Aiotteko milloin lääkäriin?Yölento :) Kuume oli eilen laskenut mutta taas yli 39c....
Tätä kestänyt jo tasan viikon
Nokkosrokkoa ilmestyi.
Oireita ei siis ole ollut, vain kuumetta ja pitkään.
Nukkuuko siis hyvin yöt? Korvia kävisin katsomassa jos ei. Hänkö siis kuitenkin syö ja juo?Yölento :) Kuume oli eilen laskenut mutta taas yli 39c....
Tätä kestänyt jo tasan viikon
Nokkosrokkoa ilmestyi.
Oireita ei siis ole ollut, vain kuumetta ja pitkään.
Aika pitkä kuume kyllä
..lääkitsettekö?
T
Tähti ★
Vieras
Menossa ihan jo...kuume vaan nousee...kohta 40c
Menkat ei sis alkaneetkaan, vaikka hitunen aamulla verta tulikin. Luultavasti tressitaso estää menkat, kun töistäkin piti lähteä kesken päivän ja sää on aivan hirvittävä - paha ajokeli
Testit jäi tekemättä
Dpo 17
Miksi jouduit töistä pois lähtemään?Menossa ihan jo...kuume vaan nousee...kohta 40c
Menkat ei sis alkaneetkaan, vaikka hitunen aamulla verta tulikin. Luultavasti tressitaso estää menkat, kun töistäkin piti lähteä kesken päivän ja sää on aivan hirvittävä - paha ajokeli
Testit jäi tekemättä
Dpo 17
Toi on jotenkin niin kaksipiippuinen juttu. On tosi hyvä että asiaa nostetaan esille, ja "hedelmällisyysvalistuksen" tulisi mielestäni kulkea rinta rinnan ehkäisyvalistuksen kanssa. Toisaalta ärsyttää se, miten asiasta puhuttaessa monesti yleistetään että naiset ei muka tajuaisi hedelmällisyysasioita ja -rajoitteita.
Voiko tosiaan olla, että ihmiset ei ymmärrä näitä asioita? Mulla tai kenelläkään ystäväpiirissäni ei ainakaan ole kolmekymppisenä ollut mitään illuusioita siitä, miten ikä tulee vaikuttamaan raskautumiseen. En ole myöskään ollut valmis itselliseen äitiyteen ilman kumppania. Nyt kun elämässäni on ensimmäistä kertaa mies jonka kanssa yritämme lisääntyä, vaikeudet ei ole todellakaan tulleet yllätyksenä.
Muokattu viimeksi:
No aika yleistä on, ettei lainkaan tajuta, että 40-vuotiaana voi kaikki solut olla sutta ja sekundaa. Ajatellaan, että eihän se minua koske, vaan joitain muita, kun minähän en tupakoi tai minä olen hoikka tai minä en ryyppää tai minä treenaan jne. Tosiasiassa vaikka olisi maailman terveellisimmät elintavat, ei välttämättä ole hyviä soluja jäljellä edes 35-vuotiaana, jos huono tuuri käy. Jopa yksi vanha tuttu uskoo varmasti, ettei hänen munasoluissaan ole nyt 42-vuotiaana mitään vikaa, vaikka hänelle tehtiin alkiodiagnostiikkakin, jossa ei yhtään tervettä alkiota löytynyt. Hän ei silti usko solujen saavuttaneen viimeisen käyttöpäivänsä. Ihan selkeästi asiasta pitäisi enemmän puhua, ihan lapsesta asti.
Omalla kohdallani olin sitä mieltä, että hankin lapset nuorena ja toki niin teinkin. Tämä kuopus tuli yllättäen haaveeksi, kun löytyi vielä vanhana maailman paras mies.
Aika moni odottaa että ensin elämä on "valmis" ja sitten on vauvan aika. Ja jos kovasti odottelee, se voi mennä ohi. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että nuoret voisivat kuvitella lapsen myös epätäydelliseen elämäntilanteeseen.
Nuorena valmistuin juuri keskelle lamaa, mitään työpaikkoja ei ollut tarjolla. Se oli minun mielestäni ihan paras hetki lapsille. Kun sitten olin valmis töihin, lamakin oli ohi ja töitä löytyi.
Aika moni odottaa että ensin elämä on "valmis" ja sitten on vauvan aika. Ja jos kovasti odottelee, se voi mennä ohi. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että nuoret voisivat kuvitella lapsen myös epätäydelliseen elämäntilanteeseen.
Nuorena valmistuin juuri keskelle lamaa, mitään työpaikkoja ei ollut tarjolla. Se oli minun mielestäni ihan paras hetki lapsille. Kun sitten olin valmis töihin, lamakin oli ohi ja töitä löytyi.
