40+ kuumeilevat

[Kesäheinä85]

Onnittelut! @Kesäsade1

Ja toivottavasti viivat vahvistuu @Kanelikierre

@Elea voimia tilanteeseen! Ja plussa voi tulla niin kauan kuin vuoto ei ala

Täällä leposyke ollut nousujohteinen koko viikon ja nyt tulee muitakin tuntemuksia, että ovis taisi olla viime vkl aikana, vaikken sitä kiinni testeillä saanutkaan.
Tuo leposykkeen nousu mietityttää, kun näin selvää ei ole aiemmin oviksen jälkeen ollut.. se on mulla normaalisti 60, toissapäivänä oli 67, eilen 62 ja tänään taas 64...
Aiemmin olen tällä kellolla nähnyt korkeintaan 62 leposykettä...
Mutta ei kait se tuokaan välttämättä mitään tarkoita...

 

[Iltatähtikö]

Heippa. Mahtuuko mukaan yksi juuri 42v täyttänyt ikuinen vauvakuumeilija? Olin jo nuorimma (2020) syntyneen jälkeen varma että lapset olivat tästä mutta en ymmärrä mistä tää kuume vielä tuli, ja vahvempana kun koskaan. Vauva ajatukset on läsnä 24/7 tällä hetkellä enkä saa niitä millään sivuun.
Tammikuussa päätettiin miehen kanssa että lapsi on vielä tervetullut jos sattuisi tärppäämään, sehän on vaan lisännyt kuumetta ja haaveita entisestään.

Mulla on itselläni erittäin vahvana mitä muut ajattelisi fiilis. Miten siitä pääsee eroon?

Jään ajan kanssa lukemaan ketä muita täällä pyörii

 

[Upana]

Tervetuloa @Iltatähtikö
En osaa antaa neuvoa, miten päästä eroon tuosta fiiliksestä, mutta sanoisin, ettei ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa, ajattele mitenkään tuomitsevasti muiden ratkaisuista.

 

[StarStrike]

@upana

Ja heti tuon kirjoittamisen jälkeen muistuikin mieleen ystävän tapaus kahden vuoden takaa. 1,5 vuotta suhteessa, molemmat ~40 v. Ystävällä kuukautiset viikon myöhässä ja miehen kommentti: "Onneksi et voi olla raskaana, kun ei olla yritetty lasta."
Hönen mielestään ilman ehkäisyä ei voinut raskautua, jos ei tietoisesti yrittänyt.

Hauska. Tämä nyt täytyy varmistaa mieheltä..

@Kanelikierre kiitos kokemuksen jaosta. Hyvä tietää, että voi olla vain väliaikaista runsas vuoto.

@Iltatähtikö Mukava kun tulee uusia jutustelijoita. Mulla oli/on myös samankaltaista "mitä muut ajattelee"-ajatuksia. En tiedä niihin muuta lääkettä kuin se, että antaa itselleen luvan elää just sen näköistä elämää kuin haluaa ja tekee valintoja itselleen ja omaa elämää ajatellen. Sitten myös kääntänyt ajatuksia toisinpäin.. mitä itse ajattelisin ja mitä toiselle sanoisin vastaavassa tilanteessa. (En ainakaan yhtään mitään negatiivista tai tuomitsevaa)

 

[Täti-ihminen]

Tervetuloa @Iltatähtikö

 

[Iltatähtikö]

Voi kiitos sanoistanne, näinhän se on ja meidän elämä tämä on eikä kenenkään muun. Ja miten paljon se sitten myöhemmin kaduttaisi että jättäisi edes yrittämättä.

Mutta ihanaa löytää tälläinen vertaistuki ryhmä koska tuntuu että olen ollut todella yksin näiden ajatusten kanssa, omasta kaveriporukasta kaikki on sitä mieltä että ei ikinä jaksais enää vauvaa. Kiitos kun otitte lämpimästi vastaan.

