40+ kuumeilevat

[Pinkkigreippi]

@Fanni81 Ehkä hormonit on sekaisin pahasti, ja tasoittuu parin kierron jälkeen. Koeta jaksaa olojen kanssa

@Puolikuu Uudella innolla tähän kiertoon

@Mallerynne Onpa pitkään jatkunut tyhjennysvuoto. Eikö testin pitäisi jo näyttää negaa?

@Murusia Aiemmin lämmöt on tippuneet pari päivää ennen menkkoja, samoin tissikipu hellittänyt. Eilen kuljin koko päivän side housuissa kun tuntui että nyt alkaa, mutta ei mitään. Tänään kp 28/28. Rinnat edelleen kipeät, ja menkkajomoa alavatsalla. Aamulämpö 36,5. Noh, ei auta kuin odotella.

 

[Ulpukka_84]

Kyllä se nyt kuulkaa siltä näyttää, että viiva vahvistuu. Meikämandoliini taitaa siis siirtyä nyt tuonne marraskuisiin

 

[Pinkkigreippi]

Kyllä se nyt kuulkaa siltä näyttää, että viiva vahvistuu. Meikämandoliini taitaa siis siirtyä nyt tuonne marraskuisiin

Onnea

…ja täällä kp1. Ei tarvinnut aamuisen viestin jälkeen kovin kauaa odotella. Kierto oli 27pv ja ovis oli sinä päivänä kuin arvelinkin.

 

[Fanni81]

Onnea @Ulpukka_84

https://freeimage.host/i/3TkdBCQ
aamu alkoi itkulla ja ahdistuksella. Itkin vaan puhelimessa pomolle. Eli hormonien syytä tää kaikki. Pakko sanoa että tää on ihan hirveää. Kierukka lähtee tälle rouvalle seuraavien menkkojen jälkeen.

 

[Täti-ihminen]

Ihanaa että joku sentään täällä on tehnyt positiivisen raskaustestin Onnea siitä

Huomaa että kierrossa ei tapahdu yhtään mitään kun eipä tule juurikaan luettua eikä päiviteltyä mitään.

Täällä myös ilmeisesti ovuloimatonnkierto ja aloitinkin kp15 terolutit, jotta pysyisi jonkun näköinen kierto. Eli katsellaan sitten taas ensikierrosta tapahtuuko munasarjoissa yhtään mitään

 

[Murusia]

@Mallerynne onko sulla ultraa tai hcg-mittausta tyhjentymisen varmistamiseksi?
Mun kohdalla kaikki on ultrattu, koska kohtu ei kerralla lääkkeillä ole kokonaan tyhjentynyt.
Toivottavasti pääset helpommalla ja normaali kierto käynnistyy pian.

@Ulpukka_84 ihana, onnea hurjasti.

@Pinkkigreippi no hitto. Josko tuleva kierto olisi "the kierto"

@Fanni81 voi ei. Toivottavasti kierron edetessä mieli tasoittuisi.

@Täti-ihminen onneksi sulla on terolutit tukena.


Täällä jatkettu ovistestejä, koska niitä kaapista löytyy. Seuraavassa kierrossa en aio tikutella, joten sama käyttää pois. Sen osalta ei uutta kerrottavaa, hyvin hyvin haalea testiviiva, eikä mikään kropassakaan enteile ovulaatiota.

Aamun olen pohtinut omaa käytöstäni. Varmasti pieneltä osin johtuu flunssasta, mutta suurimmalta osin pettymyksestä oman kropan toimimattomuutta kohtaan. Tätä samaa oli aikoinaan lapsettomuushoidoissa ollessa ja keskenmenojen aikaan.
Mikäs siinä, jos se pettymyksen aiheuttama ärtymys pysyisi vain sisäisenä, eikä vaikuttaisi käytökseen, mutta jälleen puoliso joutui sijaiskärsijäksi.
Nää ärähtelyt on niin naurettavista syistä, että ihan nolottaa.
Illalla ärähdin, kun nukkumaan käydessä puoliso heitti tyynynsä omalle paikalleen ja sänky tärähti.
Aamulla ärähdin, kun hän keitti kahvia muka liian kovaäänisesti.

