Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
ahdistaa kovasti. Mieheni jätti minut eilen ja haukkui niin pahasti että vieläkin itkettää. Hulluinta kyllä olemme silti edelleen saman katon alla. Ja tämä kaikki yhden tupakin takia. Olen niin väsynyt ja surullinen mutta pojan ja masuasukin takia yritän sinnitellä eteenpäin. Elämä on kyllä ihan.......
 
No oho SurullinenKeiju... Onpas todella ikävä tilanne... Eroaminen ei koskaan ole helppoa, ja voihan olla, että saatte vielä välinne selvitettyä? Mutta jos ette, niin ajattele kuten minä tekisin; parempi yksin kuin hölmön miehen kanssa! (vaikka en siis tilanteestanne sen kummemmin mitään tiedä...)
 
Ei Kyl mikään ihana tilanne ole... Kyllä ne varmaan saisi vielä selvitettyä.. Itse vain en jaksa alkaa anteeksi enää pyytelemään varsinkin kun mies loukkasi minua niin pahasti etten tiedä pystynkö ihan heti unohtamaan ja anteeksi antamaan. Hänen sanojen mukaan olen paska ihminen ja huono äiti. Omasta mielestäni olen hyvä äiti ja miestäkin kohtaan olen aina ollut hyvä.. Ja eilen sit huomasin että Se ei edes huomaa kun siivoan koska sanoi minulle opettelisit edes siivoamaan muutenki ku kerran kuussa. No kerran viikossa siivoan, yritän siivota jopa vaikka olisin kipeä. Ja hän ei koskaan liikauta sormeakaan auttaakseen minua. Hyvä että roskat edes vie joskus ja senkin tekee kauheen tuhinan ja suhinan kans.. Mietin vain minkähän näkönen paska kerros tääl ois lattioilla jos kerran kuussa siivoaisin? Pitäisiköhän kokeilla ehkä hänkin sitten huomaisi että siivoan joka viikko.:angel12
 
surullinenkeiju olen niin pahoillani tilanteestanne, siis oikeesti iha hirveetä kohtelua mieheltäs. toi on kyl osin tuttua mun kohalla menneisyydest mun miehen kans. saatii asiat kuitenki onneks selvitettyä, nyt ku tulin 6. kerran raskaaks (5km takana peräkkäin) jouduin vuodelepoon enkä sais liikkua sängystä minnekään, joudun väkisinki rikkoa määräystä ja autella ukkoa millo missäki ja laittaa ruuan ja siivota jonki verran. tänää tuli muistutus miksi oon vuodelevossa, selkä ja vatsa kipee. no oletan et johtuu kasvusta mut verenpurkauma kohdussa on vuodelevon syy.

toivottavast saatte selvitettyä asiat mut jos ei ni parempi yksin lasten kans ku huonossa parisuhteessa sanon minä.
 
no nyt saatu joten kuten sovittua asiat, joten eiköhän tämä elo tästä vielä iloksi muutu. :) varasin ekan neuvolanki vasta nyt ku muistin :D tiedän kyllä että moni sukulainen ja kaveri aattelee että ansaitsen jonku paremman mut valitettavasti tunteissa ei oo sitä on/off nappia. Ja tiedän myös ettei Tää tullu olemaan viiminen tämmönen riita. Ja nyt ku mietin niin ihmettelen kyllä välissä itsekkin että miten minä Oikeen jaksan/kestän nuin paskaa kohtelua. Onkohan sitä tottunut vaan ottamaan kaiken paskan vastaan ja hymyilemään niinku mitään ei koskaan ois tapahtunu.
 
hyvä että saitte sovittua, kyllä iteki oon joskus miettin samoi asioi mut sama lopputulos...ja nyt sitä ootellaa yhessä innolla nt ultraa. toivottavast miehes parantaa kuitenki kohtelua ja puhetyyliä ettei jatkuvast ois tuollast kun se ei ol hyväks sulle eikä vauvalle eikä kyllä tein esikollekaan.
 
