Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lähinnä ahdistaa just nyt parisuhde ihan järjettömästi. Tuntuu että jatkuvasti riidellään jostain ihan turhasta. Ja risoo kun avo on niin järjettömän laiska. Tekee joo hommia jos monta kertaa sitä hokee ja tekee sitten joskus aikojen päästä. Itse kun tykkään että työt tehdään nyt eikä huomenna.

Tiedän että takuulla hänkin stressaa kaikkea ym mutta silti. Nyt just on vaan tuntunut että yksin olis niin paljon helpompaa olla.
 
Ljuba sama homma, meidän ainoot mutinat on myös samasta asiasta, kun mies ei saa riittävästi aikaiseksi. Tosin, hän on viikot pois ja meillä onvain viikonloppu aikaa mahduttaa perheaika, parisuhde aika, molempien omat ajat ja arki.. Josta tämä viimeisin on vaikein.
Meillä on toiminut raaka kommunikaatio, niin että asiasta oikeesti jutellaan niin että toinen kuulee oikeasti miltä toisesta tuntuu. Tehdään yhdessä pelisäännöt millä jatketaan, listataan tavoitteet ja velvollisuudet ja pidetään niistä kiinni. Olemmepa jopa laittaneet sanktioo jos toinen ei hoida hommiaan :) yleensä jotain mistä itse pääsee sitten nauttimaan.
Tää nyt toimii meillä mutta on aika raaka ja teoreettinen tapa.. Muitakin varmasti on. Rohkeasti vain kissa pöydälle, saatte moisen riesan alta pois ennen vauvan tuloa. Sitten on hankalampi tehdä projekteja ym eikä välttis edes halua.
 
Me ollaan kyllä puhuttu mutta eipä oo hyötyä ollu.

Muutenkin tuntuu että halailu, läheisyys ym ahdistaa ja ihan kaikki avokissa nyt risoo. Mut tiedän myös että hän ei eroa kestäis ja tiedän että kaksin on mukavampi kun lapsi syntyy ym.
Tunnen itseni liian itsekkääksi kun edes mietin eroa.
 
Olen tosi paljon samaa mieltä Citruksen kanssa, mutta lisään vielä myös sen, että myös miehelle on iso asia tulla isäksi. Muistetaan, että hekin käyvät mielessään tosi isoja muutoksia, ja heilläkin on oikeus olla eksyksissä tuntea kaikkea mahdollista onnesta epätietoisuuteen.
 
Fiksuja naisia täällä :) on se hienoa että nykyaikana on tämmöisiä "kanavia" mistä saa ilmaisia käytännön vinkkejä ja neuvoja! Kaikkeahan ei tartte poimia tai olla edes samaa mieltä mutta itse koen tämän varsin toimivaksi vertaistuki-paikaksi ! Kaikki me kuitenkin samassa veneessä mennään, ne veneet on vaan erilaisia keskenään.. :) :D
 
Kaipa se tästä. Alkaa vaan väsymys painaa päälle kun yöt menee valvoessa ja murehtiessa.

Ja miehelle ei voi mistään huomauttaa ilman että suuttuu
 
puapru tuo on niin totta ja esim mun mies ei ol oikei äkänny ennen ku eilen kunnol että meille tulee vauva. kyllähä tuo tänää hehkutti sit ultran jälkee hoitajille siellä sit oikei enemmänki ja oli et pitääki mennä ostaa vaatteita viikonlopun aikana inshaAllah. :)
 
Ja sit kun mua ahdistaa toi avokin koirakin iha hirveesti. On TOSI villi 3v sekarotuinen. Ei usko mitää, murissu mulle pari kertaa kun oon autosta esim. ottanu pois. Hyppii päin, repii kaikki lelut ja sukat ym eli muillakaan koirilla ei leluja voi yhtään olla (3 muuta koiraa kans) ja myös lapsen lelut tulee olee tarve pitää sitten makkarissa portin takana. Sitten pelkään että tuo tulee jyräämään/kaatamaan lapsen useaan kertaan.
Avomies ei ymmärrä mun huoltani vaan suuttuu siitäkin ja alkaa syyttelemään että on tuo meidän 10kk colliekin villi. No ainakaan ei tuhoa kaikkea ja on rauhallisempi kuin toi seropi...

