Alkufiilistelyt

Miten teillä muilla kun on jo ennestään lapsia, tiesittekö tai olitteko kuinka varmoja että vauva oikeesti on siellä ja pysyy? Tunteeko sitä näin aikaisessa vaiheessa? Kun heti jotenki epävarma olo kun jokapäivä on jotain nippailuja tai kipuiluja tuntunut ja tänään ei mitään. Väkisin alkaa miettii että onko kaikki ok. Vai pitääkö mun vaan lakata hermoilu suosiolla.. :hilarious:

Mulla ekassa raskaudessa kesti tosi pitkään ennen kuin tuli mitään oireita. Samaten mulla ei myöskään alussa ollut mitään "tunnetta" siitä että olen raskaana, mitä kuulemma monilla on. Tietävät olevansa raskaana jo ennen kuin tekevät testiä, ja jotenkin vaisto sanoo että kaikki on hyvin tai jotain sellaista. Mulla kun ei sitäkään ollut, niin olin hyvinkin paniikissa. Niin vaan varhaisultrassa kuitenkin syke näkyi ja terve lapsi aikanaan syntyi.

Hermoilu taitaa valitettavasti kuulua asiaan, eikai siitä ikinä kokonaan pääse, mutta on myös ihan normaalia että eri päivinä oireilu on erilaista.
 
Miten teillä muilla kun on jo ennestään lapsia, tiesittekö tai olitteko kuinka varmoja että vauva oikeesti on siellä ja pysyy? Tunteeko sitä näin aikaisessa vaiheessa? Kun heti jotenki epävarma olo kun jokapäivä on jotain nippailuja tai kipuiluja tuntunut ja tänään ei mitään. Väkisin alkaa miettii että onko kaikki ok. Vai pitääkö mun vaan lakata hermoilu suosiolla.. :hilarious:
Esikoisen kohdalla pelkäsin että olen jotenkin mokannut raskaustestin enkä oikeesti olekaan raskaana, mutta kyllä lääkärintarkastuksessa löytyi pieni papu ja aikanaan syntyi terve lapsi. Aika varovaisesti kerrottiin vauvauutisia, niskaturvotusultran jälkeen sukulaisille ja sen jälkeen pikkuhiljaa kavereille. Vasta rakenneultran jälkeen uskalsin alkaa ostella vaatteita ja muuten konkreettisesti valmistautua vauvan tuloon.

Nyt ajatellen että kun raskaus on alkanut, niin aika hyvällä todennäköisyydellä se menee loppuun asti. En kuitenkaan tälläkään kertaa aio ennen niskaturvotusultraa puhua mitään, ellei esim siskojen tai jonkun läheisen ystävän kanssa tule jotain tilannetta että joutuu kieltäytymään alkoholista tai tulee kauhea pahoinvointi tai jotain. Sitten sanon ihan suoraan enkä yritä keksiä tekosyitä.
 
Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa tosi voimakasta pahoinvointia ja oksentelua rv 6-16, joten siitä tuli luottavaisempi olo. :) Kerroin silloin vasta nt-ultran jälkeen perheelle ja töissä ja rakenneultran jälkeen muille.

Nyt on lähes oireetonta ja välillä menkkamaisia nippailuja/etovaa oloa/iltaturvotusta, niin on jotenkin vaikea uskoa koko juttua. Mutta eiköhän se pahoinvointi taas iske, kun viikkoja tulee lisää. :D

Rv4+3
 
Tänään onki ollu sitten huomattavasti aktiivisempi päivä. Alavatsa nippaillu tosi ahkeraan ja vihlasujaki tuntunu. Huomattavasti levollisempi mieli jo nyt. :angelic:

Ja lisää tyhmiä kysymyksiä, mikähän nuo elohiiren tapaiset nippailut ja nykimiset saa aikaan? Mies naureskeli että jos se pieni vauvanalku saa jo hepuleita ja poukkoilee sinnetänne mahassa, mutta eipä sielä ole pahemmin tilaa poukkoilla ja eikähän se taida vielä pahemmin osata liikkuakkaan. :hilarious:

Tosi selkeetä nykimistä siis on, kohtuko siellä kasvattelee itseään vai mikä tuon saa aikaan?o_O
 
En tiedä, mikä ne saa aikaan, mutta mulla on ollut ihan samanlaisia tuntemuksia! :) Ehkä siellä sisäelimet koittaa tehdä tilaa kohdulle.
 
