Tsemmpiä Ocean! Stork, täällä kävi niin, et kun 4 vuotta sitten muutin kotiseudulta tänne Savonlinnaan, mun silloinen valtava ystävälauma käytännössä katosi kokonaan. Mä vielä sairastuin vakavammin enkä päässyt kotoa liikkumaan mihinkään. Olisin silloin tarvinnut niitä ystäviä ja kavereita todella paljon, että olis ollut joku jonka kanssa jutella, kuulla kuulumisia ja jakaa huolia. Olin käytännössä vankina omassa kodissani ja mies painoi töissä pitkää päivää. En oo koskaan ennen ollut niin lohduttoman yksin. Tein päätöksen, että vaikka siihen asti olin pitänyt aina tasapuolisesti yhteyttä kaikkiin, ollut se joka kuuntelee ja huolehtii muista (sun kertomus kuulosti niiin tutulta), niin en enää olis yhteydessä kun niihin ystäviin, jotka edes joskus laittaa mulle viestiä tai soittaa. Nyt 4 vuoden jälkeen se laaja ystävälauma on kutistunut 3 luottoystävään ja muutamaan kaveriin. Kaikki muut ovat hävinneet. En oo saanut täältä Savonlinnasta uusia ystäviä ja yhteydenpito sujuukin ystäviin pitkälti tän netin kautta. Välimatkaa kun jokaisen kanssa on min. 350 km ja aikataulut menee niin ristiin, että harvoin löytyy hetkeä, jolloin vois molemmat puhua puhelimessa rauhassa. Helpompi sit sopia kasvokkain tapaaminen, kun se on mahdollista. Lisäksi mulla on urheiluseura, josta saan valtavasti voimaa ja koen, että ne nuoret ihan aidosti välittää. Valitettavasti tuntuu, että nykyisin ystävyys on enemmän kiinni siitä, mitä toiselta voit saada, kun mitä toiselle voit antaa ja saada itse siinä sivussa. Vaikka mä edelleen olen pääasiassa se kuuntelija, oon todella kiitollinen näistä ihmisistä mun ympärillä ja et mulla on joku, jolle uskoutua. Tottakai sitä kaipaa, et olis joku ystävä, joka asuis samalla paikkakunnalla ja jonka kanssa jutella arjesta ja käydä silloin tällöin kävelyllä tai kahvilla. Ehkä tää raskaus tuo tuollessaan sellaisenkin ystävän.. :) Toivottavasti asiat selviää ja saat pidettyä välit ystäviin :)