Ei tää voi olla näin vaikeeta!

[Emir]

Vähän vielä lisää valitusta ja sit meen nukkuu.

Ollaan myös pohdittu että kuinka iso onni on, että meillä on kuitenkin kaks lasta.
Mulla on tässä vaiheessa muutama raskautumista hidastava tekijä.
Kaksi sektiota takana, PCO, yksisarvinen kohtu (toinen johdin tukossa tai ei kiinni kohdussa ollenkaan), ikä.
Jostain luin että tuo yksisarvinen kohtu nostais kohtukuoleman riskin 10%:iin ja yks sellanen meidän kohdalle on osunutkin.
Että mitään rentoa raskauaikaa ei ole tulossa vaikka plussa vielä tulis.

 

[Tonninseteli]

Pitää jotenkin pitää päänsä kasassa, vaikka sitten huumorilla (mahdollisimman mustalla) jos ei muuta

Kyllä sitä silti taas tossa autolla töihin ajellessa juuttui joulukinkun kokoinen pala kurkkuun ja näköelimistä tiputteli jotain kun radiosta pärähti soimaan Haloo Helsingin "Joulun kanssas jaan", varsinkin näin menetyksen kokeneena ja muiden ympärillä onnistuessa:

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän.

Särkyköön suruni hetkeksi pois
Eikä viha mun sisällä vaikeroi
Tahdon vain hetkisen hengähtää
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää.

Joulu varsinkin on ihan ahterista näin tahattomasti lapsettomana. Ja vielä syvemmältä rektumista, kun miettii, että jos toukokuinen olisi pysynyt matkassa, nyt oltaisiin kerrottu sukulaisille ja ystäville. Sen sijaan metsästän hammasleikkauksen särkylääkkeiden takia kadonnutta ovulaatiota ja aikataulutan välipäiväseksiä Fuck my life.

 

[Maakku]

Olen pahoillani.

Samansuuntaisilla fiiliksillä.. meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan jännäillä kumman vuoden puolella ensimmäinen syntyisi, sitten haaveiltiin että olisi isänpäivänä saatu iseille iloisia uutisia, sitten että jouluna olisi uutisia.. mutta ei, nyt tikutellaan ovulaatiota ajoitetaan kuten @Tonninseteli sanoi just sitä välipäiväseksiä.

Tyhjä syli ja kutsut viettämään vauvaperheiden kanssa joulua, en tiiä hyppäiskö mielummin kaivoon. Meidän tilanteesta ei kukaan muu miehen ja mun lisäksi tiedä, mutta liekö se uhka vai mahdollisuus.. sääliviä eleitä ei kaivata, muttei myöskään yhtään tietämätöntä kommenttia "meidän vuorosta".
Olisiko parempi päräyttää kaikille päin naamaa että hoitoihin hakeudutaan kunhan saadaan vuosi vaihdettua - kamerat valmiiksi keräämään ilmeet talteen. Niistä vois pistää oman ketjun pystyyn..

 

[siska]

Innolla odotan tulevaa kysymys ei liene mun kohdalla siitä, että tuleeko paskaa naamalle, vaan siitä et miten isolla lapiolla..

Tää kiteyttikin oman fiiliksen aikalailla täysin.. myös kerää koko sarja kuulostaa tutulta


Keskustelin puolison kanssa tossa, että miksi kaikki juhlapyhät tuntuu raskailta, kun hän ei ymmärrä... ei kuulemma hänestä tunnu. Ja sit mä olin vähän sillain, että etkö sä koskaan mieti mitään kovin pitkälle? Kun mulla pärähtää plussa testiin tai oikeastaan sopivat raskausoireet piinaviikoilla riittää, niin oon kahdessa päivässä ehtinyt visualisoimaan seuraavan joulun, juhannuksen jne. Ja mä kykenen näin neljän keskenmenonkin jälkeen sanomaan että minkä ikäisiä potentiaalisia lapsia meillä voisi istua joulupöydässä.

