----45+++++ kuumeiset

Nyt täällä meillä on oikein rauhallista. Kesäasukit ovat häipyneet koteihinsa ja ollaan poikien kanssa taas kolmisin. Muutama sienestäjä välillä näkyy, mutta mulkaisu karkottaa niistäkin herkimmät. Mikä hiljaisuus.

Minäkään en halua mennä hierojalle, vaikka pitäisi. Ukko onneksi välillä jaksaa laittaa veret liikkeelle. Myös nuorempi tykkää paukuttaa nyrkeillä niskat auki. Kätevää,
 
Yölento sanoi:
Minä viihdyn hyvin yksin enkä ole kova ikävöimään. Mieheni on poikkeus, hänestä ei ole haittaa, vaikka olisi kotona. Voin siis rauhassa olla yksin kotona, vaikka mieskin on kotona.
Mies on poikkeus myös siinä, että minuun ei yleensä saa koskea. Mies osaa sen luonnostaan niin, ettei heti tee mieli lyödä tai juosta pakoon. Nämä ovat yleensä ne vaihtoehdot, jotka tulevat mieleen, jos joku koskee. Kerran potkaisin (vahingossa) sairaanhoitajaa, kun hän varoittamatta koski minuun.

Tarvitsisin hierojan palveluita, mutta en mene, koska inhoan sitä, että joku koskee.

Omat lapset ovat poikkeus, suostun halailemaan. Mutta taitavat tulla äitiinsä, kun eivät kaipaa paljoa läheisyyttä. Nuorimmainen juoksee karkuun, kun yritän ottaa syliin.
Click to expand...

Yölento :) Minäkin huitaisen miestä, jos liian lähelle turhaan tulee....hierojille en vois ajatella mennä...

Mä ajattelen niin, että jos aikuinen tarvitsee liiaksi jatkuvaa kosketusta, on hän lapsena jäänyt vaille esim. perusturvaa, joka on lapselle äärimmäisen tärkeä....eli päästä syliin ja olla hyväksytty sellaisena, kuin on. Jos tämä tarve on joskus sivuutettu/laiminlyöty, niin ainakin liiallinen sylinkaipuu teini-iikäisillä tytöillä voi johtaa ongelmiin, mahdollisesti viielä aikuisena.

Ihminen on mielestäni syntyjään, joko introvertti tai extrovertti. Aina rajat ei liene täysin selviä, koska ihminen pyrkii menenään muiden mukana ja sopeutumaan ympäristön oletuksiin/vaatimuksiin.

Mä olen niin introvertti, ettei pahempaa löydykään. Silti joskus mua luullaan extrovertiksi, koska keskustelen mielelläni muiden kanssa - mutta vain asiasta.
Sosiaalinen läpätys - small talk ei osu kohdalle.
 
Tähti ★ sanoi:
Yölento :) Minäkin huitaisen miestä, jos liian lähelle turhaan tulee....hierojille en vois ajatella mennä...

Mä ajattelen niin, että jos aikuinen tarvitsee liiaksi jatkuvaa kosketusta, on hän lapsena jäänyt vaille esim. perusturvaa, joka on lapselle äärimmäisen tärkeä....eli päästä syliin ja olla hyväksytty sellaisena, kuin on. Jos tämä tarve on joskus sivuutettu/laiminlyöty, niin ainakin liiallinen sylinkaipuu teini-iikäisillä tytöillä voi johtaa ongelmiin, mahdollisesti viielä aikuisena.

Ihminen on mielestäni syntyjään, joko introvertti tai extrovertti. Aina rajat ei liene täysin selviä, koska ihminen pyrkii menenään muiden mukana ja sopeutumaan ympäristön oletuksiin/vaatimuksiin.

Mä olen niin introvertti, ettei pahempaa löydykään. Silti joskus mua luullaan extrovertiksi, koska keskustelen mielelläni muiden kanssa - mutta vain asiasta.
Sosiaalinen läpätys - small talk ei osu kohdalle.
Click to expand...
Veikkaan kyllä, että toiset tarvitsevat aikuisenakin läheisyyttä, vaikka olisi lapsena saanut kenguruhoitoa vuosikausia. Ihmiset ovat erilaisia.

