Ei enää niin ensisynnyttäjät ;)

Minä kuulun kans tänne ryhmään eli neljättä odotan:) Edellisestä liitosta poika 2000, tyttö 2003 ja nykyisen miehen kanssa poika 2011. Ikäero pienille tulee 3v4kk. Kaikki mun synnytykset ollu nopeita. Eka käynnistetty ja kesto noin 4h,Sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutuksen. Toinen lähti ihan luomusti kotona ja kesto noin 5h. Ei ehditty mitään kivunlievitystä. Viimeinen oli perätila synnytys ja kesto 1h55min ja ei ehditty kivunlievitystä. Perätila huomattiin RV37 ja kääntäminen ei onnistunut. Mutta hyvin tuli alakautta. Synnytyssalissa oli kätilöitä ja lääkäreitä kyllä riittävästi.
Vähän kyllä jännittää millä vauhdilla tämä tulee mutta haluaisin kyllä jo kunnon kivunlievityksen! Synnytyksistä toipuminen sujunut hyvin. Imetys onnistui vasta tämän kolmannen lapsen kohdalla.
Oli mukava lukea ja huomata että muitaki "suurperheellisiä" täällä:) Minulle tämä on kyllä ehdottmasti viimeinen!! Joten nautin tästä kaikkine "kauheuksineen":)
 
Täällä ois kans yks ei niin ensisynnyttäjä ;D Odotan toista lasta, jonka laskettu on todennäköisesti kesäkuun loppu puolella. Esikoinen on syntynny 01/2013 eli ikäeroa tulis 1v5kk. Mulla on siis 9kk ikäinen tytär, joka syntyi rv. 40+1. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 19tuntia ja 50min. Ponnistuksen osuus oli 50min. Synnytys meni muuten erinomaisesti, mutta ponnistusvaiheessa olin jo niin uupunut etten meinannu millään jaksaa loppuun asti. Traumoja ei jäännyt synnytystä kohtaan, hieno kokemus. Vauvalla oli tulehdus heti synnyttyään ja ensimmäisen viikon hän vietti lastenosastolla antibiootti tipassa. Sen jälkeen hän on olllut erittäin terve ja ihana pieni tyttö :) Nyt uudessa raskaudessa multa pitäis ottaa, joku näyte josta saatais selville et saiko vauva tartunnan synnytyksestä (jos mulla on joku pöpö emättemimessä, en muista nimeä) Sit olis mahdollista saada antibiiottikuuri ennen synnytystä, ettei vastaavaa sitten tapahtuis. Mut sen näkee sit onko sellasta vai ei.

Niin ja joku kyseli imettäviä äitejä, eli imetän vielä esikoista. Olen ajatellut imettää vuoden ikään asti, et sit loppu raskaudesta voin sit keskittyy muuhun. :) Nyt vielä imetys tuntuu ihan sujuvan ja omakin vointi, kun on hyvä niin mikäs siinä. Mut saa nähdä mitä raskaus tuo tullessaan. Viel ei siis mitään suuria raskausoireita ole, mutta saa nähdä mitä seuraavat viikot tuo tullessaan. Esikoisesta mulla oli raskauspahoinvointia ois ollu jonnekki rv 14-16 asti ja sen jälkeen oli ihan hyvä. Ennakoivat supistukset alkoi sit rv 30 jälkeen fyysisen työn takia, josta jäinkin sit sairaslomalle ja olo parani huomattavasta. Loppu raskaus meni tosi hyvin ja toivon taas yhtä "helppoa" raskautta! :)
 
Heippa! Tänne on toinen ihanuus matkalla. Ja toivottavasti pysyy mukana loppuun asti. Ollaan vuosi "yritetty" toista,maaliskuussa oli yksi keskenmeno aivan alkumetreillä.

Esikoinen täytti kesäkuun lopulla 3v. Nyt tällä on la 18.6.2014 ja esikoisella oli aikoinaan 20.6 :D Hän syntyi kuitenkin vasta kun viikkoja oli 41.

