Ahdistaako joku asia?
- Ketjun aloittaja Rosita
- Aloituspäivämäärä
Satru
Sukkela juttelija
Pörtsä: Työterveyslääkäri kirjoitti minulle tässä taannoin osittaisen sairausloman. Siis jos en pysty välttämään raskaita nostoja yms, niin sitten olen sairauslomalla ja jos esimies pystyy järjestämään minulle töitä ilman nostoja yms. sitten olen töissä. Tosin tämä oli minun niskan takia, mutta sama pätee kyllä raskauttakin. Mä itsekin olen hoitoalalla, enkä yksin suostu nostamaan enää ketään, en niskani takia, mutta en myöskään tämän raskauden takia. Aina työpari mukaan ja kannattaa huomioida ne ergonomiset asennot ym, jossa ei ponnistella muulla kuin jaloilla! Ja herkästi vaan saikkua, mikään työ ei ole itsensä rikkomisen eikä vauvan elämän uhmaamisen arvoista! Sanoi esimiehesi mitä sanoi! Ja ilman syyllisyyttä. Jos ei muu auta, niin ota yhteyttä liittoon, sieltäkin pitäis apua löytyä ja voi olla, että sen jälkeen esimieskin voi olla hiljempaa :)
Michelle
Jostain jotain jo tietävä
Aattelin nyt kirjoittaa tänne tästä mun tilanteesta, joka on vähintäänkin hämmentävä.. Mulla otettiin alkuraskaudessa huhtikuun tienoilla papa-koe, jonka tulokset mulle vasta tällä viikolla kerrottiin ja sieltä löytyi lievä epiteelivaurio(?), eli jotain solumuutosta ilmeisesti. Seuraavan kerran tarkastetaan vuoden päästä, koska "ei pitäis olla mitään hätää kun ei ole tulehduksiakaan".
Aloin siinä sitten miettimään suoraan sanottuna että mitä vittua, tässä nyt erinäisillä hoitajilla ja lääkäreillä käynyt eikä kukaan ole puuttunut siihen että mulla on ihan selvästi joku tulehdus tuolla alhaalla. Hiivalääkettä ovat vaan tarjonneet, vaikka oon sanonut ettei se tehoa. Oireet katoaa muutamaksi päiväksi tai korkeintaan viikoksi ja sen jälkeen tulevat takaisin. 1,5 vuotta tätä on kestänyt, tuntuu toisinaan että koko värkki on ihan liekeissä ja kutina on varsinkin iltasin ja öisin kova. Alkuraskaudessa tehtiin sukupuolitautitestejä ja kaikki oli negaa, joten ei pitäis kyllä siitäkään johtua. Valkovuodon määrä on ihan hurja ja ilmenee yleensä kokkareisena, väri vaihtelee valkoisen, ruskean ja harmaan välillä. Haju toisinaan aika kamala, toisaalta nyt ollut pidempään ja melko hajutonta. Limakalvot on normisti aika kuivat, mutta seksissä tätä ongelmaa ei ole ja silti tuntuu että joka kerta tulee limakalvoille pieniä haavaumia jotka alkaa vuotamaan verta. Vuotoa ei siis mistään sisältä tule, vaan lähinnä häpyhuulien ja välilihan alueelta.
Nyt pelottaa aika paljon kun tähän vielä lisätään toi papa-kokeen tulos ja tuntuu ettei missään oteta tosissaan. Jalat levällään saanut alkuraskaudessakin olla ties kuinka monen lääkärin ja kätilön edessä kun raskauden vuoksi tutkimuksissa käynyt, mutta kukaan ei ole asiaan puuttunut vaikka vaiva on ihan selvästi nähtävissäkin ja olen siitä myös huomauttanut. Toukokuussa kävin päivystyksessä vatsakivun takia ja raskauden takia tehtiin tutkimus alakautta, se oli ainoa kerta jolloin lääkäri siinä ohessa huomasi että siellä joku tulehdus on ja sen oli tarkoitus laittaa antibioottikuuri, mutta jostain syystä sitten unohti koko reseptin kirjoittaa ja pisti vaan jatkotutkimuksiin tän pääasiallisen vaivan takia jonka vuoksi yleensäkään lääkärissä kävin. Myöhemmin yritin soitella päivystykseen ja kysellä josko ne vois pyytää sitä lääkäriä kirjoittamaan sen unohtuneen reseptin, mutta vaikka kuinka yritin selittää tilannetta että tää huomattiin toista vaivaa tutkiessa, niin hoitaja intti vaan puhelimessa ettei tiedoista löydy mitään mainintaa moisesta. Tää nyt kuitenkin osottaa että jotain siihen ilmeisesti tarvitaan. Alkaa olla epätoivoinen olo kun ei tiedä enää mihin pitäis mennä kun kaikkialla "todetaan" vaan hiivaksi tai reseptit unohdetaan kirjoittaa.
