Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Et sie Larissa mitään letroja ehtii hakemaan ;)

Ilpurillakin kuulostaa aika hyvältä, plussa pärähtää! :)
 
nenna, voin kyllä suositella yksityistä synnytysvalmennusta (kaikille odottaville). Siellä käydään läpi eri kivunlievitykset, niin lääkkeelliset kuin lääkkeettömät vaihtoehdot ja synnytyksen eri vaiheet käydään läpi. Siellä käydään myös läpi, miten puoliso tai tukihenkilö pystyy synnyttäjää auttamaan, lievittämään kipua, edistämään avautumista jne. Todennäköisimmin synnytyksessä jotain menee pieleen, jos ei valmistaudu yhtään ja menee synnytykseen "soitellen sotaan" ja luottaa siihen, että kyllä ne kätilöt sitte kertoo mitä tehdä. Todellisuudessa synnytyssalissa ollaan aika iso osa ajasta "yksin", ellei sitten sulle satu mukaan kätilöopiskelija.

Oma synnytys jouduttiin käynnistämään oksitosiinilla. Olin toimittanut synnytystoivelistan, joten mulle ei edes lähdetty tarjoamaan epiduraalia tms. Mulla oli siis tavoitteena mahdollisimman luonnonmukainen synnytys. Ammeeseen ei päässy, mutta kivunlievityksenä oma meditointilevy, kauratyyny, akupunktio, jumppapallo sekä lopulta ilokaasu. Käynnistetty synnytys on usein kivuliaampi kuin luonnollisesti käynnistynyt. TENSsiä oisin halunnu kokeilla, mutta en muistanu sen olemassaoloa eikä kukaan sitä tarjonnut.

Jos omalla paikkakunnallasi on Aktiivinen synnytys -yhdistyksen toimintaa, suosittelen osallistumaan tapaamisiin. Myös Imetyksen tuki ry:llä on tukitoimintaa monella paikkakunnalla, suosittelen myös sitä. Molemmat löytyy myös netistä.
 
Muokattu viimeksi:
Nenna, veikkaan et se on meidän pitkään yrittäneiden kirous, tunnetaan syyllisyyttä kun vihdoin raskautuu, varsinkin kun tiedetään se todellisuus siitä, että toisilla siinä menee vielä kauemmin ja jotkut ei saa ollenkaan.

Itse kun esikoista yritin kolme vuotta saada alulle tämä konkretisoitui kunnolla, vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä itkin ja tunsin syyllisyyttä siitä, että olin raskaana, kun eräs ystäväni oli menettänyt oman lapsensa ja saanut tuomion ettei koskaan saa lasta sairautensa takia. Yön pimeinä tunteina pohdin, että synnytän vauvani ja annan hänelle, kun hän ei omaa saa...
Silti kyllä iloitsin ja olin todella kiitollinen, että vihdoin sen oman sain. Pointtini on se, että ne jotka raskautuu herkemmin, harvemmin edes tietää mitä on se odottamisen odottamisen tuska eräillä ja se tuska jättää oman arpensa meihin jokaiseen.

Nyt vaan Nenna otat ihan rauhakseen siellä. Kyllä se siitä pikku hiljaa, baby steps :)

Larissa-ihana! Kiitos taas sinulle, nyt selvisi mistä mun jokapäiväinen närästys johtuu! :) keltsi toimii! :)
Kuten myös voidemainen vv:kin tulee pyyhkiessä.

Muurahainen dpo 5
 
Olis kiva tietää yleisellä tasolla Miten te tsemppaatte itseänne kun uusi kierto alkaa eikä nyyttiä ole tullakseen?
Itse en halua olla liian negatiivinen mutten liian uskalla haaveilla ja aina raskaammaks käy.
Vaikka aivot tietää faktan, sydän on aina vahvempi...
 
