Ajatuksia paluusta töihin

Piti oikein laskea, että onko muka mennyt jo puoli vuotta. :eek: Ja mä jäin jo elokuussa kun oli se laskettu aika syyskuussa, mutta sehän oli vasta ihan hetki sitten?
 
Mää oon ollu jo yli vuoden kotona, alkaa riittämään pikkuhiljaa.... Jos sinne ä-loman loppuun sinnittelis ja alkais tosissaan hakeen töitä joka paikasta :P
 
Komppaan teita kaikkia, vauvan kanssa aika on mennyt ihan super-nopeasti. Jotenkin olin kuvitellut, etta sitten mammalomalla me liikutaan yhdessa pikku-perheena puistoissa kayskennellen, kahviloissa istuen, kotona tehden erilaisia ruokia ja leipoen, katsellaan elokuvia ja nautitaan, ehka kaydaan jopa elaintarhassa katsomassa elukoita (niin kuin perheet tekee)...
Hah! Eka kuukausi meni ihan kohmassa, ihan kuin olisi ollut krapula joka aamu kun nousi ylos. Loppuaika meni sitten ihan tiiviisti vauvanhoidon ja laihduttamisen parissa. Tai kyllahan me ehdittiin tehda kaikkia noita em. mukaviakin asioita, mutta ei niin paljon (tai niin nautinnollisesti) kuin olin kuvitellut.

Se harmittaa vielakin, etten ehtinyt sisustaa vauvalle huonetta, kun olin kotona. Olisi pitanyt katella maalit, tapetit, verhot, matot... Olisi ihan kiva, jos pojan huone olisi ihan viimeista yksityiskohtaa myoten valmis, sitten kun han siirtyy sinne nukkumaan. Mutta ma olin vaan laiska ja ainoat kerrat kun astun meidan vieras/varastohuoneeseen on kerran viikossa, kun kayn hakemassa sielta imurin ja nakkaan sen sinne takaisin. Nyt ei sitten ole aikaa edes lahtea katsomaan mitaan sisustusjuttuja.

Aika menee tosi nopeesti. Kohta se lahtee kavelemaan. :grin
 
Jalkiviisaus: jos en olisi paastanyt itseani repsahtamaan raskausaikana, niin minun ei olisi tarvinnut upottaa niin paljon aikaa ja energiaa painonpudotukseen, nalkaan ja liikuntaan. Senkin ajan olisi voinut kayttaa johonkin hyodyllisempaan.
 
Olen ihmetellyt sitä, miten joillain äideillä riittää aikaa käydä 3 kertaa päivässä lenkillä, monta kertaa viikossa kuntosalilla, kahviloissa, zumbassa ym.. Itse pääsen ainoastaan kerran päivässä lenkille, enkä välttämättä sitäkään, jos pitää mennä johonkin :D
 
Mä käyn vauvan kanssa kaikkialla. Kerran viikossa käyn jumpassa ja joskus yksin illalla lenkillä, mutta yleensä lenkkeilen päivällä vaunujen kanssa. Mutta käyn kyllä aika paljon ulkona lapsen kanssa, toki huomioin sen, että lapsi jaksaa ja viihtyy ja kotona oleiluun ja leikkiin jää aikaa.
 
Mulla on myös kerta viikossa, kun pääsen yksin kuntonyrkkeilyyn, ja kerran viikossa käyn äiti-vauvajumpassa pojan kanssa. Nyt alkaa vielä vauvauinti, joten siinä on mulle kolmesti viikossa "järjestettyä" ohjelmaa. Se saattaa olla jo liikaa, mutta ajattelin, että kokeillaan nyt ja vähennetään, jos siltä tuntuu. Lenkillä tulee käytyä kertaalleen joka päivä koirien vuoksi (ja mies käy aamut/illat), mutta yleensä aina vaunujen kanssa. Tavallaan on ihanaa, että on nuo koirat, jotka huolehtivat siitä, että pidän kiinni "säällä kuin säällä" -periaatteesta, mutta välillä kyllä harmittaa, kun tuntuu, että siinä se aika sitten meneekin ja aika vähän tulee lähdettyä mihinkään ihmisten ilmoille (nyt kun kerrankin olisi töiden puolesta aikaa).

Ei ole mitään hajua, miten päivittäinen logistiikka järjestetään kun joskus menen töihin, nostan kyllä hattua teille työssäkäyville mammoille kun saatte arjen rullaamaan!
 