Aloin siinä sitten miettimään suoraan sanottuna että mitä vittua, tässä nyt erinäisillä hoitajilla ja lääkäreillä käynyt eikä kukaan ole puuttunut siihen että mulla on ihan selvästi joku tulehdus tuolla alhaalla. Hiivalääkettä ovat vaan tarjonneet, vaikka oon sanonut ettei se tehoa. Oireet katoaa muutamaksi päiväksi tai korkeintaan viikoksi ja sen jälkeen tulevat takaisin. 1,5 vuotta tätä on kestänyt, tuntuu toisinaan että koko värkki on ihan liekeissä ja kutina on varsinkin iltasin ja öisin kova. Alkuraskaudessa tehtiin sukupuolitautitestejä ja kaikki oli negaa, joten ei pitäis kyllä siitäkään johtua. Valkovuodon määrä on ihan hurja ja ilmenee yleensä kokkareisena, väri vaihtelee valkoisen, ruskean ja harmaan välillä. Haju toisinaan aika kamala, toisaalta nyt ollut pidempään ja melko hajutonta. Limakalvot on normisti aika kuivat, mutta seksissä tätä ongelmaa ei ole ja silti tuntuu että joka kerta tulee limakalvoille pieniä haavaumia jotka alkaa vuotamaan verta. Vuotoa ei siis mistään sisältä tule, vaan lähinnä häpyhuulien ja välilihan alueelta.
Nyt pelottaa aika paljon kun tähän vielä lisätään toi papa-kokeen tulos ja tuntuu ettei missään oteta tosissaan. Jalat levällään saanut alkuraskaudessakin olla ties kuinka monen lääkärin ja kätilön edessä kun raskauden vuoksi tutkimuksissa käynyt, mutta kukaan ei ole asiaan puuttunut vaikka vaiva on ihan selvästi nähtävissäkin ja olen siitä myös huomauttanut. Toukokuussa kävin päivystyksessä vatsakivun takia ja raskauden takia tehtiin tutkimus alakautta, se oli ainoa kerta jolloin lääkäri siinä ohessa huomasi että siellä joku tulehdus on ja sen oli tarkoitus laittaa antibioottikuuri, mutta jostain syystä sitten unohti koko reseptin kirjoittaa ja pisti vaan jatkotutkimuksiin tän pääasiallisen vaivan takia jonka vuoksi yleensäkään lääkärissä kävin. Myöhemmin yritin soitella päivystykseen ja kysellä josko ne vois pyytää sitä lääkäriä kirjoittamaan sen unohtuneen reseptin, mutta vaikka kuinka yritin selittää tilannetta että tää huomattiin toista vaivaa tutkiessa, niin hoitaja intti vaan puhelimessa ettei tiedoista löydy mitään mainintaa moisesta. Tää nyt kuitenkin osottaa että jotain siihen ilmeisesti tarvitaan. Alkaa olla epätoivoinen olo kun ei tiedä enää mihin pitäis mennä kun kaikkialla "todetaan" vaan hiivaksi tai reseptit unohdetaan kirjoittaa.
Sapiisakki
Näppärä viestien naputtelija
Mulle on auttanut tulehduskierteeseen seuraavanlaiset keinot: nukun yöt ilman pikkareita, en käytä tiukkoja housuja (mieluiten hametta), en pese alapäätä millään pesuaineella (korkeintaan apteekista ostamallani, jossa on sopiva ph), otan joka päivä c-vitamiinia purkista, juon karpalomehua, vältän sokeria ja vehnäjauhoa, seksin jälkeen teen heti alapesun (vedellä) ja syön ja juon paljon hapanmaitotuotteita sekä gefilus-maitohappobakteeria sisältäviä, sokerittomia tuotteita. Jotkut tekee kuulemma piimäkylpyjäkin alapäälleen... en ole kokeillut, joten en tiedä toimivuudesta, mutta jos on paha tulehduskierre, niin mikä estää kokeilemasta? Apteekista saa emättimeen laitettavia maitohappobakteeri kapseleita, joiden pitäisi palauttaa oikea ph. Ne on myös kokeilemisen arvoisia, ovat mulla toimineet kuuriluontoisesti.
Nyt ei ole enää ollut tulehduksia (koputtaa puuta), kun olen näitä keinoja jatkuvasti noudattanut.