Ensimmäisen odotusaika oli hieman hankala,jouduin kotilepoon jo puolessa välissä,kun kohdunkaulanpituus lyheni ajoittain ja supistuksia oli melkolailla. Synnytys oli helppo ja suht nopea!

ensimmäisestä ei ollut mitään huonoa oloa,vain kahvi alkoi jossakin vaiheessa inhottaa.
Nyt huomaan jälleen kahvin maun muuttuneen ihmeelliseksi,huono olo vaivaa etenkin silloin jos en ole syönyt vähään aikaan ja armoton päänsärky seuraa sen perässä,huh! Mutta kaikki menee suht heti ohi,kun saan suuhuni ruokaa :D vatsaa nippailee sieltä täältä ja turvottaa. Samoin tissit on melko hervottomat jo. en muista että edellisestä olisin saanut tässä vaiheessa vielä isompia rintsikoita ruveta katselemaan...
 
Minä aiemmin tuosta imetyksestä kirjoittelin. Toistaiseksi mullakin sujuu kuten ennenkin. Yöt mietityttää, kun jos tyttö herää, otan tytön automaattisesti syömään maitoa ja sen jälkeen jatkaa uniaan. Entäs siinä vaiheessa kun maitoa ei enää tule uuden raskauden takia, jos niin käy siis että maidon tulo vähenee/loppuu... miten tytön saan jatkamaan uniaan jos herää yöllä ja maitoa ei tule? Pullo ei ole koskaan kelvannut. (Joskus kokeiltiin, niin itku vaan tuli, tissi vaan kelpaa... siitä on kyllä jo aikaa, eikä ole mitenkään erityisesti sitä siis harjoiteltu) No, ikää on jo 11kk kuitenkin, eikai sen ikäisen tarvitse saada enää yöllä siis mitään, rauhoituskeino tuo lähinnä lienee.Toisaalta halukkaasti yöllä syö. Välillä nukkuu kokonaisia öitä, mutta välillä ei. Meillä ei ole koskaan koettu tarpeelliseksi mitään unikouluja. No, katsotaan kuinka sujuu. Ehkä maidon tulo vähenee asteittain ja tyttö oppii samalla juomaan enemmän muulla tavoin (sellaisesta nokkamukin tapaisesta hörppii ruuan kanssa). Itselläkin tämän hetken toive, että tytön saisi vieroitettua tai itse vieroittuu ennen uuden vauvan syntymää.

Minullakin oli esikoisen raskaus lähes oireeton. Lievää etomisen tunnetta oli alkuvaiheessa. Nyt tuntuu melko samalta eli suht oireettomalta. Tein pari päivää sitten testin, että onko se vielä siellä...oli se. Jos se nyt on oikeassa paikassa ja kaikki muuten ois hyvin.

No jos muuten suht koht oireeton, mutta kai tämäkin on oire: yövalvominen. Ei ole onneksi ihan joka yö, mutta melko usein klo 04 jälkeen, ei vaan uni tule.
 
Muokattu viimeksi:
Minäkin kuulun tähän ryhmään. Isosiskolle ehtii kertyä ikää 3 vuotta ja 4 kk ennen pikkusisaruksen laskettua aikaa. Esikoinen syntyi viikoilla 40 + 5.
 
Meillä yösyötöt lopetettiin ihan tietoisesti pojan ollessa n. 11kk, päivisin jatkoin reilun vuoden ikäiseksi. Meillä pari yötä meni ihmetellen, kun otin aamuyöstä viereen mutta maitoa ei enää herunut. Pari minuuttia ekoina öinä raivosi ja sitten nukahti tyytyväisenä viereen. Eli ei ollut yhtään niin hirveä prosessi kuin olisin odottanut.
 
