----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huutelen tänne "vieraisiin" ketjuihin, mutta mulla kävi just näin! Siis olin niin kyllästynyt ja väsynyt töihin ja mietin koko ajan alanvaihtoa. Sitten kun plussa pärähti tikkuun niin ah, mikä helpotus.. No se raskaus meni kesken, mutta onneksi tärppäsi pian uudelleen. Oli kuitenkin paljon helpompi olla töissä kun ajatteli että pian pääsee pois. Itselläni tuli vielä paljon sairauspoissaoloja, joten loppuaika töissä oli tosi rikkonainen.

Nyt niin onnellinen kun saan olla kotona. :Heartred Tsemppiä sinulle Tähti ja paljon plussaonnea! :love7

Adiela :).Kiitos!:Heartred
Sitä ihmettä nyt odottaen..

Miten ilmestyitkään tänne huutelemaan, kuin taivaanlintu, oot ihana ja kiitos:drunken_smilie

Olet siis nyt kotona, raskaana? Vai jo synnyttänyt? ONNEA!!:Heartred:Heartred:Heartred
 
Kuitenkin täällä maksimi-iän ylittäneissä ja lähempänä 50 kuin 40 vuotta työpaikan vaihdon venyttäminen mahdollisen raskauden vuoksi ei ehkä ole sitä, mitä rationaalinen nainen tekee.

Negatiivisesti (tai realistisesti) ajatellen löytää itsensä orjatyöstä vanhassa työpaikassa ilman merkittäviä muutoksia. Sekä epätodennäköisestä raskautumisesta että hankalasta työllistymisestä yli 50-vuotiaana on tilastoja ja tutkimuksia.

Yölento :) Rationaalinen Nainen en ole!

Toki haluan asiat hyväksi, mutta ei ole aikaraja asetettu. Olen vaihtanut työpaikkaa vähän liiankin usein. Nyt jos tässä nykyisessä työssä edes jonkun vuoden olisi, että vielä toisen kerran äitiyslomalle jäisi. Orjattyötä tämä ei ole, kun palkka hyvä ja vakipesti.

Jos työmarkkinoille lähtisi, niin taatusti tärppäis äkkiä iästä riippumatta, kuten ennenkin:laughing002 Ellei toista vauvaa lopulta kuulu, niin pian jo menisinkin kokeilemaan työmarkkinoita....:joyful:
 
Adiela :).Kiitos!:Heartred
Sitä ihmettä nyt odottaen..

Miten ilmestyitkään tänne huutelemaan, kuin taivaanlintu, oot ihana ja kiitos:drunken_smilie

Olet siis nyt kotona, raskaana? Vai jo synnyttänyt? ONNEA!!:Heartred:Heartred:Heartred

:Heartred

Kiitos :love017 Meidän minimies on 1v ja 2kk. Ja hänen kanssaan siis onnellisesti kotosalla. Kakkonen toki tuolla mielen sopukoissa jo siintelee, saisin edelleen nautiskella täällä kotona eikä tarvitsisi ainakaan pitkäksi aikaa palata töihin. :shifty: Ellei tärppää niin pyrin olemaan niin kauan kotona tuon esikoisen kanssa kuin vaan voin. :)
 
Ilmeisesti olet tehnyt, koska muutosta ei tapahdu. Kilttejä ihmisiä käytetään työelämässä väärin niin kauan kuin siihen suostutaan.
Ja sitten on niitä, jotka haluavat tehdä kaiken itse, jotta työt tulevat hyvin tehdyiksi. Jos sinne kerran on jo apukäsipari järjestetty, mutta vähän ajan päästä apukäsiparille on annettu muita tehtäviä, on tuollaiseen yleensä syynä se, ettei niitä jaettavaksi tarkoitettuja tehtäviä riittänytkään apukäsiparille, vaan joku muu kuin apukäsipari teki ne. Pitää osata dumpata liiat työt (ja vastuu niistä) toiselle, vaikka se toinen ei osaisikaan tehdä niitä aluksi kunnolla, ja sen jälkeen itse ei saa koskea niihin pitkällä tikullakaan ennen kuin järjestely on vakiintunut.