Nyt ei ole enää ollut tulehduksia (koputtaa puuta), kun olen näitä keinoja jatkuvasti noudattanut.
Sapiisakki
Näppärä viestien naputtelija
Niin ja lisäisin vielä, että kaikki sukupuolitautitestit oli negaa ja söin ainakin kolme eri antibioottikuuria näihin vaivoihin eikä ne auttaneet. Nuo keinot vasta auttoivat.
Mua on ihan yhtäkkiä alkanut ahdistamaan melkein kaikki.. Tuntuu, että menetän nykyään pienistäkin asioista yöuneni vaikka kuinka hokisin itselleni, kuinka turhaa turha murehtiminen on.
Eniten stressaan, miten saan hankittua kaikki vauvan tarvikkeet ja vaatteet plus lisäksi itselleni äippävaatteita, kun kokoajan käy vaatteet pieneksi. Palkka ei tunnu riittävän juuri mihinkään vaikka tälläkin hetkellä olen karsinut kaikki turhat menot pois ja suunnitellut hankkivani mahdollisimman paljon käytettynä. Lisäksi täytyisi suorittaa vielä autokoulun kakkosvaihe syksyllä ja hankkia uusi pesukone. Asuntokin tuli ostettua ja sinnekin tulee hiukan lisäkuluja terassin laajentamisesta ja kalusteista.
Mies tienaa reilusti enemmän kuin minä ja tiedän, että hänen tuloillaan pärjätään loistavasti, mutta haluaisin, että vauvankin hankinnat maksettaisiin puoliksi. Jotenkin tunnen itseni epäonnistuneeksi, jos en pysty lapselleni hankkimaan omilla tuloillani tarvikkeita. Monet itkutkin olen jo itkenyt, koska koen jo nyt itseni huonoksi äidiksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan omasta lapsestani
Jotenkin sitä ei voi lopettaa murehtimista vaikka tietää ettei se ainakaan mitään hyödytä.
Eniten stressaan, miten saan hankittua kaikki vauvan tarvikkeet ja vaatteet plus lisäksi itselleni äippävaatteita, kun kokoajan käy vaatteet pieneksi. Palkka ei tunnu riittävän juuri mihinkään vaikka tälläkin hetkellä olen karsinut kaikki turhat menot pois ja suunnitellut hankkivani mahdollisimman paljon käytettynä. Lisäksi täytyisi suorittaa vielä autokoulun kakkosvaihe syksyllä ja hankkia uusi pesukone. Asuntokin tuli ostettua ja sinnekin tulee hiukan lisäkuluja terassin laajentamisesta ja kalusteista.
Mies tienaa reilusti enemmän kuin minä ja tiedän, että hänen tuloillaan pärjätään loistavasti, mutta haluaisin, että vauvankin hankinnat maksettaisiin puoliksi. Jotenkin tunnen itseni epäonnistuneeksi, jos en pysty lapselleni hankkimaan omilla tuloillani tarvikkeita. Monet itkutkin olen jo itkenyt, koska koen jo nyt itseni huonoksi äidiksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan omasta lapsestani
Jotenkin sitä ei voi lopettaa murehtimista vaikka tietää ettei se ainakaan mitään hyödytä.
Muokattu viimeksi:
Lurua: Varmaan kaikki kotona olevat äidit joutuvat ainakin jossakin vaiheessa turvautumaan puolisoon myös rahallisesti. Kotona olosta ja lastenhoidosta kun ei vaan makseta paljoa.. Mullakin tuntui viime kerralla kamalalta, kun joutui sanomaan miehelle, että pitäisi ostaa sitä ja tätä ja siirrätkö tililleni rahaa. Nytkin taas jo etukäteen muistuttelen, että mun tulot romahtaa sit totaalisesti. Mutta yhdessähän näitä lapsia tehdään, joten mun mielestä on ihan luonnollista, että se maksaa joka käy töissä. Oli se sitten isä tai äiti. Hyvä olisi tietenkin jo etukäteen puhua myös raha-asioista puolison kanssa. Tsemppiä, kyllä asiat tuppaa järjestymään. Raskaana oloon kuuluu tietty määrä stressaamista 
Mimael
Näppärä viestien naputtelija
lurua: olen samaa mieltä lillyn kanssa. Lisäksi vauva tarvikekkeet ja vaatte ostokset voi hämmentää runsaudellaan. Siihen kannattaa ottaa ihan vain kynää ja paperia ja miettiä & suunnitella mitä oikeasti tarvii, mitä haluaa ja mitkä niistä voi pyytää suvulta ja ystäviltä. Sillon näkee myös hyvin mitä saa käytettynä ja paljonko näihin kokonaisuudessaan menee rahaa.