Tänne kuulun minäkin! :)
Ikäeroa edelliseen tulee vähän yli 2v. Vanhin ehtii melkein 4v:ksi :)
Raskaudet oli hyvinkin samanlaisia, näin jälkeen muisteltuna ainakin. Vaikka ovatkin edelliset tyttö ja poika. Tämä raskauskin tähän mennessä tuntuu aika samalta. Pahoinvointi koittaa väkisin rantautua. Olisinko kaksi kertaa joutunut kummastakin edellisestä halailemaan pönttöä, mutta sitäkin enemmän on etonut ja ruokahaluttomuus huipussaan. Hyh! Ja pakko kuitenkin syödä, että pysyy olo siedettävänä.
Eka syntyi 39+0, toinen 40+6. Voitte varmaan kuvitella, toisen raskauden turhautumista, kun tietenkin oletin vauvan syntyvän ennen laskettua, kun edellinenkin syntyi :D No ei sekään vielä. Mutta kun sairastin vattataudin muistaakseni rv37, joka aiheutti säännölliset 3min. välein tulevat supistukset, hyi että sitä oloa sillon :/ en tahdo muistella!
Eka synnytys käynnistyi vesien menolla, toinen supistuksilla. Ekasta repesin kunnolla, toisesta vähäsen. Lapsivuodeosastolla vierustoveri synnytti juuri kolmannen vauvan ja lohdutteli, että seuraavasta tuskin enää repee. Hän itse oli samalla tavalla revennyt kahdesta edellisestä kuin minäkin ja kolmannesta ei yhtään. Hah, tulipa siinä ajateltua, et huhhuh, älä nyt ihan vielä ala kolmannesta puhua mun kohdallani :D
 
Mäkin kuulun tähän ryhmään. Ikäeroa esikoiseen tulee 2 v 1 kk. Esikoinen syntyi viikolla 40+5, synnytystä avitettiin imukupilla. Koin että raskausjoogasta oli apua avautumisvaiheessa. Edellisessä raskaudessa olin väsynyt alusta loppuun ja pahoinvointi aika rankka. Nyt väsyttää myös, toivottavasti olisin tällä kertaa vähän energisempi, kun ei tartte töissäkään käydä. Tosin 1,5 vuotiaan hoitaminenkin kyllä työstä menee.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä poika syntynyt 7/2007. Ikäeroa kauan ja hartaasti kaivattuun pikkusisarukseen tulee 6v 11kk. Kärsin rankasta pahoinvoinnista ensimmäisen raskauden alussa ja sairaalassa olin useampaan otteeseen. Loppu meni hyvin, mutta poika syntyi sektiolla vuotavan istukan reunan vuoksi. Nyt samanlaista pahoinvointia, johon viikonloppuna sairaalassa kätilö neuvoi kokeilemaan akupunktiota sekä apteekista saatavia akurannekkeita. Niistä olenkin saanut huomattavasti apua, niin että olen päässyt sängyn pohjalta palaamaan töihin. Suosittelen lämpimästi.
 
Huh. Ensimmäinen keskustelupalstaviesti vuosikausiin :grin
Mutta onhan tää aina niin jännää et pakko lueskella muittenkin kuulumisia raskausaikana :)
LA olis näillänäkymin 19.6 ja kolmatta odotellaan. Edelliset molemmat jo koulussa ja mieskin vaihtunut tässä välissä. Uudelta ja jännältä tuntuu ja ehkä vähän sellainen olo että kuuluiskin tonne ensisynnyttäneiden puolelle kun synnytykset ja raskausajan vaivat on jo vaihtunu sellaiseen kultareunusmuistoon et ei mitään ongelmia missään vaiheessa olis ollukkaan.
Ekassa kuitenkin oli raskausmyrkytysepäily ja osastollaoloa/käynnistystä, ei kuitenkaan vakavampaa kun päättyi terveeseen poikaan 40+0 viikoilla.
Toinen oli raskausajaltaan helppo (muistaakseni) mutta käynnistettiin 37 vkolla ja terve tyttö sieltäkin kuitenkin tuli vaikka varotoimenpiteenä ei päästetty laskettuun asti.
Tässä raskaudessa:
Nyt etova olo varoittelee ajoittain olemassaolostaan ja pohditaan varataanko yksityiselle ultra tähän alkuun kun ei millään jaksais odotella kunnallista joka on vasta joulukuussa. (jännä homma sinänsä et mulle tuli 2 päivää ekan neuvolasoiton jälkeen jo kutsu äitiyspolille siihen np-ultraan, aiheutti jostain syystä todellisemman olon kun sai "mustaa valkoisella" että jotain on tapahtumassa).