Niksu, vastauksena sun kysymykseen ainakin mun kohdalla on että ei ajattele asiaa niin paljoa. eka yritysvuosi oli ihan hirveä, kaikki kp1:set oli ihan hirveitä. Mut nyt jo helpompaa. Oon yrittänyt järkeistää itselleni et jokainen nipsaus ja napsaus ei tarkoita että oisin raskaana. Välillä kun menkat alkaa vedän huutoitkua ja välillä taas en. Pohjalla mulla itselläni on kuitenkin se että ny kun tutkimuksissa on käyty ja todettu että periaatteessa ei mitään vikaa ole joten ajattelen että kyllä ennemmin tai myöhemmin vauvan saan keinolla millä tahansa. On äärimäisen epätodennäköistä etten vauvaa ikinä saa, ja tämä koskee jokaista.
Lisäksi, omalla kohdallani, olen elävässä kristillisessä uskossa, joten kun oikein paha paikka tulee pistän kädet ristiin ja saan voimaa, lohtua ja varmuutta Jumalalta. Ja tietenkin puhun asiasta mieheni kanssa.
Varmaan jokainen muodostaa ne omat suojavarusteensa tälle tuskalle, itse en pysty hirveesti enää kattoo mitään vauva ohjelmia, kulkee kauppojen lastenvaateosastoilla jne. Huomasin aiemmin kun olit kirjoittanut että olit ajatellut jotain tän tyyppistä et "jos olisi heti tärpännyt nyt olisi jo nyytti sylissä". Kannattaa välttää tollasta ajattelua, itse olen harrastanut samaa joten tiedän että ei sitä niin vai lopeteta. Mä uskon että kun tietyn pisteen ylittää lapsettomuudessa niin ajatukseen tottuu. tietenkin sitä halua ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja se on yhtä tärkeä mutta sitä jotenkin osaa keskittyä paremmin muuhunkin. Ja se hetki vaan tulee kun tulee, jokaiselle omaan täydelliseen aikaan.
Mut takas kysymykseesi, mulla joskus on mennyt päivä, joskus päiviä, joskus viikkoja kun menkka masiksesta nousee. Itselle myös helpotti foorumitauko. Mut yleensä kp1 yritän keksiä vaan rajusti kaikkea tekemistä ettei jää sinne sängyn pohjalle.
Tsemppiä ja voimia sulle, toivottavasti sä pian plussaat! :Heartred
 
Niksu samoilla linjoilla oon Ilpurin kanssa. Ajan kanssa tähän tottuu. Mä ratkaisen pettymyksen toiminnalla. Menen ensin riehumaan jumppaan, että saan suuttumusta ulos ja endorfiineja. Parin päivän päästä on valmis katselemaan tulevia mahdollisuuksia. Puoliso on tukena joka kerta. Meille plussa olis shokki, koska niitä on tullut vasta 2 krt / 140 kiertoa.
 
Larissa: ihan hyvin ja lihavasti. Kuntosalille kaipaan mut yritän nyt säästää rahaa että saan otettua personal trainerin joka tekee mulle ohjelman mitä voin tehdä ja että liikkeet tulee tehtyä oikein. ..

Juu letro + luget yhdistelmällä
 
Mä taas oon silleen eri lähtökohdassa, että oon aina pitäny itteeni jalostuskelvottomana, enkä oo osannu olla lasten kanssa, enkä oo sellaisia oikeastaan koskaan halunnutkaan. Sit ku se kolmekymppiä alko lähenemään ni aloin sit lämpenemään ajatukselle, että jos niitä joskus meinaa saada ni sit tarttis varmaan tehdä jotain. Isännän vauvankaipuu siinä ehkä suurimpana sysäyksenä on ollu, seku oli vauvaa tahtonu ties kuinka monta vuotta.

Varmaan ainoa kerta ku oon tän ns. lapsettomuusasian suhteen itkeny, on ollu silloin ku oon saanu tietää ettei vika ole pelkästään minussa vaan myös isännän simpoissa on "pahasti" vikaa.

Toki sitä odottaa ja miettii ja pettyy jne. mutta mulle se ei oo semmonen maata kaatava asia. Varsinkin kun meillä on jo yksi prinsessa. Tosin joskus aikoinani ajattelin, että tulee jos tulee, mut lapsettomuushoitoihin en mee. Jos ei tuu ni luonto on sen niin tarkoittanut. Ja kas, tässä kuussa alkaa lapsettomuushoidot....

Sinänsä kuitenkin lapsi on vienyt mennessään, sillä työskentely lasten parissa tms. on alkanut kiinnostamaan, vaikka ikinä en oo esim. halunnu minnekään hoiva-alalle tms. Esim. just neuvolatyö kiinnostaisi. Teen myös vapaaehtoistyötä vauvoihin ja äitiyteen liittyen lähes päivittäin.
 