Talouspuoli on tosiaan hyvä jutella puolison kanssa ja jos itse lisää tuloja haluat, niin pystytkö tekeen itse lisätienestiä? Sivutyö, kirpputori, itsetekemät asiat joita myydä jne jne..? :)
Talouspuoli on tosiaan hyvä jutella puolison kanssa ja jos itse lisää tuloja haluat, niin pystytkö tekeen itse lisätienestiä? Sivutyö, kirpputori, itsetekemät asiat joita myydä jne jne..? :)
Anjuska86
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä on oltu vuorotellen aviomiehen kanssa työttöminä ja totuttu että on yhteiset rahat. Se maksaa kellä rahaa on tilillä. Ihan ehdottomasti olen mieheni elätettävänä äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ei ole halua mennä töihin hoitamaan muiden lapsia samalla kun omat lapset olisi toisten hoidettavina.
Ilman huonoa omaatuntoa imetän ja hoidan lastamme, hoidan kodin ja mies tuo rahan taloon.
Ilman huonoa omaatuntoa imetän ja hoidan lastamme, hoidan kodin ja mies tuo rahan taloon.
Sapiisakki
Näppärä viestien naputtelija
Kyllä esikoista odotellessa oli aika erilainen tilanne kuin nyt. Silloin oli ero takana ja sain taistella vielä monta kuukautta lapsen syntymän jälkeen elatusapurahoista. Myyjän palkka ei ole kummonen, mutta ensimmäiset kolme kuukautta sain korotettua äitiysrahaa, joka oli suurempi kuin mun kuukausitulot keskimäärin. Melkein kaikki lapsen vaatteet sain lahjaksi ja loput ostin käytettynä. Uutena ostin vain vaipat ja niistäkin oli osa kestovaippoja, jotka sain lahjaksi. Pinnasänky maksoi muistaakseni 15 euroa ja turvakaukalo ehkä 20 euroo. Jostain tuli hyppykiikkukin, en enää muista mistä. Oli ihana huomata kuinka paljon mulla oli välittäviä ystäviä, vaikka melkein kaikkien kanssa oli vuosien saatossa ajauduttu erilleen mun ahdistavan exäni takia. Se ei hyväksyny mun kavereita eikä sukulaisiakaan ja oli muutenkin kaikinpuolin mulkku. Vaati vielä isyystestinkin vaikka varmasti tiesi, etten mä koskaan sitä ollu pettänyt. No se on kaikki onneksi takanapäin ja nyt odotan lasta miehelle, joka varmasti tekee kaikkensa huolehtiakseen meistä (myös esikostani, joka ei oikeaa isäänsä edes tunne). Rintareppukin hankittiin vain siksi, että hän haluaa kantaa siinä vauvaa. Aikas ihkua 
Kai se on vaan nyt totuttauduttava siihen ajatukseen,että meistä tulee perhe ja silloin kaikki menot maksetaan tilanteen mukaan. On se vaan vaikeaa, kun aina olen halunnut ja tottunut pärjäämään omillani ja ollut ylpeä siitä.
Ehkä jossain vaiheessa tähän sitten tottuu ja lakkaan tuntemasta,että käyn jonkun toisen lompakolta pöllimässä rahaa
Ehkä jossain vaiheessa tähän sitten tottuu ja lakkaan tuntemasta,että käyn jonkun toisen lompakolta pöllimässä rahaa
Rosita
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tänään on vaihteeksi sellainen päivä, että ahdistaa kaikki! Loman loppuminen, Paino, viimeöiset kipeät supistukset, pullottavat suonikohjut takareisissä (yök), tulevan vauvan sukupuoli ja siitä aiheutuvat mittavat (tulevat) remontit, jotka on siis tietysti huomioitu etukäteen, mutta nyt alkoi ahdistaa, kun remonttia on tehty jo kolme vuotta.. Eikä loppua näköjään ole näkyvissä :/
Jessus mikä hormoonihirviö olen. Oikea tuuliviiri. Yhtenä hetkenä kaikki on ihanaa ja toisena päinvastoin. Ei tämä nuorempana ollut kyllä tällaista..
Voi huh ja huoh ja ahdistus.
Lapsetkin ovat päättäneet loman loppumisen kunniaksi tapella keskenään koko päivän. Jokainen kitisee ja jokainen on itkenyt vähintään kerran ja saanut raivarit.
Mahtava päivä!