Sitäpaitsi tänäkin jouluna piti olla se tilanne, etten sais syödä mitään mun jouluherkkuja, kuten viime joulunakin. Viime aatonaaton vietin tyhjennyksellä osastolla, ja mut päästettiin sieltä vähän niin kuin keskenkaiken pois, säälistä, ettei mene joulun vietto pilalle.. ihan kuin se nyt ois enempää siinä helpottanut, että mietit sit aattona pöydässä, että tyhjentyyköhän se kohtu nyt sit täällä kotona vai ei, kun ei extra cytotecit tehnyt sielä osatolla juuri mitään.

Niin, että pakko oli sanoa puolisolle, että vietä sä vaan joulua hyvin mielin, mä ryömin vaikka pöydän alle piiloon jos alkaa siltä tuntua.. että sinne voi sit tuoda mulle glökiä, joulutorttuja ja sitä graavi kalaa ja valkkaria, nyt kun kuitenkin saankin niitä mussuttaa...

Ai kamala miten synkeää taas.. no, sanotaan nyt kuitenkin, että ihan hyvätuulisena jopa tätä kirjoittelen.. mut tätä tää arki nyt on, mustalla huumorilla, brutaalilla rehellisyydellä ja niin edelleen

 

[siska]

Pitää jotenkin pitää päänsä kasassa, vaikka sitten huumorilla (mahdollisimman mustalla) jos ei muuta

Kyllä sitä silti taas tossa autolla töihin ajellessa juuttui joulukinkun kokoinen pala kurkkuun ja näköelimistä tiputteli jotain kun radiosta pärähti soimaan Haloo Helsingin "Joulun kanssas jaan", varsinkin näin menetyksen kokeneena ja muiden ympärillä onnistuessa:

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän.

Särkyköön suruni hetkeksi pois
Eikä viha mun sisällä vaikeroi
Tahdon vain hetkisen hengähtää
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää.

Joulu varsinkin on ihan ahterista näin tahattomasti lapsettomana. Ja vielä syvemmältä rektumista, kun miettii, että jos toukokuinen olisi pysynyt matkassa, nyt oltaisiin kerrottu sukulaisille ja ystäville. Sen sijaan metsästän hammasleikkauksen särkylääkkeiden takia kadonnutta ovulaatiota ja aikataulutan välipäiväseksiä Fuck my life.

Nyt on osuvat sanat... uskaltaakohan käydä kuunteleen, ettei mee liikaa tunteisiin! Edit: menin kuuntelemaan.. ja meni liikaa tuntiesiin, itku tuli..

 

[Elea82]

Mä luukutin tuota Haloo Helsingin biisiä viime viikolla ja itkin monien pettymysten edestä.

Jotenkin olin kuvitellut, että vihdoin jo tänä jouluna joutuisin jättämään joulun suurimmat herkut väliin. No, eihän se elämä mene niin kuin ajattelee. Nyt vedän päivät kaksin käsin kaikkia herkkuja ja yöt harrastetaan kiihkeästi miehen kanssa. Joskus ennen olisin lisäksi haaveillut seuraavasta joulusta jo vauva kainalossa, mutta enää en uskalla. Pakko vain hiljalleen alkaa ajattelemaan, ettei tätä toivetta ehkä toteutetakaan koskaan.

 

[Nurppu]

Mä yrityksen alkuaikana mietin tulevaa ja esim. pohdin että ei kannata tuohon matkaa järkätä kun on varmaan sillon alkuraskauden pahoinvoinnit jne... Joo-o. Nykyään en oikein enää ajattele muuta kuin aika nopeasti ohimennen. Mä veikkaan että mulla on jotkut psykologiset puolustusmekanismit tähän liittyen, etten liikaa ajattelisin ja liikaa masentuisi. Tosi erilainen tilanne toki kun en ole ollut kertaakaan raskaana - keskenmeno on vielä aivan oma tuskansa. Kiitollinen pitää olla että sitä en ole joutunut kokemaan, ja paljon myötätuntoa teille joilla on nekin vielä tähän päälle.

