Ajatuksia paluusta töihin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tsemppia Murmeliini! :) Mua ahdistaa toisinaan se, miten menee pitka aika, kunnes paasee toden teolla nollaamaan tilanteen ja lepaamaan oikein kunnolla. :sad001
Myos vauva&tyo-yhdistelma on vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin. Ennen ma saatoin suoraan toista lahtea kaverin kanssa johonkin drinksulle, rannalle tai vaikka kuntosalille, mutta nyt on pikkasen vaikeampaa... Elama on muuttunut tosi kotisidonnaiseksi. Ja vaikka aina olenkin ollut kotona viihtyvaa tyyppia, niin silti sellanen vaihtoehdottomuus on semi-ahdistavaa...
 
Ensimmäinen työpäivä takana! Ei lopulta herättänyt suuria tunteita. Menin töihin kuten oli sovittu, hämmästelin aikani, käänsin lopulta aivot on-asentoon ja tein sen mitä piti. Mun työkaverit on ihan mahtavia, taukoja on kiva viettää aurinkoisella "terassilla" ja töitä on hyvä tehdä viileässä toimistossa. Ei voi siis valittaa. :) Mutta parhautta oli kyllä palata työpäivän jälkeen kotiin perheen pariin, pienen miehen iloisten kasvojen näkemistä työpäivän jälkeen ei voita mikään. Jo pelkästään yhden päivän perusteella tuo perheen merkitys tuntuu jollain tapaa korostuvan kun viettää sen 8 tuntia erossa ja sitten tulee kotiin ja pääsee halimaan ja pussaamaan poikaa ja viettämään sen kanssa aikaa. Oli myös kiva huomata miten hienosti miesväki pärjäsi kotona (en kyllä epäillytkään sitä). Mies tohkeissaan selosti päivän kulun, mitä ruokaa antoi pojalle, montako kakkaa poika väänsi jne. Jotenkin hellyttävää! <3 Tästä on hyvä jatkaa.
 
Nyt seuraa hirviövaimo-paljastus: Pelkäsin tuossa pari kuukautta sitten vielä kovin sitä, jos töideni takia poika joutuu jäämään isänsä kanssa kaksin kotiin, kun tuntui, ettei mies niin jaksanut seurata missä poika menee ja mitä se laittaa suuhunsa, uni- ja syömisrytmitkin olivat täysin tuntematon käsite. Älkää siis käsittäkö väärin, poika on isälleen tosi tärkeä ja näin, mutta heidän välillään oli lähinnä sellainen "hauskuutussuhde", eikä niinkään vastuulllinen vanhempi.

No, puolitoista viikkoa sitten isukki aloitti isyyslomansa ja päätettiin, että myös minä lomailen tämän saman kuukauden, että voidaan perheen kesken tehdä kaikenlaista. Ja miten loma on mennyt; mies on ottanut lähes täyden vastuun pojasta, olen nukkunut aamuisin, nähnyt kavereita, tehnyt remppaa, juossut sisustuskaupoilla ja aina reissuihin lähdettäessäkin mies on murehtinut, miten pojan rytmit toteutuvat parhaimmalla mahdollisella tavalla. Nykyään mies leikkii paljon pojan kanssa, mutta myös seuraa kokoajan, ettei poika satuta itseään, eikä laita mitään sopimatonta suuhunsa ja huolehtii ylipäätään pojan hyvinvoinnista.

Ehdein eilen jo miettiä, että kuinka unelmaa olisikaan, jos nyt saisin vielä päivätyötarjouksen unelmieni työpaikasta ja mies jäisi kotiin pojan kanssa. No, klo 15 soi puhelin ja minut kutsuttiin "johonkin hitokseen hienoon kylpylähotelliin" (eli en tiedä mihin :D) neljän tunnin (!) työhaastatteluun, kolmen parhaan joukossa kuulemma ollaan..

Tuntuu ihan mahtavalta! Iskä saisi jäädä pojan kanssa kotiin, kun hän on sitä eniten toivonut ja minä unelmieni duunipaikkaan, jonka leivällä koko perhe eläisi niin hyvin, ettei iskän tarvitsisi miettiä työntekoa, vaan saisi nauttia pojasta vielä ainakin sen puolitoista vuotta. Me so happy!
 
Mul oli vähä samanlaisia pelkoja isimiehen suhteen, sitä piti muistuttaa aiemmin ihan semmoisista asioista, ku vaipanvaihdosta.. Ja sitä on ihan mahdoton saada hereille aamuisin, eikä sillä oo aavistustakaan meidän yöheräilemisistä, miten se heräisi jos mä en oo paikalla ja tyttö huutaa!!! Jätän ne siis nukkuun ku ite lähen töihin.

