Mulla todettiin kesällä 2014 cu veritulpan yhteydessä. Nyt kahden viikon päästä kapselin poisto ja esikoisen yritys alkaa. Pahenemisvaiheita 1-2 krt. Vuodessa ja kortisonilla hoidettu pois. Päivittäin menee 4x800mg asacol sekä pentasa suppo tarvittaessa. Tällä hetkellä menossa kortisoni, joka aloitettiin 30mg, tällä hetkellä menee 15 ja vähennellään 5mg viikon/kahen välein. Nyt hirvittää, että mitenkä oireilee sit raskauden aikana Ja tähystyksiä tehty kerran vuodessa ja kaikki nukutuksessa. On sen verran traumaattinen tilanne, että paniikkikohtauksen partaalla olen aina siitä asti kun kutsu tipahtaa postiluukusta. Nyt ois helmikuulle tähyaika mut mites sitten, jos on jo siihen mennessä tärpännyt? Vasta tosiaan kaksi vuotta diagnoosista, joten ei vielä aivan selkeää kuvaa miten käyttäytyy ja ihan sinut ei vieläkään olla Kuullut myös sellaista et vois olla periytyvää? Entä jos lapseni perii koliitin ja syyttää siitä minua vanhempana? Itse olen ensimmäinen suvustani, mutta kyllä se silloin kaksi vuotta sitten tuntui, että elämäni olisi aivan pilalla. Tähän mennessä pärjätty ja tuntuu jotenkin typerältä valittaa kun asiat vois olla paljon huonomminkin.. olevan vain niin itsekriittinen ja katson itseäni "vääristyneellä" tavalla. Kortisonia saa aina itkun kanssa syödä kun turvotukselle ja painonnousulle ei vaan mahda mitään..