Minultakin onnittelut Haikaralle! Vanha suhde ei tosiaan kuulostanut ihan soveliaalta lapselle, joten hyvä ettei sitä siihen sitten tullut. :) Tosiaan joskus "surullisena" saa katsoa, kun lapsia tehdään alkoholistisuhteeseen, väkivaltaiseen suhteeseen tms. Se ei kuitenkaan ole sen lapsen etu, eikä kyllä vanhempienkaan (lapsena koettu esimerkiksi perheväkivallan näkeminen vaikuttaa lapseen koko hänen loppuelämänsä). Itse olen myös seurustellut narsistisen henkilön kanssa, onneksi vain vajaa 3 vuotta ja hän lopulta jätti mut toisen naisen takia. Suhteen paras teko! Mä yritin jättää hänet kolme kertaa siinä onnistumatta viimeisen puolen vuoden aikana. Jännä kuinka maanrakoon ihminen pystytäänkään jyräämään. Meidän pisin riita oli 6 vrk. Mä pyysin anteeksi. Tänä päivänäkään en tiedä, mistä se riita sai alkunsa. Tai siis tiedän että sanoin hänen pikkusiskonsa synttärikutsuilla hänen mielestään jotain hölmöä. Mutta mitä sanoin, sitä en vieläkään tiedä. Pääsääntöisesti olen exien kanssa hyvissä väleissä, mutta tämän kanssa en ole missään väleissä. Äitinsä kanssa olen kyllä väleissä. Ennenku aloin räpistelemään eroon, ei riita olisi noin kauaa kestänyt, koska mä olin aina se, joka yritti muuttua ym. Olin ihan hukassa sen jälkeen ja siinä menikin aikaa että löysin itseni. Suhteesta ehkä kertoi jotain se, että mä lenkkeilin hoidossa käyvän koirani kanssa jopa 3 h päivässä, ettei tarttis nähdä miestä (asuimme naapureina). Tai koulusta/töistä kotiinmeno ahdisti. Mulla oli hyperventilaatiokohtauksia. Aloin kuvittelemaan erilaisia onnettomuuksia, joita miehelle tapahtuisi. Ja kun yritin jättää, piilotin mm. veitset ym. Tosi terve suhde siis. No seuraavassa suhteessa olinkin sitten läheisriippuvainen. Se kesti puolisen vuotta, oli vähän semmonen viharakkaussuhde (ollaan ihan väleissä ja mulla on hänen vaimonsa kanssa yhteinen harrastus). Olin sitten vuoden sinkkuna ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, yhdessä ollaan oltu nyt 11 vuotta.