----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sitä ja oliko pessaria, mitä käyttävät joskus. Johtuuko tuo leikkaushaavan ohuus siitä eds taudista, vai vaan sektioista? Minä en ole kuullut mainintaa oman haavani paksuudesta koskaan. Pidetään siis peukaloita mahassa pysymiselle joka syystä. Riskejä on, mutta parasta toivotaan.

Mä luulen et EDS:stä koska se tekee sen ettei haavat parane ja iho ei uusiudu.
Mulla äitiyspolilla alakautta ultralla mitattiin leikkaussaumat. Onneksi oli sen verran että sain luvan raskautua :-)
Pessaaria ei ole kokeiltu. Saa nähdä mitä ekalla äitiyspoli käynnillä sanovat ja mitkä on suunnitelmat.
Rakenneultra tehdään siellä ja siitä alkaa seuranta.
 
Heivaisin dopplerin joiksikin viikoiksi jos aiheuttaa enemmän huolta! Koska sulla on seuraava tarkastus?

Mulla on jo valmiiksi sellainen huoli, että sitä ei doppleri lisää. Päinvastoin, jos sillä jotain osviittaa saisi siitä, että elämää vielä on, niin se rauhoittaisi hetkeksi.

Seuraava ultra on ensi viikon ti.
 
Hippunen mulla oli näytöllinen doppler ja samoin paniikkssa etsin sydänääniä about samoilla viikoilla. Näytössä vilahteli just 140-150, mutta kuului vain kohinaa. En usko että dopplerit näyttäisivät noita lukuja ellei siellä elävää vauvaa olisi. Viikolla 12 saivat neuvolassa sydänäänet kuuluviin, itse vasta noin viikkoa myöhemmin ja silloinkin satunnaisesti.
 
No niin, ällövaroitus!

Jotenkin taas päässyt unohtumaan loppukierron normioireet. Mahtaako vähän kellertävä, venyvä lima kuulua niihin? Ja nyt siis kp20/22-30, myös pinna superkireellä tänään.
 
Mulla on jo valmiiksi sellainen huoli, että sitä ei doppleri lisää. Päinvastoin, jos sillä jotain osviittaa saisi siitä, että elämää vielä on, niin se rauhoittaisi hetkeksi.

Seuraava ultra on ensi viikon ti.
Mulla oli kans viime raskaudessa ihan järkky pelko perssiis kun takana oli niitä keskenemenoja monta. Ja sit tuli vielä tiputteluakin, silloin säntäsin paniikkiultraan yksityiselle. Onneksi kaikki oli vuodoista huolimatta hyvin.
Noiden pelkojen takana ostin kans sen dopplerin, Unbornheart merkkisen. Oli kätevä ja sai tallennettua kännykällekin niitä sykkeitä ja jaettua niitä esim mummuille tai kavereille. :)
Mä sain ekan kerran näkyviin myös vain vilahduksia sykkeestä, en ääntä. Ja viikkoja tais olla siinä jotain 10-11. Pikkuhiljaa alkoi kuulua ääntäkin mutta se oli alkuun vaikeeta, siis tosi vaikeeta saada kuuluviin. Oli niiiiiin alhaalla, ihan häpyluun alla!
Meidän neuvolassa sykkeitä aletaan kuunnella vasta rv 13 lähtien koska neuvolan tädin mukaan äänet ovat tuolloin vielä niin heikot ja laitteet mooseksen aikaiset. :p
Sitten kun oli pikkuhiljaa alkanut saamaan ääniä kuuluviin ja oppi systeemin niin oli tosi rauhoittavaa kuulla ne. Mulla oli tapana joka ilta ennen nukkumaan menoa kuunnella ääniä miehen kanssa. Sitten pikkuhiljaa rakenneultraan mennessä raskaus jotenkin varmentui itselle henkisesti, niin sykkeiden kuuntelu väheni kuin itsestään. Mutta siis ymmärrän tuon tunteen Hippunen oikein tosi hyvin! :3some