No tästä ei onneksi pääse, kuin ylöspäin. Onneksi on hyvä sää :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Jessus mikä hormoonihirviö olen. Oikea tuuliviiri. Yhtenä hetkenä kaikki on ihanaa ja toisena päinvastoin. Ei tämä nuorempana ollut kyllä tällaista..
Voi huh ja huoh ja ahdistus.
Lapsetkin ovat päättäneet loman loppumisen kunniaksi tapella keskenään koko päivän. Jokainen kitisee ja jokainen on itkenyt vähintään kerran ja saanut raivarit.
Mahtava päivä!
No tästä ei onneksi pääse, kuin ylöspäin. Onneksi on hyvä sää :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Gatusa
Seurustelun sensei
lurua toi on niin tutun kuuloista, ite oon kans tottun pärjää omillani enkä tukeutuu toisiin etenkää taloudellisest, usko pois joskus elämässä vaan tulee tilanteita että joutuu tukeutumaan puolisoon taloudellisesti. minä en tee tässä maassa tällä hetkellä töitä, netin kautta tein aiemmin mut pitän hiljasta ku kaikki halutaa mahollisimman halvalla käytännössä ottaen ilmaisin ni en sit ota sellasia projektei joista en saa ees palkkiota samantien siirrettyä omalle tilille. aluks tuntu kyl turhauttavalta mut oikeasti kyllä sen oppii hyväksyyn ja tottuu että menotki jaetaan.
ite teen paljo kaikkee lapselle ite inshaAllah, vaatteita (tosin vaatteet on halpoi täällä alhamdulillah) teen, pinnasänky jne.
rosita jaksamista suppareiden ja olojen kans etpä sinäkää helpolla kyllä pääse. mulla oli harjotussupparei aiemmin ja nyt ku niit ei ol ni joka päivä iha järkyt liitos ja kasvukivut, hyvä ettei itku välil pääse ku sattuu kunnolla ja mulla on korkee kipukynnys. ukolle piti selittää miltä ne tuntuu ni vertauskuvana revenneet vatsalihakset ni oli et joo sit kyllä tekee kipeetä lepäähän sinä.
ite teen paljo kaikkee lapselle ite inshaAllah, vaatteita (tosin vaatteet on halpoi täällä alhamdulillah) teen, pinnasänky jne.
rosita jaksamista suppareiden ja olojen kans etpä sinäkää helpolla kyllä pääse. mulla oli harjotussupparei aiemmin ja nyt ku niit ei ol ni joka päivä iha järkyt liitos ja kasvukivut, hyvä ettei itku välil pääse ku sattuu kunnolla ja mulla on korkee kipukynnys. ukolle piti selittää miltä ne tuntuu ni vertauskuvana revenneet vatsalihakset ni oli et joo sit kyllä tekee kipeetä lepäähän sinä.
noora92
Näppärä viestien naputtelija
En tiiä kenelle avautua, miehelle on avautuminen tuntuu turhalta kun muutoksia ei tule. Tuntemattomille, kuten neuvolatädille olisi outo puhua ja omille sukulaisille ei ns kehtaa. On tässäkin ongelma 
En tiedä onko kyseessä vain raskausajan normaali hormonimylläkkä vai mikä ahistus lie.
Yritimme raskautta avomiehen kanssa melkein vuoden, itse olin monta kertaa itkusilmässä ja viha kaikkia lapsiperheitä kohtaan kasvoi. Ajattelin että onpas epäreilua kun sellaisetkin ihmiset saa lapsia jotka niitä ei edes toivo.
Nooo kun sain toukokuussa testiin 2 viivaa alkoi onni, samalla myös pelko että jotain pienelle käy.
Nyt alkoi 19 viikko ja huomenna on kauan odotettu rakenneultra. Jos se veisi huolta pois, onhan sitä jo sentään tänne asti selvitty.
Samalla kasvaa kylläkin huoli synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta. Meillä menee nytkin jo niin että minä saan tehdä ruokaa ja siivota, pyykätä jne. Mies voisi elää kaiken paskankeskellä vaikka kuinka kauan ja minua alkaa hermostuttamaan koiran karvat lattialla nopeammin. Olen siitä monta kertaa jopa itkusilmässä valittanut että miten käy kun hoidan lasta, koiraa ja aikuista miestä, hoitaen kaikki kotityöt. Pelottaa jo valmiiksi jos masennun tai muuta. Mutta mies ei vaan ota tehdäkseen mitään.