Lisätöitä ei itselle tule, jos niitä ei itselleen ota. Aina voi sanoa, että nyt en valitettavasti ehdi, kokeile pyytää jotakuta toista. Tai voi sanoa, että jos teen pyytämäsi työn, sitten tämä-ja-tämä työ jää tekemättä. Toki tuossa pitää osata suunnitella ja aikatauluttaa työnsä, sitten voi osoittaa, että tällä viikolla minulla menee x määrä tunteja tähän työhön, y määrä tunteja tuohon työhön, jne, ja jokin näistä pitää jättää tekemättä, jos listalle tulee jokin uusi työ.

Omalla alallani juuri mitään ei tehdä ilman työmääräarviota ja aikataulutusta; minä arvioin kuinka paljon minun osaamisalueeni työhön kuluu aikaa, ja tiimi valitsee yrityksen prioriteettien perusteella mitkä työt laitetaan tulevan viikon aikatauluun siten, ettei töille varattua tuntimäärää ylitetä ja töillä on prioriteettilista. Jos yllätystöitä tulee, tippuu vähiten tärkeä suunniteltu työ pois, ylitöitä ei ole lupa tehdä. Kivaa tuossa on se, ettei töitä ole ikinä liikaa, ja minä en ole vastuussa päätöksestä jättää jokin työ tekemättä, siitä on vastuussa se, joka laati/hyväksyi prioriteettilistan, eikä kenellekään tule yllätyksenä se, mitä töitä teen ja mitä jää tekemättä. Tällä alalla kun tehtäviä hommia on aina 10 kertaa enemmän kuin kukaan kykenee tekemään.
 
Jep. Mä en osaa sanoa keskusteluun juuri muuta kuin just sen että (riippuen työstä) on osattava ottaa sopivasti vastuuta mutta myös osattava sanoa ei ”asian kohdalla”. Omat rajat kaikin puolin. Joskus joutuu venymään mutta liialla kiltteydellä ei saa kukkahattua. Jos joku vetää lakisääteisestä sairaslomasta (lapsen kipeys esim) herneen nenään ni sille ei sitten mitään voi. Toki ymmärrän, olen ollut aina akkavalaisella alalla, jotkut ihmiset käyttää lapsen räkätautia sumeilematta hyväksi ja ovat poissa puolet kuukaudesta. Siinä kohtaa toki ymmärrän että on keskustelun paikka.

Mut joo. Mun mielestäni siis. Tässä kohtaa (eikä monesti muutenkaan missää iässä) ei kannata jäädä odottelemaan ihmeitä tai jossittemaan ja sitkuttelemaan. Jätää matkat varaamatta tai asunnot ostamatta, että jos sittenkin raskaana. Voi olla ettei vauvaa enää koskaan saa ja vaikka saisi niin joskus koittaa myös esim se paluu takas töihin. Siinä kohta (alasta riippuen) on hyvä pysähtyä ja miettiä jos työpaikka on aivan prsee**ä. Toki niinku itselläkin, vaihtoehtoehtoja ei hirveesti oo eikä paikkaa noin vaan vaihdella, ja lisäksi miehen työt sanenee asuinpaikkakunnan, ja musta riippumattomista syistä koko paletti voi heittääkin puolen vuoden päästä ihan häränpyllyä vaikka miten olisin suunnitelmani tehny :rolleyes:
 
Opetusalalla ainoat kieltäytymisen paikat tulee siinä, jos kysytään sijaiseksi tai pitää tehdä joku kouluttautumiseen liittyvä juttu, esim kiky -koulutuksen vetäminen. Kiky ja vesot ovat tietysti pakollisia. Muuten ope itse määrittää, kuinka paljon suunnittelee tunteja. Kokeiden teko ja korjaus on hoidettava. Ja mun vastuulla on esim matikkakilpailun organisointi. Lisäkorvauksen saa ainoastaan erillisistä tehtävistä kuten fyke varaston hoito, oppilaskunnan ohjaava ope, tukioppilaiden ohjaava ope ja tvt -vastaavat.