Muokattu viimeksi:
Niksu, Ilpuri tiivisti aika hienosti minunkin ajatukset. Mulla kierron loppu on yleensä jo tuskaa ja pettymystä tuhruvuodon takia, joten menkkojen alkaminen saattaa olla jopa helpotus, kun "saan uuden mahiksen". Tuhru on mulle merkki siitä, että on taas epäonnistuttu. Eniten mun mielialaan on nyt vaikuttanut se, että mies lähti vihdoin tutkituttamaan itsensä ja päästiin hoidoissa eteen päin. Ennen sitä oli todella epätoivoinen olo ja sellainen fiilis, että on vaan seinä edessä. Mielenterveys oli jo kovalla koetuksella. Nyt kun miehen tulos oli normaali ja vikaa on "vain" mun ovulaatiossa ja saan siihen tueksi letrot, tuntuu taas siltä että tulevaisuus on valoisa! Foorumitauko on mullakin auttanut paljon pahimpina hetkinä, vaikka täällä niin ihana porukka onkin. Tekee vaan välillä hyvää olla viikko tai kuukausi pois täältä, keskittyä esim. töihin ja harrastuksiin. Onko teillä yritys missä vaiheessa eli onko tutkimukset/hoidot aloitettu?

Murkku, ollos hyvä :grin

Hileinen, hyvältä kuulostaa :wink

Lucky, personal trainer kuulostaa hyvältä idealta :) Ja ei taida pahoinvointia olla? Jospa mullekin letrot+luget toisi ihmeen <3
 
Tsekkasin ketjun etusivulta, että siitä lähtien kun kesäkuussa on tämä ketju perustettu niin 15 on plussannut. Ei ollenkaan huono tulos puolessa vuodessa! Ensi vuonna plussataan me kaikki loput :wink

Täälläkin otetaan lasit kuoharia uuden vuoden kunniaksi :) :happy

:talk017:talk017
Hei Larissa laskinko väärin, mut musta niitä on 16... Pari kertaa piti laskea uudestaan mut oon aika varma tosta 16. Huom. En täysin varma kuitenkaan :D
 
Täällä enemmän seurailija+tykkäilijä-linjalla, mutta aattelin huikkailla kaikille hyvää ja hedelmällistä uutta vuotta :)

Napailen tässä samalla että tässä kuussa tulee siis virallisesti 1v, joten seuraavan kerran kun täti tulee kylään niin saa alkaa soittelemaan tk-aikaa.. Ompahan sit jotain mitä odotella. :)

Murkun tuloksista inspiroituneena täällä alotetaan myös sokerit+vehnät pois heti kun saadaan kaikki joululahja-namut syötyä :D

Ainiin, piti sanoa se vielä että tykkään murkun tavasta laittaa testipäivä tonne perään niin ei tarvi sitten kysellä aina! :)

Puhvis kp 25/34-? Testipäivä 15.1.
 
murkku samalla, kun sitä listaa päivittelet niin mulle voi lasketunajan kohalle laittaa 8/16 vai missä muodossa se olikaan. :grinTarkemmin sanottuna laskettuaika on 10.8., mutta melko todennäkösesti tämäkin menee yliaikaiseksi, kunhan sinne asti päästään. Joko sulla on kovasti kiinnittymistuntemuksia? :wink

Larissa sua piti onnitella miehen hyvästä simppatuloksesta. Jos ei plussa pärähdä tässä kierrossa, niin viimeistään ens kierrossa letrojen avulla. :p


Haluan vielä toivottaa kaikille entistä parempaa ja erittäin plussarikasta uutta vuotta!! :smiley-bounce016

enu 8+2:Heartred
 
Mahtavaa tätä vuotta mahtaville naisille <3 vahvimpia ja hienoimpia ihmisiä keitä tiedän (mutten tunne)!

Olkoon tämä vuosi munarikas, siittiörikas sekä plussa rikas! :)

On. Ovistestailut aloteltu ja pelottaa tässä, että onko kierto ollenkaan ennallaan. Jos paskasti käy niin juuri kun pitäisi (taas) reissuun lähteä niin menkkojen pitäisi saapua :( jospa kävisi yhtähyvä tuuri kuin kylpyläreissun aikaan, että juuri ennen tulisikin plussa :P

Kp (km jälkeen) 18
 
Hei naiset! Ihanaa vuotta 2016!! :) Tuokoon tämä vuosi mukanaan sellaisen määrän plussia, että kaikki on ihan äimänä! :) :) :)

On jo monena päivänä pitäny kirjottaa tänne mut oli aika hulinaa tässä pari päivää ja sitten taas tullu kymmeniä uusia viestejä. Ulkomuistista sitten yrittää kommentoida niin tuntuu tyhmältä kun ei muista kaikkea, mitä piti, ja sivuuttaa jonkun, vaikka kaikki olette tärkeitä! <3

Ikävästi oli kp1:siä oli tullut vuodenvaihteen riesaksi. Voimia masisfiiliksiin.

