Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Pätkis meillekin tarjottiin punktiomahdollisuutta nukutuksessa mut valitsen kyllä ilman.. nukutukseen liittyy isommat riskit ja kipulääkettä luvattiin kyllä riittävästi. Ei svt varmaan haittaa jos et sen vuoksi pyörry kesken toimenpiteen, kannattaa siitä kuitenkin varmasti mainita etukäteen.. mulla oli svt nuorempana mut se korjattiin katetriablaatiolla:)
 
Bambi: mulla ei oo ollu svt-kohtausta 6-vuoteen. Pelkkiä lisälyöntejä sillon tällöin joten ei oo tarvetta hoitaa tai lääkitä mitenkään. Sain elämäni eka svt kohtauksen 25-vuotiaana eikä oo enää sen jälkeen tullut. Tiedä sitte voiko ne kivunlievitys lääkkeet aiheuttaa rytmihäiriö kohtauksen? Enemmänkin saatan kyllä jännityksestä pyörtyä jo pelkkä ajatus punktiosta saa pyörrytystä aikaan..
 
Pätkikselle tsemppiä <3 paapulle vahvistumisia <3
On: kummallista! Ekaa kertaa ikinä 2 pvää putkeen ovisplussa tikussa :o vedin jo eilen herneet nokkaan miehelle ku se ei alkanu millekkää ku yritin et oltais peittoja heilutettu... Näköjään ehtis sit vieläki :O ihan jäätävät juilinnat oli kyl tänää päivällä mut illalla vielä plussa :/ mitähä tää nyt on! Luteaali jää kyllä nyt max 10 päivään...
 
Tonne ekaa yrittävien ketjuun kommentoin enemmän (ja moni meistä on sekä siellä että täällä), mutta nyt en ehdi muuta kuin törkeästi omanapailla: kp22/27 dpo9, ei yhtään raskaana oleva olo (vaikka mistä mä sen tietäisin, miltä se tuntuu, kun en ole ikinä ollu edes pientä hetkeä raskaana). Eilen oli nippailuja vasemmalla ja oikealla, mutta eiköhän oikea johtunu siellä olevasta kystasta ja vasen follista, joka ei päässy tässä kierrossa kasvaa tarpeeks (luin, että saattaa aiheuttaa loppukierrossa tuntemuksia). Mietin, pitäiskö kuitenkin testata jo huomenna herkällä testillä...
 
Mistä ootte keränny uskoa ja rohkeutta lähteä ivf/icsi hoitoihin? Me halutaan molemmat lasta niin kovasti, mieski oli jo että varataan aika heti maanantaina yksityiseltä klinikalta että päästään vauhtiin. Katselin itsekin jo aikoja.. Onko niin että tampereella ainoa yksityinen on ovumia? Ekat vapaat ajat näytti olevan vasta maaliskuun puolella jos naispuoliselle lääkärille haluaa ja kyllä minä ainakin haluan... Kuinkahan sitä voittaa tämän arkuuden? ja kuinka osaa mennä sinne puhumaan näin arkoista asioista nolostumatta ihan täysin.. Ollaan molemmat arkoja.. :/
 
Frozen testiä kehiin vaan! :rolleyes: :joyful:

pätkis siellä ovat ammatti-ihmisiä ja heille ei ole noloja nää asiat vaan jokapäiväistä työtä. Ymmärtävät varmasti, jos suoraan sanoo, että arkailuttaa ja pelottaa. Ohjaavat varmaan tarvittaessa puhumaan peloista esim. lapsettomuusasioihin perehtyneelle psykologille tms., jos on tunne, että tarvitsee tukea. Tsemppiä! Alku varmaan hankalaa, mutta uskon, että ajan kanssa sujuu mukavasti :happy:
 
Pätkis en usko että ne kipulääkkeet aiheuttaa svt kohtausta (luin asiasta aikoinaan paljon eikä tyypillisesti oo lääkkeiden provosoimia.. mulla oli svt melkein viikoittain aina kun urheilin niin pääsin sit hoitoon, yksi mun elämänlaatua eniten parantaneista asioista ikinä!) me ollaan lapsettomuusklinikalla yksityisellä helsingissä ja koska siellä ei muuta tehdäkään kun hoidetaan lapsettomuutta niin jotenkin oli tosi helppo puhua siitä kun eihän ne muuta oletakaan. Siitä tuli tosi helpottunut olo kun käytiin ekalla käynnillä marraskuussa. Kaikki siellä on tosi ystävällisiä ja aikoja saa joustavasti. Ainut mitä joskus mietin et mitä jos omaa aikaansa odottakin samaan aikaan joku tuttu mut no samoja ongelmia silläkin sitten olisi.. rohkeesti vaan varaatte ajan! Mäkin halusin naislääkärin:) mä kerron sit sulle kuinka hyvin se ivf meni ni suakaan ei pelota niin paljon:D vielä reilu kaks viikkoa!!
 