Nyt on töissä ollut taas mukavaa ja koska torstaisin vain kokous, olen kerennyt tekeen vähän muutakin. Tänään miehen synttärit ja lähdetään ystäväpariskunnan kanssa syömään, teatteriin ja hotelliin Tampereelle :joyful:
 
Se on hienoa jos on sellaisella alalla jossa voi oikeasti lisätyön tullessa kieltäytyä tekemästä sitä. Kaikilla ei todellakaan ole sellaista mahdollisuutta ole.

Hoitoalalla työhön liittyy aina ihmisten terveys ja turvallisuus, joten aina ei voi sanoa "En valitettavasti ehdi". Vai mitä sanoisin vanhemmille jotka tuovat lapsen aamulla päiväkotiin hoitoon ja taas puuttuu hoitajia : Anteeksi, mutta olen täällä jo yksin 20 lapsen kanssa, viekää lapsenne kotiin? Koitan pitää nämä lapset hengissä tämän päivän.

Kannattaa myös muistaa, että sekä hoito - että muilla hektisillä aloilla on myös valtavasti työuupumista ja loppuunpalamista. Juuri tälläisillä puheille syyllistetään yksilöitä, vaikka ne ongelmat piilevät paljon syvemmällä.
 
Se on hienoa jos on sellaisella alalla jossa voi oikeasti lisätyön tullessa kieltäytyä tekemästä sitä. Kaikilla ei todellakaan ole sellaista mahdollisuutta ole.

Hoitoalalla työhön liittyy aina ihmisten terveys ja turvallisuus, joten aina ei voi sanoa "En valitettavasti ehdi". Vai mitä sanoisin vanhemmille jotka tuovat lapsen aamulla päiväkotiin hoitoon ja taas puuttuu hoitajia : Anteeksi, mutta olen täällä jo yksin 20 lapsen kanssa, viekää lapsenne kotiin? Koitan pitää nämä lapset hengissä tämän päivän.

Kannattaa myös muistaa, että sekä hoito - että muilla hektisillä aloilla on myös valtavasti työuupumista ja loppuunpalamista. Juuri tälläisillä puheille syyllistetään yksilöitä, vaikka ne ongelmat piilevät paljon syvemmällä.
Juuri näin. Alasta pitkälti riippuu. Mut koen (mitä sivusta seurannut) että esim monissa isoissa yksityissä firmoissa (it-ala jne) osa ihmisistä kokee olevansa ns korvaamattomia eivätkö osaa pysyä pois ja töitä ei osata tai haluta delegoida vaan valitetaan burnouttia (kukaan kun ei oo kone ja fysiikka pettää ennemmin tai myöhemmin)
Omalla alallanikin on vaikea kieltäytyä lisätöistä ja työvoiman puute ja sen syyt on nimenomaan syvemmällä mutta siltikin koen että esim oman lapsen sairastelu on semmoinen asia että mun on ”pystyttävä” olla myös pois ns hyvällä omalla tunnolla. Joustoa siis kumpaankin suuntaan.
Toisekseen ymmärrän oikein hyvin että esim yksinhuoltajalla tai yrittäjällä voi olla korkeampi kynnys jäädä pois koska perheen toimeentulo on yhden klikin varassa. Siks musta on pelottavaa arvostella ihmisiä jotka lauttaa vaikka 9kk ikäisen hoitoon vaikka itse (minäkin) haluaa ja voi olla 3v poissa.
 
Hoitoalalla työhön liittyy aina ihmisten terveys ja turvallisuus, joten aina ei voi sanoa "En valitettavasti ehdi". Vai mitä sanoisin vanhemmille jotka tuovat lapsen aamulla päiväkotiin hoitoon ja taas puuttuu hoitajia : Anteeksi, mutta olen täällä jo yksin 20 lapsen kanssa, viekää lapsenne kotiin? Koitan pitää nämä lapset hengissä tämän päivän.
No nimenomaan juuri niin pitää sanoa! Eivät ne lakisääteiset hoitomitoitukset mikään vitsi ole, vaan niitä pitää noudattaa!

