Ajatuksia synnytyksestä

Mä olen niin voimaantunut ja toennut pelostani, että uskon kyllä antavani kipakasti takaisin, jos ehdotellaan jotain, mitä en halua. :D Myös miehestä on kuoriutunut kunnon tiikeri-isi! :Heartred (Hitsi, itkettää, kun olen niin ylpeä tosta miehestä!) Miehen kanssa myös melko paljon keskusteltu synnytyksestä. Hän tykkäsi kovasti, kun käytiin synnytysvalmennuksessa. :)
 
Hyvä Raxu! Iha mahtavaa.

Itel täs se pyörii miltein päivittäin jollain asteel mielessä.
Vannaan haluaisin päästä. Ja mietin myös et millaistakohan se on ilman epiduraalia.
Luulisin et nopeampi ainakin ja ehkä keho on paremmin messissä tuos hommassa.

Löydettiin synnytyssairaalaan inhimillinen reittikin, niin nyt en enään ressaile matkaa niin paljoo.
Ja myös kun sain olla yhden yön synnyttäneiden osastolla, niin tuli sellainen olo, että tänne on hyvä tulla synnyttämään ihana vauvamme. Olemme hyvissä käsissä :)

Meillähän on raxun kanssa sama synnytyspaikka, eli on hyvinkin mahdollista, että siellä äherrellään samaan aikaan. Sit pitää pitää huutokilpailu. Hahahahahaaaaaa!!!
 
Meidän yhdellä ystävälläni oli vajaa kuukaus sitten syöksysynnytys. Tuli alle 20minuutis.
Synnytys oli hänen toinen ja ensimmäinen oli ihan perinteinen.
Isukki ei ehtinyt soittaa edes hätäkeskukseen, kun lapsi oli jo maailmassa.

Täs olen nyt itse alkanut taas ottaa selvää kotisynnytyksestä ja alkanut kattelee videoita.
Itselleni tieto lisää rauhaa ja olisin varmasti tyynempi tälläisessä tilanteessa jos minulle kävisi näin..
 
Mä oon yrittänyt olla stressaamatta sen kummemmin ja ainakin toistaseks onnistunu siinä ihan hyvin. Ainoa mitä pelkään ihan kuollakseni on että mies ei oo paikalla kun synnytys alkaa. Pelkkä ajatuskin että joutuisin yksin lähtemään synnärille saa itkun silmään..
 
Minipallo, raksahommia tekee eli työmaat helposti yli tunnin matkan päästä kotoa ja sitten täältä on tunti matkaa sairaalaan :/
 
Oletko Mitla ensisynnyttäjä?

Minä olin yksin kans kun synnytys käynnistyi. En edes heti raaskinut soittaa ukolleni et tää on nyt lähteny käyntiin, kun ajattelin että aikaahan tässä menee.
Olin itsekseni varmaan pari-kolme tuntia, kunnes ukko tuli kotia.

Olin kotona melkein kuusi tuntia, ennen kuin lähettiin synnärille.

Tästä olen jopa hiukan ylpeä. Olin seitsemän senttiä auki. Nyt kun olin tuolla osastolla, niin kätilö kertoi että neljän sentin kohdalla ensisynnyttäjät viimeistään anelevat kipulääkettä. Et olin aika hyvin jaksanut kärvistellä kotona :wink hih!

Näin ajattelin nytkin yrittää, mutta nyt synnärille on puolet pidempi matka ja toinen lapsi tulee mahdollisesti nopeampaa, joten en kyl ole kuutta tuntia kotona.

Tänään minulla oli aikamoisia suppareita, kun oltiin liikenteessä ja levossa yksi selkeä "aaltosupistus", mutta siihen se sitten loppuikin.
Supistuskivut repivät jo polviin saakka.

No päivä kerrallaan :) Ei ole pitkä aika enään, kun meidänkin ryhmä on täynnä äitejä ja vastasyntyneitä ihania pikku palleroisia :Heartred ihanaa!

Kyllä se Mitla varmaan ehtii ja jos hätä, niin sinä menet abulanssilla sairaalaan ja ukko tulee perässä. Olet varmasti hyvissä käsissä :)
 
Mun ajatukset synnytyksestä on, että odotan sitä vain innolla. :D tämä raskaus on ollut täynnä niin paljon pelkoa, stressiä ja huonoa vointia, että odotan aikaa, kun kaikki tämä loppuu. Luotan täysin luontoon ja ennen kaikkea ammattilaisiin, jotka pitävät minusta ja vauvasta hyvää huolta, kun aika tulee :) mä en missään nimessä meinaa vetää luomuna, vaan jos vain saan, niin sama setti kuin viime synnytyksessä, epiduraali ja kipupiikki :) niillä pärjäsin mainiosti kokonaisuudessaan 6 tuntia 50 minuuttia kestäneen synnytykseni. Lääkkeitäkin tarvin vasta ihan lopussa, kipupiikin vasta kolme tuntia ennen vauvan tuloa ja epiduraalin kanssa meinasi tulla kiire kun rupesi niin kovasti ponnistuttamaan :D
Mutta nyt supistaa taas siihen malliin, että paras ottaa ihan lepoasento :wink
 