Omalla kohdallani olin sitä mieltä, että hankin lapset nuorena ja toki niin teinkin. Tämä kuopus tuli yllättäen haaveeksi, kun löytyi vielä vanhana maailman paras mies.
Aika moni odottaa että ensin elämä on "valmis" ja sitten on vauvan aika. Ja jos kovasti odottelee, se voi mennä ohi. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että nuoret voisivat kuvitella lapsen myös epätäydelliseen elämäntilanteeseen.
Nuorena valmistuin juuri keskelle lamaa, mitään työpaikkoja ei ollut tarjolla. Se oli minun mielestäni ihan paras hetki lapsille. Kun sitten olin valmis töihin, lamakin oli ohi ja töitä löytyi.
Aika moni odottaa että ensin elämä on "valmis" ja sitten on vauvan aika. Ja jos kovasti odottelee, se voi mennä ohi. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että nuoret voisivat kuvitella lapsen myös epätäydelliseen elämäntilanteeseen.
Nuorena valmistuin juuri keskelle lamaa, mitään työpaikkoja ei ollut tarjolla. Se oli minun mielestäni ihan paras hetki lapsille. Kun sitten olin valmis töihin, lamakin oli ohi ja töitä löytyi.
Minäkin ajattelin nuorena, että pitää olla naimisissa ja asunto ja vakituinen työpaikka ennen kuin voi lapsia ajatellakaan... nykyään sanon kaikille nuorille, että kannattaa laittaa asiat arvojärjestykseen. Loppujen lopuksi minulle lapset ovat arvojärjestyksessä kaukana edellä vakituista työpaikkaa tai aviomiestä, että todella typerää oli ajatella, että ne pitäisi olla ensin. Noita kaikkia kolmea ei välttämättä saa ikinä yhtä aikaa, ja jos lapsia haluaa, ne pitää tehdä ilman, tai sitten ei lapsia tule.
Muokattu viimeksi:
Jälkikäteen on kyllä helppo sanoa miten asiat kannattaa tehdä ettei es jää kokonaan ilman. Kun eihän ne tilanteet koskaan ole yksinkertaisia. Ja arvostukset ja katsomukset muuttuu elämän varrella.
Mä kuvittelin nuorempana että ennen 30v täytyy lapset olla tehtyinä. No kun juuri se "viimeinen" lapsi syntyikin kuolleena karisi moiset rajat mielestä. Lapsi on aina lahja, oli vanhemmat 15 tai 50 vuotta. Ääripäät on aina paheksuttuja, mutta niinhän on monen muunkin asian kanssa tässä elämässä.
Se fysiikan lakien pätevyys on yksilöillä aina mysteeri ennen kenttäkokeita.
Mulla on ainakin kolme ystävää/tuttua jotka ovat 42 vuotiaina saaneet kuopuksen luomuna. Kahdella näistä ollut viitisen vuotta lapsettomuutta alle 30 vuotiaina ja useita keskenmenoja lasten välissä. Tätini sai myös lapsensa vasta 40+ iässä, aiemmin meni monta kesken. On ehkä itselle ollutkin vähän harhaanjohtavaa se miten heillä raskaudet ovatkin onnistuneet paremmin siellä 35+ iässä. Tässä ryhmässä onkin saanut vähän realismiboostausta tässä aiheessa
! En usko että nää on niin selkeitä asioita tavan pulliaisille. Koska suurinosahan ei tee lapsia enää 40+ iässä. Ja ne jotka siihen ryhtyvät ja onnistuvat saavat ikäänkuin vääristeltyä sitä opetettua faktaa. Kuinka moni taas on yrittänyt ja epäonnistunut, jää kaiketi meiltä yleensä pimentoon.
Mä kuvittelin nuorempana että ennen 30v täytyy lapset olla tehtyinä. No kun juuri se "viimeinen" lapsi syntyikin kuolleena karisi moiset rajat mielestä. Lapsi on aina lahja, oli vanhemmat 15 tai 50 vuotta. Ääripäät on aina paheksuttuja, mutta niinhän on monen muunkin asian kanssa tässä elämässä.
Se fysiikan lakien pätevyys on yksilöillä aina mysteeri ennen kenttäkokeita.
Mulla on ainakin kolme ystävää/tuttua jotka ovat 42 vuotiaina saaneet kuopuksen luomuna. Kahdella näistä ollut viitisen vuotta lapsettomuutta alle 30 vuotiaina ja useita keskenmenoja lasten välissä. Tätini sai myös lapsensa vasta 40+ iässä, aiemmin meni monta kesken. On ehkä itselle ollutkin vähän harhaanjohtavaa se miten heillä raskaudet ovatkin onnistuneet paremmin siellä 35+ iässä. Tässä ryhmässä onkin saanut vähän realismiboostausta tässä aiheessa
! En usko että nää on niin selkeitä asioita tavan pulliaisille. Koska suurinosahan ei tee lapsia enää 40+ iässä. Ja ne jotka siihen ryhtyvät ja onnistuvat saavat ikäänkuin vääristeltyä sitä opetettua faktaa. Kuinka moni taas on yrittänyt ja epäonnistunut, jää kaiketi meiltä yleensä pimentoon.