Onneks on joku paikka minne voi purkaa tunteitaan. Kaveri kun ei ymmärrä
 
ljuba ymmärrettävä huoli kyllä jos koira on villi luonteeltaa ja nyt tekee tuommosta. inshaAllah rauhottuu vielä, kannattaa ehkä rauhassa jutella avokin kans asioista yleensäki mukaanlukien koirat ja myös yrittää ottaa selvää sen ajatuksista asioiden suhteen. minäki eilen ukolle olin että ois kiva jutella sen kans asioista ja kuulla sen ajatuksia mut se ei oikei osaa pukea mitää sanoiks.
 
Meillä taas minä olen se joka ei osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Tämän päivän "keskustelut" on johtanut vain kaksi kertaa riitaan ja siihen että sain kuulla kuinka minä olen syypää kaikkeen. Jep. Olen liian tylsä ja parisuhde on tylsä. Jees, selvä juttu.
 
Hmm, vaikea antaa mitään konkreettista neuvoa/apua/lohtua kun ei tiedä koko tilannetta mutta kuulostaa siltä että ensiksi tähän loppuraskauteen saisitte jonkun rauhan ja sovun aikaiseksi. Vauvan saavuttua voisi keskittyä vain siihen -siinäkin on jo paljon, ja sitten ajan ja jaksamisen kanssa lähteä enempi tuota vyyhtiäpurkaan.. Nyt kun vaarana voi olla että molemmat "kipuilette" tätä isoa elämän muutosta ja kyse ei ole vakavammasta.. Ja aika auttaa. Tai sitten ajan kanssa jos parisuhde ei kertakaikkiaan ota onnistuakseen, tekee sitten niitä isompia ratkaisuja jatkon suhteen.
Kovasti toivoisi nyt rauhaa ja hyvää mieltä ! Koittakaa jotenkin löytää yhteinen sävel ja pelisäännöt ! Jaksamista !
 
jaksamista ljuba yhdyn kyllä mimaeliin tuossa puki mun aatteet sanoiks samalla. yrittäkää löytää yhteinen sävel tosiaan ja pelisäännöt koska nyt ei ainakaa yhtää lisästressiä tarvita siellä suunnalla. elämänmuutokset ja etenki vauvan syntymän lähestyminen voi aiheuttaa kaikenlaisia reaktioi joten vaatii aikaa saada asiat järjestykseen ja omat ajatukset selviks.
 
Viikon verran ollut nyt karsea yskä, joka estää nukkumasta muutamaa tuntia pitempään, ja eilen taisin reväyttää jonkin vatsalihaksen yskiessä. Nyt sitten sattuu vatsaan aina kun yskin tai jos joudun venyttään vatsaa.
 
Argh, ärsyttää valittaa pikkuasioista mutta tämä harvoja paikkoja missä voin purkautua.

Meillä siis varmaan viimeisen vuoden ollut riitoja toistuvasti. Ei ole siis vain tämän hetken asia. Vähän väliä uhkaillut jättää mut mutta seuraavassa hetkessä taas vannoo pysyvänsä vierellä aina. En enään kunnolla edes luota hänen puheisiin. Tyhmä kai olen kun sitkeesti jaksan yrittää vaikka alkaa olemaan henkisestikin jo tosi raskasta.
Ja joo aamu alkoi riidalla kun en innostunut hänen lähentely yrityksistään. Vaikea tajuta että mulla ei haluja ole nyt ja se on mulle nyt epämukavaa. Niin vannoo aina että ymmärtää kyllä... Ja kyllä, ollaan useaan kertaan puhuttu asiat läpi.

Ja minähän kotona nyt tiskaan, siivoan, ruokin eläinlauman, siivoan häkit ja terraariot, ulkoilutan koirat, pesen pyykin, jnejne. Ja eilenkin ostin ruuat, pesuaineet, koiranruuat, käytetyn pesukoneen, häkkisängyn jne ja "turhakkeina" villalankarulla (virkkaan vaaville peittoa) ja vaaville paita ja housut. Hänkin kaupasta haki itselleen lonkeroa ja tupakkaa... Istui koko ehtoon sohvalla soitellen kitaraa, juoden lonkeroa ja telkkaria katsellen. Useaan kertaan kysyin voisiko hän laittaa uuden palovaroittimen paikalleen kun en itse viitsi kiipeillä katon rajaan.
Ja siis minähän oon kohta 2kk ollut saikulla selkäni takia. Eilen kipeytyi jo kauppareissulla enkä edes joutunu nostelemaan mitään, kiitos isäni avun. Vanhempani kun kieltävät heti jos meinaan rasittaa itseäni liikaa tai jos meinaan nostella jotain raskaita. Miestä ei kiinnosta.