Samalla kaipaan hellyyttä ja huolenpitoa. Saan hierontaa kun pyydän, saan ehdottaa seksiä, mutta siihenkään mies ei tee alotetta. Rakastelu tuntuu aivan ihanalta, paremmalta kuin koskaan ennen enkä saa siitä kyllikseni. Ehkä kinuan liikaakin... Luin vauvalehdestä synnytyksen jälkeisestä seksielämästä itkusilmässä. Samalla mietin synnytystä kuinka mies siellä on tukenani. Toivon saavani suukkoja otsalle ja stemppausta ilman pyytämistä
Mies on vakituisessa työssä raksalla, talvi ajat ovat tosin sielläkin hieman hiljaisempia. Minä opiskelen ja jäljellä olisi vielä n. 2 vuotta. Hermoja kiristää ajatus rahan riittävyydestä ja kuinka minä sitten valmistumisen jälkeen saan töitä.
Kaikki vaan tuntuu ahdistavan tällä hetkellä
En tiedä onko kyseessä vain raskausajan normaali hormonimylläkkä vai mikä ahistus lie.
Yritimme raskautta avomiehen kanssa melkein vuoden, itse olin monta kertaa itkusilmässä ja viha kaikkia lapsiperheitä kohtaan kasvoi. Ajattelin että onpas epäreilua kun sellaisetkin ihmiset saa lapsia jotka niitä ei edes toivo.
Nooo kun sain toukokuussa testiin 2 viivaa alkoi onni, samalla myös pelko että jotain pienelle käy.
Nyt alkoi 19 viikko ja huomenna on kauan odotettu rakenneultra. Jos se veisi huolta pois, onhan sitä jo sentään tänne asti selvitty.
Samalla kasvaa kylläkin huoli synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta. Meillä menee nytkin jo niin että minä saan tehdä ruokaa ja siivota, pyykätä jne. Mies voisi elää kaiken paskankeskellä vaikka kuinka kauan ja minua alkaa hermostuttamaan koiran karvat lattialla nopeammin. Olen siitä monta kertaa jopa itkusilmässä valittanut että miten käy kun hoidan lasta, koiraa ja aikuista miestä, hoitaen kaikki kotityöt. Pelottaa jo valmiiksi jos masennun tai muuta. Mutta mies ei vaan ota tehdäkseen mitään.
Samalla kaipaan hellyyttä ja huolenpitoa. Saan hierontaa kun pyydän, saan ehdottaa seksiä, mutta siihenkään mies ei tee alotetta. Rakastelu tuntuu aivan ihanalta, paremmalta kuin koskaan ennen enkä saa siitä kyllikseni. Ehkä kinuan liikaakin... Luin vauvalehdestä synnytyksen jälkeisestä seksielämästä itkusilmässä. Samalla mietin synnytystä kuinka mies siellä on tukenani. Toivon saavani suukkoja otsalle ja stemppausta ilman pyytämistä
Mies on vakituisessa työssä raksalla, talvi ajat ovat tosin sielläkin hieman hiljaisempia. Minä opiskelen ja jäljellä olisi vielä n. 2 vuotta. Hermoja kiristää ajatus rahan riittävyydestä ja kuinka minä sitten valmistumisen jälkeen saan töitä.
Kaikki vaan tuntuu ahdistavan tällä hetkellä
Kirjotan tän nyt tännekkin koska ahdistaa!! Meillä rakenneultra oli 24päivä ja oli ihan kauhea päivä 
vauvalla onneksi kaikki hyvin 
Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja tyroksiinin noston jälkeen verenpaineet nousi eikä ole sen koomin laskenut sain albetolin verenpaineeseen ja lähetteen sisätautilääkärille jonka niitä piti katsoa samalla kun käydään rakenneultrassa.
Sisätauti lääkäri kutsui ekana sisään ja verenpaineet oli siellä 157/113 ja tämä vanha mies lääkäri sanoi että joo tää on ihan kohtalainen, mutta tuo ylipaino... Ja siitä se lähti! Koko tämä sisätauti lääkäri käynnin ajan puhuttiin vain minun ylipainosta ja painonnoususta. En ole koskaan noin törkeällä lääkärillä käynyt minua tuntematta väitti että syön liikaa kaloreita ja kun koitin sanoa että en syö ylimääräistä että 1krt/kk on herkkupäivä joskus kyllä useammin mutta harvoin ja muuten syön hyvin niin ei usko vaan "no kyllä niitä kaloreita jostain tulee ei se paino itsestään nouse" ja koitin näyttää jalkoja ja käsiä jotka ovat todella pahasti turvoksissa niin "voi kuule ei se turvotus painoa sillain nosta että pitäisi varmaan sitä roskaruuan määrää vähentää" ja lääkäri jatkoi tätä rataa kunnes aloin itkemään. Sitten vaihtui aihe siihen että kun noita kaloreita nyt liikaa tulee niin tarvisi lähteä lenkkeilemään siinä vaiheessa miehenikin jo sanoi että ei todellakaan noilla jaloilla lähde mihinkään lenkille. Jalkani ovat siis niin massiiviset etten saa enää kenkiä jalkaani lukuunottamatta mieheni crokseja :) niin ja paino minulla on siis noussut 8kg ja nyt on viikko 23 menossa.