 

[siska]

Mulle tosiaan riittää kyllä ihan sopivat oireetkin, jos niistä iskee se "entäs jos oon raskaana", vaikka tod näk en ole, koska puolet on ihan vaan omaa mielikuvituksen tuotetta.. mut jos se iskee päälle, niin melkein aina päädyn kattoon, no millos oliskaan laskettuaika ja sit siitä saattaa lähtee nää mielikuvitus skenaariot laukkaamaan. Menee tosin nykyään enempi mielikuvitusleikin puolelle, koska en tavallaan enää tippaakaan uskalla uskoa niihin.. en enää mieti työtarjouksia, muuttamisia, lemmikin hankkimisia, tms siitä vinkkelistä, että entä jos saankin plussan (ja sit JOS se ei mene kesken)...

 

[Tonninseteli]

On kyllä "kiva" kun tämä ketju herätettiin henkiin uudelleen. Paska tilanne, mutta eipähän ole yksin! Sain tosin hyviäkin uutisia. Endokrinologi laittoi Maisassa viestiä, että prolaktiini on laskenut niin alas, että lääkityksen voi vähentää puoleen

 

[amandatt]

Mulle tosiaan riittää kyllä ihan sopivat oireetkin, jos niistä iskee se "entäs jos oon raskaana", vaikka tod näk en ole, koska puolet on ihan vaan omaa mielikuvituksen tuotetta.. mut jos se iskee päälle, niin melkein aina päädyn kattoon, no millos oliskaan laskettuaika ja sit siitä saattaa lähtee nää mielikuvitus skenaariot laukkaamaan. Menee tosin nykyään enempi mielikuvitusleikin puolelle, koska en tavallaan enää tippaakaan uskalla uskoa niihin.. en enää mieti työtarjouksia, muuttamisia, lemmikin hankkimisia, tms siitä vinkkelistä, että entä jos saankin plussan (ja sit JOS se ei mene kesken)...

Kaipaisin tähän sitä samaa mieltä reaktiota, kuulostaa nimittäin hyvin tutuilta ajatuksilta. Löydän joskus itseni haaveilemasta, että mitä jos nyt oikeasti tulisikin se plussa, josta me vihdoin saadaan vauva, mutta aika nopeasti tajuan että turha sellaista haaveilla. Se on myös ollut vaikea matka alkaa ajatella niin, että ei tee valintoja sillä perusteella jos sattuu olemaan raskaana.


Meillä on välillä miehen kanssa kahdestaan aika mustaa huumoria tästä meidän tilanteesta. Se on välillä jo sillä tasolla, että jos joku ihan kuka tahansa muu kuin me sanoisi meille samoin, niin suuttuisin sekä loukkaantuisin ja pahasti. Mutta meille se tekee välillä ihan hyvää.

 

[Emir]

Tää kiteyttikin oman fiiliksen aikalailla täysin.. myös kerää koko sarja kuulostaa tutulta


Keskustelin puolison kanssa tossa, että miksi kaikki juhlapyhät tuntuu raskailta, kun hän ei ymmärrä... ei kuulemma hänestä tunnu. Ja sit mä olin vähän sillain, että etkö sä koskaan mieti mitään kovin pitkälle? Kun mulla pärähtää plussa testiin tai oikeastaan sopivat raskausoireet piinaviikoilla riittää, niin oon kahdessa päivässä ehtinyt visualisoimaan seuraavan joulun, juhannuksen jne. Ja mä kykenen näin neljän keskenmenonkin jälkeen sanomaan että minkä ikäisiä potentiaalisia lapsia meillä voisi istua joulupöydässä.

Sitäpaitsi tänäkin jouluna piti olla se tilanne, etten sais syödä mitään mun jouluherkkuja, kuten viime joulunakin. Viime aatonaaton vietin tyhjennyksellä osastolla, ja mut päästettiin sieltä vähän niin kuin keskenkaiken pois, säälistä, ettei mene joulun vietto pilalle.. ihan kuin se nyt ois enempää siinä helpottanut, että mietit sit aattona pöydässä, että tyhjentyyköhän se kohtu nyt sit täällä kotona vai ei, kun ei extra cytotecit tehnyt sielä osatolla juuri mitään.