On alkanut jo hieman jännittää toinen synnytys, miten kaikki tulee menemään ja se kivun kokeminen, onko toinen synnytys nopeampi ja miten kivunlievityksiä sitten saa. Ihan ekaks tietysti jännää ett millä raskausviikolla synnytys alkaa ja miten. Helppo raskaus on ollut tämäkin ja siitä kiitollinen, mutta käynyt mielessä ett ei kai synnytys sitten ole mikään kamala.. :D Pikkuista odottaa niin jo :Heartred Raskauden loppuvaiheestakin tahtoo iloita, vaikkakin raskaampi olo ja lonkkasärkyjä..
 
Jokainen meistähän on yksilö ja vaikka välillä kuulee mitä hirveimpiä juttuja, en ole antanut tarttua itseeni (olisin muuten ihan paniikissa), vaan ajatellut että jokainen synnytys on myös yksilöllinen ja se menee omalta osaltani niin kuin menee. Voin vain edes auttaa sitä omalla positiivisella asenteella. :)
 
Kuten Blaueblumme on täälläkin osoitteessa tarkoitus mennä mahdollisimman pitkään ilman lääkkeellistä kviunlievitystä. :) Toki tosiaan myö muistutan itseäni aina välillä siitä, etten oikeasti tiedä miltä se tuntuu, joten turha liikaa suunnitella. :) Eikä se ole mikään epäonnistuminen, jos sitten otankin kaikki mahdolliset lääkkeet.

Itse olen vähän järkeillyt niin, että muutenkin on fiksumpaa keskittyä synnytykseen valmistautumisessa niihin omiin keinoihin selvitä kivusta, koska nehän on ne ainoat keinot joihin itse voi todella vaikuttaa tai joita voi millään tavalla harjoitella (rentoutuminen jne). Epiduraaliahan ei pääse kuivaharjoittelemaan. :D

Olen myös jo ennen raskautta lukenut tosi paljon synnytyksestä ja eri asennoista ja lääkkeiden hyvistä ja huonoista puolista. Lisäksi käytiin myös se 'Miten selviytyä synnytyksestä'-info. Miehen kanssa ollaan jo tehty pieni suunnitelma synnytykseen liittyen ja käydään se vielä pari kertaa läpi. :D Ollaan kyllä molemmat sillä asialla, että se suunnitelma on ihan vaan taustalla tukemassa ja se lentää romukoppaan heti jos se ei tilanteeseen sovi. :) Suunnitelmassa on lähinnä käyty läpi asentoja ja rentoutumiskeinoja ja sitä, että mies muistuttelisi mua ja yrittäisi olla se järjen ääni minulle, jos alan panikoida. :D
 
Joo saa kyllä olla tyytyväinen siihen, että nykyään on niin moniin riskeihin jo valmistauduttu ja ammattilaiset vieressä.

Neuvolassa ei muuten kertaakaan ole puhuttu siitä missä haluaa synnyttää, vaan sairaala on ollut oletuksena koko ajan. Tosin missään muualla en kyllä haluaisikaan, sillä se tuo rauhaa kun tietää kaiken tarvittavan olevan lähellä, jos meneekin jokin vikaan. Oishan kotona varmasti rauhallisempaa ja parempi liikkua jne., mutta en halua riskeerata jos tarvitaankin jotain erikoishoitoa.
 
No, meillä kun on vaan yks sairaalavaihtoehto, niin ei kai sitten kysellä mitään..
 
Täytyy myöntää, että synnytys kyllä jännittää mua! Lähinnä se, että kuinka käynnistyy... Tapahtuuko se niinkuin elokuvissa, ihan yht' äkkiä menee lapsivedet ja sitten huudetaankin jo hoosiannaa synnytyssalissa, vai joutuuko monta viikkoa ihmettelemään, että "joko, joko", kun supistukset aina lakkaa vaan? :eek:
Ja sitten tietty hermostuttaa, että jos joku meneekin hullusti? Jos vauva joutuu ahdinkoon tai jotain...
No ensi viikolla on pelkopoli käynti edessä, jos se vähän helpottais :rolleyes:

Niin ja kivunlievityksestä minulla on sellaisia ajatuksia, että otan kun/jos tarvitsen. Ja kätilö saa ammattinsa hyvin osaavana ehdottaa sopivinta vaihtoehtoa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top