  • Tykkään
Reaktiot: M_M
Hei, täälläkin plussasin viime viikolla. Neuvolan mukaan nyt ois 5+1, mutta tarkentuu kuulemma ultrassa, kun ei oikein ole tarkkaa tietoa raskauden kestosta. Kierukka poistettiin 27.4. ja sen jälkeen ei menkkoja tullutkaan. Ei ollut myöskään kierukan aikana, joten siksi hieman epävarmaa miten pitkällä olisi. Neljäs olisi tulossa. Ei oo kyllä jotenkin yhtään sellainen olo, että olisin raskaana, joten vähän mietityttää, että mitenköhän on. Rinnat kuitenkin turvonneet ja muutenkin turvotusta ja väsyttää ihan tajuttomasti. Kahdesta edellisestä raskaudesta oli kiinnitysvuoto ja sairaan paha olo heti alusta. Tässä ei nyt olis kumpaakaan... Mutta ei tosin ollut esikoisestakaan. Tsemppiä kaikille, toivottavasti kaikki menisi hyvin!
 
Tätä foorumia vuoden varrella paljon selailleena ihmeellistä nyt kirjoittaa että sain tänään raskaustestiin haalean plussa viivan ja clear bluehun ”raskaana 2-3 viikkoa” ❤️ Vielä en ihan usko tätä todeksi, vaikka raskausoireita on selvästi! Jännittävää, odottamatonta.. Yli vuosi (Vai kohta kaksi ) yritystä takana ja piti alkaa tablettihoito ovulaation aikaansaamiseksi, mutta Koronan takia oli lapsettomuuspoli meillä suljettu.. Ja nyt se tapahtuikin luonnollisesti! Ihmeellistä. Hyvillä fiiliksillä mennään ☺️
 
Onnea täältäkin kaikille uusille helmikuisille! :love017 Täällä pyörähtää huomenna rv5 :Heartpink

Oireita edelleen melko vähän mutta kyllä pikkuisen tuntee kyydissä olevan. Iltaisin on miehen kans fiilistelty ja suunniteltu tulevaa. :hug003

Hirvee määrä kaikkea mitä tarvii ottaa huomioon. Tässä koittanu ääneen puhua ruokia ja liikuntasuosituksia ja mitä särkylääkettä uskaltaa ottaa. Huh, kun nyt ei unohtais mitään kovin radikaalia.

Ootteko miettiny mitenkä ja millon aiotte perheille kertoa? (tulevat isovanhemmat, sedät, tädit jne) Ja onko jo aiemmista paljastamisista hyviä vinkkejä? :grin
 
Jospa uskaltautuis vähän kirjoittaa. Eilen havahduin siihen, et mullahan on menkat yli viikon myöhässä! Viimeks ollut huhtikuun lopulla, en muista tarkkaa aikaa kun en ole kirjaa pitänyt.

Tänään pyysin miestä hakemaan kotimatkalla raskaustestin, ehkä vähän vitsillä. No kaksi viivaa tuli kyllä samalla sekunnilla. Nyt oon hieman järkyttynyt, mies toivoi lasta ja tämä oli toinen kierto ilman ehkäisyä.

Meillä on kaksi lasta ennestään ja ennen molempien plussia olen "tiennyt" olevani raskaana, oli se tunne vain. Nyt ei ole mitään tunnetta, eikä mitään oireita. Saa nähdä siis miten käy, epätodellinen olo! Laskettu aika olisi suunnilleen 1.2., paha sanoa tarkalleen, kun edellisistä kuukautisista ei ole tarkkaa päivää ylhäällä.
 
Tervetuloa uusille! :)

Me aiotaan kertoa perheille vasta nt-ultran jälkeen, eli joskus heinäkuun lopussa.

Eilen oli jotenkin tosi ahdistava päivä, kun mulla oli työhaastattelu (ja jäi siitä kurja fiilis) ja taapero oli koko päivän huonolla tuulella ja halus kiipeillä mun mahan päällä. Hermostuin siitä kiipeilystä ja tiukkasanaisesti sanoin, ettei saa kiipeillä mahan päällä. Kyllähän se alkio vielä on turvassa vatsassa, mutta sitten, kun maha kasvaa niin en todellakaan halua ketään kiipeilemään mahan päällä.

No näistä eilisistä ahdistuksista johtuen varasin varhaisultran 18.6. päivälle. :) Sillon on vasta 6+6, mutta haluan käydä ennen ensimmäistä neuvolaa, joka on 23.6. 22.6. ei ollut aikoja.
 