Niin, että pakko oli sanoa puolisolle, että vietä sä vaan joulua hyvin mielin, mä ryömin vaikka pöydän alle piiloon jos alkaa siltä tuntua.. että sinne voi sit tuoda mulle glökiä, joulutorttuja ja sitä graavi kalaa ja valkkaria, nyt kun kuitenkin saankin niitä mussuttaa...

Ai kamala miten synkeää taas.. no, sanotaan nyt kuitenkin, että ihan hyvätuulisena jopa tätä kirjoittelen.. mut tätä tää arki nyt on, mustalla huumorilla, brutaalilla rehellisyydellä ja niin edelleen

Tästä tulikin mieleen, että hiukanko ottaa päähän myös se että jos ei joulun tienoolla oo plussaa tullu ni joku kätevä repäsee, että saatpahan juoda viiniä ja syödä kaloja jouluna. Vittu kun en haluu, viiniä inhoon ja suurimman osan kaloistakin jättäisin mereen. Joo vähän menee masisteluks mut kun ei näitä viitti tua muualla laukoo.

 

[Emir]

Meillä muuten yrityksestä tietää mun perhe ja muutama mun kaveri. Kerrottiin tästä viimeisimmästä keskenmenosta niin tietävät, että vielä yritetään kolmatta.

 

[Emir]

Mikäs täällä muuten nyt onkaan tilanne kenelläkin.
Monesko lapsi on yrityksen alla?

 

[Chard]

Mikäs täällä muuten nyt onkaan tilanne kenelläkin.
Monesko lapsi on yrityksen alla?

Kolmas. Eka puolisolle.

Lapset on tehty hoidoilla entisestä puolisosta johtuvan lapsettomuuden vuoksi. Ikinä en eläissäni ole raskautunut luomusti siis.

 

[Nurppu]

Meillä on eka yrityksen alla! Miehellä on jo useampi lapsi aiemmasta liitosta, minulla ei vielä ole yhtään.

 

[Maakku]

Juu ensimmäistä koitetaan.

 

[Tonninseteli]

Täällä myös ensimmäinen ja tätä menoa ainoa

 

[Elea82]

Meillä on jo useampi lapsi, joista kukaan ei kyllä ole helpolla tullut. Iltatähteä siis toivotaan.

Joskus tunnen huonoa omaatuntoa tästä haaveesta, sillä me ollaan kuitenkin vaikeuksien jälkeen saatu niin paljon. Kaikki kun eivät sydäntäsärkevästi saa sitä yhtäkään

 

[Chard]

Meillä on jo useampi lapsi, joista kukaan ei kyllä ole helpolla tullut. Iltatähteä siis toivotaan.

Joskus tunnen huonoa omaatuntoa tästä haaveesta, sillä me ollaan kuitenkin vaikeuksien jälkeen saatu niin paljon. Kaikki kun eivät sydäntäsärkevästi saa sitä yhtäkään

Mua alkoi ensin ärsyttämään tuo mun aiempi viesti, jossa sanoin, että "lapset on TEHTY hoidoilla..". Kun eihän lapsia tehdä miten halutaan, vaan saadaan jos kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa jonain vuonna. Mut kyllä nuo mun lapset on oikein varsinaisesti tekemällä tehty jos jotain.. Että kai se sitten on ihan oikein sanottu tässä tapauksessa

 

[Elea82]

Mua alkoi ensin ärsyttämään tuo mun aiempi viesti, jossa sanoin, että "lapset on TEHTY hoidoilla..". Kun eihän lapsia tehdä miten halutaan, vaan saadaan jos kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa jonain vuonna. Mut kyllä nuo mun lapset on oikein varsinaisesti tekemällä tehty jos jotain.. Että kai se sitten on ihan oikein sanottu tässä tapauksessa

Meillä mies joskus näpäytti ”hups, kerta laakista”- kaverilleen, ettei tämä tiedä lasten tekemisestä mitään. Tarpeeksi pitkään kun yrittää lasta saada, voi kyllä jo sanoa tekemällä tehneensä.