Kaveri lohduttelee "On se kato helpompaa sitten vaavia hoitaa ja yöheräämiset ym sitten kahdestaan". Pahoin vaan pelkään että saan silloinkin hoitaa kaiken yksin...

Onneksi mun vanhemmat auttaa paljon. :Heartred

Ja nyt hänen serkkunsa on kai tulossa huomenna tänne ryyppäämään. :mad: Multahan ei mitään kysytä. Ja meteliä tulee taas piisaamaan mikä on mahtavaa näin kerrostalossa. o_O

Mutta nyt loppuu valitus ja laiskottelu, olis kotitöitä rästissä eli ei muuta kuin nyt smiley-chores003:smiley-chores011:smiley-chores007:smiley-chores020 :smiley-chores004
 
Sympatiaa kovasti, eihän tuo hyvältä kuulosta. Etenkin jos näistä on jo keskusteltu. Näin etäältä ei uskalla kovin suuriin ratkaisuihin neuvoa, ne täytyy tulla itseltä mutta kaikkea ei silti tarvitse hyväksyä! Minä en itse moista katselisi, olen sen verran sanovaa sorttia että ei kyllä äijän kaverit meille uskaltaisi ryyppäämään... Laita itsellesi rajat, mitkä hyväksyt ja mitkä et ja pidä niistä kii! On ok vaatia itselle tiettyjä juttuja, saahan se mieskin etuuksia.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista! Hankalalle kuulostaa, turvaudu omiin hyviin ystäviin ja perheeseen ja hae sieltä voimaa!
Kaikkea ei tartte sietää!
 
Hei ljuba!
Kuten mimaelkin sanoi suurten ratkaisujen täytyy tulla itseltään! Kotitöistä ja arkiaskareista tulee aina kinaa ja erimielisyyttä kaikissa parisuhteissa, mutta olet raskaana. Minusta se on huomion arvoinen asia.
Ihanaa et sun vanhemmat auttaa sua. Koska tuki on aina tuki tuli se sitten ystäviltä taikka vanhemmilta.
Onko teidän mahdollista käydä keskustelemassa yhdessä vaikka perheneuvolassa tai kutsua käynneille perhetyönteökijän?? Ehkä miehesi ymmärtää tilanteen vakavuuden, kun ammattilainen osaa tuoda esille vauvan oikeudet ja synnytyksen jälkeisen arkielämän.
Kyllä sun nyt kuuluu saada tukea ja paljon!!!!!!! Tsemppiä ja toivottavasti saatte asiat selvitettyä ❤️❤️
 
Minäkin suosittelisin ammattiapua pikaisesti ennen vauvan syntymää. Syntymän jälkeen voimavarat ovat vähemmässä joten helposti joko sallii tilanteen pahenemisen tai ottaa väsymystään eron. Lapsen kannalta tarvitaan turvallinen hyvä vanhempien parisuhde. Ero on kamalaa lapsen kannalta mutta paska onneton suhde ei ole oikein kenellekään. Tukea tarvitsette. Siis TE, et vain sinä, jotta jaksaisit sinnitellä.
 
Ahdistaako? Huh, sen jälkeen kun plussa tuli tikkuun monikin asia on ahdistanut. Olen äärimmäisen onnellinen toivotusta lapsesta, mutta samalla myös monesta asiasta ahdistunut ja peloissaan, lähinnä niistä mikä kaikki raskaudessa voi mennä pieleen. Siksi foorumille liittyminenkin kohdallani aina venyi ja venyi.. Nyt kun aletaan lapsen kannalta olla suhteellisen turvallisilla vesillä (rv30) ahdistus on vähän helpottanut, mutta tätä kai tämä tulee olemaan syntymän jälkeenkin, jatkuvaa huolta tärkeimmästä :)
 
Itse olen Mimaelin kanssa samoilla linjoilla, en katselisi tuota päivääkään. Onneksi sinulla on turvaverkko, johon tukeutua. Voihan se olla, että mieskin elää nyt viimeistä ns. poikamiesaikaa, saa temmeltää ja touhuta kavereiden kanssa ennenkuin se vauva arki koittaa. Toivottavasti vauva arjessa alkaa helpottamaan, ja mies osallistuu vauvan hoitoon, jos näin ei tapahdu, toivottavasti löydät voimia päätitpä mitä hyvänsä :Heartpink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top