Mies sai tänään tietää raskaudesta, kun jätin sille pari testiä lavuaarin reunalle.
Ei keritty siinä sen enempää juttelemaan asiasta.
Tulihan se sieltä vessasta täynnä kysymyksiä : "Mitä nää raskaustestit on?" "ootsä raskaana?"
"Kuinka luotettavia nää testit on?".:grin

Vasta mies, paras kaveri ja hyvä työkaveri tietää asiasta.
Ja pitää tolle miehellekin sanoa, ettei nyt huutele ympäriinsä. Mullakin muutama kkm taustalla.

Muuten ollu suht oireetonta. Pissalla saa ravata koko ajan, ja vähän etoo välillä. Vatsassa silloin tällöin nippailee ym. Väsymystä.

Ja tänään tosiaan heräsin kahdelta tällä, enkä saanut enää unta....
 
Me ollaan yleensä vietetty juhannusta miehen perheen kanssa, mutta saa nyt nähdä miten tänä vuonna, koska korona. Meidät on kyllä sinne taas jo kutsuttu, mutta ei olla vielä varmoja halutaanko mennä. Miehellä on kolme sisarusta, heillä kaikille perheet, miehen vanhemmat ja ehkä myös yhden siskon anoppi, niin ei puhuta ihan yhdestä tai kahdesta ihmisestä... Jos sinne mennään, niin pitäisi kyllä myös kertoa raskaudesta, siinä porukassa kyllä kiinnitetään huomiota jos ei juo. Elättelen kyllä toiveita, että varhaisultra ehtisi olla ennen juhannusta.

Mä olen ihan mahdottoman huono pitämään salaisuuksia, sekä toisten että omiani, joten mieli tekis kertoa kaikille raskaudesta jo nyt :rolleyes: Yritän kyllä kaikkeni etten lipsauta ennen varhaisultraa. Jos siellä hyvinvoiva kaveri näkyy, niin kerrotaan perheille. Esikoisesta kerrottiin mun perheelle jo heti plussan jälkeen, koska plussasin jouluna ja vietettiin joulua mun vanhempien ja yhden siskon kanssa, samalla lailla olisivat kiinnittäneet heti huomiota siihen ettei syö graavilohta ja juo viiniä. Mulla kun oli myös hirveä arsenaali tukilääkkeitä, helpotti ettei tarvinnut yrittää piilotella niiden käyttöä.

Mä en ole itse mitään väkertäjäihmisiä, joka jaksaisi keksiä jotain hauskoja tai oivaltavia paljastustapoja, ihan suoraan olen vain sanonut että olen raskaana :grin
 
Mulla on fiilis, että en haluaisi kertoa kenellekään ennen kuin syntyy. Pari parasta kaveria miehen lisäksi tietää. Töissä pitää jossain vaiheessa kertoa, varsinkin jos kotona taas leviää enemmän ja pitäisi vaihtaa tehtäviä tms. Mutta siis en haluaisi kuulla mitään mielipiteitä lapsiluvun määrästä tai kyselyjä, että oliko vahinko. Mutta siis kyllähän se jossain kohtaa tulee ilmi eli pitää kertoa ennen sitä. Ei ainakaan ennen nt-ultraa.
 
Ootteko miettiny mitenkä ja millon aiotte perheille kertoa? (tulevat isovanhemmat, sedät, tädit jne) Ja onko jo aiemmista paljastamisista hyviä vinkkejä? :grin
Me kerrotaan sukulaisille niskaturvotusultran jälkeen kuten viimeksikin. Edellisessä raskaudessa se kävi kätevästi jouluaterian yhteydessä (toisen suku aattona ja toisen joulupäivänä), mutta tällä kertaa ei viitsitä odottaa sinne asti. :grin Kaipa me taas esitellään ultrakuvia kuten viimeksikin.
 
Meillä kanssa mietinnässä milloin olisi oikea aika kertoa isovanhemmille. Omat vanhempani ovat tienneet lapsettomuushoidoistamme jo puolisen vuotta ja äiti aina nähdessämme tilannetietoja kyselee. Asumme n. 2h ajomatkan päässä vanhemmistani ja seuraava käynti heillä olisi varmaan juuri ennen varhaisultraa juhannuksen tienoilla. Äidillä syntymäpäivät samaan aikaan, joten hirveä hinku olisi "lahjaksi" kertoa nämä ilouutiset, mutta järki kyllä sanoo, että pitäisi malttaa edes nyt tuon varhaisultran yli odottaa.:silent Kovasti tässä siis malttia yritän kasvattaa asian suhteen, mutta en pysty varmaksi lupaamaan, että suu pysyy kiinni varsinkin, jos suoraan kysyvät. :smiley-ashamed008

