Sanmoista valvomista minulla, Lumileopardi. Sitten kun töiden takia herään jo 6.00 ja painan pitkän ja stressaavan päivän, niin voimat ihan poissa. Yleensä olen urheilulla saanut energiaa rankan päivän jälkeen, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen ihan voimaton. Ehkä johtuu siitä, että työpäivät tosiaan useimmiten 11-13 h ja ikäkin ehkä painaa, en tiedä. Tällainen fiilis alkoi vasta raskauden puolessa välissä ja siksi tuli ihan puun takaa. Rv 18 juoksin vielä puolimaratonin ihan jees ajalla.
Täytän 40-v viikon lasketunajan jälkeen. Mulla on kyllä jo neljä lasta, mutta nuorinkin melkein 10 kun iltatähti syntyy. Jotenkin tuntui, että tässä ryhmässä eniten omanlaisiani odottajia! Heivatkas ulos jos tahdotte.
Ihme kyllä raskaus on sujunut (28+ nyt) yhtä helposti kuin edelliset. Ainoastaan tuo väsymys työn jälkeen on hurja, mutta niin on duunipäivätkin. Lomalla olen välillä nukkunut kauneusunet, aivan ihanaa.
Tämä raskaus ei ollut suunniteltu, vaan silkka vahinko. Itse nautin kuitenkin suunnattomasti, sillä olen aina viidestä haaveillut ja on nyt sitten ihan käsittämätöntä, että saan kaiken vielä kokea. Ihan onneni kukkuloilla pienen ihmeen johdosta. Olen jo tehnyt surutyöni aiemmin, että en enää lisää lapsia saa. Kuulostaa hullulta, mutta unelmien romuttuminen sekin oli ja riipaisi syvältä sydämestä. Miehelle 4 oli riittävästi, mutta uteliaana hänkin odottaa, että minkälainen persoona iltatähtemme on!
Meillä ei ole kovin hyvä tilanne miehen kanssa parisuhteessa (sama isä kaikilla lapsilla), siksi haaveistani huolimatta jouduin tilanteeseen, että pohdin pidänkö vauvan vai en. Sellaisia alkushokin aikaisia ajatuksia. Sitten annoin itselleni luvan nauttia. Tiedän, että olin yksin tai en, niin saan vauvan hoidettua todella hyvin ja minulla on ihan ok edellytykset niin taloudellisesti kuin omien voimien kannalta pyörittää kaikki yksinkin, jos niin pääsee käymään. Mies on tosi hyvä ja kunnollinen mies, ei valittamista, mutta yhteiselo on aika vaikeaa kuitenkin. En jaksa välittää tuon taivaallista mitä muut musta ajattelee, niin hyvin oon sinut itseni kanssa, että tiedän pärjääväni pienen kanssa ja jopa tarjoavan hyvän kodin tulokkaalle.
Joku täällä mainitsi, että uskoo äitiyden olevan seesteisempää ja leppoisampaa tässä iässä ja että iän tuoma itsevarmuus helpottaa olemista. Nämä ajatukset allekirjoitan täysin! Sain kaksi ekaa lastani 20 v tienoilla ja olin hurjan energinen ja jaksava äiti, mutta nämä kaksi ovat saaneet myös kuulla huutoani kun olen turhautunut kun ajatukseni ja haaveeni tietynlaisesta olemisesta tai käytöksestä eivät ole toteutuneet. Seuraavat 2 lasta sain juuri kolmenkympin korvilla ja he eivät huutavasta äidistä tiedä mitään. Innolla odotan, että minkälainen äiti olen sitten tälle pienelle. En ainakaan pitkään kotona oleva pullantuoksuinen kotiäiti, sillä työt kutsuvat jo 1 v äitiysloman jälkeen. Vaikka tulotaso on parempi kuin koskaan, niin idon perheen kulutado pk-seudulla on myös pöyristyttävä..
Hyviä odotuksia kaikille!
Hankintoja ollaan jo jonkun verran tehty ja muuttokin olisi edessä. Onneksi on kesä ja voi olla lomalla välillä, jotta jaksaa töissäkin vielä olla. 
Nuo Brio Smilet on muuten alessa nyt monessa paikkaa, koska Britax on ostanut Brion vaunutuotannon itselleen. Esim Babyland 