Onnea muillekkin plusanneille ja toivotaan et pysytellään kaikki mukana:smiley-bounce013
 
Meille kanssa tulossa toinen ja LA siis 6.6. Esikoinen on tuolloin 2v3kk. Eka raskaus meni tosi hyvin. Kuvotusta hajuherkkyyttä ja super väsymystä alussa, muuten ei mitään. Tää toinen alkanut samalla kaavalla. Ekassa raskaudessa mulla oli tuhruvuotoan.3vkoa vkot 7,8,9 ja siinä yhtenä päivänä ihan kirkasta vertakin. mitään kipuja ei ollut ja satuin olemaan ulkomailla silloin, joten lääkäriin ei päässy. Rakenneultrassa kätilö näki mustelmankohdussa, joka siis oli aiheuttanut vuodon. Mistä se oli tullut, ei kukaantiedä.
Mutta raskaus suju hyvin. Neuvolan terkka huolestu vauvan isosta koosta laskettuna päivänä, sanoi käsituntumalla reilusti yli 4kg ja laitto äippäpolille lähetteen. Sinne pääsin 40+4 ja totesivat että ei se ole kun 3,8kg ja ronkkivat tarkotuksella muutaman sentin avautunutta kohdunsuuta... Sillä seurauksella, että hyvin epäsäännölliset kipeät supparit alkoi silloin. 40+6 olin valvonut jo 1,5,vuorokautta ja ollu syömätttä vuorokauden juurikin suppreiden takia ja kirjautin iiteni NKl:lle. Tulokirjauksessa arvioitiin vauva edelleen alle 4kg:seksi. (Olen itse ollut 4.4kg)
Synnytyssalissa ammeineen ehdin olla 9h ennen ihanaa parkaisua kun meidän 4,6kg ihanuus tuli normisti alakautta maailmaan. oli siinä hiukka kätilön kommenteissä ihmettä vauvan koosta... Pienellä pinta repeämällä selvisin, mutta jos olisi menny sinne 41+5 niin en tiä oisko enää tulu alakautta ulos...

Mutta saliin jäi äidiltä 9kg, joten en valita. oli meinaa paljon lapsivettä ja ison vauvan lisäksi iso istukka. Nyt tuo meidän ihanuus menee +2,5 käyrällä kasvussa....

Nyt oli turhuvuotoa 4+6 ja 5+6 kohalla ja hiukka epäilevä olin että onko siellä mitään, mutta varhaisultran sydämensykkeet vahvisti asian tänään. Ensi viikolla neuvola ja sieltä sitten lähete ultra-aikaan.

Peukut pystyssä, että pikku-muru pysyy mukana ja haluaa taistella itsensä tänne maailamaan.
Tsemppiä kaikiile kanssaodottajille
 
Täälläkin toista lasta odotellaan. Ikäeroa näille lapsosille tuleepi n. 1v 7kk. Tähän asti raskaudet ovat olleet samanlaisia, eli ei mitään merkkejä oikeastaan että olen paksuna :) Tosin aika alussahan tää vielä on mutta esikoista odottaessa mulla ei oikeastaan ollut mitään kummempia oireita muuta kun sit ihan loppuraskaudessa ne vihlonnat ja alaselkäkivut mutta muuta en kyllä muista. Tietty pientä pahaa oloa on ollu molemmisssa raskauksissa mutta se on niin pientä etten laske sitä :)
Meidän esikoinen syntyi 42+1 eli käynnistyksen kautta tuli poitsu ulos.

Esikoisen synnytys oli tosi helppo ja suht nopea, koko lysti kesti supistusten alkamisesta pojan syliin saamiseksi reilu neljä tuntia. Saa nähdä kuinka tän toisen kanssa käy..:)
 
Uskalsin ilmottautua mukaan. Toinen lapsi tulossa. Ensimmäinen täyttää ens viikolla 2v joten ikäeroksi tulee 2 v ja ~8kk. Tällä hetkellä olis vasta viikot 5+1 joten.. toivotaan et pysyy matkassa. Ei vielä mitään oireita. Kaks testiä oon tehny viikon erolla. Ihan vaan sen takia kun oireita ei oo ollu. :) Mut niin mulla oli ekassaki et oireetu tuli 6+ viikolla ja huono olo iltasin jatku aina sinne viikoille 13-14..
Nyt kuten ekassakin raskaudessa tulee rusehtavaa melkeen joka vessakäynnillä.. nyt osaan jo olettaa ettei se välttämättä tarkoita mitään, mut kyllä se silti aina pelottaa. Ekassa raskaudessa ne loppu vasta rv18+...

Esikoinen synty 40+1, synnyttämään lähetttiin ihan LA, mut vuorokausi vaihtu siinä synnytyksen tiimoilla. Vielä ei oo kerrottu kellekään eikä varmaan kerrottakaan ennen np-ultraa. Tosin uskon et mun maha alkaa näkymään jo paljon aikasemmin ku viimeksi... joten voi olla mielenkiintoista yrittää pitää piilossa (töissä ja sukulaisilta).:wink
 
Hei miten teillä menee vanhemman sisaruksen / sisaruksien kanssa alkuraskaus? Musta on kamalaa kun oon niin väsyny koko ajan ja tuntuu etten jaksa niin täysillä olla 1,5 v esikoisen seurana, oon siis edelleen hoitovapaalla. Kauhulla odotan jos tässä tulee samanlaiset pahoinvoinnit kun ekassa raskaudessa että kuinka sitten jaksaa..
Vielä rankempaa on varmasti teillä, jotka käytte töissä tän kaiken ohella..
Onko mitään vinkkejä tähän tilanteeseen?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ei ole kyllä mitään hyviä vinkkejä jaettavaksi. Meidän esikoinen on 2v 9 kk, energiaa mielettömästi ja uhmaikä parhaimmillaan. Käyn itse töissä ja iltaisin olen monta iltaa viikosta lapsen kanssa kaksistaan. Oli jo hetkiä, ettei mistään meinannut illalla tulla mitään ja myönnetään, pelastava enkeli oli dvd:t ja lastenohjelmat!

Nyt (*koputtaa puuta*) väsymys on iltojen osalta aavistuksen helpottanut, joten olen jo jaksanut vähän leikkiäkin taas tytön kanssa iltaisin... Onneksi mun pahin pahoinvointi tuntui menevän melko nopeeta ohi, joten siltä osin nyt kaikki ok.
 
Heippa vaan!

Meillä olis kolmannen laskettuaika 3.6 ja kovasti toivoin raskautumista, vaikka tuo meidän pikku kakkonen onkin vasta 5kk eli näille pienille tulee ikäeroksi 1v. Vasta nyt on alkanut hitusen kauhistuttamaan oma jaksaminen, koska raskausaika on ollut ihan kauheaa näissä kahdessa aikaisemmassa raskaudessa. 24/7 pahoinvointia, päänsärkyä, maha kipua jnejne. Ihan hyvältä tällä hetkellä vaikuttaa kun en oksenna kuin pari kertaa päivässä ja väsyttää sairaasti, mut ei mitään sellasta etteikö saisi mitään aikaiseksi!

Synnytykset on ollut suht nopeita. Esikoisella (9/07) 6h ja sain epiduraalin ja kerkesin nukkumaankin synnytyssalissa!
Kakkosen synnytys oli sit taas vähän shokki kun kestona ensimmäisestä supistuksesta jälkeisiin oli 1, 5h. Kerkesin synnytyssaliin vain ponnistamaan. Pelottaa kovasti, et kerkeenkö kolmannen kanssa sairaalaan saakka. :0

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
jos vaan pysyy matkassa mukana niin ikäeroa tulee 1v 9kk tai vähän päälle.
Toivon et nää raskaudet olis erilaiset, esikoisen kanssa tuli raskausajandiabetes ja raskausmyrkytys. Tosin raskaus oli helppo kuin mikä puoleen väliin saakka, ei ollut lainkaan pahoinvointia tai mitään :) Tässä uudessa ainakin oksettaa ihan koko ajan, mutta kertaakaan en vielä ole oksentanut.

Esikoisen kanssa mulla oli kipeitä supistuksia jostain 28 viikolta saakka ja kivuttomia jo ennen sitä ja neiti syntyi lopulta 38+0. Synnytys ei mennyt suunnitelmien mukaan vaan tytöltä hävisi sykkeet ja mut viestiin juosten hätäsektioon, jossa syntyi onnkesi täysin terve ihana tyttö. Esikoisella oli pituutta 46cm ja painoa 2575g. Toivon että saisin tällä kertaa onnistuneen synnytyskokemuksen.
 