Vakaasti kallistun siihen, että meidän yritys jää tähän.

 

[Mallerynne]

Ei ole tehty mitään. Tänään varmaan laittavat verestä otattamaan hcg:n arvon. Lääkkeellistä tyhjennystäkin sain odottaa 3 viikkoa, niin eipä yllätä.

 

[Fanni81]

@Murusia meillä vähän sama tunne täällä

Tein testin. Heti kun kastui alkoi viiva piirtyä. Alta 5min oli vahvempi kuin control viiva. Eilen talletettiin ja enään en aio.
https://freeimage.host/i/3u3s0kN

 

[Astra83]

Tulenpa tänne päivittelemään hieman ajatuksiani ja oireita Laskeskelin, että tänään olisi dpo9 ja kp26. Alavatsaa turvottaa, ihmeellisiä pieniä tuntemuksia aika ajoin alavatsalla ja häpykummun alueella. Oon ollut tosi herkillä viime päivinä, katsoin jotain kissavideoita niin nekin itketti! Joka päivä väsyttää, ja joka toinen yö nukun 7h ja joka toinen yö reilu 9h, joudun heräämään jo neljän jälkeen töihin. Pakotin tänään itseni kuntosalille ja aivan yhtäkkiä kesken sarjan tuli aivan älyttömän huono olo ja sarja piti keskeyttää. Olin kyllä syönyt aiemmin tänään kunnolla eli kyse ei ollut nälästä johtuvasta huonosta olosta. Erikoista. Sitten näin yksi yö unta, että tein positiivisen raskaustestin.

 

[StarStrike]

@Murusia meillä vähän sama tunne täällä

Tein testin. Heti kun kastui alkoi viiva piirtyä. Alta 5min oli vahvempi kuin control viiva. Eilen talletettiin ja enään en aio.
https://freeimage.host/i/3u3s0kN

Ompas kyllä hyvät viivat.

 

[Pinkkigreippi]

@Astra83 Kuulostaa lupaavalta, milloin ajattelit testata?

@Murusia Täälläkin samoja fiiliksiä. Mulla on luultavasti esivaihdevuosioireita, kierto on lyhentynyt usealla päivällä ja kuukautisten kesto on lyhentynyt viidestä päivästä pariin päivään. Limakalvot ovat kuivat ja käytän läpi kierron Vagisania (huippu tuote). Välillä tuntuu naurettavalta se että mulla on hyvin paljon nuorempi mies joka toivoo perheenlisäystä enkä voi sitä hänelle antaa. Joskus synkkinä hetkinä sitä tulee mietittyä että mies älyäisi erota ja etsiä ikäisensä naisen joka voi vielä tulla raskaaksi. Minusta ei taida olla enää siihen.

Kp3 ja menkat alkaa olla takana.

 

[Evli]

Mulle alkaa myös riittää, en ehkä enää jaksa tätä yrittämistä. Tänään siirrettiin 5 päivän ikäinen alkio, sitä vielä jännitetään mutta ehkä sitten muita juttuja kohti.

 

[Madeleine 83]

Täällä taustalla on seurailtu ketjua, mahtavaa, kun täältä on tullut onnistumisia, luo uskoa itsellekin. :)

Itsellä nyt 1v ja 3kk synnytyksestä, eikä edelleenkään ole selvää fiilistä/tahtotilaa sen suhteen, pitäisikö sitä vielä yrittää sisarusta. Ikää 41. Jotenkin tossa vauvavuotena oli ikään kuin vauvakuume ja semmonen fiilis, että nyt vois samaan härdelliin yrittää vielä toista, mutta nyt kun oon ollu vuoden alusta töissä ja jotenkin saanut kiinni taas omasta itsestä, ei enää olekaan samanlaista tarvetta tai hinkua pistää uraa taas jäihin. Ura ei ole mulle mikään ykkösprioriteetti, eli en sen vuoksi jättäisi yrittämättä toista, mutta kun ei taas ole selvää vauvakuumetta, niin mistä sitä sitten taas tän päätöksen repäisisi? Ensimmäistäkään lasta ei edeltänyt vahva vauvakuume, mutta tietysti kun tehtiin päätös siitä että annetaan mahdollisuus niin tietysti sitä toivoi vauvan saavansa syliin asti. Ja näin jälkikäteen oon sitä mieltä että se oli paras päätös ikinä.

