Ai että, veit sanat suustani

!
Pikkulasten nirsoilu ottaa kyllä itsellä pahasti hanttiin - täällä pääsee äkkiä tyhjille kun alkaa se "en tykkää, haluun sitä ja tätä". Ei aikuisenakaan auta alkaa vinkua työpaikan ruokatarjonnasta tai kuulakärkikynien väristä, tietokoneen merkistä puhumattakaan

. Ilman on ihan hyvä, alkaa kummasti maistua se väärän värinenkin.
Mulla nitkahtaa myös se lasten joidenkin kaverien nirsoilu, kerron kyllä ihan suoraan ettei ole täällä tapana tuollainen - saa mennä kotiinsa jos kuvittelee olevansa kuningas myös toisen maalla

. Ja näiden selkkausten jälkeen on järjestäen kasvanut kunnioitus ja molemmin puolinen luottamus. Joskus täytyy olla kus*pää että voi olla taas kivaa kaikilla.