Clomifen kokemuksia?

Nessufly Niin tiedän nuo sun ajatukset ja pelot. Meillä on pitkä taival takana, enkä osaa enää iloita plussasta, lähinnä pelkään. Toisaalta olen jo niin turtunut, että viimeisin kkm ei saanut enää edes itkemään.
Ensimmäinen kkm oli jotain niin hirveää, että kuvittelin, etten selviä siitä hengissä. Olin ihan pohjalla ja kävinkin juttelemassa ammattilaisen kanssa. Lisäksi pidimme hoidoista taukoa, emmekä menneetkään suunnitellusti pakastealkionsiirtoon.
Jotkut alkaa heti plussan saatuaan miettiä vaunuja, sänkyä yms vauvatarviketta, minä en tällä kokemuksella osaa enkä edes halua sellaisia miettiä. Vasta sitten joskus, jos siihen asti päästään, että meille todella on kohta vauva syntymässä.
Tokihan pitäisi osata ajatella positiivisesti, mutta sitten sitä vasta tullaan korkealta ja kovaa..

Ehkä pitäisi ajatella niin, että meille jokaiselle annetaan surua vain sen verran, mitä kukanenkin jaksaa kantaa ja murehtia vasta sitten, jos aihetta murheeseen on. :)
 
Ei kannata stressata itteään mitä jos ajattelulla. Kaikesta selviää ajan kanssa. :-) Ymmärrän kyllä mitä käytte läpi kun itsellä kanssa hoitoja takana. Keskenmenojakaan ei tarvitse pelätä koska silloin sikiö ei vaan ollut elinkelpoinen ja parempi silloin että niin käy. Kaikkein paras mitä itselleen voi tehdä niin harjoitella positiivisuutta ja rentoutumista. Tsemppiä kaikille! :-)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä syötiin eilen tämän kierron viimeinen clomi. Sivuoireita ei ole oikeestaan ollu ollenkaan, tai no hyvin hyvin vaisuja kuumia aaltoja. Tästä oonkin saanut sitten seuraavan stressiaiheen kehitettyä; nämä clomit ei varmaan vaikuta muhun tässä kierrossa, ku sivuoireet oli noin vaisuja eikä alavattassa tunnu mitään.. :P
 
Itse asiassa sivuoireiden tulisikin väistyä. Mulla lääkäri sanoi niin ja aina kyseli oireista. en muista enää tarkemmin mutta kuitenkin niitä kuumia aaltoja ei pitäis olla kuin aluksi. Saumat pitäis olla paremmat nyt. :-)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Kiitti Bluemoon ja TK, vielä on siis toivoa :).

Tässä saa varmaan vielä viikon verran odotella ovista..ajattelin tässä kierrossa juoda oviksen jälkeen viikon ajan yhden lasin punaviinia iltaisin, saa nähdä onko siitä apua.. Onko kukaan kokeillu? :anyone
 
Kyllä kaikki temput tuli kokeiltua mutta se mikä toimi oli lopettaa liika yrittäminen. ;-) tein itselleni aivan liian suuren stressin kaikesta liikunnasta, ruokavaliosta, vitamiineista, erilaisista uskomuksista, oviksen tikuttamisesta ja yhdynnän ajoittamisesta. Sen kerran kun ei varsinaisesti yritetty niin napsahti. :-D

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä en missään vaiheessa testannut punkku/greippimehu tms kikkoja ja tässä ollaan, yli puolen välin.
Itsestään huolehtiminen; riittävä uni, liikunta ja terveellinen ruokavalio missä lisänä vitskut...näillä pääsee pitkälle ja tuo liikunta oikeasti minimoi stressiä ja sitä mukaa itselläkin ajatus yrittämisestä vähentyi :)
 
Kiitos myötäelämisestä Nessufly ja Sannuinen.
Tää mun tilanne on ihan kysymysmerkki: maanantaina tuli yhtäkkii kovat menkkakivut ja kerran kramppasi niin, että jouduin kippurassa olemaan. Samalla alkoi verinen vuoto. Illalla kivut kuitenkin katosi ja vuotoakin tuli vain pyyhittäessä, siteeseen ei mitään.
Tiistaina aamulla jäi paperiin ruskeaa tuhrua. Sen jälkeen ei mitään.