Viikossa on nyt saatu arki ihan hyvin rullaamaan. Aamut menee jo rutiinilla ja iltaisin olen miehen kanssa suurinpiirtein yhtä aikaa kotona puoli 5 aikoihin. Sitten tehdäänkin ruokaa yms ja mennään nukkumaan. Eipä siinä paljoa kerkeä, kun muksun iltatoimet alkaa jo puoli 8! :D
 
Arki on rullannu ihan hyvin. Vauvan saan nukkumaan useinmiten klo 20. Joskus saattaa menna klo 21 saakka. Vauvan iltatoimet menee jo ihan rutiinilla, mutta itse olen jotenkin tipahtanut sohvan pohjalle. Nykyisin kayn vain 3-4 kertaa viikossa vaunulenkilla, ei mitaan muuta liikkumista. Itselle ei hirveesti jaa aikaa, silla sen jalkeen kun vauva on nukahtanut, menee oma aika suihkussa kaymiseen jne. Nukkumaan laitan jo klo 22.
Hieman haikeus tuota mammalomaa miettiessa, silla silloin tuli harrastettua enemman liikuntaa. Pitaisi vaan ottaa itseaan niskasta kiinni... Ensi viikon teen ekaa kertaa iltavuoroa nyt aitiysvapaan jalkeen, joten rytmit menee taas erilailla. Vauvalle tama kaikki tuntuu olevan paljon helpompaa kuin itselle. :)
 
Littlered kun on tuolla kiinteät-ketjussa tuskaillut tulevan hoitopaikan ruuista, niin mulle on iskenyt paniikki etten ole hankkinut koko hoitopaikkaa pojalle!!!!! 1.9 mun pitää palata töihin, ja pojan mennä hoitoon. Tässä olisi sitten 5kk aikaa löytää hoitopaikka/täti o_O Pitäisi varmaan alkaa tekemään asialle jotain...

Onko kaikki muut jo varanneet hoitopaikat?
 
En oo ees miettiny.... Ku ei tiedä vielä missä syksyllä asutaan niin ei paljon hoitopaikkoja vielä varailla. Tai saanko töitä suoraan ä-loman jälkeen. vai jäänkö suosiolla kotihoidon tuelle vielä vähäksi aikaa...
 
En mäkään ole asiaa ajatellut, kun en tiedä milloin saan töitä, niin ei myöskään ole tietoa siitä milloin sitä tarvitsee. Meinaan kyllä etsiä aluksi myös osa-aikaisia töitä, ja mahdollisesti aloittelen jatko-opintoja. Silloin ei välttämättä heti tarvitsekaan hoitopaikkaa, kun miehellä on liukuva työaika ja oletettavasti mulla myös, niin voisi vaan sumplia niitä työaikoja ja luottaa anopin apuun. Käsittääkseni täällä saa kuitenkin hoitopaikan aika helposti, joten en huolehdi siitä ennen kuin tiedän milloin tarvitsee.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä on tässä kai kaksi päiväkotia missä on 0-3 vuotiaiden ryhmä, joten poika tullee menemään jompaan kumpaan niistä. Toiseen on matkaa n. 1km ja toiseen n. 2 km, joten lähellä ovat. Perhepäivähoitaja olisi mukavampi pienelle kuin päiväkoti, mutta kun en tunne ketään, keltä voisin kysellä hyvistä pph:sta täällä. En kuitenkaan ihan summa mutikassa johonkin vaan, kelle vaan halua poikaa laittaa.
 
Minä laitoin alkuviikosta hakemuksen päivähoitopaikasta menemään. Pitää kuulemma tehdä nyt, että paikan saa syksyksi. Me ei tietenkään vielä tiedetä tarkkaa päivää jolloin poika menee hoitoon, koska mies pitää lomansa ja isyysvapaita kun minä palaan töihin, mutta laitoinkin tästä maininnan hakemukseen. Onpahan sitten ainakin paikka varattu heti elokuusta alkaen.

Soittelin kaupungille asiasta ennen hakemuksen tekoa ja kyselin niitä näitä kun nämä on ihan uusia asioita, ja sieltä sanoivat että noin pienelle ykkösvaihtoehto on perhepäivähoitaja. Tätä oltiin itsekin ajateltu, tuntuu jotenkin "pehmeämmältä laskulta" kuin isommat päiväkotiryhmät. Täällä ei muutenkaan ole toistaiseksi kuin yksi päiväkoti jossa on pienten ryhmä ja se on täynnä.
 