Onko täällä muita, joilla ei ole varsinaista vauvakuumetta ja näin ollen vaiheilua päätöksen kanssa? Entä onko jollain jotain hyviä argumentteja sen suhteen, miksi kaksi lasta/sisarus olisi parempi kuin yksi?

 

[Evli]

Täällä taustalla on seurailtu ketjua, mahtavaa, kun täältä on tullut onnistumisia, luo uskoa itsellekin. :)

Itsellä nyt 1v ja 3kk synnytyksestä, eikä edelleenkään ole selvää fiilistä/tahtotilaa sen suhteen, pitäisikö sitä vielä yrittää sisarusta. Ikää 41. Jotenkin tossa vauvavuotena oli ikään kuin vauvakuume ja semmonen fiilis, että nyt vois samaan härdelliin yrittää vielä toista, mutta nyt kun oon ollu vuoden alusta töissä ja jotenkin saanut kiinni taas omasta itsestä, ei enää olekaan samanlaista tarvetta tai hinkua pistää uraa taas jäihin. Ura ei ole mulle mikään ykkösprioriteetti, eli en sen vuoksi jättäisi yrittämättä toista, mutta kun ei taas ole selvää vauvakuumetta, niin mistä sitä sitten taas tän päätöksen repäisisi? Ensimmäistäkään lasta ei edeltänyt vahva vauvakuume, mutta tietysti kun tehtiin päätös siitä että annetaan mahdollisuus niin tietysti sitä toivoi vauvan saavansa syliin asti. Ja näin jälkikäteen oon sitä mieltä että se oli paras päätös ikinä.

Onko täällä muita, joilla ei ole varsinaista vauvakuumetta ja näin ollen vaiheilua päätöksen kanssa? Entä onko jollain jotain hyviä argumentteja sen suhteen, miksi kaksi lasta/sisarus olisi parempi kuin yksi?

Mulla on ollut vaiheilua päätöksen suhteen alusta alkaen, enkä tiedä onko vieläkään mitään lopullista syntynyt
Ajattelen, että on tärkeä varmaan kuitenkin miettiä sitä riittävästi, ettei mitään tapahdu (tai ole tapahtumatta) itseltä salaa.

 

[Qkkuu]

@Madeleine 83 Kommentoin täältä, ehkä toisesta näkökulmasta, mutta kuitenkin Mulla ei ekaa yrittäessä ollut vauvakuumetta oikeestaan ollenkaan, nyt kun vertaan tähän hetkeen kun oikeen toden teolla kuumeilen kolmatta ja haaveilen siitä, että vielä saisin kerran olla raskaana. Siis toivoin kyllä lasta silloin ekan kohdala, mutta en ollut yhtään perehtynyt koko aiheeseen, jätettiin vaan ehkäisy pois, mutta en tullut edes ajatelleeksi, että sitä voisi vaikkapa koittaa tähdätä ovulaatioon tms. En edes tiennyt lainkaan milloin ovuloin tai tapahtuuko ovulaatiota edes. Sitten tulin raskaaksi ja eka syntyi ja olin tottakai onnellinen siitä. Kun eka oli puolisen vuotta vanha, mulle tuli tunne, että kolme lasta olisi hyvä. En siis yhtään tiedä mistä se tuli, koska en ollut koskaan aiemmin edes ajatellut kuinka monta lasta haluaisin. Annettiin toiselle mahdollisuus puolivahingossa, kun eka oli 9kk. Tulin raskaaksi suht pian niin, että ikäeroksi tuli 1v10kk. Toisen lapsen loppuraskaudessa jouduin aika lailla sohvalepoon viimeisiksi 6 viikoksi, ja aloin silloin ekaa kertaa lukemaan vauvafoorumeita, ja muutenkin olin paljon valmistautuneempi tokan tuloon ekaan verrattuna, suunnittelin nimijuhliakin jo kun toka oli vielä mahassa. Nyt kun tämä tehokaksikko on sitten täällä, toinen 2,5v ja toinen 10kk niin rakkaus näitä kohtaan on kyllä ihan loputonta ja varsinkin, kun leikkivät yhdessä ja isompi selvästi yrittää jo kaikkien taitojensa mukaan pitää huolta pienemmästä, niin sydän sulaa aina vaan uudestaan sitä katsellessa kuinka tärkeitä ovat toisilleen jo nyt.