Lambi, minulle on aika moni kaveri kertonut omasta epäonnistuneesta yrityksestä 40+ iässä, samalla kun ovat onnitelleet lapsesta. Olen yllättynyt siitä miten paljon yrittäjiä on ollut ja vielä enemmän siitä, miten upeasti ovat käsitelleet asiaa ettei ole jäänyt mitään katkeruutta siitä että he eivät onnistuneet, mutta minä onnistuin. Vain yksi kaveri on lakannut pitämästä yhteyttä, veikkaan että hänellä lapsettomuuden tuska on hukutettu kaikkeen tekemiseen ja siksi välttelee kaikkia, joilla on lapsia
Tuossahan se varmaan juuri tuleekin vasta eteen. Harvemmin niistä 40+ epäonnistuneista vaan pääsee es lukemaan.
Saa nähdä mihin joukkoon sitä itse kuuluu. Nyt läks foolihapot ja greippimehut testiin, koitetaan nyt ainakin kaikki pehmeät poppaskonstit ottaa avuksi(ei ole kuulunut tapoihini..) . Voipahan luovuttaa sitten aikanaan ainakin kaikkensa yrittäneenä
..
Saa nähdä mihin joukkoon sitä itse kuuluu. Nyt läks foolihapot ja greippimehut testiin
, koitetaan nyt ainakin kaikki pehmeät poppaskonstit ottaa avuksi(ei ole kuulunut tapoihini..) . Voipahan luovuttaa sitten aikanaan ainakin kaikkensa yrittäneenä..
. Niin ja se geenistö päättää onko asemaa olemassa yli päätään..Suurimmalla osalla yli 40v raskautuminen onkin kai vaikeampaa 
Ja sitten ollaan kuulemma me PCO tapaukset joilla nykytutkimuksen mukaan on toisinpäin. Tai niin mulle nykyinen gyne kertoi. Itselle sanottiin parikymppisenä etten lapsia saa luonnollisilla keinoilla kun on niin paljon ongelmia. Vielä noin 33 vuotiaana sama gyne sanoi että nyt on viimeinen hetki tehdä lapset hoidoilla tai se ei enää onnistu. No silloin ei ollut sopivaa kumppania. Gyne vaihtui matkan varrella, mutta ei uusikaan varoittanut raskauden mahdollisuudesta. En ole siis käyttänyt 20 vuoteen ehkäisyä vaikka olen jo toista kertaa naimisissa. Ja 41 vuotiaana sitten syntyi yllätys tyttäremme Ja nyt gyne sanoi että olen parhaassa lastenteko iässä 
ikää kohta 44v. No meille ei enempää lapsia tässä iässä haluta joten ekan kerran elämässäni pitää muistaa ehkäisykin. 
ts meillä ei peittoa heilutella, koska kärsin edelleen synnytystraumasta ja pelkkä ajatus raskauden mahdollisuudesta saa aikaiseksi paniikkikohtauksen. 
Ja sitten ollaan kuulemma me PCO tapaukset joilla nykytutkimuksen mukaan on toisinpäin. Tai niin mulle nykyinen gyne kertoi. Itselle sanottiin parikymppisenä etten lapsia saa luonnollisilla keinoilla kun on niin paljon ongelmia. Vielä noin 33 vuotiaana sama gyne sanoi että nyt on viimeinen hetki tehdä lapset hoidoilla tai se ei enää onnistu. No silloin ei ollut sopivaa kumppania. Gyne vaihtui matkan varrella, mutta ei uusikaan varoittanut raskauden mahdollisuudesta. En ole siis käyttänyt 20 vuoteen ehkäisyä vaikka olen jo toista kertaa naimisissa. Ja 41 vuotiaana sitten syntyi yllätys tyttäremme Ja nyt gyne sanoi että olen parhaassa lastenteko iässä ikää kohta 44v. No meille ei enempää lapsia tässä iässä haluta joten ekan kerran elämässäni pitää muistaa ehkäisykin. ts meillä ei peittoa heilutella, koska kärsin edelleen synnytystraumasta ja pelkkä ajatus raskauden mahdollisuudesta saa aikaiseksi paniikkikohtauksen. Sanotaan niin että puolet traumasta tulee itse tapahtumista ja puolet vanhoista käsittelemättömistä traumoista. Viimeinen vaan oli se ns viimeinen niitti. Asiat menivät pieleen synnytyksessä sekä sain erittäin v-mäistä kohtelua yhdeltä kätilöltä. Tarina on aika pitkä kaikkine syineen. Lyhyesti selitettynä synnytystapa-arviossa harjoittelijagyne oli sitä mieltä