I-h-a-n-a-a kun väsymys vihdoin pikkuhiljaa alkaa helpottaa! Mä en näin ensiodottajana ollut ollenkaan valmistautunut oireiden kirjoon. Jotenkin olin kuvitellut, että välillä oksettaa ja that's about it. ;D
Mä en oo osannu huolestua erinäköisistä kivuista ja oudoista tuntemuksista, jotenkin oon aatellut niiden kuuluvan asiaan. Yks hämmästyttävä juttu oli, kun yks ilta kohtu kovettui (niin, että mieskin sen tunsi), sitten rentoutui ja tätä tapahtu muutaman kerran. Fiksummilta sain kuulla, että ne on harjoitussupistuksia, joita voi ihan hyvin olla jo nyt. Olin kuvitellut taas, että vasta joskus ihan viimesillä viikoilla tuommosta tulee.
Tällä hetkellä oudoin tuntemus on välillä käväisevä "naputus", tuntuu siis vähän samalta kuin etusormella kevyesti rummuttais vatsaa, mutta sisältäpäin. No, kai sekin asiaan kuuluu taas.
Kyllä mä aion antaa hoitovastuuta miehelle, yhtä paljonhan se on miehenkin lapsi. Tietysti, koska mies on koulussa ja mä kotona (ja imetän jos pystyn), niin pääasiassa oon lapsen kanssa, mutta en kyllä usko siitä olevan haittaa, että mies saa myös vastuuta vauvasta. Jotenkin hassulta tuntuu tuo, ettei ekaan vuoteen vois antaa hoitoon, oon itse hoitanut siskojen lapsia lyhyitä pätkiä heidän ollessaan 2 kk ja tietty siitä eteenpäinkin, eikä se oo vaikuttanu muuhun, kun korkeintaan siihen, että ollaan tosi läheisiä, kun oon ollut mukana heidän elämässään ihan pienestä lähtien. Lastenhoitajana oon ollu 8 kk ikäisille, vanhemmat siis 6-8 h poissa neljä-viis päivää viikossa. Mutta tietysti jokainen tekee tavallaan, eri perheille varmasti sopii eri jutut. Ja voin uskoa itsestäni, että sitten kun se nyytti on sylissä, ei siitä malttaisi millään olla erossa. :D
Voi sitä aikaa 
vähän on itellä sellanen olo, että osaankohan edes hakea apua jos tulee jotain epänormaalia vastaan.. Tällä hetkellä itsellä ollut kyllä vain pientä vihlontaa, paitsi viikonloppuna juoksulenkin jälkeen särki ja viilteli ihan kunnolla. Taitaa nyt juoksut jäädä vähemmälle!
