Kiitos Dangel , mä olen kuullut melkein ihan vaan vähintäänkin epämiellyttäviä tarinoita, vaikka kuinka kyllä tiedän, ettei se ole aina kamalaa. Jotenkin se vaan nyt yhtäkkiä onkin paljon kamalampi ajatus, kun se on todellisempi.
Ajatuksia synnytyksestä
- Ketjun aloittaja Onneli
- Aloituspäivämäärä
Äh... Mä oon lukenut tuolta 'Sana on vapaa' osastolta 'Synnystyvuodeosasto'-ketjua, eikä oo yhtään hyvä mieli! 
Mietin, että pitäiskö soittaa ja pyytää vielä aika tai pari pelkopolille, kun kuitenkin tässä vaiheessa hormonitkin saa niin mielen herkäksi ja on toi käynnistysasiakin pyörinyt mielessä.
Kertokaa mulle jotain hyviä kokemuksia synnytyksen jälkeisestä sairaalassaolosta? Mua lähinnä pelottaa, että kauheesti vaan vahtivat ja arvostelevat, mihin mulla menee hermot ja sitten ne luulee musta ties mitä sielä!
Mietin, että pitäiskö soittaa ja pyytää vielä aika tai pari pelkopolille, kun kuitenkin tässä vaiheessa hormonitkin saa niin mielen herkäksi ja on toi käynnistysasiakin pyörinyt mielessä.Kertokaa mulle jotain hyviä kokemuksia synnytyksen jälkeisestä sairaalassaolosta?
Mua lähinnä pelottaa, että kauheesti vaan vahtivat ja arvostelevat, mihin mulla menee hermot ja sitten ne luulee musta ties mitä sielä!
Onneli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla on vähän toisenlaisia kokemuksia synnytyksen jälkeisestä vuodeosastoajasta. Ensimmäisen kohdalla ehkä vähän tarkemmin vahdittiin, mutta kahden jälkimmäisen kohdalla ei juuri laisinkaan. Oli kyllä ihan omalla vastuulla kysellä, jos oli ongelmia. Onneksi imetys on sujunut kaikkien kohdalla ok. Sokereita on kyllä pikkuisilta jouduttu mittailemaan, muttei mitään sellaista järjetöntä, josta Minipallo kertoi. Riippuu varmaan aika paljon sairaalasta, mutta meilläpäin saa kyllä itse olla aika aktiivinen avun saamisen kanssa. Arvostelua en ole koskaan saanut osakseni.
Mulla ei oo koskaan jouduttu käynnistämään, mutta kyllä muakin pelottaa, jos mennään niin paljon yli, että se on edessä. Mulla tuo yksi S:n harrastaminen rv 40 tietämillä on kahdella edellisellä kerralla johtanut synnytyksen käynnistymiseen reilun vuorokauden sisällä En tiedä onko kyse sitten ollut vain sattumasta, mutta sitä täytyy yrittää myös tällä kerralla.
Aiemmin en oo ottanut omia eväitä mukaan, mutta nyt tekisi mieli ottaa jotain leipää. Sairaalan leivät ei oo oikein mun makuun. Ja kait sinne vähän sokolaatiakin pitää pakata.
Mulla ei oo koskaan jouduttu käynnistämään, mutta kyllä muakin pelottaa, jos mennään niin paljon yli, että se on edessä. Mulla tuo yksi S:n harrastaminen rv 40 tietämillä on kahdella edellisellä kerralla johtanut synnytyksen käynnistymiseen reilun vuorokauden sisällä
En tiedä onko kyse sitten ollut vain sattumasta, mutta sitä täytyy yrittää myös tällä kerralla. Aiemmin en oo ottanut omia eväitä mukaan, mutta nyt tekisi mieli ottaa jotain leipää. Sairaalan leivät ei oo oikein mun makuun. Ja kait sinne vähän sokolaatiakin pitää pakata.
Onneli Mä jo sanoin miehelle, että jos todella tulee eteen se käynnistäminen (kuten varmaan tulee) niin aletaan viikon 38 alkaessa sitten ässäillä päivittäin. :DDD
Huoh. Varmaan soittelen maanantaina sinne polille ja kyselen sitä pelkopoli aikaa. Aikaisemminkin helpotti sielä käyminen.
Huoh. Varmaan soittelen maanantaina sinne polille ja kyselen sitä pelkopoli aikaa. Aikaisemminkin helpotti sielä käyminen.