Minä en ole hiljainen, vaikka viihdynkin yksin. Puhun kyllä sekä pienessä että isossa seurassa.
 
Tähti ★ sanoi:
Yölento :) Minäkin huitaisen miestä, jos liian lähelle turhaan tulee....hierojille en vois ajatella mennä...

Mä ajattelen niin, että jos aikuinen tarvitsee liiaksi jatkuvaa kosketusta, on hän lapsena jäänyt vaille esim. perusturvaa, joka on lapselle äärimmäisen tärkeä....eli päästä syliin ja olla hyväksytty sellaisena, kuin on. Jos tämä tarve on joskus sivuutettu/laiminlyöty, niin ainakin liiallinen sylinkaipuu teini-iikäisillä tytöillä voi johtaa ongelmiin, mahdollisesti viielä aikuisena.

Ihminen on mielestäni syntyjään, joko introvertti tai extrovertti. Aina rajat ei liene täysin selviä, koska ihminen pyrkii menenään muiden mukana ja sopeutumaan ympäristön oletuksiin/vaatimuksiin.

Mä olen niin introvertti, ettei pahempaa löydykään. Silti joskus mua luullaan extrovertiksi, koska keskustelen mielelläni muiden kanssa - mutta vain asiasta.
Sosiaalinen läpätys - small talk ei osu kohdalle.
Click to expand...
Mulle hellyys ja kosketus on se luonnollinen rakkauden kieli jota tarvitsen paljon, samoin onneksi miehelle. :)

Rakkauden ilmaisutapojen preferenssejä on tutkittu paljonkin, tunnetuimpana Chapmanin 5 love languages.
https://elaparemmin.fi/blogi/rakkauden-viisi-kielta/

Omansa ja puolisonsa tyylit voi testata helposti. Suosittelen, on hyvä keskustelunaihe etenkin jos pariskunnan tyylit eroaa paljon toisistaan.
 
Meillä osoitetaan välittäminen teoilla. Ukko muistaa aina ostaa vaikka laktoositonta maitoa, vaikka vain minä sitä käytän. Ja ukko on ikionnellinen, kun vaihdan vaikka hänen petivaatteet. Eli tehdään niitä hommia, mitä toinen inhoaa, tai muuten vaan ei kuulu suosikki puuhiin. Vaikka olisi sanaharkkaa, niin aina tulee laktoositonta kaappiin. Tehdään ja puhutaan.
 
Yölento sanoi:
Veikkaan kyllä, että toiset tarvitsevat aikuisenakin läheisyyttä, vaikka olisi lapsena saanut kenguruhoitoa vuosikausia. Ihmiset ovat erilaisia.

Minä en ole hiljainen, vaikka viihdynkin yksin. Puhun kyllä sekä pienessä että isossa seurassa.
Click to expand...

Yölento :) Ihan varmasti ihmiset ovat erilaisia. Minä en puhuisi isossa seurassa, koska olen introvertti. Mieluiten keskustelen ihmisten kanssa kaksin. Mutta toki keskustelijoita voi olla enemmänkin. Isolla areenalla esiintyjäksi minusta ei ole, enkä kovin innostunut ole järjestemään luentojakaan ihmisjoukolle.

On myös olemassa henkinen läheisyys.
Se on mulle kaikkein tärkeintä...eli se, että keskustelijan kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja voidaan keskustella ihan kaikista asioista syvällisesti, yhteisymmärryksellä, kaikkia erilaisuuksia ymmärtäen ja....niin, että jokaiselle osapuolelle jää kiva fiilis! :)

Joskus sattuu tapaamaan ihmisiä, jotka väkisin yrittävät tartuttaa negatiivista ilnapiiriä, ne ovat silloin niitä, joiden kanssa keskustelu jää vähäiseksi.

Mutta introverttinä viihdyn eniten itsekseni ja mielelläni vältän isot seurueet ja sukujuhlat:angelic:
 
Läheisyyden laiminlyönti lapsena on varsin huono juttu, koska siitä kärsii lapsi, ei välttämättä aikuinen ollenkaan.

Oma lapsuudenystävä joutui tämän kokemaan, koska hänen äiti oli juoppo ja isä otti hatkat, meni naimisiin toisen kanssa. Lapselle ei jäänyt mitään, koskaan ei ollut syliä, eikä mitään turvaa. Hänen elämänsä oli täynnä laiminlyöntejä:sad010

Koskaan hän ei uskaltanut luottaa ihmisiin ja pahin mitä tapahtui, oli teini-ikä. Se toi mukanaan ongelmat...kaivattu syli löytyi vanhemmilta miehiltä...tilanne alkoi olla huolestuttava....

Sen jälkeen en ole ystävääni nähnyt, enkä hänestä kuullut. Kaikesta on kulunut jo yli 30-vuotta...silti mulle jäi hänestä todellinen huoli (enkä pääse koskaan sen yli):smiley-ashamed004

Pidetäänhän kaikki huolta toisistamme!!:Heartred
:wav
 
Tähti ★ sanoi:
Yölento :) Ihan varmasti ihmiset ovat erilaisia. Minä en puhuisi isossa seurassa, koska olen introvertti. Mieluiten keskustelen ihmisten kanssa kaksin. Mutta toki keskustelijoita voi olla enemmänkin. Isolla areenalla esiintyjäksi minusta ei ole, enkä kovin innostunut ole järjestemään luentojakaan ihmisjoukolle.

On myös olemassa henkinen läheisyys.
Se on mulle kaikkein tärkeintä...eli se, että keskustelijan kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja voidaan keskustella ihan kaikista asioista syvällisesti, yhteisymmärryksellä, kaikkia erilaisuuksia ymmärtäen ja....niin, että jokaiselle osapuolelle jää kiva fiilis! :)

Joskus sattuu tapaamaan ihmisiä, jotka väkisin yrittävät tartuttaa negatiivista ilnapiiriä, ne ovat silloin niitä, joiden kanssa keskustelu jää vähäiseksi.

Mutta introverttinä viihdyn eniten itsekseni ja mielelläni vältän isot seurueet ja sukujuhlat:angelic:
Click to expand...
Minäkin olen introvertti, mutta voin puhua miten suurelle yleisölle tahansa, en pidä siitä, mutta jos tarve vaatii, niin ei tuota tuskaa. Pidän myös sukujuhlista, meillä kaikki ovat tällaisia samanlaisia suorapuheisia eikä turhaan höpötetä, vaan aiheesta.

Introvertti voi myös olla monella tavalla.

HentoHaave, ihana runo!
 
Tähti ★ sanoi:
Läheisyyden laiminlyönti lapsena on varsin huono juttu, koska siitä kärsii lapsi, ei välttämättä aikuinen ollenkaan.
Click to expand...

Tämän yritän aina pitää mielessä, pojalle läheisyyttä joka välissä kun vaan mahdollista, oli oma fiilis mikä vain. Nyt on taas se maailman huonoin äiti -fiilis kun touhasin kotihommia töiden jälkeen niin etten ehtinyt pojalle syliä ja haleja tarjota niin paljon kuin hän olisi tarvinnut :sad001 Käytiin kyllä rataslenkillä noin tunnin verran. Mutta ne kotihommat on vaan tehtävä, tai muuten täällä on kohta niin kauhea kaaos, ettei mitään rajaa. Sen jälkeen kun saan pojan illalla nukkumaan, olen jo niin rättipoikkipinossa, etten enää jaksa tehdä yhtään mitään.
 
Kommenttia haluihin. Joka kerta yin joogassa herää halut. Sinne, jos halut ovat
kateissa :hilarious: Nimim. tänään taas kävin yin joogassa!
 