Meritähti, ihanaa että miehes on paremmin mukana. Plussa on aina lähempänä, kun hoidot ja tutkimukset etene.

Mannikan testissä saattais näkyä jotain haamulaista. Huomenna uusi testi ja tarkka kuva? :) +++++++

Larissa, ihana kuulla kun olet noin positiivisella asenteella. <3 <3 <3 Ehkä se positiivisuus tarttuu testitikkuunkin. :)

Gatusalla hyviä suunnitelmia. Kunpa miehes näyttäis vihreää valoa!

Voi Mrsc, onpa todella rankkaa ollut. Voimia ja plussatuulia myös sinne!

Beisla, uuteen vuoteen iiiiiso plussapuhallus ja tsemppiä. <3 <3 <3

Hileisen o-plussalle jes!! Tallettelut kuntoon.

Kaakaolla oli ikävä vastoinkäyminen. Plussapuhurit siitä huolimatta. <3

Minni, toivottavasti o-testiin tulis komea plussa ja siitä piakkoin r-testiin katseltavaa. :)

Niksu, ton lapsettomuudesta aiheutuvan ahdistuksen oon itse saanut lientymään tekemällä kaikkea, jolla saa ajatukset muualle. Lisäksi itseä on lohduttanut se kun hoidoissa on edetty ja tulevaisuus näyttänyt valoisammalta. Jaksaa luottaa siihen, että jonain päivänä onnistaa. Välillä oon tehnyt itselleni sellasia välietappeja että esim. ensi kesänä olen raskaana, tai vaikka että ensi synttäreiden jälkeen on jotain edistystä tapahtunut. Asettaa etappeja tarpeeksi pitkälle niin lyhyen ajan pettymykset ei tunnu niin suurilta. <3 Voimia ja plussatuulia!

Nenna, hyvin kuvasit ton, että tuntuu epätodelliselta ja että oisin luullut hyppiväni kattoon joka päivä. Olen kyllä TODELLA onnellinen, mutta ne lukuisat km-kertomukset ja tuulmunatarinat ja kaikki pelottaa liikaa. Lupaan itselleni että maanantain ultran jälkeen lopetan stressaamisen! Oiskohan se mahdollista? :) :)

Suuuuuuret plussatuulet teille vahvat naiset!!!

Maggie rv 6+3 <3 <3 <3
 
Muokattu viimeksi:
Minni ei mitään menkkoja sinne oo tulossa reissun kiusaksi vaan ensin o-plussa ja sitten pysyvä r-plussa!!! :wink

Maggielle onnea maanantain ultraan! Monelta se on? Tule heti sitte kertomaan mitä näkyi :) Hyvin se menee!

Enu, kiitos <3 Mitäs sinne kuuluu :)

Puhvis, toivotaan että ne seuraavat menkat jäisi tulematta niin ei edes tarttisi tk-aikaa soitella :wink Onko sulla myös mies lähdössä suosiolla tutkimuksiin?
 
Larissa kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu. :) Vaikka päivittäiset kuvotus- ja ällötysolot ei ehkä niin kovin kivoja olekaan järkyttävästä väsymyksestä puhumattakaan, niin silti "nautin" tästä kaikesta täysin rinnoin. :happy: Viime maanantain ultran jälkeen annoin itelleni luvan huokaista helpotuksesta ja olla stressaamatta. Vaikkakin tuo stressi tuskin tulee helpottamaan kokonaan, koska tiedän, että töissä alkuvuosi/kevät tulee olemaan todella kiireistä aikaa ja sitä jännään kuinka tulen jaksamaan sen rumban.. :confused: Ja osittain myös pelkään pomon reaktiota raskausuutiseen, joka tuskin tulee olemaan kovin hyvä. Tämän vuoksi ollaan oltu vielä hyvin hissukseen tämän uutisen kanssa, koska en halua että pomo kuulee sen jostain muualta ennen kuin multa. Mutta summa summarum, kivasti menee, koitetaan nauttia päivä kerrallaan ja ollaan onnellisia tässä hetkessä. :joyful:
 
Takaisin
Top