Mä olin avoliitossa 13 vuotta miehen kanssa, joka kohteli mua kuin kuramattoa. Vasta eron jälkeen psykologin kanssa jutellessani selvisi, että narsistihan se oli ihan selkeesti. En vaan tajunnu sitä aikaisemmin. Meidän ero tapahtui, kun olin raskaana ja mulle selvisi, että sillä oli toinen nainen. Se oli viimeinen niitti. Lopulta kuitenkin lähdin käveleen lapseni takia, koska tajusin, ettei siitä miehestä isäksi olisi. Mulle tuli vakava masennus ja muutenkin oli aika pelottavaa odottaa yksin lasta ja kuunnella miehen uhkauksia ("vien sen lapsen sulta ja tapan sen"). Mitkään virkamiehet ei mua uskonu, kun kerroin millanen mies se oli, koska se osas näytellä niin hienoa ja jätetyksi tullutta niille. Lopulta se ei joutunu maksamaan elatusmaksujakaan ku vähimmäismäärän, kun osasi vedellä oikeista naruista. Sittemmin myi asuntonsa, muutti eri paikkakunnalle ja vaihtoi työpaikkaa, mutta elatusmaksupäätös pysyy samana, kun se on kerran päätetty.
Se vainos mua vielä eron jälkeen pari vuotta, mutta nyt oon saanu olla rauhassa. Löysin uuden rakkauden, joka adoptoi mun poikani. Rakastan poikaani ihan älyttömästi ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän pelasti mun elämäni. Mentiin tän ihanan uuden miehen kanssa kaksi vuotta sitten naimisiin ja elämä hymyilee taas, kun on perheenlisäystäkin tulossa. Tsemppiä vaan SurullinenKeiju! Toivottavasti et hakkaa päätäsi seinään, niinku mä tein vuosikausia.
 
Kyllä lapsen etu on laitettava etusijalle!!!! Lapselle, etenkin tytölle on erittäin haitallista kuulla, jos isä puhuu alaentavaan sävyyn äidistä. Tottahan perheissä riitoja on, joskus useinkin,(meillä ainakin) mutta toisen haukkuminen/uhkailu tai alistaminen ei aikuisten riitoihin kuulu!
En tarkoita, että heti pitää erota kun kriisi tulee, vaan mun pointti on, että kriisejä tulee ja menee, mutta lasten ei pidä olla altavastaajina.
Jos isä ei arvosta äitiä, niin tyttö ei koe itseään arvokkaaksi, ja jokainen tietää mitä siitä voi seurata jos nuori tyttö ei ajattele olevansa minkään arvoinen. Tytön itsetunto peilautuu hyvin pitkälti sen mukaan miten vanhemmat puhuu toisilleen ja kohtelevat toisiaan. "Pidä vaimoasi, kuin kukkaa kämmenellä" ei ole mikään tuulesta temmattu juttu, mutta toki sen pitää toimia toisinpäinkin.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
sapiisakki on ku mun suusta tuo sun kirjotus, ite olin meinaa raskaana ku heitin esikon isän pihalle juurikin samoista syistä ja sain kaikki samat loat. parempi yksin ku huonos parisuhtees, kasvatin yksin eikä oltu tekemisis toistemme kans, sit mun nykyinen aviomies astu kuvioihin, ei tämä autuutta ole ollu aina mut nyt ootetaa sit ekaa yhteistä lasta (jälleen kerran josko tämä pysyis matkassa loppuun asti inshaAllah). jännittää iha älyttömästi ja esikko on välillä iha innoissaa pikkusesta mut välil sit iskee vissii se mustasukkasuus jo vähä vaikka ikää onki jo karttunu.
 
Nyt ahdistaa ja rankasti...mulla kun on aina sokeripaastoarvo juuri sen 5,3 ja sehän on normaalisti ihan hyvä, mutta raskausaikana se on sitten juuri ja juuri rajoilla. Nyt alkoi heti neuvolassa se vouhkaaminen, että kun sulla oli se rd viimeksikin, niin nyt heti pitää alkaa tekemään niitä rasituksia ja vielä useasti raskauden aikana. Mulla ei sokerit heittele yhtään epänormaalisti, meille syntyi normaalin kokoinen lapsi viimeksikin ja mulla ei ole mitään sukurasitusta tai ylipainoa, joka ennustais rd:ta. Ainoastaan se pco saattaa olla syy siihen hieman koholla olevaan arvoon :( Minua ahdistaa se vaouhkaus ja painostus kaikenmaailman sokeritutkimuksiin. En todellakaan mene mihinkään rasitukseen nyt kun syömättömyys tekee olosta tosi kehnon vielä tässä vaiheessa. Yleensäkään kun mulla ei ole ongelmaa sokerin heittelyn kanssa. Elän muutenkin niin terveellisesti, ettei paljon vois enää muuttaa elämäntapoja. Yhdessä rasituksessa voin käydä, mutta moneen en todellakaan mene :(
 
kuulostaa hieman yli-innokkaalt ja ylihuolehtivalt neuvolan tädiltä jansku, jaksamista. kai sanoit ettei sulla ol hirveest varaa enää muuttaa ruokatottumuksia ku on jo tosi terveelliset.
 