KaarinHa sanoi:
Tämän yritän aina pitää mielessä, pojalle läheisyyttä joka välissä kun vaan mahdollista, oli oma fiilis mikä vain. Nyt on taas se maailman huonoin äiti -fiilis kun touhasin kotihommia töiden jälkeen niin etten ehtinyt pojalle syliä ja haleja tarjota niin paljon kuin hän olisi tarvinnut :sad001 Käytiin kyllä rataslenkillä noin tunnin verran. Mutta ne kotihommat on vaan tehtävä, tai muuten täällä on kohta niin kauhea kaaos, ettei mitään rajaa. Sen jälkeen kun saan pojan illalla nukkumaan, olen jo niin rättipoikkipinossa, etten enää jaksa tehdä yhtään mitään.
Click to expand...

KaarinHa :) Hieno homma! Koskaan tuskin läheisyyttä on liikaa. Itsekin poden samoja tunteita, kun työ ja työmatkat haukkaa päivästä ison palan, enkä ehdi riittävästi olla lapsen kanssa.

Toki sylissä lapsi on päivittäin monta kertaa ja joka päivä leikitään yhdessä...mutta silti...aika ei vaan riitä:sorry:

Tärkeää on myös, että lasta kuunnellaan ja keskustellaan päivän tapahtumista. Kuunteleminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta lapsesta kasvaa ehjä yksilö. Ymmärryksen ja keskustelun kautta kehittyy avoin luottamuksellinen suhde, joka kantaa parhaiten vaikeiden aikojen yli, kun lapsi alkaa olla teini-iässä aikuisuuden kynnyksellä.

Meillä myös nauretaan paljon yhdessä, nauru ja huumori parantaa ja keventää:Heartblue
Mutta riittämättömyys on se, jonka tunteesta ei pääse irti pienen lapsen äitinä...
 
Mä olen kamalan hellyydenkipeä. Meillä lätkäistään pyllylle kun kävellään ohi, toinen tekee ruokaa niin toinen halailee, iltaisin aina nukahdetaan hipsutukseen jne.. Yleisellä paikalla ei toki näin. Onneksi mies samanlainen!

Kp 35 /26-27 pc nega. Täytyy varmaan varata lekuri, kun tulee kotiin. Olisko joku kysta? Kumpaakin munasarja juilii, tissit on niin arat ettei voi oikein nukkua mahallaan. Millaisia oireita ne kystat aiheuttaa?
 
Muokattu viimeksi:
Kaikille kuumeilijoille tiedoksi, että mulla on ollut myös närästystä, aaltoilevaa pahaaoloa ja huimausta. Eli niihinkään ei voi luottaa. Piru!
 
Peppipupu sanoi:
Kaikille kuumeilijoille tiedoksi, että mulla on ollut myös närästystä, aaltoilevaa pahaaoloa ja huimausta. Eli niihinkään ei voi luottaa. Piru!
Click to expand...
Oikeastaan mihinkään oireeseen ei voi luottaa. Jotkut jopa oksentelevat vaikka eivät ole raskaana, niin pahasti aivot osaavat vauvakuumeista huijata.
 
HentoHaave sanoi:
Mulla on taas tänään sellainen päivä, että en jaksa enää. En tätä vauvan yritystä, en parisuhdetta joka aiheuttaa kohtuuttomasti henkistä kipua, enkä näitä omia tunteitani, jotka on niin voimakkaita että välillä tuntuu että kuolen kipuun. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin ihan kaiken kanssa. Miksi mulle on annettu tällanen rasti kannettavaksi? Näiden tunteiden kanssa eläminen on useimmiten vaikeaa, toisinaan täysin lamauttavaa. Tänään tuntuu että en jaksa enää olla tässä kehossa, näiden tunteiden kanssa. Sattuu liikaa. Voisko joku vaan ottaa nää pois, edes hetkeksi?

Kuudetta päivää kuumeessa ja sängyn pohjalla, fyysisestikin täysin voimattomana. Se vie mielialatkin ihan pohjamutiin ja vielä niiden allekin.
Click to expand...
Nyt lääkäriin! Mieliala nousee, kun kuume laskee.
 
Takaisin
Top