Eli mä en osannu alunperin ajatella millaista olisi useamman lapsen kanssa, mutta nyt kun se toteutui, niin voin todeta, että ainakin meille se oli oikea ratkaisu. Kohta annetaan kolmannelle mahdollisuus. Nyt kun oon näitä palstoja enemmän lukenut niin on alkanut jännittämään onnistunko enää tulemaan raskaaksi, mutta koitan lohduttautua sillä, että olen tullut raskaaksi lyhyen ajan sisään 36- (melkein 37) ja 38-vuotiaana niin eiköhän nyt 40-vuotiaanakin onnistu.

Mä kävin näiden välissä 4kk töissä ja se oli todella hyvä veto kaikin puolin. Sain sinä aikana henkilökohtaisen lisän palkkaan kun otin sen itse puheeksi, sekä sain käytyä työnantajan tarjoamassa uracoachingissa sen alan ihmisen luona, jonne olen miettinyt pitäisikö uraani suunnata. Samoin sain puhuttua pomoilleni eräästä projektista, jota tarjouduin tekemään pienellä osa-aikaisuusprosentilla ensi syksynä, kun muuten olen vielä hoitovapaalla. Se olisi loistava lisä cv:hen, jos joskus myöhemmin pitää osoittaa miten on huolehtinut urastaan lasten ohessa. Sekä tietty auttaisi taloutta kotihoidontuen aikana. Mäkään en ole mitään uraohjus-tyyppiä, kaukana siitä, mutta pääsin tuossa työssä "käymisellä" kyllä todella hyvin kiinni moniin asioihin. Uskoisin, että sullakin hyviä juttuja työelämässä odottaa, vaikka vielä toisen lapsen tekisitkin. Joka tapauksessa tsemppiä pohdintoihin, anna aikaa itsellesi niin eiköhän se oikea ratkaisu sieltä löydy!

 

[Puolikuu]

Onpa täällä ollut paljon keskustelua, ei millään enää pysty kaikkeen kommentoimaan suoraan.. Mut kiva, että on vilskettä!

Pidetään peukkuja @Astra83 , että oireet enteilisi hyvää.

Teille, jotka olette vähällä heittää hanskat tiskiin.. Kokeilkaa vähän henkisesti ikään kuin luovuttaa, jos siltä tuntuu, mutta älkää nyt heti ehkäisyäkään laittako.. Elämä voi yllättää, kun sitä vähiten odottaa! Onhan se tavanomaista, että tällä iällä onnistumiseen voi kulua paljonkin aikaa. Ajattelen, että on tärkeää elää elämää ja suunnitella asioita muultakin kuin raskautumisen kannalta. Kun sitä ei tiedä, koska se tapahtuu, jos vielä on tapahtuakseen. Mutta kyllähän sitä tapahtuu!

Tervetuloa @Madeleine 83 ! Ymmärrän pointtisi, itsehän vatvoin asiaa hurjan kauan ja odotin ja vähän pelkäsin puhua miehelle, kun pelkäsin että sieltä tulee tyrmäys ajatukselle toisesta. Esikoisen syntyessä ajattelimme, että toinen voisi olla joskus toivottu, mutta sitten kävi varmaan vähän kuin teilläkin, kun lapsi kasvoi ja alkoi jollain lailla päästä vähän helpommalla.. Toisaalta arki on välillä haastavaa yhdenkin kanssa. Mutta siellä se ajatus on kytenyt varsinkin mulla ja onneksi nyt sitten oltiin samaa mieltä, kun viimein sain asian otettua kunnolla puheeksi. Ei mulla varsinaista vauvakuumetta ole nytkään, mutta olisi ajatuksen tasolla ihanaa, että lapsi saisi sisaruksen, vaikka toki ikäeroa onkin aika monta vuotta, vähintään viisi. (Ja toki myös ajatus toisesta lapsesta on ihana, vaikkakin sitä on tosi vaikea ennakoida, miltä se tuntuisi, kun tuo yksi on niin rakas ja tärkeä. Kuinka joku toinen voisi olla myös.. Hassu ajatus, vaikka sen tietää, että tottakai se toinen lapsi olisi myös yhtä rakas.) Ajattelin myös, että ennemmin antaa tilaisuuden toiselle kuin jää harmittelemaan, että ei antanut edes mahdollisuutta.