Mulla on neljä lasta ennestään kolme tyttöä 06,07 ja 20 sekä yksi poika 11.

 

[Puolikuu]

@Iltatähtikö Tervetuloa! Musta tuntuu, että tuo huoli siitä, että mitä muut ajattelevat, tulee usein teiltä, jotka olette aloittaneet lapsen teon jo nuorena. Itsellä kun esikoinen on vasta 37-vuotiaana saatu, niin en kuitenkaan koe että tämä mahdollinen vauva olisi mitenkään erityisen myöhään hankittu. Ja tosiaan omassakin ystäväpiirissä on lapset tehty jo aiemmin, eikä kukaan muu vauvakuumeile.. Mutta tämä on meidän elämä ja eihän tämä ketään muuta kosketa, mitä me tehdään. Ei muuta kuin unelmia kohti!

 

[Iltatähtikö]

Hyvä pointti puoliksi, empäs ollut asiaa noin edes ajatellut ja tosiaan siinä voi olla perää! Sillon nuorena mietin mitä muut ajattelee kun olen niin nuori, nyt olen toisessa ääripäässä ja mieli täysin sama edelleen

 

[Zebra]

Tervetuloa @Iltatähtikö

Aivan samojen "mitä muut ajattelee" -ajatusten kanssa täällä painin minäkin, vaikka vasta esikoinen yrityksessä. Niitä varmasti vahvistaa se, että äidilläni on aina ollut kovin jyrkkä ja mustavalkoinen ajattelutapa, ja asioilla on ollut, ja on usein yhä, vain yksi oikea tapa millä ne on voinut tehdä (hänen). Vaikka tietoisesti kuinka ymmärtää ettei asia ole niin mustavalkoinen, on lapsuuden aivopesu aikaan saanut sen, että se pieni ääni jossain yhä yrittää piipittää. Lisäksi äidilleni on edelleen niin kamalan tärkeää mitä muut ajattelee. Tätäkin yritän yhä tässä iässä oppia pois: mun elämä, mun päätökset, mitä väliä mitä muut ajattelee ja puhuu, ei ne elä tätä elämää. Tehdään miehen kanssa omat päätökset just niin kuin meille on parasta.

Sitten vuosien kiusaamiskokemukset ja vielä työelämässäkin nähnyt ja kuullut miten kollegat puhuu toisista selän takana ja itsellekin välillä päin naamaakin niin karmeasti että.

Mutta kuten sanottu, tätä elämää pitäisi pystyä ja uskaltaa elää ihan itselleen. Ei kenellekään muulle. Kattilat kolisee teit mitä vain, joten ihan hyvin voit tehdä juuri niin kuin haluat.

Ja aina löytyy noita myötätunnottomia päänaukojia mielipiteineen. Mut sen vastapainoksi on myös ihan normaaleja ja myötätuntoisia ihmisiä.

 

[Upana]

Täällä kierto vetelee viimeisiään (tänään kp 21) jääden ilmeisesti normaaliakin lyhyemmäksi. Oireista päätellen vuoto alkaa joko tänään tai huomenna.

Kerroin illalla miehelle, että on aika lopettaa yrittäminen ja tunnustaa se tosiasia, ettei tässä iässä ja tällä taustalla ole mahdollisuuksia spontaaniin raskauteen.
Haikeaa, mutta myös helpottavaa.

Tein sitten tänään raskaustestin pois kuljeksimasta ja ihan odotettavasti negaa näytti. Nyt vain vuotoa odottelemaan.

Toivon teille muille myötätuulta matkaan ja plussaonnea.

 

[Unelma 7]

View attachment 153858
Uskaltaakohan tässä vähän jo toivoa että kaikki meneekin ok? Syksyisestä keskenmenosta viisastuneena päätin nyt heti sitten käydä varhaisultrassa varmistamassa, että kaikki on hyvin. Tässä vaiheessa siellä sydän jo pamppaili ja pikkuinen vastasi viikkoja.