Meidän päiväkodissa tulee yleensä edellisenä iltana viesti, että hoitajia on sairaana, ja kaikille ei voida tarjota huomenna hoitopaikkaa -- ja päiväkoti olisi kiitollinen, jos osa pystyisi järjestämään lapselleen hoidon itse. Meidän lapsi on noina päivinä ollut sitten kotona/mummolassa/mukana töissä. Luotan enemmän tällaiseen päiväkotiin, jossa mitoituksista pidetään kiinni, kuin sellaisista, joissa ei ole pokkaa todeta tosiasiota.
 
Se on hienoa jos on sellaisella alalla jossa voi oikeasti lisätyön tullessa kieltäytyä tekemästä sitä. Kaikilla ei todellakaan ole sellaista mahdollisuutta ole.

Hoitoalalla työhön liittyy aina ihmisten terveys ja turvallisuus, joten aina ei voi sanoa "En valitettavasti ehdi". Vai mitä sanoisin vanhemmille jotka tuovat lapsen aamulla päiväkotiin hoitoon ja taas puuttuu hoitajia : Anteeksi, mutta olen täällä jo yksin 20 lapsen kanssa, viekää lapsenne kotiin? Koitan pitää nämä lapset hengissä tämän päivän.

Kannattaa myös muistaa, että sekä hoito - että muilla hektisillä aloilla on myös valtavasti työuupumista ja loppuunpalamista. Juuri tälläisillä puheille syyllistetään yksilöitä, vaikka ne ongelmat piilevät paljon syvemmällä.
Hoitoalalla voi vaikuttaa työnsä määrään ja sen organisointiin. Täytyy vain tuoda asiansa esille jämäkästi. Esimerkiksi tuossa tapauksessa, että 20. lapsi tulee taloon ja on siellä yksin, hälytyskellojen pitää alkaa soida jo siinä vaiheessa, kun 9. lapsi tulee päiväkotiin. Siinä hetkessä on se, kun pitää ilmoittaa esimiehelle ja /tai työkavereille, että nyt on laiton tilanne, täällä tarvitaan lisää henkilökuntaa. Jokaisessa yksikössä tulee olla suunnitelma poikkeustapauksia varten. Ja äärimmäisessä hädässä myös vanhemmille voi sanoa, että nyt ei ole turvallista jättää lasta tänne.

Sekä hoito- että opetusalalla on myös paljon, mikä olisi pakollista tai toivottavaa, mutta jos työaika ei riitä, sitä ei ilman ylityömääräystä tule tehdä.
 
Ja sitten on niitä, jotka haluavat tehdä kaiken itse, jotta työt tulevat hyvin tehdyiksi. Jos sinne kerran on jo apukäsipari järjestetty, mutta vähän ajan päästä apukäsiparille on annettu muita tehtäviä, on tuollaiseen yleensä syynä se, ettei niitä jaettavaksi tarkoitettuja tehtäviä riittänytkään apukäsiparille, vaan joku muu kuin apukäsipari teki ne. Pitää osata dumpata liiat työt (ja vastuu niistä) toiselle, vaikka se toinen ei osaisikaan tehdä niitä aluksi kunnolla, ja sen jälkeen itse ei saa koskea niihin pitkällä tikullakaan ennen kuin järjestely on vakiintunut.

Lisätöitä ei itselle tule, jos niitä ei itselleen ota. Aina voi sanoa, että nyt en valitettavasti ehdi, kokeile pyytää jotakuta toista. Tai voi sanoa, että jos teen pyytämäsi työn, sitten tämä-ja-tämä työ jää tekemättä. Toki tuossa pitää osata suunnitella ja aikatauluttaa työnsä, sitten voi osoittaa, että tällä viikolla minulla menee x määrä tunteja tähän työhön, y määrä tunteja tuohon työhön, jne, ja jokin näistä pitää jättää tekemättä, jos listalle tulee jokin uusi työ.

Omalla alallani juuri mitään ei tehdä ilman työmääräarviota ja aikataulutusta; minä arvioin kuinka paljon minun osaamisalueeni työhön kuluu aikaa, ja tiimi valitsee yrityksen prioriteettien perusteella mitkä työt laitetaan tulevan viikon aikatauluun siten, ettei töille varattua tuntimäärää ylitetä ja töillä on prioriteettilista. Jos yllätystöitä tulee, tippuu vähiten tärkeä suunniteltu työ pois, ylitöitä ei ole lupa tehdä. Kivaa tuossa on se, ettei töitä ole ikinä liikaa, ja minä en ole vastuussa päätöksestä jättää jokin työ tekemättä, siitä on vastuussa se, joka laati/hyväksyi prioriteettilistan, eikä kenellekään tule yllätyksenä se, mitä töitä teen ja mitä jää tekemättä. Tällä alalla kun tehtäviä hommia on aina 10 kertaa enemmän kuin kukaan kykenee tekemään.