Ma olen aina hehkuttanut, miten hyvin meidan poika on sopeutunut hoitoon, mutta tajuan kuitenkin taman nykyisen kuvion olevan ihan eri juttu kuin paivakoti. Meidan hoitajalla on vain kaksi lasta hoidossa kotona, meidan vauva ja n. 2-vuotias, eika hanella ole mitaan vaikeuksia pitaa niita kahta erossa toisistaan. Kuitenkin tilanne on se, etta meidan hoitotati muuttaa elokuun aikana Saksaan miehensa perassa ja heidan oma lapsensa menee siella kouluun ensi syksyna. Tama nyt on ollut tiedossa koko ajan... Meilla mies pitaa kesalomiaan elokuun aikana ja voi olla pojan kanssa, mutta syyskuussa koittaa paivakotiin meno...

Tuon ruokailun lisaksi huolestuttaa myos ne ryhmakoot. Pelkaan, ettei pikkuinen saa tarvitsemaansa huomiota siella ja tuntee olonsa turvattomaksi, itkee koko ajan, kukaan ei lohduta, traumatisoituu ja saa kaytoshairioita... :sad001 Jos poika ei osaa kavella viela 10-kuisena, niin enta jos se vain lojuu jossain kylmalla lattialla liikkumattomana ja itkee keuhkonsa ulos?! Kaikenlaisia kauhuskenaarioita! :sad010
 
Sophie. Taalla meilla pain lain mukaan pitaa olla vahintaan vain yksi hoitaja 8:aa 0-1-vuotiasta kohden. Ja alle 1 vuotiaille vauvoille pitaa olla oma suljettu tila erotettuna isommista lapsista. Useinmiten paivakodeissa on vain yksi tallainen "vauvasali" ja jos se on taynna (hope not) niin kaytannossa siella on tosiaankin vain se yksi hoitotati max. 8:aa vauvaa kohden.
1-2-vuotiaita saa olla samassa salissa max. 13 (ja heita kohden vahintaan 1 hoitaja) ja 2-3-vuotiaita omassa salissaan max. 20 (ja heita kohden vahintaan 1 hoitaja). Plus naitten kaikkien lisaksi on oltava yksi esimies, joka valvoo kaikkien salien toimintaa. Tietenkin lapsia voi olla maximi-maaraa vahemman. Ja vastaavasti hoitajia voi olla minimi-maaraa enemman. Mutta nuo ovat ne lain mukaiset vaatimukset ja tassakin on sitten autonoma-kohtaisia eroja...

Tuo meidan valitsema paivakoti oli kylla aika tupaten taynna, mutta meilla ei ollut paljon valinnanvaraa, silla jo hintakin oli se ratkaiseva kysymys. Ja lisaksi noita vuorotyolaisten paivakoteja ei edes ole pilvin pimein tarjolla.
Teidan kannattaa varmaan ihan suosiolla katsella heti suoraan yksityisia paivakoteja, kun taloudellinen tilanne sen sallii. Tai sitten se hoitotati. :)
 
Mä oon kauhulla lukenut Littlered sun kokemuksia ja fiiliksiä noista päiväkodeista. Olin jo ennestään näitä paikallisia päiväkoteja vastaan, juuri rymhäkokojen takia (olisin varmaan myös suomalaisia...). Mutta myös koska en edelleenkään puhu sujuvaa espanjaa ja musta tuntuisi todella pahalta jättää poika hoitoon paikkaan jossa en pysty kommunikoimaan henkilöiden kanssa jotka huolehtivat pojastani... Tuskin se hyvin todennäköinen hoitotätikään englantia osaa, mutta jos hänellä on vain muutama lapsi hoidettavana, niin on asia aivan eri. Mun työkaveri joka asuu ihan naapurissa sai pojan pari kk meidän jälkeen, joten suuntaan katseeni ensiksi sinne toiveena että poika pääsisi heille hoitoon (vaimo työtön) tai sitten poikamme pääsisi heidän pojan kanssa samaan paikkaan.

Oon valmiiksi surullinen ja ahdistunut siitä että joudun jättämään pojan muiden huomaan, mutta toisaalta odotan tosi paljon töihinpaluuta. Ristiriitaisia tunteita jälleen kerran :)
 
Joskus pelottaa kylla ihan hirveesti pojan puolesta. Meidan pikkuinen siella huterilla ensiaskelillaan kaaoksen keskella! Enta jos isommat lapset tonii sita? Enta jos se tekee kakat housuihinsa ja kukaan ei huomaa, ja joutuu olemaan kakkavaipoissaan koko paivan, eika osaa viela puhua ja sanoa, etta nyt tuli kakka... :sad001
Jos kukaan ei pida huolta, etta poika saa tarpeeksi ruokaa. Tai jos joku hoitotati yrittaa syottaa sita aggressiivisesti ja kiroilee pojalle, joka puklaa kaiken ulos... Tai jos ne kohtelevat poikaa liian lujin ottein, repivat kasivarresta ylos lattialta tms. Miten poika kestaa sita kamalaa melua? Kukaan ei ole siella pitamassa pojan puolta, ja jos jotain negatiivista tapahtuu niin poika ei viela itse osaa kertoa siita vanhemmille... :crybaby2
Tietenkin meilla on tyovuorojen puolesta mahdollista sumplia (niin kuin tahankin mennessa) sen verran, ettei pojan tarvitse olla siella joka paiva, taytta paivaa... Mutta silti. Minua ahdistaa. Ja aikakin menee niin pirullisen nopeesti. :sad001