Oireita olen seuraillut, eilen juili rintoja kovasti ja kohdun tienoillakin nippailuja tuntuu tasaisesti. Raskaustestejäkin oli vielä kaksi jäljellä, joista toisen käytin vielä tänä aamuna (ettei jää sitten kaappiin lojumaan:smiley-ashamed008:laughing002) ja hienosti on viiva vahvistunut edelleen:Heartred

Onko muilla esikoista odottavilla (ja miksei muillakin) mietityttänyt neliöiden riittäminen?:grin Meillä 47 m2 kaksio, johon hädin tuskin mahdutaan kahdestaankaan, kun minä työskentelen kotoa käsin. Isompaa asuntoa ollaan etsitty jo tovi, mutta nyt tuli vähän lisämietittävää tähänkin hommaan, jos vauva saadaan vielä porukan jatkoksi. :love017

Auto on toinen mitä mietin, mutta eikai sitä farmarivolvoa vielä kolmen hengen perheelle tarvi:laughing002
Ja nyt painan taas jarrunappulaa ja muistan, että vielä on kaikki niin alussa, että ei parane hötkyillä:rolleyes:
 
Meillä kanssa mietinnässä milloin olisi oikea aika kertoa isovanhemmille. Omat vanhempani ovat tienneet lapsettomuushoidoistamme jo puolisen vuotta ja äiti aina nähdessämme tilannetietoja kyselee. Asumme n. 2h ajomatkan päässä vanhemmistani ja seuraava käynti heillä olisi varmaan juuri ennen varhaisultraa juhannuksen tienoilla. Äidillä syntymäpäivät samaan aikaan, joten hirveä hinku olisi "lahjaksi" kertoa nämä ilouutiset, mutta järki kyllä sanoo, että pitäisi malttaa edes nyt tuon varhaisultran yli odottaa.:silent Kovasti tässä siis malttia yritän kasvattaa asian suhteen, mutta en pysty varmaksi lupaamaan, että suu pysyy kiinni varsinkin, jos suoraan kysyvät. :smiley-ashamed008

Oireita olen seuraillut, eilen juili rintoja kovasti ja kohdun tienoillakin nippailuja tuntuu tasaisesti. Raskaustestejäkin oli vielä kaksi jäljellä, joista toisen käytin vielä tänä aamuna (ettei jää sitten kaappiin lojumaan:smiley-ashamed008:laughing002) ja hienosti on viiva vahvistunut edelleen:Heartred

Onko muilla esikoista odottavilla (ja miksei muillakin) mietityttänyt neliöiden riittäminen?:grin Meillä 47 m2 kaksio, johon hädin tuskin mahdutaan kahdestaankaan, kun minä työskentelen kotoa käsin. Isompaa asuntoa ollaan etsitty jo tovi, mutta nyt tuli vähän lisämietittävää tähänkin hommaan, jos vauva saadaan vielä porukan jatkoksi. :love017

Auto on toinen mitä mietin, mutta eikai sitä farmarivolvoa vielä kolmen hengen perheelle tarvi:laughing002
Ja nyt painan taas jarrunappulaa ja muistan, että vielä on kaikki niin alussa, että ei parane hötkyillä:rolleyes:

Tuo juhannus ois kyllä houkutteleva, mutta täälläkin on eka neuvola ja mahollinen ultra vasta viikko juhannuksen jälkeen niin varmaan pitää malttaa..:grin

Miehellä oli jo ennestään yli 120neliötä okt ja yksin siinä asusti niin tässä valtailin kaappeja ja omaa tilaa tänne kun muutin. Nyt täytyy taas alkaa tsekkailemaan mihin saa järkevästi hoitopöytää yms mahtumaan. Himskatti kun oli kerenny kylppärirempan jo tehdä ja sinne ei tasoa saa, täytynee sijottaa hoitopöytä makkariin ja kiikuttaa tulevaa kakkapyllyä pätkänmatkaa :hilarious:
 
Houkutteleva juhannus
Voi olla että äidilleni kerron juhannuksena, kun meillä se ensikäynti neuvolassa sitä seuraavalla viikolla ja ajattelin kysellä tarkemmin suvun sairauksista jne silloin niin on ne tiedossa.
Muille ei kerrota ainakaan ennen nt-ultraa.

Ostettiin nykyinen asunto noin vuosi sitten, pieni kolmio sillä ajatuksella että lapsi mahtuu tänne myös, mutta kyllähän tämä varmaan äkkiä pieneksi käy kun tuntuu ettei kunnolla mahduta edes kahdestaan :hilarious: mies tekee välillä töitä kotona jne.
 
Takaisin
Top