että mulla ei välttämättä alatiesynnytys onnistu jos lapsi on vähääkään iso jonkin rakennejutun takia. Ylilääkäri torppasi sen ja väitti päinvastaista. Lopulta päädyttiin käynnistykseen korkeiden munuaisarvojen takia 40 vkolla vaikka siitäkin piti tapella. Olen moniallergikko ja kaikki allergiat käytiin asianmukaisesti aikaisemmin läpi. Käynnistyslääkkeet teki kuitenkin tepposet ja käyrissä alkoi heti olla häikkää sekä kohdunsuu vuotaa voimakkaasti. Silti annettiin toinen satsi ja kohdunsuu räjähti auki puolessa tunnissa 4->10cm. Kipulääkkeitä en saanut. Ns oma kätilö ei ollut paikalla vaan yks v-pää joka naureskeli ettei ensisynnyttäjällä voi mitään tapahtua nopeasti. Heitti myös mua siteellä päähän kun en pystynyt liikkumaan vessaan helvetinmoisen supistuksen takia. Vasta kun olin kontillani sängyssä ja huusin niin paljon kun kitarisoista lähti alkoi porukkaa lappaa huoneeseen. Ns oma kätilö tuli toisesta synnytyksestä, tilasi epiduraalin ja tarkisti tilanteen. Jouduin kuitenkin odottamaan anestesialääkäriä tunnin. Karjuin ja vedin ilokaasua sen ajan. Lapsi ei koskaan laskeutunut ja hapetus tipahti alle hälytysrajan ja sitten kärrättiinkin juosten leikkuriin. Sielläkin vielä vittuiltiin ja yökkäiltiin mulle kun yrjösin. Mies lähti lapsen kanssa pois jota ei mulle edes näytetty. Oli 8/9 pisteillä joten kaikki ok. Sitä ei vaan mulle kerrottu. Jouduin vaan kuuntelemaan kaikkea paskaa salissa kun kursittiin kasaan. Se kesti aika kauan ja vasta jälkeenpäin selvisi tilaamistani papereista että vatsaontelossa oli lapsivettä ja kohtu vähän revennyt jo virtsarakon vierestä. Sitten piti yksinään odotella heräämössä pari tuntia ja vasta monen pyynnön jälkeen hoitsu vaivautui soittamaan ja kysymään onko lapsi edes hengissä. Oli kaiken varalta happikaapissa ekat 1,5h.
Osastolla oli onneksi vähän kohteliaampaa porukkaa vaikka lapsi kuivui kun ei heti annettu lisämaitoa. Mulla ei koko 4 päivän aikana sairaalassa tullut maitoa. Kun kotiin pääsi niin hanat aukes saman tien suihkussa ollessa ja sujuvasti imetin 9kk vaikka sairaalassa siitäkin piti syyllistää. Onneksi osastolla edes kipulääkkeet toimi ja olin ekat kaksi päivää esim kiinni kipupumpussa. Silloin olin kai ensin niin sekaisin etten heti tajunnut mitä tapahtui. Kaikki tuli vasta vähitellen mieleen. Neuvolassa olisin halunnut aiheesta keskustella, mutta sieltä vastaus oli vaan ettei he käytä turhan päiväisiin asioihin aikaa. Jos synnärrillä jotain tapahtui niin se nyt vaan pitää itse unohtaa. No ei unohtunut joten vasta nyt kun palasin 2,5 vuoden jälkeen työelämään olen saanut itseni kasaan kun ei ole aikaa sitä koko ajan vatvoa. Enkä edes ollut ainoa joka synnärillä samana päivänä sai epäasiallista kohtelua. Samainen kätilö oli esim sanonut huonekaverilleni että se on todella huono synnyttäjä. Monet kaverini kyllä varoitti että koksissa ei synnärillä saa apuja ja siellä on töissä muutama täysi psyko mutta empä uskonut ennen kuin omalle kohdalle osui. Oli siellä mukaviakin ihmisiä mutta päällimmäisiksi muistoiksi jäi kasa sitä itteään.
hyi hirvitys millainen kokemus sulle tuli! Kaikki sympatiat siitä
! Kyllä silmät vuotaa tota lukiessa!Ymmärtää oikein hyvin, ettei koskaan enää. Sektiohan olis ainoa mahdollisuus moisen jälkeen, mutta kun senkään saaminen taida kovin yksinkertaista aina olla..
Itse oon kohdannut niitä monstereita vaan lapsivuodeosastolla ja siitäkin saanut ihan hyvän sairaalakammon. Mutta se on eri saada huonoa kohtelua kun on jo oma keho hallinnassa.