Suski75 :) Meillä on todellisuudessa niin paljon työtä, että uusi työkaveri tekee koko ajan ylityötä, koska työtä on niin paljon! Hän on jo valittanut ja kerran sanoi joutuvansa kohta sairaslomalle, vaikka ei 6kk aikaa ole vielä ehtinyt työskennellä.

Siksi en saanut hänestä apuja. Mielessäni on pyörinyt, että pitäisi olla vielä toinen uusi henkilö, jotta myös itse saisin apuja. Sitä ei tule herumaan, koska puljun politiikka on sellainen.

Meillä työnpriorisointi ja organisointi jää täysin omalle vastuulle ja olisi kiva, että esim. vaativia hankkeita olisi joku suunnittelemassa ja asiakkaiden omiin järjestelmiin voisi saada perehdytystä, kun nyt täytyy itse opetella kaikki oma-aloitteisesti ja kaikki käyttöohjeet näihin järjestelmiin on englanniksi.

Meillä kiireen aiheuttaa isot teollisuuden yritykset, tehtaiden huolto....silloin tarvitaan varaosat paikalle melkein sekuntikellon aikataulun mukaan, koska kaiken pitää olla korjattu ja tehdas käynnistetään uudelleen. Meillä on kaikki Suomen tehtaat asiakkaina ja niilä on omat pysäytys ja huoltoaikataulunsa. Sitten tulee extra kiire, jos jossain menee linjasto rikki, eli kukaan ei ole varautunut tähän etukäteen ja toimitukset on hoidettava expressinä, mahdollisesti myös huoltotiimin kera, joku on järjestettävä paikalle kiireellisiin asennustehtäviin.

Työtä voi suunnitella etukäteen vain sen verran, kun asiakkaiden tilanteita on etukäteen tiedossa....ja kaikki on sitten kiireellisiä, koska kyseessä on hätä.
 
Senhän takia niitä lisätyöntekijöitä ei tule, jos ei ole näyttää paperilla, että näihin tällaisiin töihin kuluu viikossa niin ja niin paljon tunteja ja toisiin töihin taas niin ja niin paljon tunteja, ja nämä työ jäävät tekemättä koska viikossa on tunteja vain 40. Jos töitä tehdään niin että kaikki saadaan järjestymään eikä missään näy mihin aika tarkalleen ottaen menee ja mihin työhön ei jäänyt aikaa, niin ei johto silloin saa mitään otetta siitä, tarvitaanko lisäväkeä vai ei.
 
Senhän takia niitä lisätyöntekijöitä ei tule, jos ei ole näyttää paperilla, että näihin tällaisiin töihin kuluu viikossa niin ja niin paljon tunteja ja toisiin töihin taas niin ja niin paljon tunteja, ja nämä työ jäävät tekemättä koska viikossa on tunteja vain 40. Jos töitä tehdään niin että kaikki saadaan järjestymään eikä missään näy mihin aika tarkalleen ottaen menee ja mihin työhön ei jäänyt aikaa, niin ei johto silloin saa mitään otetta siitä, tarvitaanko lisäväkeä vai ei.

Suski75 :) Meillä on jatkuva rekry päällä, mutta eri tehtäviin. Niihin tehtäviin, josta väki irtisanoutui. Syynä on se, että kokivat, etteivät tulleet kuulluiksi ja kustannusrakenne tavallaan sysättiin työntekijöiden harteille, kun sen pitäisi kuulua johdolle. Työtunnit olivat tarkasti ylhäällä järjestelmissä, koska laskutus asiakkaan suuntaan tapahtui sen perusteella.

