Iltaa!
Kiitos kaikille tsempeistä, tänään on kyllä hiljaiseksi vetänyt.
Murkku, en voinut oikein ajatuksella edes lukea noita runoja, oon jo tänään niin paljon itkenyt. Mutta niin.. varmasti monen meidän tilanteisiin sopii. Se vaan on niin väärin että se ei onnistu. Mä kans tsanoin tänään miehelle et eikö ois hyvä jos tulis kaksoset kun mä oon jo niin "vanha" (31v). Se oli et ei todellakaan
pätkis, tosi outo kyllä sun tuo tilanne!
hileinen, mä pidän peukuja sulle!
Niksu, ihana loma sulla!
Beisla, hienoa ja kekseliästä viinin "maistelua" . :)
Lucky, hurjalta kuulostaa tuo teidän suhde. Voi kun saisitte läheisyyspuolen kuntoon, se on kuitekin tärkeä osaa suhdelta. Ainakin meille.
Myy, piti jo aiemmin komentoida sinulle, ihanaa kun täällä käyt kertoo kuulumisia. Toivon niin että pääsisitten taan yrittämään! Onko se sun sydänhässäkkä muuten ollut ihan rauhallinen ja olo hyvä sen leikkauksen jälkeen?
Mitä tulee raskautuneisiin, minun piti jo aiemmin sanoa tästä että kun tuntuu että ne ketkä raskautuu, jotenkin hiljenee. ja minusta se on tosi sääli jos he kokevat niin että ei voi enää kertoa omia juttuja. Tietenkään ei ole kivaa että ketju täyttyy pelkistä raskausoireista ja tunnoista, mutta kyllä mun mielestä on ok et aina kun käy täällä kirjotta kertoo myös omista kuulumisista. Mua oikeestaan ei ärsytä mikään raskauteen liittyvä mikä kerrotaan positiivisessa mielessä. oon täydellisen onnellinen raskautuneiden puolesta ja minusta on jopa epäreilua meitä kohtaan, jotka ollaan jännitetty ja toivottu toisille plussaa, ettei tiedetä miten tarina loppuu

Toisen raskausonni ei ole minun onnesta pois, vaikkakin välillä haikea olo tulee. Enemmänkin minua ärsyttää valitus raskauden vaikeudesta, tietty vaikeaakin saa olla ja sen saa sanoa, mut jos se on päivittäistä ja jatkuvaa, niin se rassaa. Kuitenkin, me jotka ei vielä olla raskauduttu annettais mitä vaan että et esim saatas olla pää pöntössä 24/7 tai tuskailla liitoskipuja

Joten, minun puolesta, olkaa vapaat
Tänään tosiaan on alkanut yk26 ja olen juhlinut sitä tissuttelemalla viiniä (sorry Beisla

) ja oon itkeä tihrustanut vähän väliä. Aamulla oltiin meidän koiran kanssa metsässä kävelemässä ja välillä tuntui et mun hengitys salpautui kun sattui niin paljon kun ajattelin ja yritin pidättää itkua. Huomenna tas töihin ja siitä se sitten lähtee taas kohti uutta ovulaatiota. Tuntuu tosi toivottomalta ja epätodelliselta, ei pysty tällä hetkellä käsittää ollenkaan. ja joka ikinen sana tai lausahdus mitä kuulee tai lukee jostain FB:stä lapsiperheen hankaluudesta tai väsymyksestä saa mussa raivon valtaan. Että tälläisissä tunnelmissa. Ehkä huomenna vähn paremmalla fiiliksellä.
Ilpuri kp1/31, yk26 :banghead:

