T
Tähti ★
Vieras
Katjusha :) Täällä samaa mieltä! Siksi ei pysty kommunikoimaan asiasta....
Ei voi pyytää sellaista, mitä toinen ei kykene/osaa....
T
Tähti ★
Vieras
Mulla on mies joka puhuu kyllä tunteista. Vaikka varoittikin alussa ettei puhu tai laita hempeitä viestejä.ihan paras mies! Just sellaisena kun on!
Peppipupu :) Ompas hienoa... :)
Jos meillä mies sanoisi puhuvansa tunteista, säikähtäisin niin paljon, että en ehkä olisi valmis kuuntelemaan...
Tai varauksella...
Koska miehet puhuu ylennsä vasta, kun on "painavaa" asiaa... ainakin näin meillä
Eikä sekään ole tunteista puhumista, tai voisi olla esim. surua, sen mieskin osaa ilmaista.Itse en halua puhua paljonkaan tunteista, koska ajattelen asioita yleensä ilman tunteita.
Esim. "Salatut Elämät" tv- sarjaa en ole koskaan halunnut katsonut, sen kaiken tunnemölyn takia. Oma kiinnostus ei riitä
.
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Laita tähän jokin esimerkki, että miten jokin keskustelu menisi?....
Kyllä meilläkin halataan ja rakastetaan, mutta se ei ainakaan ole vielä tunteista puhumista...
Jos mieheltä kysyy, että miltä hänestä tuntuu, siihen ei voi saada vastausta, ellei kyse ole rahasta, työstä, ulkomaanmatkasta tai kiinteistöstä/autosta...tai voinnista...
Tunne on kyllä varsin vieras käsite miehille
Samoin asioista juoruilu ja turhan puhuminen. Harva mies harrastaa niitä... koska pellkää sanoa ääneen mitään asioita, etteivät ne leviä jokapaikkaan, sillä naiset juoruavat aina liian helposti kaikesta..
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Muska77 :) Mistä tiedät, että miehesi tunteet on kadonneet, vaikka omasi ovat poissa?
T
Tähti ★
Vieras
Peppipupu :) Tuo on hyvä ajatus, mutta käytännössä en usko sen toimivan....
Näissä tilanteissa parisuhdetta saadaan toki elvytettyä hetkeksi ja terapeutti käärii siitä isot rahat. Parisuhde ei ole sama, kuin terveys tai sairaus.
Suhteessa ei kannata olla, jos se on liian riitaisa, tai sekava/epäselvä. Jos kummankin arvot eroavat toisistaan liikaa.
Jos kumppani ei ylipäänsä ole kiinnostava ihminen, niin kannattaa erota.
Väkisin ei kenenkään kanssa kannata elää, eikä yksikään terapeutti mahda sille asialle mitään
.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Voi varmasti!
Tähän nousi vaan nyt kysymys, että riittääkö tunteista puhuminen rakkauteen saakka?
Varmasti on miehiä, jotka puhuvat tunteista yötä päivää, mutta eivät saa aikaan parisuhteeseen riittävää tunnetta...
Siis monesta liitosta puuttuu "SE KIPINÄ"!!
Jos itsellä kipinää ei olisi, en satavarmasti oli parisuhteessa oman mieheni kanssa. Kaikkein vähiten silloin haluaisi kuulla, jos mies yrittäisi puhua tunteista tai muista ongelmista..
.
Last edited by a moderator:
Tähti, meillä ei ole kipinän puutetta ja tunteet ilmaistaan teoin ja sanoin. Tunteista puhuminen ei vähennä tekoja, mutta on hyvä esimerkki lapselle siitä miten tunteita ilmaistaan ja sanoitetaan. Lisäksi se vähentää tarvetta tehdä tulkintoja. Tulkinnat saattavat joskus osua myös väärään jolloin voi tulla väärinkäsityksiä ja turhaa mielipahaa.
Tunteista puhuminen ei tarkoita välttämättä tuntikausien vatvomista vaan ihan tavallisissa arjen tilanteissa puhumista.
Raskaus- ja yritysaikana koin tunteista keskustelun erityisen tärkeänä sillä mies ja nainen kokevat sen eri tavalla. Naisella kaikki fyysiset tuntemukset kulkevat aina mukana, mutta ei mieskään siinä tilanteessa tunteeton ole eikä miehenkään tarvitse olla tunteidensa kanssa yksin. En ole juoruavaa sorttia joten ei miehen tarvitse miettiä, että jos sanoo jotakin puhun heti kaikki kavereiden kesken.
En osaa kirjoittaa lyhyttä esimerkkiä tunnekeskusteluista, koska niitä on päivittäin. Jos tunnepuhe loppuu, on riski, että parisuhde muuttuu kämppäkaveruudeksi.