Omaanapaa, mä vaan googlailen kaiken maailman flare up-stimulaatioita ym ym, epätoivoisesti etsin tietoa ja kokemuksia hiljaisten munasarjojen omaavilta ivf-hoitolaisilta... Ja jatkan mökötystä. :shifty: Ja kiitän silti tsempeistä toki! :p
 
Mulla on se puhelimeen yhdistettävä malli. Eikä se vieläkään piirrä kunnollista käyrää Rv16. Tekee sellaista pientä pätkää aina välillä sinne 140-150 välille. Sydänääniä tallentaessa siis tallentaa myös tuota käyrää.
Viime raskaudessakin näytössä vilahteli näitä korkeita lukemia, jotka tuskin siis mun omia olivat.. Ja se oli sentään tuulimuna..:hungover: Eli enemmän luotan kuuloon.

Olet varmaan kaikki jipot jo kuullut, mutta mulla ne ihan ekat kuuluivat tässä raskaudessa niin vaimeasti, että äänenvoimakkuutta piti oikeasti isolle säätää ja sitten sieltä muun kohinan ym takaa yht’äkkiä kuuluikin se nopea jumputus.
Istukkakin mulla on edessä tiellä niin siksikin varmaan kuuluu enimmäkseen huonosti.
 
Joo eihän doppleriin voi 100% luottaa. Mulla tuo unbort ja se ainakin pitää niin kovaa kohinaa että sen takaa ei kyllä mitään muuta kuule.
Jotenkin näin alussa lukemat on musta ainoat jotka voi näkyä.
Meidän neuvolassa ei kuunnella ennen rv 12 ääniä. On kuulemma niin vanha laite ettei sillä mitään kuuluisi.
 
Mullakin se UnbornHeart. Onhan se aika taitolaji käyttää sitä niin varovasti, ettei aina välillä korviin sattuisi yhtäkkiset häiriöäänet. Ne johdot tuntuvat pahimmat häiriöäänet tekevän, jos niitä siinä tönii. Meillä siinä myös sellainen äänenjakaja, niin saadaan molemmat kuulokkeet korviin.
 
Mulla juuri tuo ja just kokeilin. Kun pistin melki täysille niin kyllä jumputuskuuluu. Mutta tosi kova kohina on kyllä taustalla.
Ja noi piuhat on aina tiellä.
Hmm.. ei se kohina mulla ole tosi kovaa koko ajan. Lähinnä juuri sillon, jos jotenkin heilauttaa nopeasti tai nostaa liian nopeasti ylös tai muuten johtoihin kovin sohii.
 
Hmm.. ei se kohina mulla ole tosi kovaa koko ajan. Lähinnä juuri sillon, jos jotenkin heilauttaa nopeasti tai nostaa liian nopeasti ylös tai muuten johtoihin kovin sohii.

Mulla se on jatkuva. Ihan koko ajan. En tiedä mistä johtuu. Kytkennät pitäs olla oikein.
En tiedä mistä voisi ottaa häiriöö. Puhelin lentotilassa niin sen ei pitäisi vaikuttaa.
 
Kai käytätte jotain geeliä/öljyä? Minulla kohina hävisi lähes kokonaan kun ymmärsin laittaa runsaasti Ceridalia iholle. Toki aina kun anturia liikuttaa, räsähtää doppler kovaa, mutta muuten riittävä öljymäärä poistaa rahinan ja kohinan melkein kokonaan.
 
Teillä on kyllä mahtava selviytymistarina. Miten sulla mahdollinen ennenaikaisuus alkaa ilmetä? Alle 22viikoista ei yritetä pelastaa, harvemmin vielä viikolla 22, mutta 23 eteenpäin alkaa olla enemmän mahdollisuuksia. Silti mahdollisuudet ovat vielä pienet. Minä kysyin silloin 21+6, että jos tyttö syntyy elossa, niin mitä tehdään. Katsotaan sitten sanoi lääkäri. Onneksi ei syntynyt elossa, ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.
Missä sairaalassa sä olit tyttöä synnyttämässä? Lähimmässä? mietin vaan missä vaiheessa siirtävät yliopistolliseen jos synnytysuhka ihan liian aikaisin. Ottaako ne tarkasti viikkojen mukaan nämä päätökset?
:Heartredannoitteko tytölle nimen? Meillä lapsetkin puhuu kuolleesta siskostaan nimellä- vaikka meillä ei siis edes selvitetty sukupuolta ja sikiö oli jo kovin hajonnut syntyessään. Sisko siitä kuitenkin jäi mieliin elämään.
Mä oon kovasti miettinyt näitä tosi varhain syntymisiä, mä en tiedä voisinko tehdä päätöstä minikeskosen hoidosta. Onneksi sitä päätöstä ei ole vielä koskaan tarvinnut tehdä.

Mun elämä vaan ei kykenisi sopeutumaan vauvan jäämiseen jonnekin 5h ajomatkan päähän sairaalaan ensimmäisiksi kuukausikseen, me ei mitenkään kyettäisi edes viikoittain käymään niin kaukana. Kärsisi koko perhe, siitä viattomasta vauvasta puhumattakaan :sad010. Mä tosiaan toivoisin siinä tapauksessa hoitohenkilöstön tekevän hoitamispäätöksen jos minivauva syntyisi elossa. Tässä kohtaa es tämä vatsa"kipu" pistää miettimään näitä ihan erityisesti. Kipu ei oo jatkuvaa, eikä lamauttavaa, mutta heti jotain tehdessä kyllä muistuttaa asennoista. Ei tässä nyt ihan sänkyynkään voi jäädä makaamaan..

Todellakin huikea selviytymistarina Wm! Toivotaan nyt mahdollisimman pitkää sujuvaa kohtuaikaa pikkuiselle!
 
Kai käytätte jotain geeliä/öljyä? Minulla kohina hävisi lähes kokonaan kun ymmärsin laittaa runsaasti Ceridalia iholle. Toki aina kun anturia liikuttaa, räsähtää doppler kovaa, mutta muuten riittävä öljymäärä poistaa rahinan ja kohinan melkein kokonaan.

Käytän ja runsaasti. Täytyy koittaa selvittää mistä jatkuva rätinä/kohina johtuu.
 
Me oltiin 2kk sairaalassa esikon kanssa. Joka päivä 8h vähintään kaapin vieressä istuttiin. Itse hoidettiin vaipan vaihdot, ruiskulla maidonannot.
Joskus oltiin lepäämässä yksi päivä kotona,mutta sekin tuntui todella väärältä.
Ja meidän oletettiinkin olevan paikalla. Kenguruhoito oli tosi tärkeää :-)

Ne jotka asuivat kaukana vuokrasivat asunnon lähempää sairaalaa.
Meidän aikana oli muutama vanhempi jotka asuivat parin sadan kilsan päässä.

Meillä matkaa Tayssiin on vain 50min.
 
Missä sairaalassa sä olit tyttöä synnyttämässä? Lähimmässä? mietin vaan missä vaiheessa siirtävät yliopistolliseen jos synnytysuhka ihan liian aikaisin. Ottaako ne tarkasti viikkojen mukaan nämä päätökset?
:Heartredannoitteko tytölle nimen? Meillä lapsetkin puhuu kuolleesta siskostaan nimellä- vaikka meillä ei siis edes selvitetty sukupuolta ja sikiö oli jo kovin hajonnut syntyessään. Sisko siitä kuitenkin jäi mieliin elämään.
Mä oon kovasti miettinyt näitä tosi varhain syntymisiä, mä en tiedä voisinko tehdä päätöstä minikeskosen hoidosta. Onneksi sitä päätöstä ei ole vielä koskaan tarvinnut tehdä.

Mun elämä vaan ei kykenisi sopeutumaan vauvan jäämiseen jonnekin 5h ajomatkan päähän sairaalaan ensimmäisiksi kuukausikseen, me ei mitenkään kyettäisi edes viikoittain käymään niin kaukana. Kärsisi koko perhe, siitä viattomasta vauvasta puhumattakaan :sad010. Mä tosiaan toivoisin siinä tapauksessa hoitohenkilöstön tekevän hoitamispäätöksen jos minivauva syntyisi elossa. Tässä kohtaa es tämä vatsa"kipu" pistää miettimään näitä ihan erityisesti. Kipu ei oo jatkuvaa, eikä lamauttavaa, mutta heti jotain tehdessä kyllä muistuttaa asennoista. Ei tässä nyt ihan sänkyynkään voi jäädä makaamaan..

