Törkee oma napa: Taas tuli jotenki niin pysäyttävä olo. Jtn puhuin miehelle et onhan se erilaista vauvaa hoitaa ku esim nyt lähes 8v tytärtäni. Et vauva ei pärjää missään ilman sitä aikuista, syötöt, vaipat yms. Mies meni siit hiljaseks ja tiesin ilmeestä taas se miettii jtn synkkiä syviä. Sit yritin avata hetken päästä sitä tilannetta jne. Totesin et vaatiihan se vauva paljon ja toki sua mietityttää varmasti se ettei yhteistä biologisesti omaa saada. Sanoin sitten et, elämä on valintoja täynnä. Minä haluan elämältä onnellisen perheen johon mahd. se vauva viel mahtuis, omakotitalon (ollaan tonttia etsitty jo useampi vuosi yhdessä, kai?) ja sujuvan, toimivan arjen. Kysyin sit mieheltä mitä hän haluaa? Vastaus oli: haluan saavuttaa jotakin. (Hänelle riittävä saavutus on joku uusi maailman mullistava keksintö, mm 3D tulostimia rakennellu jo monta vuotta)
Keskustelu jäi siihen, kumpikaan ei sanonut mtn ja itse jatkoin kotitöiden tekoa.
Toki täs miettii et jos toiselle ei se arjen, vauvan, perheen saavuttaminen riitä ja miettii et edellä mainitut vie aikaa siitä omasta "haaveesta" niin onko tässä mtn järkeä?
Njuu, täti tuli kylään ja siitäki tunteet vähä herkil..