Johto ja päätökset tehdään muualla, kuin Suomeaaa. Jossain kohtaa puljua tieto/yksilön ääni hukkuu tai sitä ei haluta ottaa vakavasti. Minäkin luulin, että minua kuunneellaan, sillä esitin palaverissa, että työtäni on vähennettävä samassa suhteessa, kun oli lyhennetty työpäivä osittaisella hoitovapaalla 4kk ajan.
Mitään ei tapahtunut ja tekemättömät työt tuli niskoille.

Vika on johdossa, johtamattomuudessa (??)
 
Kiireiseen työelämään viitaten ja ajateltavaksi:

Mikään ei ole pakko paitsi kuolla ja sekin vain kerran.
 
Suski75 :) Meillä on jatkuva rekry päällä, mutta eri tehtäviin. Niihin tehtäviin, josta väki irtisanoutui. Syynä on se, että kokivat, etteivät tulleet kuulluiksi ja kustannusrakenne tavallaan sysättiin työntekijöiden harteille, kun sen pitäisi kuulua johdolle. Työtunnit olivat tarkasti ylhäällä järjestelmissä, koska laskutus asiakkaan suuntaan tapahtui sen perusteella.

Johto ja päätökset tehdään muualla, kuin Suomeaaa. Jossain kohtaa puljua tieto/yksilön ääni hukkuu tai sitä ei haluta ottaa vakavasti. Minäkin luulin, että minua kuunneellaan, sillä esitin palaverissa, että työtäni on vähennettävä samassa suhteessa, kun oli lyhennetty työpäivä osittaisella hoitovapaalla 4kk ajan.
Mitään ei tapahtunut ja tekemättömät työt tuli niskoille.

Vika on johdossa, johtamattomuudessa (??)
Johtoa ei oikein saa korjattua, eli siinä mielessä uusien haasteiden kartoitus voisi olla ihan paikallaan. En valitettavasti usko että tilanne teillä tulee muuttumaan mikäli asioita ei tähän mennessä ole korjattu kunnolla. :sad001

Itse hain pitkän harkinnan jälkeen uusia paikkoja yritysaikana, koska näin ettei nimenomaan johdon suhteen tilanne muutu. Moni voi huonosti ja uupui, enkä aio riskeerata sitä kohtaloa itselleni. Työ on niin tärkeä osa elämääni, että haluan että saan siitä enemmän energiaa kuin mitä se ottaa.

Harkitsin asiaa muutaman kuukauden ennen kuin päivitin CV:ni, ja tulin siihen lopputulokseen etten voi elää mutku-sitku -elämää.

Olin 1. kertaa raskaana kun sain kutsun nykyisen paikan haastatteluun. Pohdin pitkään lähdenkö prosessiin, mutta päättelin että jos työnantajaa haittaa tuleva äitiysloma, firma ei ole minua varten. Se raskaus päättyi ikävästi viikkoa ennen uuden työn alkua, ja täytyy sanoa että uusi työ oli siinä vaiheessa todella iso voimavara. En tiedä miten pää olisi kestänyt jos olisin ollut takaisin lähtöruudussa sekä lisääntymis- että työasioissa.

Välissä oli myös kkm, ja olin ollut nykyisessä paikassa 13kk kun tämä raskaus ilmoitti itsestään. Kaikki ovat olleet iloisia puolestani, mikä kertoo siitä että tämä oli oikea valinta. Edellisessä paikassa voivoteltiin miten hankalaa on kun ihmisiä jää vanhempainvapaalle /sairaan lapsen kanssa kotiin. :meh:
 
Johtoa ei oikein saa korjattua, eli siinä mielessä uusien haasteiden kartoitus voisi olla ihan paikallaan. En valitettavasti usko että tilanne teillä tulee muuttumaan mikäli asioita ei tähän mennessä ole korjattu kunnolla. :sad001

Itse hain pitkän harkinnan jälkeen uusia paikkoja yritysaikana, koska näin ettei nimenomaan johdon suhteen tilanne muutu. Moni voi huonosti ja uupui, enkä aio riskeerata sitä kohtaloa itselleni. Työ on niin tärkeä osa elämääni, että haluan että saan siitä enemmän energiaa kuin mitä se ottaa.