Ja meille sattui tuossa viikolla yks juttu, kun mies oli pojan kanssa kaupungilla asioimassa. Han jatti pojan turvakaukaloonsa autoon, laittoi ovet lukkoon ja meni laittamaan parkkimittariin rahaa. Oli siis poissa ihan minuutin. Silla valin siihen auton takaikkunan taakse pojan puoleisen ikkunan viereen oli tullut joku tyyppi, joka oli tyontanyt naamansa ikkunaa vasten poikaa tiiraillen, ja toisella kadella kokeillut oven kahvaa, etta onko se lukossa. Mies oli yllattanyt tyypin, joka oli lahtenyt heti litomaan. Ja se ei ollut mikaan herttainen papparainen ihailemassa vauvaa, vaan joku 3-kymppinen narkkari. Ma olin ihan paska-kauhuissani, kun mies kertoi mulle tapahtuneesta. Mies sanoi, ettei vaikuta menna kertomaan poliisille, koska mitaan rikostakaan ei ole tapahtunut. Tuo tapaus ei ainakaan yhtaan paranna mun fiiliksia naiden huolenaiheiden kanssa... :sad001

Muutenkin on ihan jarkyttavaa, miten paljon lapsia yritetaan vieda. En tunne itse tapauksia, mutta vuosien varrella on tultu luettua uutisia ja googlettamallakin loytaa meidan kotiseudulta varmaan kymmenkunta tapausta viime vuosilta... Naita yrityksia on ollut just parkkipaikoilla, kerrostalojen pihoilla, koulumatkoilla, leikkipuistoissa, uimarannoilla, markkinoilla tai muissa ulkoilmatapahtumissa... En usko, etta kaikki ovat "kaupunkilegendaa", silla nama ihmiset esiintyvat uutisissa omilla nimillaan ja uutisten valokuvissa omilla kasvoillaan tapahtuneesta kertoen. Ja kuinka paljon tapauksia sitten jaa uutisoimatta?!! Aargh, tama angstaus olisi varmaan sopinut johonkin muuhun ketjuun, mutta olkoot. :mad:
 
Muokattu viimeksi:
Saisikohan sinne paivakotiin menna itse eka paivaksi katsomaan ja olemaan pojan seurana? :rolleyes: En yhtaan tieda millaiset kaytannot asian suhteen ovat. Tuskin ne haluaa ketaan sinne pallistelemaan. Hoitajat olivat kylla ihan mukavia, mutta nyt mietin, etta miksi olen laittamassa poikaa johonkin paikkaan, mika ahdisti itseanikin siella vierailun aikana? Ahdasta, liikaa melua, liikaa lapsia... En ma jaksaisi olla siella tuntiakaan, niin miten sitten meidan vauva?

Ja tuosta auto-tyypista... Mies sanoi, etta se saattoi ihan hyvin tiirailla takapenkille jaanytta hoitolaukkuakin, jossa nyt ei ole mitaan vaippoja arvokkaampaa (vaan mistas sen ulkopuolinen tietaisi). Nyt mies katuu, etta ylipaansa meni kertomaan minulle tapahtuneesta, silla reaktioni oli hysteerinen. Minua ei yhtaan rauhoita, etta jos silla olikin mielessa vain laukku eika vauva. :mad:

Olen varmasti entista rasittavampi mamma sitten kun poika oppii kavelemaan ja juoksemaan! Ajattelin hommata sille sellaiset taaperoiden valjaat, vaikka joidenkin mielesta ne ovatkin naurettavat. Ihan sama vaikka meille naureskeltaisiin, silla parempi valjaat kuin lapsi auton alla. o_O
 
Tää tähän ketjuun liity kuin huteralla aasinsillalla, mut vietin iltani kapulakieltä lukien veroviraston ja kelan sivuilla. Nyt vasta sain aikaseks tilata muutosverokortin äitiysrahaan ja sit kotihoidontukeen ja otin selville mitä pitää täyttää ja koska.
Toi oli ihan kiva, että äitiysloma kerryttää vuosilomaa ja sen sais pitää sit päätteeks. Mä aattelin pyytää rahana ja pistää remonttiin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top