Maggie, meillehän syntyi erikoislapsi. Mun lääkityksen ja sairauden takia raskautta seurattiin normaalia tarkemmin ja mm. ultria oli tekemässä yhden kätilön sijaan kaksi erikoislääkäriä. Sairautta ei ultrissa havaittu, vaan vasta synnytyssalissa.
Etukäteen olin lapsena/nuorena ajatellu, etten mä oo jalostuskelpoinen. Ja että jos tulisin raskaaksi ja lapsella havaittais sama sairaus ku mulla, haluaisin abortin. No jos tää olis nyt todellisuudessa havaittu ultrassa ni en mä sitä olis voinu abortoida (eikä olis ollut syy abortoida niin myöhäisillä viikoilla). Mä ajattelin etukäteen, että haluan tietää etukäteen jos vauvalla on jotain. Nyt ajattelen niin, että oli hyvä etten saanu tietää asiasta raskausaikana, joten en turhaan murehtinut ja stressannut, koska tuudittauduin 4% todennäköisyyden epätodennäköisyyteen. Toki olisin voinut valmistautua paremmin jos olisin sairaudesta tiennyt, mutta toisaalta tiesin asiasta jo paljon keskivertoäitiä enemmän, koska mulla on itelläni sama sairaus. Ja toistaiseksi hänellä on sairaudesta vähemmän haittaa ku mulla aikoinaan - toisaalta hoidotkin ovat kehittyneet. Ja toki nyt ei ole mistään pahasta kehitysvammasta kyse tms.
Periytymisriski pikkukakkosella on 25-50%.