Nyt kolmena työaamuna oon huomannut, että kyllä isi osaa. Ei hätäpäivää! Ehkä miehellä on ollu semmonen tietynlainen laiskuus, ettei oo paljon muuta tehny ku pelleilly ja välillä syöttänyt tyttöö, mut jos/kun se on yksin vastuussa, kaikki hoituu muistuttamatta.

Ehkäpä se tekee hyvää niille kummallekin!
Ainakin mies on niin orientoitunu rooliinsa, että se käyttäytyi toissayönä unissaan monta kertaa raivoavan puolustavasti sängyn keskikohtaa = kuviteltua vauvaa kohtaan. Blokkas kun olin vaihtamassa kylkee ja yhen kerran siirsin kättä toiseen paikkaan niin se otti kyynärpäästäni kii ja piti pitkän puhuttelun, että ei saa huitoo tyttöö tms. Olin puoliunessa, mut mua nauratti. Havahtu se itsekin sen verran, että totesi, ettei tyttö ookaan meidän välissä. Juu ei se oo itse asiassa ikinä ollu ainakaan koko yötä meidän välissä!

Noh jaarittelua. Peukkuja pystyyn Sarian puolesta. Kuulostaa loistavalta! Ja on siinä työn teossa ja kotoo pois olemisessa (hetkittäin) puolensa näin äitiysloman jälkeen. Upeaa kun isi voisi olla kotona! Mun motto on: asioilla on tapana järjestyä. :)
Tsemppiä!!!!
 
Kuulostaa hienolta Saria, voit laittaa meidän foorumin mammat suosittelijoiksi. ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hyvä hyvä Saria, lykkyä tykö haastatteluun! :)

Tunnustan olevani välillä samanlainen huolehtija miehen suhteen, mutta aina kun hänet jättää itsekseen, homma sujuu kuin tanssi. Mies taitaa vaan olla liian tottunut siihen, että vaimon paikallaollessa ei tarvitse ajatella omilla aivoillaan :wink Tai ehkä oikeammin voisi sanoa, että hän tietää mun pitävän aika tiukasti kiinni tavoistani tehdä asioita... :rolleyes: Niin tai näin, olen huomannut, että kun mies ei ole ihan yhtä paljon pojan kanssa kuin minä, on hän oikeastaan meistä se varovaisempi vanhempi.
 
Meilläkin on muuten mies pikkuhiljaa oppinut olemaan enemmän pojan kans :) ja nyt miehen lomalla onkin suosikki, äiti ei kelpaa mihkään, isi ku jaksaa kanniskella.. ;)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Kiitos kanssasisaret tsempeistä ja pakko sanoa Murmeliini, puit juuuuri ajatukseni sanoiksi. Muistan, kun alkuaikoina kysyin mieheltä, että millonkas olet vaipan vaihtanut, niin sieltä usein tuli "oho, aamulla viimeksi". Tosin nykyään tuon pojan hajuhaitat pitää vaihtovälit oikein sopivina :rolleyes:
 
Kröhöm... Meillä taas mies ensimmäisenä työpäivänä isyysloman jälkeen soitti lounastauolla kotiin, että olenko vaihtanut vaipan... :oops::oops::oops: Se oli siis ensimmäinen kerta, kun vaihdoin, mies hoiti sen kokonaan niin pitkään, kun oli kotona.
 
apua, mää lähen keskiviikkona käymään kokeilemassa lähihesessä (joo tosi hohdokasta :laughing021) saisinko mun naamalla ilta-ja viikonlopputöitä! :eek: ois huippua ku ei tarttis poikaa hoitoon laittaa, vaan läpsystä vaihto miehen kans.
 
Töihin paluu on täällä sujunut hienosti ( no vähän oon pihalla välillä), poika pärjää hienosti isän kanssa. Äitin perään ei ikävöidä :) Yöt sujuu onneksi ihan hyvin, niin saa nukuttua yhtenäisiä unia ennen töihin lähtöä. Ja mikä tärkeintä, töistä on kiva tulla kotiin takaisin :grin:Heartred Pikku hirviön luo.
 
Mää säin sen paikan!!! :D viikon päästä pe perehdytys ja samalla suunnitellaan millon alotan! vähän oon mielissään mutta samalla pelottaa että mitenhän se arki, ja kun nuo yhdet pitää jättää keskenään. jaksaakohan tuo edes huolehtia pojasta?

