenpaineen lasku, pyörrytystä ja pahoinvointia.

Entä miten svt-rytmihäiriö vaikuttaa kaikkeen tähän? Vaaraton rytmihäiriö ja ollut jo vuosia oireeton mutta silti pelottaa että jotain menee pieleen...
 
Mäkin panikoin aina jo kun tiiän että joudun verikokeeseen... kyllä sä lujalla tahdonvoimalla selviät

Tein toisen o-testin niin se nyt näyttää edelleen plussaa. Musta tuntuu että tässä on sekä minussa että ukossa se vika.
 
Pätkis: kyllä noihin koviin hoitoihin lähteminen mietityttää ja pelottaakin mutta koitin asennoitua ajattelemalla että jos muutkin on siitä selvinneet niin miksipä en minäkin. Ja jotkut luovuttavat vapaaehtoisesti munasoluja niin ei se niin paha voi olla :) Punktiossa saa niin paljon kipulääkkeitä kuin itse vaan haluaa, eihän se mukavalta tunnu mutta ei ollut paha kokemus ollenkaan. Meillä kanssa miehen on ollut välillä vaikea tukea mutta kyllä siellä ajatukset on koko ajan siinä että miten mie pärjään piikkien ja kaikkien juttujen kanssa, ja varmasti teilläkin :Heartred Tsemppiä mietintöihin!

Varmistusnega tehty tänä aamuna ja soitin jo polille jatko-ohjeet: nyt odotellaan kutsua toiseen ICSI-kiertoon. Jono menee tällä hetkellä jo huhtikuun puolelle mutta hyvät mahdollisuudet päästä hoitoon aiemminkin. Nyt vaan ainakin 1 välikierto ja taas tositoimiin. Meillä on miehen kanssa hyvä suunnitelma tulevan ovulaation varalta; vedetään änkyräkännit ja harrastetaan vastuutonta seksiä keittiön pöydällä..vauvoja kun tuntuu syntyvän sillä taktiikalla jatkuvasti tähän maailmaan :laughing021
 
Pahoittelut Rivelle negasta!

Pätkis, tsemppiä hurjasti tulevaan! Miettikää rauhassa, et mitä haluatte nyt tehdä. Voiko punktion tehdä nukutuksessa? Muistan, et oon joskus lukenut jostain, et onnistuu.. täällä on yks piikkikammoinen myös. Pyörryn verikokeisiin ja nukun huonosti edellisen yön. Olen kuitenkin pistänyt nyt gonalia itse 20 päivää. Ensimmäinen kerta oli hirveä, mutta siinä se pelko voitettiin. Kyllä sä pystyt siihen!! Itse käytin mottoa: "haave voittaa pelot". Tsemppiä!

Eli eilen oli mulla viimeinen gonal piikki 20 päivän pistelyn jälkeen ja tänään on ovitrelle irrotuspiikki vuorossa. Se vähän jänskää, kun liuosta on injektoitavana niin paljon enemmän kuin gonalissa.. mut eiköhän se hyvin mene! Ens viikolla alkaa sitten luget. Vähän hirvittää haittavaikutukset jo valmiiksi..
 
Kiitos kaikille tsempeistä ja rohkaisevista kirjoituksista! :)

Juu kyllä saa yksityisellä halutessaan jonkinlaisen nukutuksen. En sitten tiedä onko se yhtään turvallisempi vaihtoehto. Nukutuksessakin on aina riskit vaikka oliskin vaan lyhyt ja kevyempi nukutus. Äitini sai sydän pysähdyksen kun tehtiin kaavinta. Mitään selvää syytä siihen ei löydetty.

Hankalaa kun ei yhtään tiedä millaisesta kivusta on kyse ja kun se aina on niin yksilöllistä. Toiset sanoo että ei oo kivuliasta ja toisilla se on taas ollu ihan helvetillistä...
 
Pätkis: itse koin sen itse munasolujen keräyksen kovana menkkamaisena jomotuksena. Se neulan työntäminen ja kun se läpäisi kohdun seinämän ei sattunut ollenkaan, oli vain sellainen paineen tunne ja tuntui napsahdus. Jossain kohtaa alkoi juilia kovempaa ja sain heti tipalla kipulääkettä suoneen, tilanne korjaantui heti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top