Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On kai sinulta Lurua mitattu hemoglobiini kuitenkin tuon väsymyksen(kin) takia? Ikävästi se vaan voi olla, ettei sille väsymykselle mitään mahda... Muuta kuin pyytää sairaslomaa, jos olet vielä töissä? Itse olin esikoista odottaessa niin väsynyt etten voinut uskoa sen olevan mahdollistakaan. Yhtenä aamuna nukahdin sitten työmatkalla auton rattiin ja havahduin osittain vastaantulevien kaistalta, kun seuraava kohti tuleva auto oli rekka. Silloin päätin, että enää en ajele tuota väliä! Mutta ei se kotona oleminen poistanut väsymystä mihinkään, mutta tietysti kun sai levätä ja ottaa nokkaunia milloin siltä tuntui, oli elämä helpompaa. Tsemppiä!
 
Hemoglobiini on mitattu ja kokoajan ollut alhainen, mutta kuulemma ei kannata ottaa rautalisää kuitenkaan. Väsymys johtuu siitäkin, että työssä on rankkaa ja se heijastuu yöuniin niin että joinain öinä en saa nukuttua kuin muutaman tunnin. Viime yönä olisi nukuttanut, mutta selästä kipu säteili toiseen jalkaan, joten sain nukutuksi lähinnä pari tuntia ja senkin pätkissä :sad001
 
Sanot vaan suoraan että tarvitset saikkua. Ja kyllä se mahan kovettuminen on supistelua. Ei kaikki hoitajat tarjoa sairaslomaa pyytämättä.
 
Sain huomiselle lääkäriajan vaikka ensin terkka vaan kuittasi kaiken sanomalla, että kummasti ihmiset tuppaa ottamaan töistä stressiä niin että se vaikuttaa uniinkin o_O sanoin sitten painokkaasti, että en vaan jaksa näin enää ja pelkään tän vaikutusta vauvaan niin sain sitten lääkärille ajan :) nyt stressaa sitten kertoa lääkäristä pomolle vaikka hänkin kyllä tietää että oon ollut ihan romuna mutta tiedän että tätä ei oteta hyvällä vastaan ja tiedän että hän ensimmäisenä haukkuu mut muille työntekijöille:sad001
 
Täällä aiemmin valitin, ni nyt kerron jatkokuulumisia. Eli mieskin tajus miun tilanteen. Tehtiin sitten "radikaaliratkaisu" eli otan tytön Pikkukoulusta pois ja syysloman jälkee hää alottaa srk.n päiväkerhon. Näin voidaan käydä perhekerhossa.

Raudasta: Miul normisti Hb yli 140 ja raskausaikana se laski 125 ja lopulta 117. Oli hirmuista väsymystä ja päänsärkyä sekä muutenkin huono olla. Lääkäri sanoi ettei tarvii lisärautaa. Aloitin rautalääkityksen omin päin ja miun vointi muuttu tosi paljon. Päänsäryt jäi, jaksan ihan erilailla tehä kotihommia enkä oo nii äkänen. Mieskii sanoi, että oon aivan toisenlainen nyt.
 
Vieläkään ei varsinaisesti tähän raskauteen liittyviä ahdistuksen aiheita löydy, mutta kaikkea muuta tuntuu ilmaantuvan vähän väliä...

Ensin tuli siis tuo esikoisen kehitysviivästymän epäily, josta kerroinkin. No, sen saralta mieli on jo tasaantunut, ja tänään olen myös kotijumpparin kanssa asiaa puinut ja voinen luopua ahdistuksesta, ainakin toistaiseksi.

Viime viikolla ensin kuulin että esikoisen kummi oli saanut kolmannen poikansa, tämä tietysti ei ahdista, mutta melkein heti perään kuulin toisen ystäväni kohdunulkoisesta raskaudesta, joka oli sitten johtanut kohtuulliseen verenvuotoon sekä toisen munatorven poistoon...

Tänään aamulla kuulin sitten vielä, että siskoni isä, jolta keväällä leikattiin melanooma päänahasta, ja jonka fyysinen vointi on pitkin syksyä huonontunut, on joutunut sairaalaan, jossa todettu useira metastaaseja aivoissa. Näistä ainakin yksi vuotaa niin ettei ilmeisesti sädehoitoa voida antaa. Elinajan odote lienee tällä hetkellä joitakin viikkoja, kun aamulla vielä puhuttiin muutamista kuukausista....

On tämä elämä julmaa!
 
Voi ei... Kyllä elämä on välillä oikeasti julmaa ja epäoikeudenmukaista, mutta toisaalta jos se ei sitä olisi, niin ehkä emme osaisi niin paljon iloita hyvistä asioista, kuten uuden elämän synnystä. Vaikka itsellänikin on paljon pahoja kokemuksia olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä voittaa ja elämä on elämisen arvoista. Pohjaltahan ei pääse kuin ylöspäin...

Aina välillä neuroottinen minäni nostaa päätään ja mietin mitä kaikkea saattaisi tapahtua mun lähimmäisilleni, mutta ei mitään kannata koskaan etukäteen murehtia. Silloin menee hyviä päiviä ihan hukkaan. Nautitaan tästä hetkestä ja onni löytyy pienistä asioista!
 
