Täällä 2vkoa äippälomaa jo takana ja la jo kolmen viikon päässä, jaiks! Tuntuu että tämä loppuaikaa juoksee käsistä! Tällä viikolla oltu vielä appivanhempien kanssa Tukholmassa ja ollut muutoinkin haipakkaa, nyt sitten palautellut tässä toista päivää. Vihdoin saatiin rekrytoitua sijaisenikin ja hänet kävin vielä torstaina perehdyttämässä.
Itselle on tullut nyt vissiin hormonaalisesti joku loppuajan vaihe, että tekisi mieli vaan käpertyä kotiin eikä jaksa enää nähdä ketään ja olla kovinkaan sosiaalinen vaan keskittyä tulevaan ja vaikka nukkua kellonympäri. Onko kellään muulla tällaisia fiiliksiä? Muistaakseni ajat sitten jostain luin, että saattaa jossain vaiheessa raskautta iskeä sellainen oman ajan fiilis päälle ja nyt se näemmä tuli ryminällä pari vkoa sitten. Sitä ennen oli taas vaihe että halusi nähdä kaikkia, olla ystävien kanssa paljon jne ja nyt ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ehkä väsy ja lähestyvän synnytyksen odottelu tekee tämän.
Itselle on tullut nyt vissiin hormonaalisesti joku loppuajan vaihe, että tekisi mieli vaan käpertyä kotiin eikä jaksa enää nähdä ketään ja olla kovinkaan sosiaalinen vaan keskittyä tulevaan ja vaikka nukkua kellonympäri. Onko kellään muulla tällaisia fiiliksiä? Muistaakseni ajat sitten jostain luin, että saattaa jossain vaiheessa raskautta iskeä sellainen oman ajan fiilis päälle ja nyt se näemmä tuli ryminällä pari vkoa sitten. Sitä ennen oli taas vaihe että halusi nähdä kaikkia, olla ystävien kanssa paljon jne ja nyt ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ehkä väsy ja lähestyvän synnytyksen odottelu tekee tämän.