Raskaustestin viiva oli eilen aamulla vahvempi kuin maanantaiaamuna ja rintojen aristus + väsymys jatkuu.

Soitin neuvolaan, sieltä annettiin ohjeeksi vain seurailla, eikä suostuttu antaan edes lähetettä verikokeeseen.
Ajattelinkin, että mikäli vuotoa ei enää tule, menen parin viikon päästä omakustanteisesti varhaisultraan.
 
Varhaisultraan ottavat kun vkoja 6 tai 7, jotta siellä jotain näkyy. Kuulostaa aivan omilta alun oireilta, joten edelleen pidän peukkuja, että kyytiläinen on ja pysyy matkassa :)
 
Tän aamunen digi näytti Raskaana 2-3. :) Eihän se ole tae mistään, vaikka tulos olikin se, joka tässä vaiheessa kuuluukin. Itku tuli, kun sitä tulosta tuijotin ja pakko oli miehelle töihin soittaa. Tää on miehellekki rankkaa, niin toivoo toista, mutta ei uskalla näillä kokemuksilla enää iloita plussasta. Iloitsee vasta sitten, jos joskus vauva syliin asti saadaan.


TK kertositko tarkemmin sun alun oireilusta?
 
Mahtava tulos ;)

Mulla oli täysin menkkaoireet, selkä jumissa, alavatsaa väänsi, ihme tiputtelua. Parin pvn myöhässä olon jälkeen runsaampaa vuotoa ja oikeastaan sitä jo sitten "juhlistin" kun testit näytti negaa. Vuoto kesti toista päivää, loppui kuin seinään. Sen jälkeen tuli pyyhittäessä viirua paperiin muutaman kerran ja kirosin todella kierron sekaisin oloa, taas joutuisi koko rumbaan alusta saakka. Lekurin soittoaika oli mulla ti ja päätin et vika testi ennen sitä niin tiedän varmuudella sanoa mikä on testin tulos. Päätin tehdä testin su, oman korvien välin vuoksi, saisin lojua kotona koko päivän ja surra negaa, mutta digi kertoikin tuon saman; raskaana 2-3 :)
Hoitojen vuoksi tosiaan sitten ottivat heti alkuraskauden ultraan, jossa kaikki oli alkuun ok. Juuri ennen lopettamista lekuri pyysi hoitsua soittamaan ylilääkärille, alkio saattaisi olla väärässä paikassa, aivan oikean munatorven suulla ja jos olisi siinä kiinni raskaus keskeytettäisiin. Seuraava seurantaultra oli pari vkoa siitä ja kaikki hyvin :)
Nyt vko 22 menossa ja so far so good! Vauvan möyrintä tuntuu jo mahan läpi :)
On tämä vaan hermoja raastavaa touhua kaikkinensa! Joten todella jaksamista ja tsemppiä <3
Lisäys vielä, että tuon erikoisen alun jälkeen ei ole edes tiputellut, ei edes sitä viirua paperiin ja muutenkin olen päässyt todella vähällä. Ainoa ns oire oli tolkuton väsymys ja palelu silloin tällöin, enkä sitäkään osannut ajatella enempää kun palelen muutenkin herkästi.
 
Eihän tämä tietenkään mun kohallani voinut taaskaan mennä, kuten toivoin. Tänään aamusta saakka vuotanut verta, ihan verta, ei tää voi normaaliin raskauteen kuuluu.
Miksi meille aina käy näin?!?
 
Eikös raskauteen voi kuulua ihan veristä vuotoakin. Toivottavasti pysyisi matkassa!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
jamipa, kai noita alkuraskauden oireita ja muita systeemejä on niin monta ku raskaana oleviakin... :) kaikilla vähän eri... :) edelleen tsemppejä! :Heartred
 
Takaisin
Top