 

[Murusia]

Miten ihana onkaan huomata, ettei näiden tunteiden kanssa ole yksin tai kukaan ei tuomitse.
Kiitos naiset, että olette.

@Madeleine 83 meidän matka vanhemmiksi on ollut pitkä ja kivinen: ensimmäinen tärppäsi kahden vuoden yrityksen jälkeen. Toiselle annettiin lupa tulla heti, mutta lasten väliin mahtuu 7 vuotta kestäneet tuloksettomat ivf-hoidot ja 6 spontaanisti alkanutta, kesken päättynyttä raskautta.
Kun yllättäen tein nuoremmasta lapsesta positiivisen raskaustestin, olimme yli vuotta aiemmin lopettaneet yrittämisen ja haudanneet vauvahaaveet pysyvästi.
Tämän jälkeen oli vielä yksi raskaus, joka päättyi kesken.
Lapsilla on ikäeroa yli 10 vuotta, mutta ovat hyvin tärkeitä toisilleen.
Haaveena oli iso perhe, mutta onneksi näillä kahdella on luonnetta useamman edestä.


Täällä ei varsinaisesti vauvakuumetta ole ollut toisen lapsen syntymän jälkeen, vaan olen kokenut, että juuri näin on hyvä. Viimeisen vuoden aikana nuorempi lapsi on alkanut puhua, kuinka ihana olisi saada pikkusisko tai -veli. Nuo puheet virittivät myös omassa mielessä ajatuksen, että olisihan ihana saada vielä kolmas lapsi.
Samalla mieleen nousi muistot siitä, kuinka kipeästi esikoinen toivoi sisarusta. Oma sydän tuntui hajoavan palasiksi hänen suruaan katsoessa.
Nuoremmalle on sanottu, että pikkusisarus olisi ihana, mutta onneksi hänellä on isosisko, koska meille ei taida vauvaa enää tulla, vaikka kuinka toivoisimme.


Aiemmin mentiin tjottaillen, mutta koska raskautuminen ei ole koskaan ollut helppoa ja ikää on pian 44, päätettiin nyt vielä yrittää tosissaan. Käytännössä tarkoittaa sitä, että ostin monenlaiset lisäravinteet ja ovistestit. Sen suurempaa panostusta ei asian eteen tehdä.
Tällä hetkellä myös tuntuu siltä, että tämä kierto saa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi yrityskierroksi ja keskitytään jatkossa muihin asioihin.

 

[Madeleine 83]

Ihanaa, että täältä sai näin paljon vertaistukea ja viisaita ajatuksia, ootte ! Ja kiva kuulla, että ei ole ainut epäkuumeilija.

Jotenkin oon aina, en mä nyt tiedä onko hävenny oikea sana vai enemmänkin ihmetellyt ja pannut merkille, että mulla ei oo ollut pienestä tytöstä asti kytenyttä toivetta tulla äidiksi tai sitä vauvakuumetta. Koen, että tää äitirooli on nyt ihan tosi luonnollinen tila mulle ja olen yleisesti empaattinen ja herkkä tyyppi, mutta en semmonen luontainen koko maailman hoivaaja. Et tavallaan kuulostaa tosi karulta sanoa ettei olisi vauvakuumetta, kun oma pikkuinen on nyt aivan superrakas ja parasta ikinä. Jotenkin sitä on vaan ollu aina tosi tyytyväinen elämään itsekseen ja miehen kanssa, niin ei osannu jotenkin aktiivisesti haaveilla muusta. Siks hän me tätä päätöstä venytettiinkin niin pitkälle, että lopulta oli 39 kun raskauduin ja just täyttänyt 40, kun tyttö syntyi.