Oi….Aivan ihanaa ja lämpimät onnittelut sekä paljon tarrasukkia mukaan

 

[Unelma 7]

Pyydän anteeksi jo heti, kun ehdin laittaa vain omaa napaani

Minulla siis alkoi kovat nivuskivut; samanlaiset kuin syksyllä, kun sain keskenmenon. Vuoto alkoi 14.3. ja oli normi menkkavuodot. Kivut vaan oli kovat/kovemmat . Sitten tuli jo negatestejä. Eli uskoisin, että oliko kemiallinen ? Vai normi menkat ? Kierto olisi ollut se normaali kp 29.
Nyt ollaan miehen kanssa tässä puuhailtu ahkerasti .
Katsotaan miten käy….päivä kerrallaan etiäpäin

Nyt siis kp 17

Ps. Onko kukaan saanut plussia
Voi, kun olisi niitä tullut
Laittakaa kuulumisia.

 

[Unelma 7]

Täällä kierto vetelee viimeisiään (tänään kp 21) jääden ilmeisesti normaaliakin lyhyemmäksi. Oireista päätellen vuoto alkaa joko tänään tai huomenna.

Kerroin illalla miehelle, että on aika lopettaa yrittäminen ja tunnustaa se tosiasia, ettei tässä iässä ja tällä taustalla ole mahdollisuuksia spontaaniin raskauteen.
Haikeaa, mutta myös helpottavaa.

Tein sitten tänään raskaustestin pois kuljeksimasta ja ihan odotettavasti negaa näytti. Nyt vain vuotoa odottelemaan.

Toivon teille muille myötätuulta matkaan ja plussaonnea.

Se yrittämisen yrittäminen voikin tuoda sen odottamattoman plussan. Voi, kun tätä teille niin toivon

 

[Unelma 7]

Heippa. Mahtuuko mukaan yksi juuri 42v täyttänyt ikuinen vauvakuumeilija? Olin jo nuorimma (2020) syntyneen jälkeen varma että lapset olivat tästä mutta en ymmärrä mistä tää kuume vielä tuli, ja vahvempana kun koskaan. Vauva ajatukset on läsnä 24/7 tällä hetkellä enkä saa niitä millään sivuun.
Tammikuussa päätettiin miehen kanssa että lapsi on vielä tervetullut jos sattuisi tärppäämään, sehän on vaan lisännyt kuumetta ja haaveita entisestään.

Mulla on itselläni erittäin vahvana mitä muut ajattelisi fiilis. Miten siitä pääsee eroon?

Jään ajan kanssa lukemaan ketä muita täällä pyörii

Lämpimästi tervetuloa
Pahoittelut, etten nyt ehdi paneutua enemmän viestiisi . Tulin vain nopeasti täällä juoksemaan ja itsekkäästi vain päivittämään omat tietoni . Anteeksi.
Sinulle toivon niin niitä plussatuulia ja kaikkea hyvää

 

[Unelma 7]

Viiva oli vahvistunut tänä aamuna sen verran että uskallan ehkä siirtyä plussanneisiin. En kyllä oikein vieläkään meinaa uskoa tätä pitkän toivomisen, yrittämisen ja hoitojen jälkeen.

Lämpimät onnittelut ja paljon tarrasukkia matkaanne

 

[Iltatähtikö]

Upana:

Nyt vasta olen kerennyt lueskella teidän tarinoita, niin paljon onnea kaikille plussanneille

Unelma: toivottavasti ahkera puuhastelu tuottaa tulosta siellä

Täällä menossa kp9 ja kovasti odotan jo ovilaatioaikaa että pääsisi sitä hyödyntämään! Aika matelee aina odottaessa sitä. Mulla on aina ollut kiveen hakatun tAskainen kuukautiskierto ja yleensä olen hyvin ovilaation tunnistanut, tosin nyt ekoja kertoja mietin pitäiskö sitä kokeilla kuitenkin vielä tikuttaakkin.