Kukin tekee tässäkin tyylillään ja todellakin on ihmisiä, jotka eivät puhu tunteistaan ja jos he ovat tyytyväisiä, niin hieno juttu.
Pariterapiassa voi hyvin päästä alkuun jos kokee, että vuorovaikutus kahdestaan ei ole hedelmällistä
Tunteista puhuminen ei tarkoita välttämättä tuntikausien vatvomista vaan ihan tavallisissa arjen tilanteissa puhumista.
Raskaus- ja yritysaikana koin tunteista keskustelun erityisen tärkeänä sillä mies ja nainen kokevat sen eri tavalla. Naisella kaikki fyysiset tuntemukset kulkevat aina mukana, mutta ei mieskään siinä tilanteessa tunteeton ole eikä miehenkään tarvitse olla tunteidensa kanssa yksin. En ole juoruavaa sorttia joten ei miehen tarvitse miettiä, että jos sanoo jotakin puhun heti kaikki kavereiden kesken.
En osaa kirjoittaa lyhyttä esimerkkiä tunnekeskusteluista, koska niitä on päivittäin. Jos tunnepuhe loppuu, on riski, että parisuhde muuttuu kämppäkaveruudeksi.
Kukin tekee tässäkin tyylillään ja todellakin on ihmisiä, jotka eivät puhu tunteistaan ja jos he ovat tyytyväisiä, niin hieno juttu.
Pariterapiassa voi hyvin päästä alkuun jos kokee, että vuorovaikutus kahdestaan ei ole hedelmällistä
Katjusha :) Meillä sanankaltaista, että alusta loppuun saakka yhdessä. Eikä meillä ainakaan terapeutit auttaisi asiaan, jos tulisi paha riita tai olisi erilaiset elämänarvot. Luultavasti jokin terapeutti aiheuttaisi meille avioeron jo ensimmäisen käynnin jälkeen.
Muska, Pernilla ja Peppipupu :)
Tunteisiin en oikein osaa/uskalla ottaa kantaa, joten pidän sen asian sivussa, sillä fakta on, ettei miehet osaa ainakaan puhua mistään tunteista..
Tai jos sitä yrittää, metsään mennään! Ei miehet käsitä naisen tunteita ja jokaisen tunteet on jokaisen omia asioita....
Jos tunteista haluaa puhua, niin naiset keskenään sen voivat tehdä, koska meillä on useimmiten sama kieli. On toki naisia, jotka eivät koskaan puhu tunteistaan.
Kannattaa jättää tunteista ajattelu sivuun. Kyllä mieskin tuntee, mutta useimmiten ei osaa hahmottaa edes omia tunteitaan, saati vaimon!
Olen huomannut, (30vuoden aikana), että lähinnä ilon ja suuttumuksen tunteet on miehille selviä asioita. Mies myös pelkää naisen tunteita, koska ei käsitä niitä, mutta ei silti halua, että vaimo olisi suuttunut, itkuinen tai syyttelevä...
Miehelle ilo tulee usein eri asioista, kuin naisille...meillä miehelle iloa ainakin tuottaa pankkitilin karttuminen, joka taas ei sinänsä itseäni ilostuta, vaan monet muut tavalliset ja arkiset asiat. Eroa siis sukupuolissa on!
Meilläkin on elämä muuttunut lapsen syntymän jälkeen... ja samaan aikaan mentiin naimisiinkin. Tätä parempaa miestä en voisi saada, koska hyvin harvan ihmisen kanssa jonka tapaan, voisi muodostua yhtään sen suurempaa tai kestävämpää ystävyyttä, saati liittoa....sitä on vaan niin kranttu luonne
Meillä tärkeintä liitossa on se, että elämä ei pysähdy ja kumpikin osapuoli pystyy kehittymään ihmisenä, sekä kotona, että omassa ammatissa. Kaikista asioista keskusteleminen (ilman tunteita), yhteinen hauskanpito ja tulevaisuuden suunnitelmat...tavallaan liitto on myös yhteinen yritys.. :)
Arvaamattomuus on hyvä asia, jota kumpikin arvostaa, koska yllättäin elämä voikin olla täysin erilaista - yleensä hyvällä tavalla!
On myös tosi hienoa, ettö toinen auttaa mäessä, esim. jos on tullut töistä fudut ja sen myötä yhdessä löytyisi ihan uusi erilainen elämä ja esim. paremmin palkattu työ jne.... (auttaminen on rakkautta) :)
Kumppanille pitää antaa vapautta ja ehkä hän ihan itse sieltä palaakin isot valttikortit mukana luoksesi..
.