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Hienoa Kyumin, onneksi olkoon!!! Ja kyllä ne äijät siellä keskenään pärjää kun mamma on "hermolomalla" töissä :wink
 
Onneksi olkoon Kyumin, tosi hieno juttu!
Ma olen nyt hieman jo kettuuntunut omaan duuniini. Tekisi mieli vain heittaa avaimet poydalle ja poistua takavasemmalle, mutta minkas teet. Varsinkin nama pari viimeisinta viikkoa ovat olleet tosi raskaita. Meilla poika sairasti n. 4 paivaa kestavan ripulin, jonka syyta ei kukaan tieda. Ei ainakaan ruuasta johtunut. Kuitenkin se vaippa/pyllynpesurumba parin tunnin valein iltaisin ja oisin. Sitten kello soi viidelta aamulla hyvin nukutun yon jalkeen... :mad: Oikeasti meilla oli kaikki pojan vaatteetkin ripulissa, kaikki lakanat ja tyynyliinatkin. Pojan peppu meni tulipunaiseksi ja oli niin arka, ettei siihen voinut edes koskea kosteuspyyhkeella. Huh huh huh...
Onneksi miehella alkoi talla viikolla loma ja on nyt enemman pojan kanssa ja ma saan nukkua.

Se on muuten aika kamala tunne, kun on menossa kotia tyopaivan jalkeen ja ahdistuu jo etukateen siita, miten raskas ilta pojan kanssa tulee olemaan. Kaikki se kiukuttelu, joka paikkaan pyrkiminen ja alituinen vahtiminen, viihdyttaminen, ruuan kanssa varkkaaminen ja sotkeminen, vasyneen ja raivoavan lapsen vakisin herellapito, jotta ei nukahda liian aikaisin (+heraa liian aikaisin=aamuyolla) :sad001
Ihan kuin toinen tyopaiva! :sad001 Omaa aikaa ei tunnu jaavan mihinkaan, silla itsenkin on pakko paasta jossain vaiheessa nukkumaan! Tuntuu, etta vauvanhoito muuttuu vaan koko ajan raskaammaksi, mita isommaksi se kasvaa...
Sori nyt tammonen angstaus.
 
Kiitokset molemmille :) sophie, toivottavasti koska muita vaihtoehtoja ei ole.. :D naureskelin tässä just kaverille sitäkin että oikeen näki ku sille iski päin näköä tieto että mää oikiasti menen töihin ja että aion olla viikonloppunakin, tämähän merkkaa sille sitä että parin päivän viikonloppurilluttelut on ohi ;)
Littlered, sympatiat :/ tuota määkin pelkään että arki menee kauhean raskaaksi mutta eipä se toisaalta olis yhtään sen helpompaa vaikka oltais molemmat päivätöissä.. tai ehkä himpun, koska sitten meitä olis kaks mutta itse ainakin jaksan jollain tasolla paremmin jos tiedän ettei kukaan auta.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Varmasti Kyuminilla lahtee hommat hienosti kayntiin. Sellainen osa-aika/viikonlopputyo yhdistettyna normaaliin vauva-arkeen on oikeastaan aika ihanne tilanne! Sailyy semmonen tasapaino molemmissa, kun paasee ihmisten ilmoille ja tienaamaan rahaa, mutta kuitenkaan se tyo ei vie niin isoa siivua elamasta, etta se olisi liikaa pois vauvalta... :)
 
niimpä, ja siitä oon tyytyväinen että ei tartte poikaa hoitoon laittaa, en mää muuten olis lähtenykkään :)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ainiin ja Kyumin, kun olet siellä hetken ollut, vihaat ihmisiä, jotka tulee kassalle ja ilmoittaa kovaan ääneen "kana-ateria isoimmilla ranskalaisilla ja pienemmällä juomalla ja pihvin saat vaihtaa siihen ja tähän, salaatit ota pois kokonaan ja lisää kolmee majoneesia", kun kassa antaa sieltä valita ensin sen aterian JA SITTEN valitaan se juoma, ennen kuin pääset yhtäkään kohtaa edemmäs. Siinä oli kiva aina kuunnella tuo litania loppuun, yrittää muistaa jotakin ja sitten lopulta kysyä, että niin miten se nyt meni, kun olet vihdoin saanut vastauksen, että colaahan se tottakai juo :p

Ja kyllä, olen opettanut koko suvun siihen, miten tilataan OIKEIN hesen kassalta :grin
 
hahhah, luultavasti! :"D toivottavasti osaavat olla asiakkaiksi, ainoa vaan että kyrpänaama (anteeksi ilmaisuni) eksäni asuu samalla kylällä, tuleepa kivaa jos tämä tulee sinne... -.-"

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top