@Evli Niin tärkeä pointti just tuo, että tärkeää on olla tietoinen omista ajatuksista ja tunteista, eikä varsinkaa sumuttaa itse itseään. Aina ne ajatukset ja vastaukset ei tosiaan ole kristallinkirkkaita, mutta tärkeintä on huomata ne vaiheilutkin ja kuunnella, mistä se kumpuaa.

@Qkkuu Mielenkiintoista oli lukea teidän matkanne taustoja, kiitos kun jaoit! Toi, että lapset puuhailevat yhdessä toinen toistaan tukien/ihmetellen on just niin liikuttava skenaario, joka onkin yks niistä syistä, joiden vuoksi haluaisin meidän tytölle sisaruksen. Ja näinhän se on, että kyllä se työelämä odottaa, eihän tää viime vuoden vauvavuosikaan omalla kohdalla mitään hidastanut, loppupelissä päin vastoin. Kun tulin takaisin, oli enemmän vastuita luvassa ja oli jotenkin ihana huomata, miten pomo oli kaivannut mua, kun sijaisen kanssa ei ollut ehkä niin saumattomasti mennyt. Huomaa, että nyt arvostetaan taas ihan uudella tavalla.

@Puolikuu Siis mulla on just toi sama kysymys mielessä, että MITEN sitä muka voisi tulla toinen yhtä rakas ja ihana tyyppi. Mutta siis totta kai sitä toistakin rakastaisi ihan yhtä paljon, mutta jotenkin tää yksikin riittää niin täydellisesti, niin kai siitä kumpuaa toi vähän hassu ajatus. Ja just toi, että antaa mahdollisuuden niin ei jää harmittamaan - se tais olla se meidän johtotähti silloin esikoista yrittäessäkin, ja hyvin kävi!

@Murusia Huh, teillä on tosiaan ollut melkoinen matka. Aivan ihanaa, että teillä on 2 pienokaista, mutta ei varmasti silti poista noiden menetysten raskautta. Ja toi, että joutuu myös lapsen surua/sisaruksen kaipuuta katsomaan. Kovasti tsemppiä teille vielä tähän viimeiseen yritykseen, toivottavasti onnistuisi.

 

[Puolikuu]

@Madeleine 83 Mä tein sellaisen havainnon työhön liittyen, että äitiysloman jälkeen osasin jotenkin itse kantaa työni ja vastuuni paremmin, tehdä helpommin päätöksiä. Kai se kasvattaa muissakin asioissa, kun joutuu ottamaan vastuun toisen ihmisen elämästä. Oon myös ollut aina tosi työkeskeinen. Vieläkin on välillä vaikea vetää omassa päässä rajaa, että ei vatvoisi työasioita vapaa-ajalla, kun on niin kiirettä töissä. Mut opettelen.. Ja toisaalta tuntuisi kaivatulta "lomalta" töistä, jos voisi jäädä joksikin aikaa pienen kanssa kotiin.

Niin joo, ja ei muullakaan ollut koskaan vauvakuumetta tai perhehaaveita ennen kuin alettiin esikoista yrittämään 2019. Toki miessuhteet ei ole olleet niin hyviä aikaisemmin, olisin joutunut yksin vastuun kantamaan. Nykyisen miehen kanssa ehdittiin olla yhdessä reilu 2 vuotta ennen kuin alettiin yrittämään. Niin vaan sitä luonnollisesti upposi äidin rooliin silti.

 

[Sandra84]

En oikein kaikkea lukenut, koska yritän ensimmäistä lasta, niin välillä pitää vaan skippailla Plussakin täällä! Onnea plussanneelle! Tämä antaa toivoa.
Mä oon piikittänyt itseeni nyt Procrenin kuivattamaan mun (piilevää) endoa ja sit toinen piikki ens kuussa. Sit viikolla 20-21 ainoan alkiomme siirtoon