Onnellinen
Näppärä viestien naputtelija
Mielestäni olen jostain lukenut että miehen siemenneste auttaa pehmentämään tuota kohdunsuutaa ja helpottaa avautumista, mutta en nyt muista mistä oon sellaista lukenut. Mekin alettiin joskus 37-38 viikon tuntumassa harrastamaan enemmän peittojen heiluttamista, mutta sit ku meni yli 40 niin meni jotenkin halut ja olin sitä mieltä et me mennään käynnistyksen. Ja sit loppujen lopuksi poika synty rv41 ja koko synnytys kesti vain 4 tuntii. Mikä on todella vähän ensi synnyttäjältä.
Siemenneste sisältää sitä.... öööö (pikainen googletus) ... prostalgandin hormonia! Se on se joka pehmittää kohdunsuuta. :) Ja seksissähän pelataan samoilla hormoneilla (oksitosiini, endorfiini) joita on synnytyksessä ja niilläkin saattaa olla vaikutusta. :)
Meillä on kyllä ainakin toistaiseksi pysynyt seksielämä niin säännöllisenä, etten ihan heti usko sen haihtuvan. Mutta eihän sitä tiedä, olo ehtii muuttua vielä miljoonaan kertaan. :)
Meillä on kyllä ainakin toistaiseksi pysynyt seksielämä niin säännöllisenä, etten ihan heti usko sen haihtuvan. Mutta eihän sitä tiedä, olo ehtii muuttua vielä miljoonaan kertaan. :)
Tuoltapa muuten löysin mahdollisia keinoja luonnolliseen synnytyksen käynnistämiseen
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=336
Pahoittelen, että taas jälleen kerran viljelen tota bebesinfoa tänne, mutta itse olen kovasti tykännyt noista sivuista (ja siitä synnytysinfosta). En halua mainostaa! Itselle vaan jotenkin iskee ja sitähän sitä aina suosittelee muillekin, mikä itselle tuntuu hyvältä. :)
p.s. Laitoin vadelmanlehtiteen miehen ostoslistalle.
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=336
Pahoittelen, että taas jälleen kerran viljelen tota bebesinfoa tänne, mutta itse olen kovasti tykännyt noista sivuista (ja siitä synnytysinfosta). En halua mainostaa! Itselle vaan jotenkin iskee ja sitähän sitä aina suosittelee muillekin, mikä itselle tuntuu hyvältä. :)
p.s. Laitoin vadelmanlehtiteen miehen ostoslistalle.
Muokattu viimeksi:
Ai luoja, mieskin halusi lukea tuon ja nyt se on ihan innoissaan, että pääsee ihan luvan kanssa hiplaamaan tissejä. :D Miehet.
Huh! Täällä olikin sitte itkuntäyteinen pelkopoli-käynti! Nyt on ihan voipunut olo kaikista niistä tunteista, joita tuli käytyä läpi ja piti ladata vähän akkuja, jotta kykenin kirjoittamaan tänne.
Varsinaisia vastauksia käynnistystä koskeviin kysymyksiin en saanut, mutta kun aloin puhua siitä, mikä pelottaa, sainkin ahaa-elämyksen, että taustalla olikin isompi 'möykky'. Teki kipeää puhua aiheesta ääneen, mutta näin jälkikäteen on parempi olo, kun on tunnistanut asian itsessä ja tuonut sen julki. Nyt se ei enää samalla tavalla kummittele mielessä, vaikka eihän asia tällä yhdellä kerralla korjaannu. Tuli myös sen puolesta helpottunut olo, että nyt tietävät sielä sairaalassa sitten asiasta ja osaavat suhtautua minuun sen mukaisesti. :) Ja onhan se aina helpompi olla, kun taas tajuaa itseään paremmin. :)
Vastauksia saan sitten enemmän ensviikolla perjantaina, kun on synnytystapa-arvio. :)
Varsinaisia vastauksia käynnistystä koskeviin kysymyksiin en saanut, mutta kun aloin puhua siitä, mikä pelottaa, sainkin ahaa-elämyksen, että taustalla olikin isompi 'möykky'. Teki kipeää puhua aiheesta ääneen, mutta näin jälkikäteen on parempi olo, kun on tunnistanut asian itsessä ja tuonut sen julki. Nyt se ei enää samalla tavalla kummittele mielessä, vaikka eihän asia tällä yhdellä kerralla korjaannu. Tuli myös sen puolesta helpottunut olo, että nyt tietävät sielä sairaalassa sitten asiasta ja osaavat suhtautua minuun sen mukaisesti. :) Ja onhan se aina helpompi olla, kun taas tajuaa itseään paremmin. :)
Vastauksia saan sitten enemmän ensviikolla perjantaina, kun on synnytystapa-arvio. :)
