Julianna, ootte kyllä ikäviä kokenut... Voimia sinne. <3
On: tänään sitten se aukkari edessä. Onneksi mies lähtee mukaan. Mulla se tosiaan oli viimeksi niin kivulias kokemus, etten pystynyt yli tuntiin edes istumaan tutkimuksen jälkeen, saati autoa ajamaan.
Eilen iski taas paskat fiilikset illalla ja aloin pohtia miksi tämän pitää olla meille näin vaikeaa, miksi joudun jo toistamiseen menemään tuohon todella kivuliaaseen tilanteeseen... Sitten olen tietoisesti vältellyt plussanneiden kirjoituksia, niin eilen ajattelin, että olen niin vahva, että pystyn lukemaan niitä. No itkuhan siitä tuli, kun aloin miettimään, että koska minä saan kertoa tuleville isovanhemmille uutisen ja koska minä saan kuvata mahaani kun se kasvaa... Olen kuullut että toisen raskauden kohdalla maha tulee nopeammin esille, pitääköhän tämä paikkaansa?
Näitten itkujen jälkeen kävin vielä lukemassa yhden lapsettomuusblogin, jossa ei mikään hoito tuottanut toivottua tulosta, siis tähän asti tehdyistä hoidoista...
Sitäkin sitten itkeskelin. No sen jälkeen aloin pohtimaan miten minä reagoin tämän päiväseen ja miten mies reagoi... Nukkumaan kun yritin käydä päätä särki niin paljon, et oli haettava särkylääke. Että pientä jännitystä ilmassa tämän päiväsestä operaatiosta...
Muurahainen kp 9/31, yk 27