Eikai miehen tartte olla läsnä jos joku sisätutkimus tehdään ekalla käynnillä? Kai sen saa pukata pihalle siks aikaa...? Jotenki ei oikein tunnu kivalta että useampi tuijottaa siinä...
 
Pätkis onko sulle tehty aukkari? Mun mielestä se oli paljon paljon pahempi kokemus kuin tuo punktio. Ite oon vasta sen jälkeen päin ollu kipee, ite punktiossa on saanu niin hyvin kipulääkkeitä ettei oo ollu ollenkaan paha.
 
Pätkis, aivan varmasti jännittää, mutta tosiaan ne ihmiset siellä tekee päivittäin töitä tän asian parissa, joten siinä ei oo mitään noloa tai hävettävää. :) Niin ja missään mun tutkimuksissa ei oo mies ollu mukana; on siis tehty lukuisia "perus"sisätutkimuksia, aukkari sekä nyt pari folliultraa. Aukkariin suositeltiin miestä mukaan, mutta ilmeisesti lähinnä sen takia, jos kivut ois kovat tai jos putket ei ois ollu auki niin henkiseks tueks. Miehen ei ois ollu helppo järkätä töistä itelleen palkatonta ja siksi ajaksi sijaista, joten sanoin, että ei missään nimessä tarvitse tulla ja siksi menin sinnekin yksin. :)

Junttura, kiva tietää, ettei punktio tuntunu aukkaria pahemmalta! :) Jos sinne asti joutuu lähtemään, niin toi on lohdullinen tieto. :)
 
Ja mää oon kans tosi kipuherkkä. Mutta oothan sää pätkis selvinny synnytyksistäkin (eikös sulla ollu kaks lasta) niin aivan varmasti selviät tuosta punktiostakin, jos sinne saakka päätätte mennä :) Meille oli heti selvää että kaikki kortit käytetään ja kivet käännetään, jotta lapsi saataisiin.
 
Pätkis, saa itse valita onko mies paikalla sisätutkimuksissa. Meillä mies ilmoitti heti, et haluaa tutkimusten/aukkarin yms ajaksi ulos :)
 
Mulla on ollu mies mukana punktiossa ja niissä alkion siirroissa joihin on päässy mukaan. On siellä pään puolella ja pitää kädestä kiinni. Varsinkin ekassa punktiossa (jota jännitin kans tosi paljon) oli tärkeetä että tuki oli mukana. :)
 
Eniten toivon että niitä liikkuvia siittiöitä olis kuitenki sen verran että selvittäis pelkällä inssillä. Määrä ja rakenteeltaan ne on kuitenkin täysin normaalit. Mies vaan sano että siittiöt ei lähde pitkälle matkalle suurin osa pyörii paikallaan. Yleislääkäri ne tulokset soitti että onkohan sillä nyt tarpeeksi osaamista että hoitoja voi suositella. Kovin tää asia nyt järkytti mua... Itku kurkussa menny pari päivää.... Helpottais ku varmuudella tietäis mikä hoito tulee...
 
Pätkis, kai saatte ne tulokset paperilla jossain vaiheessa itsellenne? Sit voitte tutkia niitä eri viitearvojen valossa ja lapsettomuuteen erikoistunut lääkäri voi myös kertoa omat mielipiteensä. :)

Mulla ollu onneks aika kiireistä tässä, mutta "vapaina" aikoina olen etenkin tänään useampaan otteeseen pyöritellyt kaikenlaista mielessä... Mitä, jos mulla ei ikinä tule olemaan ketään, joka sanoisi mua äidiks? Ton ehkä vielä jotenkin kestän, mutta kun vien sitten samalla mieheltä, jolla ongelmia lastensaannin suhteen ei ole, mahdollisuuden siihen, että joku joskus sanoisi häntä isäksi. :( En pääse ikinä päiväkodin/koulun juhliin seuraamaan oman lapsen esitystä, en joudu ikinä lähtemään töistä siksi, että lapsi on tullut kesken päivän kipeäksi, en pääse järkkäämään omalle lapselle synttärijuhlia, en joudu ikinä ojentamaan omaa lasta muita kohtaan epäkunnioittavasta käytöksestä jne. jne. Anteeksi teille, jotka olette yrittäneet paljon kauemmin kuin me (10 kk), tiedän, että nää on suht aikaisia mietteitä.
 
Pätkis; Tampereen julkisella on kanssa jonot maalis-huhtikuulle. Miulla ei ole kuin hyvää sanottavaa kummaltakin puolelta, miehen voi heivata halutessaan ulkopuolelle ja erityisesti sairaanhoitajat ovat ihan mahtavia, tukevat ja huomioivat :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top