(ellei palaa, niin rakkautta teillä ei ole ja silloin kumppani vaihtoon! --->>)
Taitaa olla enemmän persoonakysymys, mistä ilahtuu ja puhuuko tunteista. Meillä mies ehdotti töissä että hänen palkankorotuksensa voi hyvin antaa työkaverille joka oli tyytymätön palkkaansa. Mies on tyytyväinen ja työkaveri on mukava joten mies toivoi hänen pysyvän työpaikassa ja olevan tyytyväinen. Lopulta taisi käydä niin, että molemmat saivat palkankorotuksen.
Ei voi siis yleistää, mitä miehet haluavat tai mitä naiset haluavat.
Towanda
Asioista perillä oleva
Meillä mies haluaa puhua syvällisiä tunteista harva se päivä ja mä olen että apua, taasko pitää, vastahan me puhuttiin. 
Puhuminen on aina ollut mulle aika hankalaa, olen enemmän toiminnan nainen. Tiedostan kyllä, kuinka hyvä on, että mies osaa ja haluaa puhua. Niin moni vain sulkeutuu itseensä. Pojalla on kyllä hyvä miehen malli. 
Puhuminen on aina ollut mulle aika hankalaa, olen enemmän toiminnan nainen. Tiedostan kyllä, kuinka hyvä on, että mies osaa ja haluaa puhua. Niin moni vain sulkeutuu itseensä. Pojalla on kyllä hyvä miehen malli.
T
Tähti ★
Vieras
Meillä mies haluaa puhua syvällisiä tunteista harva se päivä ja mä olen että apua, taasko pitää, vastahan me puhuttiin.
Towanda :)
Uskaltaako kysyä, että mitä nämä syvät tunteet ovat?
Älä vaan kerro henkilökohtaisuuksia, vaan yleisesti ottaen.
Meilläkin mies välillä puhuu "jotain" ja kauhistuksissani vaan tokaisen selvä! Please move on...!
En pidä turhasta "lässytyksestä" tai päähän silittelystä"... halaus on ihan ok :)
Olen myös toiminnan nainen, mutta puhuminen on helppoa...tosin ei mikään liian ylitsevuotava höpötys tms...sellaista inhoan, puhui sitä sitten ihan kuka tahansa, samoin juoruilu.
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Tässä kun tätä koko "tunteista puhumista" ajattelee....niin väkisin ajattelee, että mikä se "TUNNE" edes on?
Kuka voi määritellä sen?
Mikä on oikea / väärä / hyvä / huono / riittävä jne...tunne?
Jokaisella on omansa ja oma tunne skaala...
Ei ole mitenkään helppo aihe tämä
Joskus kuulee jonkun puhuvan, että loukkaantui, vaikka jostain sivu lauseesta tai kommentista...vaikka esim. juhlavaate valinnassa.
Itse asian kommentoija ei tiedä sanoneensa mitään merkittävää, saati loukkaavaa...ehkä jopa oli heittänyt asiasta vaan huumoria!
No silti itse tunteen kokija on voinut valvoa vuoden miettien, että mitä oli tehnyt väärin sen juhla-asun kanssa.
On moniselitteisiä asioita ja tunteiden tulkinta ei ole yksinkertaista.
Ehkä olisi paras/ helpointa vaan olla aina eniten hiljjaa
.
Minulla on vähän käynyt niin, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän on tarvetta vatvoa tunteita. Kun ne on aikanaan perinphojin vatvottu, riittää nykyään vain hetkessä eläminen ilman suurempia vatvomisia.
Yksi eksäni (mies) oli rasittava, halusi koko ajan puhua ja muutti mieltään kaiken aikaa. Tuli välillä mieleen, että seurustelenko teini-ikäisen tytön kanssa vai mikä on. Totesin suhteen loputtua, että hän nyt vain oli henkisesti vielä kakara, vaikka olikin 30.
Yksi eksäni (mies) oli rasittava, halusi koko ajan puhua ja muutti mieltään kaiken aikaa. Tuli välillä mieleen, että seurustelenko teini-ikäisen tytön kanssa vai mikä on. Totesin suhteen loputtua, että hän nyt vain oli henkisesti vielä kakara, vaikka olikin 30.
Towanda
Asioista perillä oleva
Meillä pitää puhua koko ajan siitä, kuinka parisuhde on katkolla vauvan takia ja mitä tunteita se herättää. Mun toiminta keskittyy lähinnä vauvan hengissäpitämiseen ja olen aivan liian väsynyt/kiireinen vatvomaan mitään syvällistä. Yritän vain lohduttaa ja rohkaista, että kyllä se tästä. Ihan kohta helpottaa. Olen hokenut sitä jo kymmenen kuukautta. 
Mutta tosissaan, ei jaksaisi joka toinen päivä puhua tunteista.