Tuli äsken niin iso lasku asianajajalta, että kuukausipalkkani kalpenee sen rinnalla. Voi perkele!
Sinne menee säästötilit, veronpalautukset yms. mennen tullen. Voihan ahdistus.
 
Voi hemmetti Anjuska86 :(
Tuollaiset on niin kurjia, ja etenkin tässä kohtaa ei kaipaa mitään lisäkuluja.
Ihan taatusti ahdistaa :(
 
Voi vitsi miten ikävä "yllätys" Anjuska86.

Itseäkin stressaa miten alkaa rahat riittämään kun omat tulot pienenee... Lirissä ollaan jos tulee jotain yllättäviä kuluja. Mutta pitäs koittaa olla miettimättä liikaa nuita, kuitenkin perusasiat kunnossa eikä isompia hankintoja ole hetkeen tarvetta tehdä. Ja ainahan omissa jokapäiväisissä kulutustavoissa on petrattavan varaa, että kyllä sitä vähemmälläkin pärjää...

Ja kun on ihana perhe ja ystävät ympärillä, rakas koti sekä terveyttä, niistä pitäs olla onnellinen vaikka rahaa ei tulekkaan ovista ja ikkunoista... Kai ne on nämä hormonit kun saa tätäkin murehtimaan enemmän kuin normaalisti!
 
Nyt alko ahdistaa 36+1 ja lääkärissä sanottu et käynnistys 38 viikolla yks jopa sanoi 37-38 viikolla. (kolmelta eri lääkäriltä kysyny) Nyt oon siis alkanut innostua et pari vko:a enää, mut samalla aloin miettiä et mitä jos ne peruukin puheensa ja venyttää käynnistystä kun oon jo ehtinyt innostua.. Maanantaina ultra ja aion siellä kysyä käynnistyksestä TAAS! Oisko vinkkejä miten saisin pidettyä puoleni, jos alkavat muuttaa puheitaan? Oon yleensä semmonen et petyn ja tyydyn kohtalooni tyyppi, mut nyt en haluis olla!
 
emciliini onko päivä päätetty vai pelkästää millä raskausviikolla? kaiken järjen mukaa ne ei ala perumaan sektiota tosta noin vaan joten ole huoleti, saat kohta varmaa ilmotuksen päivästä tai viimeistää seuraavan lääkärikäynnin yhteydessä mikäli sulla on vielä sellai.

huoh mua vähä alko ahistaa oma ukko ja sen asenne (yllätys). ku käytii nukkuu ni ukko sano et jos mä hengitän syvään (mul oli sillä hetkel supistuksia suht tiheeseen ni haukoin henkeä ja yritin hengittää syvään) ni hän menee olkkariin nukkuu koska mun hengitys estää häntä nukkumasta. ukko puhu sit aamullaki että voipi olla et hän ei nuku mun vieressä enää koska mulla suppareita. no mulla heräs kysymys et mitenköhä ukko sit kykenee auttamaa jos esim vedet menee yöllä ja tarttisin apua synnytykses jos ei sairaalaa ehikää. tai jos ukko ei oikeestikaa herää ja sit alkaaki ihmetellä miks vauva pitää meteliä ja eka kysymys silt onki et missä vaihees se ehti syntyä. mieheni tuki kaikessa mulle on tällä hetkellä lause "mitä mä muka voin tehä?"
 
Puhuttu vaan että viikolla 38 voidaan käynnistää, ei ole vielä tarkkaa päivää sanottu.. Maanantaina kysyn ultrassa inchallah sun mies kyllä osaa sitten tosi tilanteessa toimia ja auttaa sua :)
 
tsemppiä vikoille viikoille sitten emciliini, inshaAllah kaikki menee hyvin. täällä toivon kans että mun mies osaa toimia eikä sit ala valittaa ku on tosi kyseessä vähä alkaa kyl epäilyttämää.
 
Mua on alkanut ahdistaa vauva-arjen sujuminen ja oma jaksaminen. Ahdistaa tuleva elämänmuutos ja sen lopullisuus. Välillä tuntuu että haluaisin perua koko raskauden.En osaa mieltää vielä itseäni äidiksi millään tavalla. Ahdistaa ajatuskin siitä mitä se jatkuva väsymys tekee mielelle ja parisuhteelle.
 
Sinä voit "tulla äidiksi" ihan rauhassa. Ei sen tarvi tuntua luontevalta heti kun vauva syntyy.
Parisuhteen odotukset pitää laskea arkiromantiikan tasolle aluksi. Ja jos väsymys on paha, pitää lähipiiriin tukeutua ajoissa. Esim. rauhalliset päiväunet useana päivänä niin että joku muu vie vauvan pois vaunulenkille tms.
Lähipiirin lisäksi tukeudu neuvolaan jos voimat vähenee.
Uskon että me kyllä selvitään tästäkin kun ei jäädä väsymyksen kanssa yksin. Tärkeää avata suu ajoissa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top