Todellakin huikea selviytymistarina Wm! Toivotaan nyt mahdollisimman pitkää sujuvaa kohtuaikaa pikkuiselle!
Ekks olin. Lähisairaala siis. Helsinkiin olisivat lähettäneet seuraavalla viikolla, kuulemma noin 22+5. Ei jäänyt paljoa puuttumaan. Kun itse ymmärsin, ettei hyvin käy, yritin silti siirtoa Helsinkiin. Ei onnistunut ei. Ekks olin naistentautien polilla synnyttämässä. Seuraavana päivänä olis menty saliin. On se joskus tarkkaa. Hyvin kyllä hoitivat ei siitä valittamista. Joskus vaan käy näin.

Hoitopäätös ei ole koskaan helppo ja siihen vaikuttaa kaikki. Edelleen olen kiitollinen, ettei tarvinnut valita. Ei annettu nimeä, koska syntyi kuolleena, nimi on vaan mielessä. Piti tulla siis Elina, mutta Sylviksi jäi. Ja oikeasti se oli lain mukaan km, vaikka ei se siltä tuntunutkaan, mutta ne rajat on vaan johonkin vedettävä.

Kuulostele itseäsi herkällä korvalla ja lähde näytille jos tuntuu siltä. Aina kaikki ylimääräinen säikäyttää, mutta jospa kroppa vaan pyytää hidastamaan tahtia. Nyt jos koskaan on aika leikkiä kuollutta intiaania.
 
:greet025
Ihanan soljuvaa ja kaikkia huomioivaa keskustelua nyt täällä!:Heartblue

Tsemppiä jokaiselle omiin tilanteisiin!:cheers


Dpo ~ 9 -12 ~
.
 
Ekks olin. Lähisairaala siis. Helsinkiin olisivat lähettäneet seuraavalla viikolla, kuulemma noin 22+5. Ei jäänyt paljoa puuttumaan. Kun itse ymmärsin, ettei hyvin käy, yritin silti siirtoa Helsinkiin. Ei onnistunut ei. Ekks olin naistentautien polilla synnyttämässä. Seuraavana päivänä olis menty saliin. On se joskus tarkkaa. Hyvin kyllä hoitivat ei siitä valittamista. Joskus vaan käy näin.

Hoitopäätös ei ole koskaan helppo ja siihen vaikuttaa kaikki. Edelleen olen kiitollinen, ettei tarvinnut valita. Ei annettu nimeä, koska syntyi kuolleena, nimi on vaan mielessä. Piti tulla siis Elina, mutta Sylviksi jäi. Ja oikeasti se oli lain mukaan km, vaikka ei se siltä tuntunutkaan, mutta ne rajat on vaan johonkin vedettävä.

Kuulostele itseäsi herkällä korvalla ja lähde näytille jos tuntuu siltä. Aina kaikki ylimääräinen säikäyttää, mutta jospa kroppa vaan pyytää hidastamaan tahtia. Nyt jos koskaan on aika leikkiä kuollutta intiaania.
Toi on ihan liikaa ihmisen käsittää:sad001. Seurattiinko vauvan hengissä olemista kohdussa? Vaikka turhaahan se lienee jos ei hoitoon voida ryhtyä kuitenkaan:confused005. Ei osaa edes kuvitella miten ihminen moista menetystä käsittelee - ei edes ajatella olisko se ollut yhtään helpompaa synnyttää vasta viikon päästä ja menettää se pikkukeskonen isolla todennäköisyydellä silti. tietysti se toivon hippunen olisi ollut silloin mukana. :Heartred

Toi kuollut intiaani olis kyllä hyvä:woot:, harmi kun ei koskaan oo oppinut leikkimään noiden kanssa - ne tappaa vaan toisiaan tuolla. Tosin siinä saattais olla niin suosittu intiaani että rauhaa ei paljon tippuis.
 
Takaisin
Top