Tiedän itse kyllä olevani ylipainoinen, painoni nousi kun kilpirauhasarvoja seurattiin n.2vuotta ennen lääkitystä ja vieläkään sitä painoa en millään meinaa saada pois ja sitä tulee todella todella helposti! Tämän vuoksi olin ennen raskautta melkein 2vuotta siinä tilanteessa että söin noin 400-500kaloria per päivä jotta sain painonnousun pysähtymään. Normi päivä oli aamupuuro ja illalla 2ruisleipää ja paino ei siitä huolimatta pudonnut.
Nyt olen vihdoin päässyt siihen että syön n.1200kaloria päivässä ja sitten tulee tälläinen lääkäri vastaan.. Mietein jo että palaan takaisin aiempiin ruoka tottumuksiini mutta siskoni onneksi puhui järkeä minulle.
Kun tämä lääkäri sai minut itkemään niin ei siitä sitten tullut enää loppua ja matkattiin rakenneultraan.
Rakenneultrassa katsottiin äitiyskorttia ja eka kysymys oli "no oletko nyt syönyt ihan hirveesti?" Ja taas alan selittää no en ole syönyt hirveesti vaan on tullut turvotusta ja tämä nainen sitten katsoi jalkojani joita näytin ja sanoi että joo nää on kyllä aika kauheat että vähintään 3kg nestettä per jalka ja onneksi ei enää alkanut itkettää minua enempää tällä painoasialla.
Vauva näkyi hyvin ultrassa ja kaikki oli kunnossa mutta kun kysyin sukupuolta niin ei täältä mitään näe oli vastaus
ja saimme mieheni kanssa vain yhden ultra kuvan kotiin joka oli niin sumuinen että siitä ei edes erota koko vauvaa ollenkaan
Tulin niin pahalle mielelle tämän päivän jälkeen että en tiedä miten tästä piristyisi. En minä tahallani itseäni lihota tässä kun tuntuu että lääkärit kuvittelee niin. Kuukauden päästä olisi aika tälle samaiselle sisätauti lääkärille ja ei kyllä yhtään kiinnostaisi mennä sinne kuuntelemaan kun tuntematon ihminen väittää mun syövän roskaruokaa päivät pitkät tietämättä miten asiat todellisuudessa on.
Onneksi sentään vauvan liikkeet on alkanut tuntua hyvin se edes hiukan piristää
Ainiin olen yrittäjä ja 6päivää viikossa töissä jaloillani koko päivät ja sitten pitäisi vielä lenkkeileen lähteä huhhuh..
vauvalla onneksi kaikki hyvin Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja tyroksiinin noston jälkeen verenpaineet nousi eikä ole sen koomin laskenut sain albetolin verenpaineeseen ja lähetteen sisätautilääkärille jonka niitä piti katsoa samalla kun käydään rakenneultrassa.
Sisätauti lääkäri kutsui ekana sisään ja verenpaineet oli siellä 157/113 ja tämä vanha mies lääkäri sanoi että joo tää on ihan kohtalainen, mutta tuo ylipaino... Ja siitä se lähti! Koko tämä sisätauti lääkäri käynnin ajan puhuttiin vain minun ylipainosta ja painonnoususta. En ole koskaan noin törkeällä lääkärillä käynyt minua tuntematta väitti että syön liikaa kaloreita ja kun koitin sanoa että en syö ylimääräistä että 1krt/kk on herkkupäivä joskus kyllä useammin mutta harvoin ja muuten syön hyvin niin ei usko vaan "no kyllä niitä kaloreita jostain tulee ei se paino itsestään nouse" ja koitin näyttää jalkoja ja käsiä jotka ovat todella pahasti turvoksissa niin "voi kuule ei se turvotus painoa sillain nosta että pitäisi varmaan sitä roskaruuan määrää vähentää" ja lääkäri jatkoi tätä rataa kunnes aloin itkemään. Sitten vaihtui aihe siihen että kun noita kaloreita nyt liikaa tulee niin tarvisi lähteä lenkkeilemään siinä vaiheessa miehenikin jo sanoi että ei todellakaan noilla jaloilla lähde mihinkään lenkille. Jalkani ovat siis niin massiiviset etten saa enää kenkiä jalkaani lukuunottamatta mieheni crokseja :) niin ja paino minulla on siis noussut 8kg ja nyt on viikko 23 menossa.