Jos jaksatte kertokaa vähän millaisia elämäntilanteita ja perheitä teillä muilla on? Pääsisin helpommin kiinni ketä muita täällä pyörii. Ja ikänne yms. Varmasti olette kertoilleetkin aiemmin mutta lukiessa paljon vanhoja viestejä on vaikea muistaa kuka kukin oli ja ketä täällä vielä on mukana

 

[taenuska]

Moikka kaikille! Oon tiuhaan seuraillut keskusteluja ja myötäelänyt toisten tilanteita taustalta, ja toisinaan kommentoinutkin jotain väliin, mutta tiiviimpään keskusteluihin uppoutumiseen ja osallistumiseen ei meinaa löytyä oikein aikaa. Mukava silti lueskella ja seurailla muiden käymiä keskusteluja ja kuulumisia Muutamien ketjujen uusimmat postaukset täällä oon lueskellut jopa päivittäin ja mietin kumpaan ryhmään sitä kuuluis itte, tämä vai tuo +35, ja oon alkanut kallistua enemmän tänne +40 vaikka ihan vielä en oo pyöreitä täyttänyt

Meillä yhteisen esikoisen yritys varsinaisesti starttasi vasta ensimmäisen keskeytyneen yllätysraskauden jälkeen käytyäni sisäisen ”Jaakobin painini” asian suhteen. Tuolla aikaisemmin jossain esittelyketjussa kerroinkin, että olen ollut vapaaehtoisesti lapseton, tähän päätökseen oli vaikuttaneet paljolti kaverit ympärillä (joilla ei itsellekään lapsia ole, eikä ole tullut) sekä sopivan kumppanin puute. Kierukassa tuli päiväys vastaan viime kesänä ja poistatin sen, enkä olisi halunnut enää hormonaalista ehkäisyä käyttää - tokihan olisin voinut vaihtaa sen suoraan kuparikierukkaan, mutta pitkitin asiaa Olinhan toki tietoinen mahdollisuudesta tulla raskaaksi, mutta pidin sitä tässä iässä epätodennäköisempänä kuin se todellisuudessa sitten oli. Summa summarum, kun ajatus omasta vauvasta oli iskostunut viimein tuonne jonnekkin mielen sopukoihin, ei siitä noin vain enää eroon pääse

Omista elintavoista sen verran, että mullakin on hieman ylipainoa - mainitsen tähän väliin että pääsin vhh-ruokavaliolla toissakesänä vaa’alla sellaiselle kymmenluvulle, jota en ole nähnyt sitten ala-asteen Mutta sitten kun löytyi tämä nykyinen kumppani niin lipsuttiin ruokavaliosta ja herkuttelu pikkuhiljaa alkoi… Nyt taas ollut meininki palata takaisin ruotuun ja otin Yazion kalorilaskennan avuksi. Liikun päivittäin ja lisäksi teen lihaskuntotreenejä kotona. Jostain täältä keskusteluista bongasin pilateksen ja kokeilin sitäkin - vaikutti äkkiseltään kyllä ihan kivalta vaihtelulta! Syön D3/K2-vitamiinini purkista ympäri vuoden, lisäksi menee monivitamiinia, omega-3sta sekä magnesiumglysinaatti iltaisin. Alkoa en käytä lainkaan, enkä käytä nikotiinituotteita. Nyt otin ikäni ja ”paksun vereni” (Hb 150 ja tromb yli viitearvojen lähes joka mittauksilla ja 500-600 tasoakin joskus ollut) vuoksi kokeiluun mini-ASAn tueksi tähän yritykseen, jos sillä olisi kohdun mikroverenkiertoon jotain vaikutusta.