Mutta tosissaan, ei jaksaisi joka toinen päivä puhua tunteista.
Tähti, sinulla taitaa olla hyvin erilainen käsitys tunteista. Esimerkiksi tuo loukkaantuminen jostakin sivulauseesta ja sen vatvominen. Jos siitäkin se loukkaantunut osapuoli heti sanoisi, että minä loukkaannuin, sanoja voisi heti pahoitella ja pyytää anteeksi,jos on tarvetta. Näin kenenkään ei tarvitse vatvoa yhtään mitään.
Meillä ei mitään erityisiä kriisejä ole eikä mitään siirappista jatkuvaa rakastumisen tunnetta. Tunteista puhuminen on ihan arkinen asia.
Meillä ei mitään erityisiä kriisejä ole eikä mitään siirappista jatkuvaa rakastumisen tunnetta. Tunteista puhuminen on ihan arkinen asia.
Towanda
Asioista perillä oleva
Suski75 Ai että, kuinka muakin rasittaa mielensä muuttajat. Siis ihmisellä on siihen toki oikeus, mutta jotkut muuttavat mieltään joka päivä! Yhtään ei tiedä, että mistä tänään tuulee ja pätevätkö vanhat (eli eiliset) suunnitelmat ja haaveet vielä.
Mullakin on kokemusta sellaisesta miehestä,. Sydän meni ihan tohjoksi, kun hän muutti koko ajan suunnitelmiaan ja lähti lopulta toiselle puolelle maapalloa. Mitä sellaisella tyypillä tekee? Ei mitään. Itse hän luulee olevansa joku taivaanlahja maailmalle.
Mullakin on kokemusta sellaisesta miehestä,. Sydän meni ihan tohjoksi, kun hän muutti koko ajan suunnitelmiaan ja lähti lopulta toiselle puolelle maapalloa. Mitä sellaisella tyypillä tekee? Ei mitään. Itse hän luulee olevansa joku taivaanlahja maailmalle.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
MInullakin oli yhden kesän suhde sellaisen tuuliviirin kanssa, erittäin hurmaava jollain tavalla, ja omasta mielestään taivaanlahja (ei silti ylimielisesti, kummallista!)... Ei sopinut minulle, ja oli vielä ylimenosuhde, eli raskaaksi minulle kävi. Hänessa jäin kaipaamaan valoisuutta ja optimismia kuitenkin.
Aviomieheni puolestaan käyttää lausetta "viihtyivätköhän ne vieraat meillä" tmv. joka ei minulle juolahtaisi edes mieleen. Jonkin verran muuttaa mieltään, mutta pistän stoppia, jos ensin on yhtä ja sitten toista, eikä keskustelru perheen kanssa ennen lupautumista jonnekin.
Aviomieheni puolestaan käyttää lausetta "viihtyivätköhän ne vieraat meillä" tmv. joka ei minulle juolahtaisi edes mieleen. Jonkin verran muuttaa mieltään, mutta pistän stoppia, jos ensin on yhtä ja sitten toista, eikä keskustelru perheen kanssa ennen lupautumista jonnekin.
Towanda
Asioista perillä oleva
Tähti Mulla taitaa olla vähän sama juttu, että en osaa aina niin hyvin suodattaa. Siis jos joku kysyy mielipidettä johonkin asiaan, niin mä tokaisen sen ihan vilpittömästi, mutta se ei olekaan aina hyvä. Ja siinä sitä taas ollaan, omassa liemessä. Aina joutuu ruveta selittelemään ja pehmentämään.
Omat ystävät kun tuntevat mut, niin eivät koskaan loukkaannu. He tietävät, että multa saa rehellisen vastauksen ja tuntevat mun huumorin. Toiset ihmiset ovatkin sitten eri juttu, aina lipsahtaa joku sammakko. Pitäisi kai marssia suodatinkauppaan.
Omat ystävät kun tuntevat mut, niin eivät koskaan loukkaannu. He tietävät, että multa saa rehellisen vastauksen ja tuntevat mun huumorin. Toiset ihmiset ovatkin sitten eri juttu, aina lipsahtaa joku sammakko. Pitäisi kai marssia suodatinkauppaan.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Towanda, minun puolestaan pitäisi saada sanottua enemmän mielipiteitä. Minulla vain ei luonnostaan ole monistakaan asioista mitään merkittävää sanottavaa :) ei pienistä varsinkaan, ehkä sitten on kyllä maailmantuskaa isoista asioista.
Viimeksi kehityskeskustelussa oli puhetta, että voisin saada vakuuttavuutta työssä, jos ottaisin enemmän kantaa.
Viimeksi kehityskeskustelussa oli puhetta, että voisin saada vakuuttavuutta työssä, jos ottaisin enemmän kantaa.