Tiedän itse kyllä olevani ylipainoinen, painoni nousi kun kilpirauhasarvoja seurattiin n.2vuotta ennen lääkitystä ja vieläkään sitä painoa en millään meinaa saada pois ja sitä tulee todella todella helposti! Tämän vuoksi olin ennen raskautta melkein 2vuotta siinä tilanteessa että söin noin 400-500kaloria per päivä jotta sain painonnousun pysähtymään. Normi päivä oli aamupuuro ja illalla 2ruisleipää ja paino ei siitä huolimatta pudonnut.
Nyt olen vihdoin päässyt siihen että syön n.1200kaloria päivässä ja sitten tulee tälläinen lääkäri vastaan.. Mietein jo että palaan takaisin aiempiin ruoka tottumuksiini mutta siskoni onneksi puhui järkeä minulle.
Kun tämä lääkäri sai minut itkemään niin ei siitä sitten tullut enää loppua ja matkattiin rakenneultraan.
Rakenneultrassa katsottiin äitiyskorttia ja eka kysymys oli "no oletko nyt syönyt ihan hirveesti?" Ja taas alan selittää no en ole syönyt hirveesti vaan on tullut turvotusta ja tämä nainen sitten katsoi jalkojani joita näytin ja sanoi että joo nää on kyllä aika kauheat että vähintään 3kg nestettä per jalka ja onneksi ei enää alkanut itkettää minua enempää tällä painoasialla.
Vauva näkyi hyvin ultrassa ja kaikki oli kunnossa
mutta kun kysyin sukupuolta niin ei täältä mitään näe oli vastausja saimme mieheni kanssa vain yhden ultra kuvan kotiin joka oli niin sumuinen että siitä ei edes erota koko vauvaa ollenkaan
Tulin niin pahalle mielelle tämän päivän jälkeen että en tiedä miten tästä piristyisi. En minä tahallani itseäni lihota tässä kun tuntuu että lääkärit kuvittelee niin. Kuukauden päästä olisi aika tälle samaiselle sisätauti lääkärille ja ei kyllä yhtään kiinnostaisi mennä sinne kuuntelemaan kun tuntematon ihminen väittää mun syövän roskaruokaa päivät pitkät tietämättä miten asiat todellisuudessa on.
Onneksi sentään vauvan liikkeet on alkanut tuntua hyvin se edes hiukan piristää
Ainiin olen yrittäjä ja 6päivää viikossa töissä jaloillani koko päivät ja sitten pitäisi vielä lenkkeileen lähteä huhhuh..
toiveajattelua
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä ahistaa koulu.. En tiedä mitä teen, kun koulu jatkuisi puolentoistaviikon päästä.. Ja kun koulun huono sisäilma aiheuttaa niin pahoja migreeni kohtauksia että tajukin pahimmassa tapauksessa lähtee.. Lääkityshän minulla olisi ja sen ansiosta keväällä pystyin olemaan koulussa, mutta nyt kun raskaana ei saa syödä niitä lääkkeitä... Neuvolassa sanottiin ettei keskeyttää saa koulua, että sairaslomalle pitäis jäädä. Mites minä tämän sairasloman hankin? Valvon öitä miettien mitä ihmettä teen? Miten minä saan järjestettyä tämän koulun? Opinto-ohjaajakaan ei vastaa lukuisiin viesteihin.. Oon hukassa ja ahistaa ihan vietävästi.. Onko kellään viisaammalla ja kokeneemmalla neuvoja?..
Sent from my ZTE Blade Apex2 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my ZTE Blade Apex2 using Vau Foorumi mobile app
Michelle
Jostain jotain jo tietävä
odottaja97, oletan, että oot toisen asteen opinnoissa? Opintojahan pitäisi pystyä lykkäämään hyvällä syyllä, ja meillä ainakin raskaus lueteltiin yhdeksi näistä syistä kun koulussa opinto-ohjaaja piti jotain tuntia aiheesta ihan yleisellä tasolla. Itsekin joudun tätä lykkäystä hakemaan, tosin ekan jakson käyn kyllä vielä kokonaan jos jaksan ja pystyn. Ei siis tarvitse hakea mitään sairaslomia tai muita.