Kyllä mulla muutama maitopurkillinen ihraa kerääntyy tohon selkävatsajenkkakahva-akselille. Koska mä oon sokeriaddikti. Tunnustan, mutta nyt ryhdistäydyn.On se arki parasta aikaa elämässä. Sulla on vahva tahto. Mihin sulla kerkeä kertyä mitään ylimääräistä? Ei mihinkään. Kerää vaan marjoja pakkanen pullolleen. Tarttet niitä vauvamahan pönkitykseen. Täällä en ole noihin taikkupoimureihin ole törmännyt. Kuulemma niitä täälläkin liikuskelee.
Kaarituet. Pikkusen voi uimarannalla vilauttaa. En vaan usko, että niitä kesällä tarttet. Ajokoiran korvilta ne täällä näyttää, vaikkei mittavaa imetysuraa olekaan. Elän toivossa, että kerran vielä terhakoituisivat. Täällä ei haittaa vilauttelu, naapurit jo tottuneet.
Tää se ongelma onkin, että mitäs sitten jos ei vauvaa. Tekis mieli koittaa jotain uutta.
Niin ehkä ne koirankorvat vikkumassa siellä kolmiobikinien alla ei herätäkään ihmetystä, eihän nuo täkäläiset turistimassat tiedä mihin täällä tavataan pukeutua. Ainut hyväpuoli tässä massakaudessa on nää einiintyhjännäköiset maidontuottimet. Sieltä se massa vetäytyy kuitenkin ensimmäisenä. Ei haittaa, on ollut niin hyvät tankit, että saavat vaikka kaulauhuivin virkaa pitää lopunelämää.
Meillä on nyt sellanen monen haaveen luovutusaika elämässä, meillä on ollut vähän liian vaativia ja eri suuntiin rönsyäviä tulevaisuudenhaaveita tässä pariskuntana. Nollataan että voi taas keskittyä olennaiseen.