Mäkin käyn töissä osa aikaisesti ja esikoinen on 1v 3kk kyl mä oon nii väsynyt kokoaja et mistään ei tuu mitään. Mieskin on ma-to pois kotoota öitä myöte, päivisin on pakko nukkuu esikoisen kanssa päiväunet koska muute ei tuu kesää...työpäivinä ei pysty nukkuu nii oonki iha zombie
 
Täällä odotellaan kakkosta saapuvaksi kesäkuun alussa. Esikoinen syntynyt 07/2012 joten ikäeroa tulee noin 1v 11kk. Mulla kans huono omatunto kun esikoisen kanssa ei jaksa leikkiä samaan tahtiin kun aikasemmin. Aloitin vielä just työt uudessa paikassa ja sekin vaatii aika paljon energiaa..töiden jälkeen makaan sohvalla ja mietin mitä saisin menemään kurkusta alas ja seittemän aikaan olisi jo ihan valmis nukkumaan. Mut ekassa raskaudessa tää oksetusvaihe meni ohi viikolla 12 tai 13, et toivottavasti tässäkin. Silloinkin oli enemmän iltapainotteista huonovointisuutta.

Mutta siis esikoinen synty viikolla 41+3. Synnytys kesti 12h ja epiduraalia en saanut koska lääkäri oli jumissa jossain muualla. Sain sitten spinaalin, mikä vaikutti sen 1,5h ja pääsin sillä varmaan 9 senttiin asti ja sitten vaikutus loppu. Sit just ennen ku aloin ponnistaa niin kätilö sano et vauva tulee otsa edellä ja siks pitää laittaa pudendaalipuudute (koska todennäkösesti joudutaan tekee episiotomia). Ponnistin 1h 12 min ja sit poika tuli vihdoin ulos imukupin avulla. Oli ihan maksimi ponnistusaika kuulema ja siltä se tosiaan tuntu! Synnytys ei muuten pelota mutta tuo ponnistusvaihe vähän mietityttää että toivottavasti nyt menis nopeemmin.

Tulipa selostettua mutta turha ehkä vielä miettiä synnytystä kun eka ultrakin on vielä kokematta. Varasin sen tänään ja neljän viikon päästä saadaan sit nähdä pikkuinen <3
 
Hei, liityn minäkin tähän ryhmään varovasti. Jotenkin tuntuu niin uskomattomalta että olisin oikeasti raskaana. Alkuun oli joitain oireita mutta nekin tulevat ja menevät ihan miten sattuu. Esikoinen täyttää joulukuussa 2 vuotta ja en oikeastaan muista paljon yksityiskohtia siitä raskausajasta mutta muistaakseni ne oireet silloinkin muuttuivat koko ajan. Ehkäpä kuitenkin pitäisi varata se varhaisultra niin tästä tulisi jotenkin todellisempaa. Nyt on jotenkin niin epäilevä olo koko ajan etten salli itseäni iloita tästä mahassa olevasta pienokaisesta.

Edellisen synnytys jouduttiin käynnistämään raskausviikolla 35+ jotain kun lapsivettä alkoi tihkuamaan. Oli aika rankka kokemus kaiken kaikkiaan koska jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni nukkumaan sairaalassa ja siihen vielä kaikki hormonit ja huolet päälle niin olin melkein viikon nukumatta siellä Jorvissa. Luulen ja toivon että tällä kertaa kaikki sujuu paremmin, ainakin itse olen näiden kahden vuoden aikana kypsynyt todella paljon.

Esikoinen on tällä hetkellä päiväkodissa ja olen itse töissä, on siis kamala väsy päällä koko ajan. Menen usein itsekin nukkumaan siinä kahdeksan maissa... Mutta huomasin että nuo raskausvitamiinit auttavat ja piristävät, tai sitten olen vain markkinoinnin uhri :)

Mutta onnellista odotusta kaikille, toivottavasti jaksetaan pitää huolta jo olevista lapsistamme ja pienistä vauvanaluista vaikka syysmasennus kovasti yrittääkin koputella oven takana!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top