Tiedä sitten onko millään näistä edellä mainituista sen suurempaa merkitystä, mutta on onni ja uskomattoman hyvä tuuri, että meillä raskaudet alkavat kyllä suht *helposti* jos näin voi sanoa, mutta harmiksemme ovat menneet sitten kesken viikoilla 6-9. Syinä näihin todennäköisimmin munasolujen ikä ja geneettiset virheet. Nyt viimeisimmällä yrityskerrallakin vaikuttaisi olleen kaikki planeetat ja tähdet kohdillaan; menossa dpo13 ja herkässä rfsu puikoissa selkeä plussa Ja samalla pelko persiissä että milloin tämäkin alkaa vuotaa ulos En ajatellut soitella neuvolaan ennen rv8/9 enkä varaile varhaisultriin aikoja, koska näillä ennenaikaisilla toimilla näkyy olevan kohdallani huono karma.

Tulipas tarinoitua mutta minunkin puolesta hirmu paljon onnea kaikille muillekin plussanneille ja toivotaan kovasti että kaikilla pysytään kyydissä!

 

[Vaaveilija]

Tulenpa nyt tännekin @Iltatähtikö ja @taenuska vanavedessä.

Ajatus ehkä vielä yhdestä heräsi henkiin vähän myöhään... saas nähdä. Kierto on "nuoruudessa" ollut aika tasainen, mutta nyt on tullut jotain pieniä heittoja syystä tai toisesta. Munasolut saattaapi olla vain auttamattomasti liian vanhoja, mutta yrittänytta ei laiteta!
Ei tässä siis hampaat irvessä väännetä, vaan tulee jos on tullakseen.

Luin ketjua n. viikko sitten, mutten muista mitä oli kirjoitettu. Yritän päästä päästä kartalle pikkuhiljaa.

 

[Moosee]

Tervetuloa @Iltatähtikö, @taenuska ja @Vaaveilija!

Mä oon tosian tänä vuonna jo 41v. ja ajattelin viime syksyyn saakka, että meidän perhe on valmis. Meillä on siis miehen kanssa melkein 20v taival takana ja kaksi ihanaa lasta, tänä vuonna 11- ja 13-vuotiaat. Ollaan nyt pari kiertoa yritetty, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Aiemmat raskaudet on alkaneet helposti, esikoinen yk1 ja toinen imetyksen läpi yk6.

Toivotaan @taenuska et teillä pikkuinen pysyisi kyydissä! Oletteko siis vielä selvitelleet mitenkään tuota? Yksityisellä varmaan voisi apua saada melko nopeastikin.

 

[taenuska]

Tervetuloa @Iltatähtikö, @taenuska ja @Vaaveilija!

Mä oon tosian tänä vuonna jo 41v. ja ajattelin viime syksyyn saakka, että meidän perhe on valmis. Meillä on siis miehen kanssa melkein 20v taival takana ja kaksi ihanaa lasta, tänä vuonna 11- ja 13-vuotiaat. Ollaan nyt pari kiertoa yritetty, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Aiemmat raskaudet on alkaneet helposti, esikoinen yk1 ja toinen imetyksen läpi yk6.

Toivotaan @taenuska et teillä pikkuinen pysyisi kyydissä! Oletteko siis vielä selvitelleet mitenkään tuota? Yksityisellä varmaan voisi apua saada melko nopeastikin.

Toivotaan tosiaan!

Toisen km jälkeen pyysin kunnalliselta lähetettä perusverikokeisiin (pvk, kilpparit, sokerit) ja kaikki niiltä osin kunnossa. Ferritiiniä ei lääkärin mielestä tarvinnut tutkia kun perusverenkuvassa ei ollut mitään anemiaan viittaavaa, enkä usko siihen kyllä itsekään. Eli kai se on vain huonoa arpaonnea millanen munasolu sieltä sattuu milloinkin irtoamaan. Yksityiselle menemisessä kynnyskysymyksenä on raha, tokihan voitaisiin seuraavaksi tarkistella vielä jotain geeniperimään / hyytymistekijöihin liittyvää mahdollista problematiikkaa seuraavaksi, mutta en näe että lähdettäisiin varsinaisiin hoitoihin.