Harkitsin asiaa muutaman kuukauden ennen kuin päivitin CV:ni, ja tulin siihen lopputulokseen etten voi elää mutku-sitku -elämää.

Olin 1. kertaa raskaana kun sain kutsun nykyisen paikan haastatteluun. Pohdin pitkään lähdenkö prosessiin, mutta päättelin että jos työnantajaa haittaa tuleva äitiysloma, firma ei ole minua varten. Se raskaus päättyi ikävästi viikkoa ennen uuden työn alkua, ja täytyy sanoa että uusi työ oli siinä vaiheessa todella iso voimavara. En tiedä miten pää olisi kestänyt jos olisin ollut takaisin lähtöruudussa sekä lisääntymis- että työasioissa.

Välissä oli myös kkm, ja olin ollut nykyisessä paikassa 13kk kun tämä raskaus ilmoitti itsestään. Kaikki ovat olleet iloisia puolestani, mikä kertoo siitä että tämä oli oikea valinta. Edellisessä paikassa voivoteltiin miten hankalaa on kun ihmisiä jää vanhempainvapaalle /sairaan lapsen kanssa kotiin. :meh:

Motto78 :) Juu, tilannetta ei vielä ole saatu korjattua, vaikka psykologi oli mukana henkilöstöpalavereissa. Sitten vaan johdon suunnalta todettiin, että kaikki menneet (irtisanoutumiset) tapahtumat on nyt lakaistu pois ja työt jatkuu hyvässä hengessä eteenpäin.

Lausahdus ihmetyttää (??), koska pakkahan on yhä aivan sekaisin, eikä tilannetta korjaa jokin psykologin pitämä päivän luento purukalle. Psykologin henkilöhaastatttelut oli myös aivan yksi tyhjän kanssa, koska ainakaan minua ei kuunneltu, vaikka kerroin liiasta työmäärästä ja avuntarpeesta. Tai sitten hänen raportit johdolle, oli kuin ilmaa.

Ollaanhan tuolla tässä välissä saatu palkattua pari miestä irtisanoutuneiden tilalle, mutta ovat kokeneet firman tilanteen niin, että eivät jatka. Taas ollaan lähtöpisteessä! :sad001 Johto suunnittelee nyt jotain yhteistyökuviota erään saman alan yrityksen kanssa (ns.alihankkija kuvio), josko se ratkaisisi jotain (??).

Mulle on myös työ tärkeä asia ja haluaisinkin työskennellä eniten omalla osaamisalueellani (toki aina oppii lisää). Puljun johto ei ymmärrä, että viihtyvyys ja suorituskyky työssä kärsii, mikäli liikutaan koko ajan asioiden äärilaidalla ja kiireessä.

Nyt meillä on uusi osaston pomo, nousi omista riveistä, oli kyllä esimies aiemmin. Ihan hyvä tyyppi, mutta ei mitään kokemusta osaston johtamisesta. Myös hänen tulisi hallita työtehtäviäni, (esim. taaperoni sairastuessa), mutta eipä osaaminen riitä. Hän tukeutuu usein minuun, vaikka olen alainen. Itse toivoisin saavani häneltä apua myös tehtävieni sisältöön, koska usein liikutaan alueella, jota en voi hallita, sillä ammatillinen pätevyys ei riitä.

Motto78, haluaisin niin uskoa, että työnantaja saisi ongelmat korjattua ja että työ muuttuisi jälleen mielekkääksi. Tämä työ on kuitenkin pitkälti sellainen, josta pidän. En tiedä miten usein yritykset saavat korjattua ongelnia, mutta kaikki on silti varmaankin viimekädessä johdosta kiinni.

