Tuli taas sellainen fiilinki, että haluaisin purkaa täällä ajatuksiani ja tunteitani. Tottakai on harmi jotta täällä on niin paljon ihmisiä joilla on vaikeuksia saada lapsia, mutta ihana kun on sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät tunteitani eivätkä tuomitse niitä ja siitä olen erittäin kiitollinen.
Tänä aamuna herätessä ja heti tuntiessa alavatsassa kipuilua mieliala tippui kuin lehmän häntä, olen 99,9% varma jotta kyseiset ovat tulevien menkkojen oireita. Tuntuu jotta tiimalasissa oleva aika vähenee entisestään, kun kesä alkaa pian olla loppupuolella ja syksyllä alkaa hormonilääkitys hedelmällisyys ongelmaan. Tekisi mieli juosta keskelle metsää jonnekkin Jumalan selän taakse, jossa saisi huutaa kaiken turhautumisen ulos! Sekä isän että äidin puoleisessa suvussa lähimmät sekä kaukaisemmat sukulaiset ovat tulleet raskaaksi melkein pelkästään miehen katseesta, mutta itselle niin ei käy. Muistan kyllä jotta täällä on pidempään tästä tilanteesta kärsineitä ihmisiä, mutta nostan teille hattua vilpittömästi, että miten jaksatte tilannetta ilman pään leviämistä. Olette todellisia sankareita kamalassa tilanteessa jonka toivoisin teillä selviävän ja muuttuvan hyvään suuntaan.
Kuten ekassa kirjoituksessa mainitsin, että olen todella katkera ja kateellinen lapsuudenystävälleni (miun ikäinen) jolla tosiaan on neljäs lapsi tulossa (muiden ystävien puolesta iloinen paitsi en enää hänen), jolla jokainen on ollut vahinko lapsi kun ei ole kuulemma varaa ehkäisyyn ja joihin on niin eivät toimi... "Hiukan" epäloogista.. plus mies jo toisen jälkeen kieltäytyi tekemästä lisää lapsia, mutta niinhän niitä vain tulee. Hänellä pitäisi olla lääketieteellisesti olla mahdotonta saada lapsia, kun hänellä on todettu PCOS (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) ja saanut hänen mukaansa vähintään 2-3 keskenmenoa ennen ja jälkeen jokaisen lapsen. Hän polttaa jokaisen raskauden aikana ja jopa juo, silti häntä siunataan usealla lapsella.. Tietenkään tilanteeni ei ole hänen vika (ymmärrän sen), kuitenkin tunnen katkeruutta. Hän puhuu usein lapsilleen törkeästi (kun ollaan paikalla: helvetin lapsia, ootte demonin jälkeläisiä, ootko vähän tyhmä jne) ja vielä naimisissaan ollessa miehensä piti vaihtaa lasten kakkavaipat kun mamma ei halunnut.. Miunkin ollessa kylässä kävi usein niin, että jos tiesi miehensä olevan tulossa sanoi vain lapselle, että odota kunhan isi tulee kotiin niin hän vaihtaa. Miten se voi olla äidille noin hankalaa? Mie vaihdan päikkärissä lapsille vaippoja monta kertaa päivässä ja joskus tavara on levinnyt pitkin poikin, mutta sehän pittää pestä pois. Normi hommaa ja vaikka eivät ole omia lapsia niin silti teen homman enkä kieltäydy siitä. Nyt ollessa lomalla on niin outoa, kun ei päivisin pääse olemaan lasten kanssa. Saa johonkin purettua työpäivän aikana kaikkea sitä hellyyttä ja lempeyttä päivän aikana kun on arkisin töissä :)
En polta enkä juo, vähän ylipainoa mutta suht terveelliset elämäntavat ja silti näin kävi. Tekisi mieli kysyä joltain (kuka nyt osaisi vastata) miksi miulle kävi näin? Saadaanko sitä omaa pienokaista, olisin iloinen yhdestäkin lapsesta