Ymmärrän hyvin Jansku82 että vouhkaaminen ahdistaa. Se ahdistaa ihan asiasta kuin asiasta.
Mä kävin edellisessä raskaudessa kahdesti sokerirasituksessa kun mulla paino vaan nousi ja nousi vaikka mitä tein. No, arvot oli tosi hyvät kummallakin kertaa. Mä koitan aina näihin juttuihin asennoitua niin, että hyväähän tällä kaikella tarkoitetaan, niin vauvan kuin äidinkin parasta. Ahdistuksesta huolimatta. Voisi olla huonomminkin, eikös vaan?
 
mulla esikkoa oottaessa paino nousi aika tehokkaasti mut en mä kertaakaa joutun testeihin. ei ollu yhtää sokerirasitusta, viimesiläni paino oli lähtökohdasta noussu n.20kg. osa jäi sit sairaalaa ja 6kk synnytyksest kiitos esikon uskomattoman ruokahalun olin alipainonen vaikka söin, paino putos 49kg:n ennen raskautta olin 54kg ja jonku verra ennen LA:ta kävin siel 72-74kg molemmis käyty. :)

mut totta tuoki et parempi että välittää, täällä esim meet sairaalaa vuotavana ni ne on tyylii lähettämäs kotiin, käyny itelle näin ja suppareiden olles päällä sanoo "koska et vuoda mene kotii oot kunnos". joka kerta oon sit huutanu lääkäreille ja multa pyydelty anteeks hein virheitä ja yritetty selitellä asioita.
 
Mulle tuli kaikkinensa 21kiloa. Mutta vaikka painonnousu olisi ollut maltillistakin, olisin silti rasitukseen joutunut, kun siihen joutuu nykyään kaikki yli 25-vuotiaat, ja jos on ylipainoa niin ennen tuotakin ikää. Mulla siis sekä ikä että ylipaino vaikuttivat. Ja tosiaan loppuraskauden painonnousu, 700-900g/viikko.
 
saapi nähä miten tässä raskaudessa paino nousee ku tuota ylimäärästä tällä kertaa on jonkin verran. suomes mut pistettäs varmaa testeihi heti vaikkei hirveest ylipainoa olekaa ollu.
 
Minulla oli molemmissa edellisissä raskauksissa sekä raskausdiabetes että raskaushepatoosi, joten olen asennoitunut siihen, että molemmat napsahtaa kohdalle jälleen tässä raskaudessa. Rasittavaahan se on välillä, kun saa ravata viikottain verikokeessa ja parin viikon välein äitiyspolilla, mutta kaikki on kuitenkin vauvan ja minunkin parhaakseni. Kannattaa olla iloinen, että odottavista äideistä huolehditaan niin hyvin. Jossain maassa vauvani olisivat voineet kuolla, jollei maksa-arvojani oltaisi seurattu tarpeeksi tiheään. Kannattaa siis ajatella asiaa näin päin, että mielummin liikaa tutkimuksia kuin liian vähän.
 
enya toisin sanoen tässä maassa varmaanki ois voinu noin käydäki tai täs mun asuinkaupungis... täällä ku jopa terve vastasyntyny on kuollu mystisest lääkärin käsiin. ja yleinen lause on inshaAllah labas eli jos luoja suo kaikki on kunnos tai tulet kuntoon. ite kuullu monta kertaa sn lauseen ja joka kerta raivonnu et helppo sanoa mut entäs ku ootteki väärässä. sit pahottelut myöhemmin hein laiminlyönnin takia.
 
Gatusa. On todella surullista, että tuollaista tapahtuu. Ainahan ultrissa ei kaikkia asioita näy ja kaikki saattaa vaikuttaa synnytyksen jälkeen normaalilta. Mutta vauvojen kanssa tilanteet saattaa muuttua nopeasti ja siksi olisi ensiarvoisen tärkeää seurata vauvan ensihetkiä tarkasti. Toivotaan, että lääketiede kehittyy ympäri maailmaa,niin saataisiin enemmän henkiä pelastettua.
 
enya täällä ei johdu kehittymättömyydest vaan siitä että lääkärit on välinpitämättömiä, ne ei välitä potilaista (paitsi muutamaa harvinaista poikkeusta lukuunottamatta joihin mun gyne lukeutuu). täällä lääkärit aina yhtäkkiä pitää välil lakkoo ja kerran yks mun ikänen likka vuoti kuiviin ja kuoli sairaalassa koska lääkärit päätti mennä lakkoon eikä kukaa käyny kattoos huonees miten hän voi.
mä ite oon joutun kokee 2-3kertaa putkee toistettavan epäonnistuneen kaavinnan ilman kivunlievitystä, mun nenän etee tuotii alkio ja istukka suoraa toimenpiteen jälkeen ja sanottii "tässä on sun lapses katso", vuosin 3kk putkeen kunnes tulin uudestaa raskaaks ja sit seki meni kesken sen jälkee ku olin nähny sydänäänet ja uus kaavinta. eli täällä ei tunneta inhimillisyyttä eikä sympatiaa tai empatiaa.
 
Ihan kamalaa toimintaa lääkäreiltä Gatusa. Paljon ikäviä asioita olet joutunut kokemaan, eikä tuollaista uskoisi edes voivan tapahtua :sad001 Toivon niin paljon, että tämä raskaus sujuu kohdallasi onnellisesti :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top