Puljun omistaja on rikas miljonääri, joka seilaa purrella ympäri maapalloa, mutta vaikuttaa silti ihan tavalliselta tyypiltä, tosin sanat profit - protif - profit ja nyrkki ilmassa huitoen ovat hänen tunnusmerkkejään:scared001

Äitiysloma hoi...!!! :smiley-angelic008

Sinulle Motto78, hyvää odotuksen jatkoa!:Heartbigred
 
Omalla alallani juuri mitään ei tehdä ilman työmääräarviota ja aikataulutusta; minä arvioin kuinka paljon minun osaamisalueeni työhön kuluu aikaa, ja tiimi valitsee yrityksen prioriteettien perusteella mitkä työt laitetaan tulevan viikon aikatauluun siten, ettei töille varattua tuntimäärää ylitetä ja töillä on prioriteettilista. Jos yllätystöitä tulee, tippuu vähiten tärkeä suunniteltu työ pois, ylitöitä ei ole lupa tehdä. Kivaa tuossa on se, ettei töitä ole ikinä liikaa, ja minä en ole vastuussa päätöksestä jättää jokin työ tekemättä, siitä on vastuussa se, joka laati/hyväksyi prioriteettilistan, eikä kenellekään tule yllätyksenä se, mitä töitä teen ja mitä jää tekemättä. Tällä alalla kun tehtäviä hommia on aina 10 kertaa enemmän kuin kukaan kykenee tekemään.

Suski75 :) Tämä aikataulutus ja suunnittelu puuttuu meiltä täysin. En tosin ole henkilö, joka sellaisen meille sitten tekisi/laatisi. Tuo kuitenkin saisi asioihin ryhtiä ja selkeyttä, jota meilläkin todella vaaditaan, eikä kaikki miljoonat asiat olisi vain oman muistin/muistilappujen varassa.

Oletko sinäkin teknologian- ja teollisuuden alalla?
 
Se on hienoa jos on sellaisella alalla jossa voi oikeasti lisätyön tullessa kieltäytyä tekemästä sitä. Kaikilla ei todellakaan ole sellaista mahdollisuutta ole.

Hoitoalalla työhön liittyy aina ihmisten terveys ja turvallisuus, joten aina ei voi sanoa "En valitettavasti ehdi". Vai mitä sanoisin vanhemmille jotka tuovat lapsen aamulla päiväkotiin hoitoon ja taas puuttuu hoitajia : Anteeksi, mutta olen täällä jo yksin 20 lapsen kanssa, viekää lapsenne kotiin? Koitan pitää nämä lapset hengissä tämän päivän.

Kannattaa myös muistaa, että sekä hoito - että muilla hektisillä aloilla on myös valtavasti työuupumista ja loppuunpalamista. Juuri tälläisillä puheille syyllistetään yksilöitä, vaikka ne ongelmat piilevät paljon syvemmällä.

Adiela :) tästä kyllä samaakin mieltä kanssasi, että ei aina voi sanoa "ei, en valitettavati ehdi". Kyllä tämä on tosiasia.

Teillä on siellä ihmisen terveys ja turvallisuus kyseessä ja meillä voi pahimmassa tapauksessa olla se, että asiakas soittaa "nyt täällä tehdas räjähtää, kohta tulee tulipalo ja monen ihmisen terveys on uhattuna". Meillä hätä ja kiire on arkipäivää. Silloin on liian itsekästä sanoa, ettei ehdi, kun on hätä.

Tuossa myös sanot oivasti, että yksilöitä syyllistetään, ongelmat tosiaan on syvemmällä. Ellei ne ole johdossa, niin missä ne on(??)

Toivon pikaista uutta plussaa sinulle!!:cheers:cheers:cheers
 
Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Rahaa se on lopputilikin.

Kyllä vanha kansa tiesi nämäkin.
 
Kiireiseen työelämään viitaten ja ajateltavaksi:

Mikään ei ole pakko paitsi kuolla ja sekin vain kerran.

Yölento :) Liiassa kiireessä tapahtuu myös työtapaturmia. Aika monta on tullut sivusta nähtyä. Syyt ovat olleet työnantajan työaikataulutuksen, riittämättömän perehdyksyten ja kiireen.

Milloin on mennyt jalka poikki, milloin selkä, milloin sormet läpi leikkurista, tai kerran työteline kaatui niin, että siellä roikkunut mies putosi ja menetti henkensä heti. Onko kiire tämän arvoista? Ei ole.

Työturvallisuuden laiminlyönnit johtuvat usein liiasta kiireestä ja työnantajan ahneudesta.

Totta, vain kerran voi kuolla, mutta sormiaankaan ei saa takaisin, mikäli ne menettää.
 
Takaisin
Top